Lue keskustelun säännöt.
Mikä juttu tämä nyt on, että vanhemmat muuttavat perässä nuoren opiskelupaikkakunnalle??
06.08.2026 |
Siis lyhyessä ajassa olen sekä työn, tuttavapiirin ja somen kautta kuullut useasta tapauksesta, että perheen nuori on lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja perhe, tai vähintään äiti, lähtee perässä. Ihan vaan siksi, kun lapsi muuttaa sinne, "kauas pois".
Ihan tavallisia nuoria ja tavallisia (olen luullut) vanhempia, ei siis ole kyse erityislapsista tms kuin yhdessä tapauksessa ja se onkin ynmärrettävämpää. Mutta nuo muut?!
Miehen työkaverin lapsi muutti 100 km päähän, niin laittoivat talon myyntiin ja muuttivat koko perhe asumaan lapsen lähelle. Nuoremmilla vaihtui sitten koulut ja päiväkodit ja isä ajaa nyt sitten 200 km päivässä työmatkaa, mutta kun on tärkeää päästä lähelle esikoista.
Toisessa tapauksessa äiti muutti lapsen perässä yhdelle paikkakunnalle, lapsi vaihtoikin vuoden päästä koulua toiseen kaupunkiin, niin äidillä "pakkomuutto" myös. Taas.
Ja nyt juuri näin somessa tuttavani asuntoilmoituksen, kertoo että pakko laittaa ihana asunto myyntiin, koska lapset muuttivat isoon kaupunkiin ja täytyy sinne itsekin sitten muuttaa. Lapset ovat täysikäisiä, fiksuja nuoria.
Näitä on enemmänkin, mutta nämä nyt esimerkkinä. Wtf??
Kommentit (77)
Tuttavan lapset muuttivat Helsinkiin. Iskä ajoi lähes 1000 km viikonloppuisin, kun piti vaikka lamppu vaihtaa lasten asunnossa. Opettakaa nyt jälkikasvulle vaikka huushollin siivous ja muita tähdellisiä taitoja, jos kotona ei ole mitään tarvinnut tehdä-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin, kun lapseni aloitti ammattikoulun. Olen itse joutunut kulkemaan tuntikausia bussien kanssa jo yläasteella enkä halunnut lapselleni samaa rumbaa.
Eli lapsi menetti täydet opintososiaaliset edut, kiitos vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä suuntaus se, ettei lasta heitetä heti 18-v. synttäreiden jälkeen ulos kodista yksin pärjäämään. Tuo on joku suomalaisten erikoisuus, että jokaisen pitäisi jo nuorena pärjätä yksinään tai muuten jää itsenäistyminen kokonaan väliin. Ehtii sitä myöhemminkin itsenäistyä, ja sekin sujuu paremmin, kun on saanut kasvaa aikuiseksi turvassa.
18-vuotissynttäreiden jälkeen ollaan vielä kovastikin kiinni toisen asteen opinnoissa. Niissä kun kestää sen 3-4 vuotta, joten yleensä lukiosta tai amiksesta valmistutaan sinä vuonna, jona täyttää 19.
Ja monella pienellä paikkakunnalla muutetaan jo yläasteen jälkeen isompaan kaupunkiin käymään koulua.
Esimerkiksi omassa lapsuudessani/nuoruudessani käytännössä kaikki ikäluokasta joutuivat muuttamaan, koska lähimpään lukioonkin oli reilusti yli tunnin matka, ammattikouluihin vielä pidempi ja maaseudun tapaan olematon joukkoliikenne.
Eipä siinä, viikot opiskelupaikkakunnalla ja viikonloput kotona.
Oon kyllä huomannut, miten intensiivistä nykyvanhemmuus on omiin kokemuksiin verrattuna, joskin vaihtelua oli jonkin verran myös omassa nuoruudessa. Itse muutin 18-vuotiaana omilleni, ja kyllä se periaate oli siitä lähtien, että olen itsenäisesti omassa asunnossani asuva aikuinen ihminen. Toki apua sai halutessaan, mutta sitä ei tuputettu eikä asioihini puututtu mitenkään. Vanhempani taisivat auttaa ihan ekassa muutossa, mutta eivät enää sen jälkeen, eikä puhettakaan, että olisivat edes kauheasti rampanneet opiskelupaikkakunnallani. Nyt joku 23 v. on selvästi vielö mamman pikkulapsi, jolle etsitään työpaikat ja asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Minun tuttavaperheeni ei sentään muuttanut, mutta se curlingvanhemmuus on jatkunut 250 kilometrin päästä. Ensin muuttivat lapsen kamat Helsinkiin ja kun lapsi tuli kesätöihin kotipaikkakunnalle isin järjestämään työpaikkaan niin isi ajoi peräkärryn kanssa Helsinkiin tyhjentämään soluasuntoa, jotta "säästettiin" luovuttamalla se kesäksi pois. Ja taas syksyllä sama ruljanssi ja samat ajelut uudestaan uuteen kämppään muuttaessa. Ei kyllä todellakaan ollut omassa nuoruudessa tällaista.
Tämä nyt ei kuulosta niin kummalliselta. Säästyyhän tuossa vuokrarahat ja ehkä solusta oli tarkoitus muutenkin päästä pois.
Joo, mutta ihan itse se duunipaikka ja uusi asunto hankitaan eikä vanhemmat. Muuttoapu on sitten roki kiva.
No jaa kyllä ne vähät kesätyöt taitaa usein mennä suhteilla nykyään(kin). Ja mistäs sitä ulkopuolinen tietää kuka kämpän on hommannut, ei vanhempien muuttoapu sitä vielä tarkoita. Ja kyllä nuorta on hyvä minun mielestä auttaa asumisasioissa muutenkin alkuun olemalla mukana asuntonäytöllä jne. Vanhempi osaa katsoa asioita, joita nuori vielä ei koska kokemus on karttumatta. Ehkä se kultainen keskitie ylettömän hyysäyksen ja yksin syvään päätyyn heittämisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kuvitella, että nuoret muuttaisi Helsinkiin ja vanhemmat perässä. Tuttavapiirissä on aika lailla niitä perheitä, joissa helsinkiläisperhe muuttaa Tampereelle tai Jyväskylään, muutama peräti Ouluun asti, koska pääkaupunkia ei enää koeta turvalliseksi.
Helsinki on turvallisempi lapsiperheille kuin Oulu, Jyväskylä tai Tampere. Kahdessa ensimmäisessä turvattomuutta lisää myös L:llä alkava lahko.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kuvitella, että nuoret muuttaisi Helsinkiin ja vanhemmat perässä. Tuttavapiirissä on aika lailla niitä perheitä, joissa helsinkiläisperhe muuttaa Tampereelle tai Jyväskylään, muutama peräti Ouluun asti, koska pääkaupunkia ei enää koeta turvalliseksi.
Ei oikeat helsinkiläiset muuta juurikaan muualle Suomeen, vaikka sinä rehupuntti niin haihatteletkin. Helsingistä muuttaa pois korkeintaan ne, jotka on sieltä Jämsästä alkujaan kotoisinkin. Jos helsinkiläinen johonkin muuttaa niin todennäköisimmin ulkomaillle tai korkeintaan Espooseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Minun tuttavaperheeni ei sentään muuttanut, mutta se curlingvanhemmuus on jatkunut 250 kilometrin päästä. Ensin muuttivat lapsen kamat Helsinkiin ja kun lapsi tuli kesätöihin kotipaikkakunnalle isin järjestämään työpaikkaan niin isi ajoi peräkärryn kanssa Helsinkiin tyhjentämään soluasuntoa, jotta "säästettiin" luovuttamalla se kesäksi pois. Ja taas syksyllä sama ruljanssi ja samat ajelut uudestaan uuteen kämppään muuttaessa. Ei kyllä todellakaan ollut omassa nuoruudessa tällaista.
On täysin normaalia auttaa läheisiä muutossa. Kun muutimme perheellisenä, niin mieheni isä ja veli olivat muuttoapuna. Viimeisimmässä muutossamme oli apuna kaksi aikuista lastamme. Samoin mekin olemme auttaneet lapsiamme, kun he muuttavat.
Eli oletko sinäkin muuttanut toisella puolella maata asuvan isäsi avustuksella aina välillä pariksi kuukaudeksi vanhempiesi nurkkiin vai mitä tarkoitat?
Jos isä on halukas auttamaan muutossa, niin mikä estää? Oma lapseni tuli parin kuukauden harjoittelun ajaksi takaisin kotiin asumaan. Varsinaista muuttoa ei kuitenkaan tehty, koska hänellä oli yksityiseltä vuokrattu asunto, josta vuokra oli maksettava joka tapauksessa. Kaksi lasta tuli asumaan väliaikaisesti takaisin kotiin, kun heillä oli meneillään muutto toiselle paikkakunnalle. Olimme mukana auttamassa muutossa (vanhasta asunnosta meille kotiin ja muutaman viikon päästä uuteen kotiin), vaikka matkaa oli 100 - 250 km. En ymmärrä ollenkaan, miksi lapsia ei saisi auttaa muutossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat jäisivät asuttamaan isoa taloa jonnekin syrjäseudulle tai pikkukaupunkiin sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet Helsinkiin?
Jos heillä vaikkapa on työt, suku ja kaverit sillä pikkupaikkakunnalla?
Entä tosiaan jos lapsista yksi lähtee Joensuuhun ja toinen Turkuun. Niin mihin vanhempien sitten pitäisi muuttaa?
Näissä tapauksissa nuoremmat sisarukset mennevät samalle paikkakunnalle missä vanhin sisarus jo on. Heidän ei tarvitse vaivata päätään asialla, kaikki on jo puolesta päätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin muutamaa vuotta myöhemmin tyttären perässä Oulusta Kuopioon. En kertakaikkiaan kestänyt enää asua Oulussa. Olen sieltä kotoisin ja vieläpä lestadiolaisperheessä kasvanut. En kestänyt sitä ankeaa uskonnollista ilmapiiriä, olisinpa älynnyt muuttaa pois sieltä jo nuorena, niinkuin tyttäreni muutti jo 16-vuotiaana Kuopioon päästyään sinne musiikkilukioon. Ja sinne hän myös jäi, eikä aio omien sanojensa mukaan edes ”pieraista Ouluun ja Pohjanmaahan päin”.
En tuputa seuraani hänelle, mutta nähdään ainakin kerran viikossa ja viestitellään/soitellaan useammin. Tytär on sanonut että kiva että muutin perässä, että on joku sukulainen kuitenkin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin muutamaa vuotta myöhemmin tyttären perässä Oulusta Kuopioon. En kertakaikkiaan kestänyt enää asua Oulussa. Olen sieltä kotoisin ja vieläpä lestadiolaisperheessä kasvanut. En kestänyt sitä ankeaa uskonnollista ilmapiiriä, olisinpa älynnyt muuttaa pois sieltä jo nuorena, niinkuin tyttäreni muutti jo 16-vuotiaana Kuopioon päästyään sinne musiikkilukioon. Ja sinne hän myös jäi, eikä aio omien sanojensa mukaan edes ”pieraista Ouluun ja Pohjanmaahan päin”.
En tuputa seuraani hänelle, mutta nähdään ainakin kerran viikossa ja viestitellään/soitellaan useammin. Tytär on sanonut että kiva että muutin perässä, että on joku sukulainen kuitenkin lähellä.
Voihan muuttoja tulla monista syistä, sinunkin syysi voi ymmärtää paremmin kuin hyvin, mutta tässä oli kai kyseessä motiivi ettei nuori aikuinen muka pärjäisi ilman vartijaa. Ettei häntä päästetä vapauteen ja aloittamaan ihan sitä omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyteni ei varmasti olisi kestänyt jos vanhempani, erityisesti äitini olisi muuttanut samalle paikkakunnalle. Vieläkin pitää varoa päästämästä häntä "antamaan kaikkeaan", tai heti alkaa naurettava kyttääminen ja kontrollointiyritykset. Hyvät välit vanhempiin ovat tärkeät, vähintään kahden tunnin ajomatka suuntaansa.
Mä oon yksinhuoltaja ja lasten muutettua opiskelupaikkakunnalle, mulla ei ollut rahaa eikä järkeä pitää yksin isoa perheasuntoa. Joten muutto oli edessä joka tapauksessa. Muutin sitten sille paikkakunnalle, jossa molemmat lapset opiskelee. Oliko hirveä asia? Olen työkyvytön, joten ei ollut murhetta työpaikastakaan. En tiennyt, että tää oli joku muoti. Tein ratkaisuni ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 74 jatkaa, että on kiva kun lapsia voi pyytää vaikka syömään tms, mutta siitä ei tule koko viikonlopun reissua. Samoin, jos joltain jää avaimet sisään, apu on lähellä. Tää on kiva ratkaisu.
Ei ystäviä eikä omaa elämää, persoonaa ja intohimoja, vaan elämän sisältönä pelkät lapset.
Yleistä, nyt oli Hesarissakin juttu kolmikymppisistä kalliolaisista jotka eivät halua vielä lapsia, koska on "oma elämä elämättä". Haluavat siis lapsia kyllä myöhemmin, mutta ensin pitää elää se oma elämä - ja sitten kun tulee lapsi, niin oma elämä LOPPUU. Sitten alkaa kuiva kökkiminen ja yksinäisyys suomalaisessa, epäyhteisöllisessä yhteiskunnassa. Yöh.
Perhekeskeisyys on jees, mutta ei tuolla tavalla.
Nykynuoret ei enää pärjää yksin, eivät osaa kotitöitä tai eivät pääse sängystä ylös, joten sikäli kyllähän se nuorta jeesaa jos joku potkii eteenpäin. Tosin olisi kannattanut nuori kasvattaa siten, että nuorella olisi jotain valmiuksia muuttaa omillee, esim. opettamalla siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Noilla taidoilla pääsee jo pitkälle. Nää vanhemmat eivät varmaan ole ajatelleet, että he eivät ole paapomassa nuorta koko elämäänsä..
Kummallista kuvitella, että nuoret muuttaisi Helsinkiin ja vanhemmat perässä. Tuttavapiirissä on aika lailla niitä perheitä, joissa helsinkiläisperhe muuttaa Tampereelle tai Jyväskylään, muutama peräti Ouluun asti, koska pääkaupunkia ei enää koeta turvalliseksi.