Onko täällä muita, jotka eivät halua parisuhdetta, koska oma ulkonäkö on niin vastenmielinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä, olen aina ollut ilmaa miehille ja nyt kun ikää tullut lisää niin suorastaan kävellään päin jos ei itse älyä väistää, kaikista kummallista on että sukulaiset pitäneet ihan nättinä ja ihmetelleet miksi mulla ei ole parisuhdetta, no johtuiskohan siitä että miehet katsoo painoa, ikää, kropan muotoa yms seikkoja 🤷‍

Mä olen hoikka ja melko näyttävän näköinen eikä miehet silti kiinnostu, olen kans vaan kuin ilmaa miehille, edes baarissa ei kukaan tule juttelemaan enkä ole edes mörtsin näköinen ja vaatetus on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v mies ja on käynyt harvinaisen selväksi, että minun 4 tai 5/10 ulkonäköni ei viehätä naisia. Muutenhan olisin jo ollut parisuhteissa. Mutta nyt en ole koskaan ollut. Ulkonäkö on se JUTTU naisille. Muuten ei mies kelpaa.

Ei ole! Älkää nyt uskoko kaikenlaisia netin manosfäärijuttuja.

Mutta se, jos alat itse uskoa olevasi tavalla tai toisella viallinen heijastuu ennen pitkää itseluottamukseesi ja habitukseesi tavalla joka vaikeuttaa tutustumista muihin.

Mene nyt hemmettiin siitä haukkumasta manosfääri-piirejä! Sä spämmit tota samaa p...kaa joka keskustelussa! Mikä hemmetti sua vaivaa?! Ja siis olet väärässä.

Ehkä ongelma ei ole sun ulkonäkösi vaan aggressiivisuus ja puuttuvat käytöstavat?

Totta kai pitää vastustaa tuota sinun nettiin suoltamaa disinformaatiota vaikka sitten raivokkaastikin. Sillä sinä valehtelet ja tiedät sen itsekin. Vastustan aina valehtelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Mulle kelpaisi herttainen empaattinen mies ulkonäöllä ei väliä. Mutta kun teitä semi piiloagressivisia miehiä on todella todella paljon nii eipä tahdo sellaista löytyä. Yllättävän paljon miehissä jotka sanoo että ovat luotettavia, rehellisiä, kilttejä yms paljastuukin yltiömustasukkainen kontrolloija ja päällepäsmäri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Tämä on varmaankin ulkonäköön perustuva deittisovellus?

Silloin kun olin nuorempi ja kauneus oli helppo ylläpitää, oli itsestään selvää haluta olla jonkun kanssa. Nyt keski-ikäisenä ja rupsahtaneena, kun ulkonäkö ei parane, vaikka miten söisi terveellisesti ja urheilisi, ei tee mieli olla kenenkään kanssa, eikä kuvitellakaan olevansa viehättävä ja vetovoimainen. Parempi olla yksin. En itsekään halua olla rupsahtaneiden äijien kanssa, jotka valitettavasti kuvittelevat olevansa hyvinkin tavoiteltavia. Elämässä on julmat lait. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Tämä on varmaankin ulkonäköön perustuva deittisovellus?

Ihan kuin ne kaikki ei olisi? Yksikään nainen ei mene sellaiseen deittisovellukseen, jossa miehen kuva ei näy.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olin nuorempi ja kauneus oli helppo ylläpitää, oli itsestään selvää haluta olla jonkun kanssa. Nyt keski-ikäisenä ja rupsahtaneena, kun ulkonäkö ei parane, vaikka miten söisi terveellisesti ja urheilisi, ei tee mieli olla kenenkään kanssa, eikä kuvitellakaan olevansa viehättävä ja vetovoimainen. Parempi olla yksin. En itsekään halua olla rupsahtaneiden äijien kanssa, jotka valitettavasti kuvittelevat olevansa hyvinkin tavoiteltavia. Elämässä on julmat lait. 

Kerrankin rehellinen nainen! Näitä tällaisia ei oikein tahdo tarpeeksi Suomesta löytää... :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ruma nainen ja tietoisesti vältellyt kaikenlaista tutustumista miehiin sen jälkeen, kun mulle nuorena selvisi, että tosiaan ruma olen myös muiden mielestä. Jos on kokenut rakkautta ja hyväksyntää edes kerran elämässä, on helppo lässyttää että kaikki kehot on hyviä sellaisina kuin ovat, ei kukaan ole oikeasti ruma, kaikille on joku jossain... Ei ole. 

Sitten toinen jankutus on, että hyvä itsetunto ja itsevarmuus on viehättävää, uskot vain itseesi niin muutkin kiinnostuvat sinusta. Juu ei se mene noin. Oikeassa elämässä kun olin ruma ja itsevarma (nuorena, kun ei oltu vielä lyöty maanrakoon), painettiin vielä enemmän alas koska miten toi kehtaa kuvitella olevansa edes ihminen?? Saati sitten hyvä ihminen, hyvä kumppani jollekulle?? 

No, nykyään olen jo hyväksynyt yksinäisyyteni enkä enää kaipaa kumppania. Enemmän siitä olisi vaivaa ja surua kuin onnea.

Tässä kirjoituksessa on niin paljon monen suomalaisnaisen todellisuutta. Jos on itse joskus nuorena kokenut olevansa mukiin menevän näköinen, ja ollut unelmia rakkaudesta, niin viimeistään oma vanhempi on herättänyt todellisuuteen. Oma vanhempi on sanonut, ei tuollainen kelpaa kenellekään. Eikä pelkästään sanonut, vaan näyttänyt sen pettyneellä ja tyytymättömällä katseella, kun tyttärestä ei tullut mallimittaista. Sitten sitä yrittää epätoivoisesti löytää jonkun, jolle ehkä kuitenkin kelpaisi ja voisi elää unelmaa. Löytyy kännisen kapakkaillan päätteeksi joku, jolle on vain yhden yön panopuu, ei muuta. Ei puhelinsoittoa jälkeen päin, eikä pyyntöä treffeille. Jäljelle jää vain yksinäisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Tämä on varmaankin ulkonäköön perustuva deittisovellus?

Ihan kuin ne kaikki ei olisi? Yksikään nainen ei mene sellaiseen deittisovellukseen, jossa miehen kuva ei näy.

Deittisovelluksissa on ihan normaalia, että valitaan ulkonäön perusteella.

Naiset arvioivat miehiä myös oman turvallisuutensa kannalta. Komea mies siirtyy seuraavaan naiseen, jos ei treffeillä synkkaa. Hyypiön mielestä treffit ovat olivat aivan mahtavat, minkä jälkeen hän alkaa suunnitella yhteenmuuttoa ja tilaa asuntosi pohjapiirroksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ruma nainen ja tietoisesti vältellyt kaikenlaista tutustumista miehiin sen jälkeen, kun mulle nuorena selvisi, että tosiaan ruma olen myös muiden mielestä. Jos on kokenut rakkautta ja hyväksyntää edes kerran elämässä, on helppo lässyttää että kaikki kehot on hyviä sellaisina kuin ovat, ei kukaan ole oikeasti ruma, kaikille on joku jossain... Ei ole. 

Sitten toinen jankutus on, että hyvä itsetunto ja itsevarmuus on viehättävää, uskot vain itseesi niin muutkin kiinnostuvat sinusta. Juu ei se mene noin. Oikeassa elämässä kun olin ruma ja itsevarma (nuorena, kun ei oltu vielä lyöty maanrakoon), painettiin vielä enemmän alas koska miten toi kehtaa kuvitella olevansa edes ihminen?? Saati sitten hyvä ihminen, hyvä kumppani jollekulle?? 

No, nykyään olen jo hyväksynyt yksinäisyyteni enkä enää kaipaa kumppania. Enemmän siitä olisi vaivaa ja surua kuin onnea.

Tässä kirjoituksessa on niin paljon monen suomalaisnaisen todellisuutta. Jos on itse joskus nuorena kokenut olevansa mukiin menevän näköinen, ja ollut unelmia rakkaudesta, niin viimeistään oma vanhempi on herättänyt todellisuuteen. Oma vanhempi on sanonut, ei tuollainen kelpaa kenellekään. Eikä pelkästään sanonut, vaan näyttänyt sen pettyneellä ja tyytymättömällä katseella, kun tyttärestä ei tullut mallimittaista. Sitten sitä yrittää epätoivoisesti löytää jonkun, jolle ehkä kuitenkin kelpaisi ja voisi elää unelmaa. Löytyy kännisen kapakkaillan päätteeksi joku, jolle on vain yhden yön panopuu, ei muuta. Ei puhelinsoittoa jälkeen päin, eikä pyyntöä treffeille. Jäljelle jää vain yksinäisyys. 

Miksi et itse soita tai viestittele sille miehelle jälkeenpäin? Mitä jos se mies onkin selvin päin ujo? Etkö jaksa nähdä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Tämä on varmaankin ulkonäköön perustuva deittisovellus?

Ihan kuin ne kaikki ei olisi? Yksikään nainen ei mene sellaiseen deittisovellukseen, jossa miehen kuva ei näy.

Deittisovelluksissa on ihan normaalia, että valitaan ulkonäön perusteella.

Naiset arvioivat miehiä myös oman turvallisuutensa kannalta. Komea mies siirtyy seuraavaan naiseen, jos ei treffeillä synkkaa. Hyypiön mielestä treffit ovat olivat aivan mahtavat, minkä jälkeen hän alkaa suunnitella yhteenmuuttoa ja tilaa asuntosi pohjapiirroksen.

Siinä taas naisen mielipide: Komea mies on aina luonteeltaan ihana ja lyhyt ja keskinkertainen ulkonäöltään "hyypiö". :D Tällaisia kiertoilmauksia naiset keksivät, kun eivät hyve-signaloinniltaan viitsi vain sanoa inhoavansa hieman huonomman näköisiä miehiä...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vihaan isoja rintojani ja persettä olen ylipainoinen ja tanakka nainen. Vaan myös pitkiä vaaleita hiuksiani jotka ovat jatkuvasti tiellä, muttei ole varaa kampaajaan. Naama on ollut ruma aina joten en edes viitsi yrittää meikata. 

En ymmärrä juuri tämän tyylistä valitusta! Jos nuo asiat juuri häiritsevät sinua, niin voit laihduttaa, voit mennä vaikka kampaajaharjoittelijalle halvalla, katso youtubesta meikkausohjeet (itsensä voi meikata HYVINKIN eri näköiseksi), hanki kivoja vaatteita. Ei kaikista saa juuri sitä kedon kauneinta kukkasta, mutta kyllä ehdottomasti parantaa voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vihaan isoja rintojani ja persettä olen ylipainoinen ja tanakka nainen. Vaan myös pitkiä vaaleita hiuksiani jotka ovat jatkuvasti tiellä, muttei ole varaa kampaajaan. Naama on ollut ruma aina joten en edes viitsi yrittää meikata. 

En ymmärrä juuri tämän tyylistä valitusta! Jos nuo asiat juuri häiritsevät sinua, niin voit laihduttaa, voit mennä vaikka kampaajaharjoittelijalle halvalla, katso youtubesta meikkausohjeet (itsensä voi meikata HYVINKIN eri näköiseksi), hanki kivoja vaatteita. Ei kaikista saa juuri sitä kedon kauneinta kukkasta, mutta kyllä ehdottomasti parantaa voi.

Jotkut naiset tehtailevat itse itsensä uhriksi. Heillä olisi siis kaikki keinot treenata itsestään kaunis, mutta eivät jaksa nähdä vaivaa, sillä uhriutuminen on helpompaa. Jos tuollakin on isot tisut ja perse, niin aika moni mies olisi valmis haluamaan sellaisen ja varsinkin jos hän treenaisi ne terhakoiksi. Helpompihan se on tuollaisella kuin laihalla naisella, jolla on vaikeuksia ylipäänsä saada sitä lihaa "oikeisiin paikkoihin". Ja sit vielä meikkaus. Netissä on kuvia järkyttävän rumista naisista, jotka saavat meikkauksella itsestään hyvännäköisiä. Hiukset voi leikata itsekin ja niistä varmasti saa hyvät opettelemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vihaan isoja rintojani ja persettä olen ylipainoinen ja tanakka nainen. Vaan myös pitkiä vaaleita hiuksiani jotka ovat jatkuvasti tiellä, muttei ole varaa kampaajaan. Naama on ollut ruma aina joten en edes viitsi yrittää meikata. 

En ymmärrä juuri tämän tyylistä valitusta! Jos nuo asiat juuri häiritsevät sinua, niin voit laihduttaa, voit mennä vaikka kampaajaharjoittelijalle halvalla, katso youtubesta meikkausohjeet (itsensä voi meikata HYVINKIN eri näköiseksi), hanki kivoja vaatteita. Ei kaikista saa juuri sitä kedon kauneinta kukkasta, mutta kyllä ehdottomasti parantaa voi.

Jotkut naiset tehtailevat itse itsensä uhriksi. Heillä olisi siis kaikki keinot treenata itsestään kaunis, mutta eivät jaksa nähdä vaivaa, sillä uhriutuminen on helpompaa. Jos tuollakin on isot tisut ja perse, niin aika moni mies olisi valmis haluamaan sellaisen ja varsinkin jos hän treenaisi ne terhakoiksi. Helpompihan se on tuollaisella kuin laihalla naisella, jolla on vaikeuksia ylipäänsä saada sitä lihaa "oikeisiin paikkoihin". Ja sit vielä meikkaus. Netissä on kuvia järkyttävän rumista naisista, jotka saavat meikkauksella itsestään hyvännäköisiä. Hiukset voi leikata itsekin ja niistä varmasti saa hyvät opettelemalla. 

Mun vartaloon ei auta liikunta eikä edes kauneusleikkaukset. Mieti sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä joku huono, kamala vitsi? 

 

En usko teitä. Te ette ole rumia. 

Kyllä vaan, ollaan kuultu tästä lapsesta saakka, joka paikassa. Ihan joka paikassa ja kuullaan edelleen, koska ihmiset ovat jotenkin pikkulapsia henkisesti että kokevat oikeudekseen möläyttää ääneen mitä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin noin joskus teininä. Olin kiusattu ja oikeasti ruma nainen. Kroppa lyhyt mutta roteva ja jotenkin kolhon kulmikas, naama erittäin epäsymmetrinen, paljon isoja ruskeita luomia, vinot hampaat... 

Mutta yliopistolta sitten löysin kuitenkin miesystävän. Ei se ollutkaan, toisin kuin olin luullut, aikuisten maailmassa ulkonäkökeskeistä. Hän ihastui minuun kun tehtiin samassa porukassa yhdessä opintoihin liittyviä laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Ei ulkonäköni takia, vaan koska piti minua hauskana ja älykkäänä. Olimme yhdessä 4 vuotta, pääosin 4 hyvää vuotta, vaikka sitten suhde loppuikin siihen, kun miehellä oli vielä täysi opiskelijabilevaihde päällä, ja mä aloin jo kaivata rauhallisempaa, vakiintumista. Eikä mies tiennyt tuleeko hän haluamaan sitä koskaan, "ei ainakaan lapsia" sanoi, ja minä taas halusin lapsia.

Tuo kokemus vei multa sen häpeän omasta ulkonäöstä ja luulon, että seksuaalisuus ja parisuhde on valtavan ulkonäkökeskeistä. Se voi olla sitä teinien maailmassa, ja varmasti on pinnallisia aikuisiakin, jotka on ulkonäkökeskeisiä. Mutta suuri osa ei ole sellaisia. Iän myötä näiden pinnallisten osuus vaan vähenee. Ja nykyään ajattelen, että hyvä vaan, että ulkonäköni karsi ne pinnalliset pois, koska nyt kun ikää alkaa olla kohta 50, niin mitäpä semmoisella miehellä tekisi, tässä iässä kun ulkonäkö alkaa luonnostaan muuttua. Sen sijaan minun ja työpaikalta 32-vuotiaana löytämäni aviomiehen henkinen yhteys vaan syvenee, ja seksuaalisuuskin perustuu ihan muuhun kuin ulkokuoriin. Se perustuu siihen henkiseen yhteyteen ja molempien haluun saada toiselle tuotettua nautintoa.

Noin helppoa elämä on naiselle. Jos olisit mies, niin olisit yhä ikisinkku.

Ei se kuule naisellekaan yleensä noin helppoa ole, aika uskomaton tarina. En itse ole kaunis eikä kukaan tosiaan ole ihastunut älyn tai huumorin takia. Ei ole löytynyt ketään mistään.

Ei ne miehet ihastu kuin ulkonäköön, naiset taas ihastuu mieheen vaikka mies olisi ruma mutta jos on kiltti ja empaattinen, harva mies taas ei naiseen joka on ruma mutta sydän puhdasta kultaa, ei ne miehet halua sisäisesti kauniita naisia vaan ulkoisesti. 

Miksi valehtelet? Naiset haluavat top 15 % miehiä, keskimäärin. Naiset ovat todella tarkkoja miehen ulkonäöstä! Yksikään nainen ei halua rumaa miestä!

https://web.archive.org/web/20260802211117/https://www.cambridge.org/co…

"Even on Hinge—whose slogan is “the dating app designed to be deleted,” that is, lead to relationships—the top 1% of men receive 16% of women’s likes, the top 15% receive 50%, while the bottom 50% are left with 4% of women’s likes (Edmunds, Reference Edmunds2017; Steinberg, Reference Steinberg2024)."

Mulle kelpaisi herttainen empaattinen mies ulkonäöllä ei väliä. Mutta kun teitä semi piiloagressivisia miehiä on todella todella paljon nii eipä tahdo sellaista löytyä. Yllättävän paljon miehissä jotka sanoo että ovat luotettavia, rehellisiä, kilttejä yms paljastuukin yltiömustasukkainen kontrolloija ja päällepäsmäri. 

Joopa joo, "piilo-aggressiivinen", heh. :D Ei se nyt noin mee. Minä en ainakaan erityisen aggressiivinen ole, mutta sanon kyllä sanottavani tarvittaessa, enkä nyt silleen piilottele sitä. En siis ole mikä tossukka, vaan kerron mielipiteeni. En ole kertaakaan naisia lyönyt tms. Jos joku nainen on perseillyt hirveästi minun kustannuksellani, niin totta kai olen siitä hänelle sanonut. Joskus nimittäin naisetkin käyttäytyvät huonosti, onko tullut mieleesi? Pitää ihmisen olla tarvittaessa jämäkkä. Mutta jos nainen valkkaa aggressiivisen miehen, niin se kyllä paistaa miehestä jo kilometrien päähän ja nainen joka siitä uhriutuu, voi syyttää vain itseään. Ja ulkonäköä naiset katsovat miehessä AINA!

Tyypillinen mukakiltti mies jonka ainoa agendaa syyttää omasta käytöksestäån naisia " sanon asiat suoraan"= kiroilee,pärrää, haukkuu naista aina ulkonäöstä lähtien jopa käy päälle kun kilahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä joku huono, kamala vitsi? 

 

En usko teitä. Te ette ole rumia. 

Kyllä vaan, ollaan kuultu tästä lapsesta saakka, joka paikassa. Ihan joka paikassa ja kuullaan edelleen, koska ihmiset ovat jotenkin pikkulapsia henkisesti että kokevat oikeudekseen möläyttää ääneen mitä ajattelevat.

Naisista ehkä uskalletaan sanoa noin suoraan, mutta rumille miehille ei, koska on aina väkivallan uhka. Rumille miehille sen sijaan: Naiset ovat sinulle ilkeitä tuntemattomasta syystä (kun puhut ihan normaalisti jostain asiasta), katsovat sinua vihaisesti, baarissa sinulle tarjoillaan tiskillä viimeisenä vaikka tulit ekana, kassatäti ei moikkaa sinua, mutta moikkaa kyllä muille, ulkona edessä kävelevät naiset vilkuilevat sinua päin taakseen häiritsevän useasti kauhun ilme kasvoillaan, naiset tavalla tai toisella yrittävät tylyttää sinua tai puhua sinulle alentavasti yms. Tällaista se on olla ruma mies.

En ymmärrä, miten saisit parisuhteen jos muka olisit ruma. Täällä on kauheasti väkeä valittamassa miten heitä ei kukaan huomaa, miten muka saavat parisuhteenkaan.