Onko täällä muita, jotka eivät halua parisuhdetta, koska oma ulkonäkö on niin vastenmielinen?

Vierailija kirjoitti:

Sitten toisaalta jos palstalla joku kysyy että haittaako naisia jos puuttuu edestä yksi hammas, niin lähes kaikki ovat sitä mieltä, ettei ole mitään asiaa deittimarkkinoille ilman hammasta...

Tämä siis tuli mieleen tuosta eräästä aiemmasta hymyilyohjeesta. Ihmiset saattavat tuomita ruman hymyn perusteella hyvinkin rajusti.

Olette varmaan kovin nuoria? Iän myötä oppii hyväksymään kehonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella ruma. Olisi rikos siirtää tätä ulkonäköä tuleville sukupolville.

En usko.

Vierailija kirjoitti:

Olette varmaan kovin nuoria? Iän myötä oppii hyväksymään kehonsa.

Mä ainakin olen iän myötä alkanut inhoamaan kehoani vielä enemmän, ja onhan se entistä rumemman näköinenkin ikääntymismuutosten kanssa.

Mitä ihmiselle täytyy tapahtua, että alkaa inhota itseään näin paljon kuin tämän ketjun itseään rumina pitävät?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiselle täytyy tapahtua, että alkaa inhota itseään näin paljon kuin tämän ketjun itseään rumina pitävät?

Mulle ainakin on jo lapsesta lähtien kerrottu kuinka kauhean näköinen ja viallinen keho mulla on.

Ap

Niin. Kaksi rumaa ei muutu yhdessä hyvännäköisiksi eikä kaksi onnetonta yhdessä onnellisiksi. 

Parisuhde ja romanttinen rakkaus on yliarvostettua. Moni voi paremmin yksin, kun keskittyy elämään terveesti. 

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Olen 40v mies ja on käynyt harvinaisen selväksi, että minun 4 tai 5/10 ulkonäköni ei viehätä naisia. Muutenhan olisin jo ollut parisuhteissa. Mutta nyt en ole koskaan ollut. Ulkonäkö on se JUTTU naisille. Muuten ei mies kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiselle täytyy tapahtua, että alkaa inhota itseään näin paljon kuin tämän ketjun itseään rumina pitävät?

Mulle ainakin on jo lapsesta lähtien kerrottu kuinka kauhean näköinen ja viallinen keho mulla on.

Ap

Tämähän on ihan kauheaa. Miten kukaan voi lapselle tuollaisia puhua. Varmasti tuosta eroon pääseminen voi kestää vuosia.

Olen töissä jossa näen viikoittain satoja ihmisiä eri kansallisuuksista ja voin kyllä vannoa, että ikinä en ole kenestäkään ajatellut, että onpa ruma ihminen. En siis usko, että sinäkään olet oikeasti "ruma", olet vain tottunut pitämään itseäsi sellaisena.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Hyväosaiset ei tätä rumuuttakaan ymmärrä. Heillä on varaa hoitaa itseään hyvällä ruoalla, liikunnalla ja harrastuksilla, tarvittaessa lääkkeillä, käydä hammaslääkärillä ja ihotautilääkärillä ja kampaajalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v mies ja on käynyt harvinaisen selväksi, että minun 4 tai 5/10 ulkonäköni ei viehätä naisia. Muutenhan olisin jo ollut parisuhteissa. Mutta nyt en ole koskaan ollut. Ulkonäkö on se JUTTU naisille. Muuten ei mies kelpaa.

Ei ole! Älkää nyt uskoko kaikenlaisia netin manosfäärijuttuja.

Mutta se, jos alat itse uskoa olevasi tavalla tai toisella viallinen heijastuu ennen pitkää itseluottamukseesi ja habitukseesi tavalla joka vaikeuttaa tutustumista muihin.

Onkohan tää samaa settiä kun hottis tytteli Threadsissa vinkuu päivästä toiseen kuinka on lihonut ja rumentunut jne. Sairaus se on tuokin

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiset ei tätä rumuuttakaan ymmärrä. Heillä on varaa hoitaa itseään hyvällä ruoalla, liikunnalla ja harrastuksilla, tarvittaessa lääkkeillä, käydä hammaslääkärillä ja ihotautilääkärillä ja kampaajalla.

Osaan näistä voit vaikuttaa vaikkei rahaa olisikaan. Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksikin, samoin voi harrastaa sellaisia asioita, jotka eivät maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v mies ja on käynyt harvinaisen selväksi, että minun 4 tai 5/10 ulkonäköni ei viehätä naisia. Muutenhan olisin jo ollut parisuhteissa. Mutta nyt en ole koskaan ollut. Ulkonäkö on se JUTTU naisille. Muuten ei mies kelpaa.

Ei ole! Älkää nyt uskoko kaikenlaisia netin manosfäärijuttuja.

Mutta se, jos alat itse uskoa olevasi tavalla tai toisella viallinen heijastuu ennen pitkää itseluottamukseesi ja habitukseesi tavalla joka vaikeuttaa tutustumista muihin.

Mene nyt hemmettiin siitä haukkumasta manosfääri-piirejä! Sä spämmit tota samaa p...kaa joka keskustelussa! Mikä hemmetti sua vaivaa?! Ja siis olet väärässä.

Tähänkään ei voi muuta sanoa kuin että tehkää se prismatesti.. Sittenhän näätte minkä näköisiä vinonaamaa, kierokroppaa, 100 kiloa ylipainoa ym, siellä tepsuttaa jonkun käsipuolessa, että on se onnistunut niiltäkin.

Tavallaan. En itse inhoa itseäni mutta ymmärrän että muut inhoavat., kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut joten ymmärrän että parisuhteesta haaveilu on sama kuin haaveilisi kuusta. 

Eiköhän tässä ketjussa ole ihan oikeasti rumia. Itsekin olen. Rumat hampaat, ruma iho niin naamassa kuin kehossa, rumat hiukset ja jalat, iso pää, ruma nenä, epäsymmetriat kaikkialla. Ja rumuus sen kuin lisääntyy iän, eli ryppyjen, juonteiden, lihasten veltostumisen ja kehon rasvoittumisen myötä.