Nainen asiantuntijatyössä: miten eroon assaritehtävistä?
Olen asiantuntijaroolissa, mutta huomaan jatkuvasti ajautuvani tehtäviin, jotka eivät varsinaisesti kuulu toimenkuvaani kuten kokousten järjestelyt, muistiinpanojen teko, muiden kalentereiden hallinta, kahvitilausten tekeminen, virkistyspäivien järjestelyt jne. Usein nämä tehtävät tulevat "luontevasti" minulle, vaikka tiimissä olisi muitakin, jotka voisivat hoitaa ne.
Onko muilla ollut vastaavaa kokemusta? Miten olette onnistuneet rajaamaan omaa roolianne ja siirtämään assaritehtäviä pois ilman että yhteistyö kärsii tai tulee leimatuksi hankalaksi? Esimieheltä ei tule tähän mitään apua, vaikka olen nostanut asian esille jo vuosia sitten jokaisessa kehityskeskustelussa.
Kaikki vinkit, kokemukset ja käytännön esimerkit ovat tervetulleita! En halua olla jatkuvasti avustavassa juoksutytön roolissa, koska olen keski-ikäinen korkeakoulutettu kolmea kieltä sujuvasti puhuva asiantuntija. Osaaminen menee hukkaan muiden puolesta kokoushuoneita varatessa.
Kommentit (11)
Eikö yleensä esimies hoida nuo sihteerin työt? Harvassa paikassa enää on sihteeriä.
Jos kuitenkin palkkasi on asiantuntijan eikä assistentin tasoa niin en näe, että mikä tässä on ongelmana?
Itse tekisin mieluusti päivän viikossa assarin hommia asiantuntijan palkalla.
Miten siis ajaudut noihin tehtäviin?
Minä sanoin, että en ehdi. Pahaa verta se aiheutti vähäksi aikaa, mutta kun koko päivä oli oikeasti täynnä niitä asiantuntijahommia, niin eihän siinä muu auttanut (minun tai muiden)
Tässä taas esimerkki naisten liiallisesta kiltteydestä. Sano vaan rohkeasti ei, niin ne miehetkin tekee.
Palkkaatte toimistoassarin / toimistokoordinaattorin, joka hoitaa nämä sinulle ajautuneet tehtävät.
Mua yritettiin it-alalla nuorempana tunkea kanssa noihin assarinhommiin. Kokouksissa aina yritettiin, että jospa Niina kirjaa. Jospa niina varaisi kokoustilan ja tilaisi tarjottavat. Niinalta käy se powerpoint-esitysten teko niin näppärästi, josko Niina tekee. Olin kuitenkin diplomi-insinööri ja palkattu suunnittelu- ja ohjelmointitehtäviin.
Pakko sitä oli vaan alkaa aika tiukasti ja tylystikin rajata. Esim. jos tarjottiin taas kokouksen pöytäkirjan pitoa, sanoin, että minä kirjasin viimeksi, nyt on jonkun muun vuoro. Sanoin myös suoraan, että en sukupuoleni takia tee erilaisia tehtäviä kuin muutkaan.
Sitten sen jälkeen kun pääsin noista, minulle vielä yritettiin antaa yksinkertaisia rutiinitehtäviä. Lähinnä jotain että naisilla on sitä esteettistä silmää, jospa sitä käyttöliittymän layouttia ja värejä katselisit. Taas täytyi olla tiukkana, että minä osaan ja haluan tehdä muutakin, eikä ole ok sukupuolen perusteella olettaa tuommoisia. Ihan esimiehelle puhuin siitä, että haluan haastavampia tehtäviä, enkä olla joku html- ja css kuli vaan. Pääsin vaativampiin töihin eri projekteihin. Mutta kyllä sitä on paljon joutunut tiukasti ja v*ttumaisestikin välillä vaatimaan.
Yrittäjänä ei tarvitse tuollaista miettiä, kaikki duunit kuuluu minulle. Palkan saan viimeisenä, jos siihen on varaa. Jos sairastun, kukaan muu ei hoida hommiani.
OK, vastineeksi saatan saada hyvät osingot jos hommat menee nappiin, mutta siitähän se poru aina nousee.
Vierailija kirjoitti: Yrittäjänä ei tarvitse tuollaista miettiä, kaikki duunit kuuluu minulle. Palkan saan viimeisenä, jos siihen on varaa. Jos sairastun, kukaan muu ei hoida hommiani. OK, vastineeksi saatan saada hyvät osingot jos hommat menee nappiin, mutta siitähän se poru aina nousee.
Mä mietin myös yrittäjänä, samaa. Onkohan ap julkisella sektorilla, kun työpäivä kuluu oman toimenkuvan reviirirajojen vartioimiseen? Ja tuohon uhriutumiseen, jos joutuu Diplomi-Insinöörin koulutuksella itse ottamaan valokopion tai lataamaan kahvinkeittimen?
Et vaan tee niitä hommia? Itse taas sanon, että asia X ei kuulu minun työnkuvaani.