Lue keskustelun säännöt.
Mikä juttu tämä nyt on, että vanhemmat muuttavat perässä nuoren opiskelupaikkakunnalle??
06.08.2026 |
Siis lyhyessä ajassa olen sekä työn, tuttavapiirin ja somen kautta kuullut useasta tapauksesta, että perheen nuori on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja perhe, tai vähintään äiti, lähtee perässä. Ihan vaan siksi, kun lapsi muuttaa sinne, "kauas pois".
Ihan tavallisia nuoria ja tavallisia (olen luullut) vanhempia, ei siis ole kyse erityislapsista tms kuin yhdessä tapauksessa ja se onkin ynmärrettävämpää. Mutta nuo muut?!
Miehen työkaverin lapsi muutti 100 km päähän, niin laittoivat talon myyntiin ja muuttivat koko perhe asumaan lapsen lähelle. Nuoremmilla vaihtui sitten koulut ja päiväkodit ja isä ajaa nyt sitten 200 km päivässä työmatkaa, mutta kun on tärkeää päästä lähelle esikoista.
Toisessa tapauksessa äiti muutti lapsen perässä yhdelle paikkakunnalle, lapsi vaihtoikin vuoden päästä koulua toiseen kaupunkiin, niin äidillä "pakkomuutto" myös. Taas.
Ja nyt juuri näin somessa tuttavani asuntoilmoituksen, kertoo että pakko laittaa ihana asunto myyntiin, koska lapset muuttivat isoon kaupunkiin ja täytyy sinne itsekin sitten muuttaa. Lapset ovat täysikäisiä, fiksuja nuoria.
Näitä on enemmänkin, mutta nämä nyt esimerkkinä. Wtf??
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta. Ehkä heillä on koko ajan ollut ideana muuttaa maalta tai syrjäseudulta kaupunkiin, kun lapset ovat isompia tai aikuisia?
Marin sen mahdollisti,satatuhatta aasian kehitysmaalaista tullut lastensa mahdollistamina kiitos Marinin kymmeniä miljoonia euroja palaa joka vuosi tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei pidättele täällä nykyisellä paikkakunnalla mikään. Jos lapsi lähtee jonnekin kivaan paikkaan niin voisin ihan hyvin mennä perässä. Ei meidän samassa kämpässä tarvitse asua. Haluaisin asua lähellä lasta, jotta voisin auttaa arjessa. Toki vain sen verran mitä hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Napanuora pitää katkaista ja antaa nuorten itsenäistyä. Tiedän ettei olisi tullut kuuloonkaan omien lasteni kanssa jos olisin muuttanut perässä. Hyvin ovat pärjänneet omillaan ja kaukanakin minusta. Opiskelleet ja perustaneet perheet.
Mites ne nuoret, jotka opiskelevat ja perustavat perheen alkuperäisellä kotipaikkakunnallaan, jossa vanhemmatkin edelleen asuu? Pitääkö vanhempien muuttaa johonkin muualle, jotta napanuora katkeaa?
Tämä menee nyt vähän aiheen ohi. Minussa on varmaan joku vika tai sitten se johtuu itäkarjalaisista sukujuurista, että kaipaisin suku-ja perheyhteyttä ihan arkipäiväisessä elämässä, enkä sitä, että perhe on yhdessä vain joulupöydässä ja ehkä hautajaisissa. Rajan takana Karjalassa asuttiin isoissa yhteisöissä, joista vanhuksiakaan ei häädetty pois. Ovet oli aina auki vieraille. Ihan varmasti omat murheensa on tuossa tyylissä ollut, mutta taatusti myös paljon hyvää. No, tuosta voi vain haaveilla. Ihmiset on nykyään aika yksin isoissa kaupungeissakin. Sopiva yhteisö on ydinperhe tai parisuhde. Näiden ulkopuolelle jääviin pidetään etäisyyttä.
Ei varmssti ole monen nuoren mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän tapauksen jossa äiti kannusti poikaa muuttamaan opiskelujen perässä, mutta isä harasi vastaan ja mietti josko hän lähtisi pojan mukaan. No poika piti päänsä ja lähti itsenäistymään, yksin.
No syykin selvisi isän käytökseen, hän ei halunnut laiskuuttaan joutua tekemään pojan osia kotihommista, kun poika muuttaa pois.
Eli joskus tuo, että halutaan muuttaa perässä, voi johtua pelosta, menettää se ilmainen kotiapu, puolesta tekijä, yleismiesjantunen, jne.
Kukin tyylillään, mutta omassa lähi-, tuttava- tai työpiirissä en ole kuullut kenenkään toimineen noin. Pk-seudulta lapsia kuitenkin lähtenyt opiskelemaan eri puolelle Suomea. Ehkä siirtymät olikin liian pitkiä, ettei kukaan olisi työpaikkaa vaihtamatta voinutkaan lähteä perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt oikeasti joku ilmiö vai onko tarkoitus kauhistella intensiivistä vanhemmuutta?
Vähän hassulta toki kuulostaa muuttaa opiskelevan lapsen perässä, kun nuorena saattaa paikkakunnat vaihtua useinkin. Toisaalta sitten omat vanhempani muuttivat 7-kymppisinä 300 km päähän paikkakunnalle, jossa ei ole tuttuja, enkä nyt tiedä, onko sekään ihan ideaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Minun tuttavaperheeni ei sentään muuttanut, mutta se curlingvanhemmuus on jatkunut 250 kilometrin päästä. Ensin muuttivat lapsen kamat Helsinkiin ja kun lapsi tuli kesätöihin kotipaikkakunnalle isin järjestämään työpaikkaan niin isi ajoi peräkärryn kanssa Helsinkiin tyhjentämään soluasuntoa, jotta "säästettiin" luovuttamalla se kesäksi pois. Ja taas syksyllä sama ruljanssi ja samat ajelut uudestaan uuteen kämppään muuttaessa. Ei kyllä todellakaan ollut omassa nuoruudessa tällaista.
Tämä nyt ei kuulosta niin kummalliselta. Säästyyhän tuossa vuokrarahat ja ehkä solusta oli tarkoitus muutenkin päästä pois.
Joo, mutta ihan itse se duunipaikka ja uusi asunto hankitaan eikä vanhemmat. Muuttoapu on sitten roki kiva.
No jaa kyllä ne vähät kesätyöt taitaa usein mennä suhteilla nykyään(kin). Ja mistäs sitä ulkopuolinen tietää kuka kämpän on hommannut, ei vanhempien muuttoapu sitä vielä tarkoita. Ja kyllä nuorta on hyvä minun mielestä auttaa asumisasioissa muutenkin alkuun olemalla mukana asuntonäytöllä jne. Vanhempi osaa katsoa asioita, joita nuori vielä ei koska kokemus on karttumatta. Ehkä se kultainen keskitie ylettömän hyysäyksen ja yksin syvään päätyyn heittämisen välillä.
Se ei ole yksin syvään päättyyn että nuori hommaa omat työpaikkansa ja hoitaa asumisensa. Jos ainut kesätyö mitä saa, on isän duunipaikka eri paikkakunnalla, heikot on eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee nyt vähän aiheen ohi. Minussa on varmaan joku vika tai sitten se johtuu itäkarjalaisista sukujuurista, että kaipaisin suku-ja perheyhteyttä ihan arkipäiväisessä elämässä, enkä sitä, että perhe on yhdessä vain joulupöydässä ja ehkä hautajaisissa. Rajan takana Karjalassa asuttiin isoissa yhteisöissä, joista vanhuksiakaan ei häädetty pois. Ovet oli aina auki vieraille. Ihan varmasti omat murheensa on tuossa tyylissä ollut, mutta taatusti myös paljon hyvää. No, tuosta voi vain haaveilla. Ihmiset on nykyään aika yksin isoissa kaupungeissakin. Sopiva yhteisö on ydinperhe tai parisuhde. Näiden ulkopuolelle jääviin pidetään etäisyyttä.
Aika vanha olet kun muistat elämän rajan takana Karjalassa.
Karjalastakin lähdettiin amerikohin asti.
Ja esim sodan jälkeiset ikäluokat, ei vanhemmat lähteneet mukaan kun nuoret 15 -20 lähtivät kauaskin kotoa työelämään.
Kohta varmaan kasarmeilla on asuntoloita varusmiesten vanhemmille kun nuorille ri uskalleta antaa irtautumista äiskästä.
Nykyään sentään on viestit ja kuvapuhelutbja mitä niitä onkaan. Yhteydenpito helppoa. Ennen mentiin soittamaan kerran viikkoon puhelinkopista kotiin. Onko ajat tosiaan muuttuneet niin paljon, ettei nuoret halua itsenäistyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. vaiko vanhemmat eivät anna lastensa itsenäistyä?
Sitte nelikymppiset valittaa kun äidiltä on kysyttävä joka asia, millanen kampaus, vaate, voinko vaihtaa työpaikkaa, seurustella jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Minun tuttavaperheeni ei sentään muuttanut, mutta se curlingvanhemmuus on jatkunut 250 kilometrin päästä. Ensin muuttivat lapsen kamat Helsinkiin ja kun lapsi tuli kesätöihin kotipaikkakunnalle isin järjestämään työpaikkaan niin isi ajoi peräkärryn kanssa Helsinkiin tyhjentämään soluasuntoa, jotta "säästettiin" luovuttamalla se kesäksi pois. Ja taas syksyllä sama ruljanssi ja samat ajelut uudestaan uuteen kämppään muuttaessa. Ei kyllä todellakaan ollut omassa nuoruudessa tällaista.
Tämä nyt ei kuulosta niin kummalliselta. Säästyyhän tuossa vuokrarahat ja ehkä solusta oli tarkoitus muutenkin päästä pois.
Joo, mutta ihan itse se duunipaikka ja uusi asunto hankitaan eikä vanhemmat. Muuttoapu on sitten roki kiva.
No jaa kyllä ne vähät kesätyöt taitaa usein mennä suhteilla nykyään(kin). Ja mistäs sitä ulkopuolinen tietää kuka kämpän on hommannut, ei vanhempien muuttoapu sitä vielä tarkoita. Ja kyllä nuorta on hyvä minun mielestä auttaa asumisasioissa muutenkin alkuun olemalla mukana asuntonäytöllä jne. Vanhempi osaa katsoa asioita, joita nuori vielä ei koska kokemus on karttumatta. Ehkä se kultainen keskitie ylettömän hyysäyksen ja yksin syvään päätyyn heittämisen välillä.
Se ei ole yksin syvään päättyyn että nuori hommaa omat työpaikkansa ja hoitaa asumisensa. Jos ainut kesätyö mitä saa, on isän duunipaikka eri paikkakunnalla, heikot on eväät.
No näinpä. Uusavuttomuus on opittua ja kasvatuksen tulos.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kuvitella, että nuoret muuttaisi Helsinkiin ja vanhemmat perässä. Tuttavapiirissä on aika lailla niitä perheitä, joissa helsinkiläisperhe muuttaa Tampereelle tai Jyväskylään, muutama peräti Ouluun asti, koska pääkaupunkia ei enää koeta turvalliseksi.
Kukaan täysjärkinen helsinkiläinen ei Suomessa muuta pk-seudun ulkopuolelle.
Tällekin palstalle on ilmestynyt juurikin kepulaisten/perussuomalaisten rehupunttien aloituksia, joissa muka esiintyvät stadilaisina jotka haluavat muuttaa maalle. En itse tunne ensimmäistäkään sellaista, itseni mukaan lukien. Jo pelkkä viikonlopun miniloma Tampereella tai Turussa saa mut kaipaamaan takaisin Töölöön. Alkaa ahdistamaan.
Ihanan huolehtivaisia vanhempia!
Vierailija kirjoitti:
Napanuora pitää katkaista ja antaa nuorten itsenäistyä. Tiedän ettei olisi tullut kuuloonkaan omien lasteni kanssa jos olisin muuttanut perässä. Hyvin ovat pärjänneet omillaan ja kaukanakin minusta. Opiskelleet ja perustaneet perheet.
No, jos sä et antaisi samalla paikkakunnalla asuessasi lastesi itsenäistyä niin sitten varmaan hyvä näin. Se ei tarkoita, etteikö muut osaisi antaa lastensa itsenäistyä.
Mihinköhän tässä sitten lähtisi perässä, kun yksi lapsi lähti Helsinkiin, toinen Ouluun ja kuopus suunnittelee ylppäreiden jälkeen lähtöä Espanjaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kuvitella, että nuoret muuttaisi Helsinkiin ja vanhemmat perässä. Tuttavapiirissä on aika lailla niitä perheitä, joissa helsinkiläisperhe muuttaa Tampereelle tai Jyväskylään, muutama peräti Ouluun asti, koska pääkaupunkia ei enää koeta turvalliseksi.
Kukaan täysjärkinen helsinkiläinen ei Suomessa muuta pk-seudun ulkopuolelle.
Tällekin palstalle on ilmestynyt juurikin kepulaisten/perussuomalaisten rehupunttien aloituksia, joissa muka esiintyvät stadilaisina jotka haluavat muuttaa maalle. En itse tunne ensimmäistäkään sellaista, itseni mukaan lukien. Jo pelkkä viikonlopun miniloma Tampereella tai Turussa saa mut kaipaamaan takaisin Töölöön. Alkaa ahdistamaan.
Helsinki ei ole turvaton kaupunki. En voisi kuvitella parempaa paikkaa lapsiperheelle. Ihmettelen kovasti tätä uutisointia, että täällä muka roadmanit riehuu. Ei ainakaan Skattalla.
Painottakaa myös lapsillenne, että käyvät koulunsa huolella ettei tarvitse muuttaa mihinkään Ouluun, Rolloon tai Kuapijjoon asti opiskelemaan. Tuonne lähtevät ne, jotka eivät parempiin opinahjoihin pääse. Pk-sedulta saa myös töitä paremmin, muualla Suomessa jyllää nepotismi.
Napanuora pitää katkaista ja antaa nuorten itsenäistyä. Tiedän ettei olisi tullut kuuloonkaan omien lasteni kanssa jos olisin muuttanut perässä. Hyvin ovat pärjänneet omillaan ja kaukanakin minusta. Opiskelleet ja perustaneet perheet.