joululahjojen torstaipäivä

Jouduin käyttää kuopusta kuulokontrollissa jo kahdeksalta. mies joutui töihin, joten pappa oli täällä vanhempia lapsia katsomassa. Kävelin terveyskeskukseen, aivan ihana aamu! Kuulo oli onneksi ok. Sit kotiin ja esikoista viemään eskariin; onneksi huomenna on viimeinen päivä niin helpottaa tää kuljetusrumba. Kävellen mentiin taas ja tehtiin poikien kanssa vähän lenkkiä.



Oon ollu tosi väsynyt, eilinen meni pahoinvoinnin kourissa. Torkuin koko päivän sohvalla. Kaikki tympäisi; just ja just sain ruoan laitettua, paistoin lettuja kun lapset ehdottivat. Illalla piti mennä esikoisen eskariretkelle luonnon helmaan; itkin väsymyksestä ja turhautumisesta, tuntui et musta ei ole sinne hymyilemään ja juttelemaan toisten kanssa. Pakko vaan oli lähteä, ei puhettakaan et mies olisi lähtenyt. Onneksi hän kuitenkin lupasi siivota ja sanoi, et mulla on kiva tulla kotiin kun oon tuulettunut ja paikat on kunnossa. Ja olihan se niin, kaunis ilta ja ihanassa puromaisemassa makkaran paistoa, tulin kotiin ihan onnellisena.



Tekeekö teillä miehet nyt enempi kotitöitä kun olette väsyneitä ja pahoinvoivia? Mä näytin neuvolasta saamaani Meille tulee vauva-lehtistä, jossa oli jotain et äiti väsyy jos joutuu tehdä kaiken itse. Mies käy töissä ja tekee pihatöitä vapaa-ajat, mut pitää yrittää sitä usuttaa useamminkin keittiöpuuhiin. Ihan tavallinen päivä lasten kanssa on sinänsä uuvuttava näillä raskausviikoilla, ei paljon huvita tiskit ja pyykit ja imuroinnit. Huom! meillä mies osallistuu hiukan lastenhoitoon, sen lisäksi ainostaan tamppaa matot ja pesee lattiat kun tehdään iso siivous.



Jos menis päiväunille tästä... Illalla uudestaan lenkille, että mahtuis farkut jalkaan vielä jonkin aikaa.



sunnie ja piipiäinen/uuden vuoden nuppu 8+6

kolmas lenkki oli tälle aamulle. Ensin vein tytön tarhaan (1 km) sitten käytin koiraa ulkona (1 km) ja nyt tulin just hammaslääkäristä (taas 1 km) ja vielä pitäs käydä neuvolalääkärissä puolenpäivän jälkeen ja hakea neiti ja taas koiran kanssa vähä pidemmälle lenkille, niin tulee tänään kivasti lenkkejä:) Vois kyllä vielä uimassa käydä:-)



Aika hiljaista on ollu tällä palstalla viimepäivät? missä kaikki on, kuulumisia olisi mukavaa kuulla??? Mitä esim. enkelille kuuluu? Meitä pitäs olla vinopino:-)



Taidan ottaa pienet nokoset ennen lääkäriä, kun kerrankin siihen mahdollisuus on, huomenna taas karutotuus eli työpäivä=-P



P-M 10+4

meillä kyllä tehdään kotityöt tasapuolisesti, kumpi ehtii. Joskus miehen ronttiin iskee *kun meidän äiti ennen kaiken teki* marina, mutta silloin tulee tokastua että kun en mutsis oo ja siihen se sitten jääkin. Nyt raskaus aikana oon huomannu, että ukko on vaihtanu sävyä siivousneuvotteluissa, tänään se sano enne töihin lähtöä: vaikka oot kyllä tosi väsyny, niin jaksasitko pestä vähä pyykkiä. Ennen se sano että pese pyykkiä tänään:-D Mutta toisaalta, meillä sitten minä oon se joka tekee enemmään " miesten töitä" *porakone kädessä*

Ja ruuanlaitosta... ukko on parempi kokki:-D mutta kyllä molemmat tehdään tuokaa

ja nyt nuorempi lapsista nukkuu ulkona. herättiin jo puoli seitsämältä. normaalisti nukutaan pitempään.

Mieliala on todella parantunut! :) sain oikein ikkunat pestyä eilen ja tänään siivoilin laatikoita keittiössä.

Kotitöistä..miehelle olen yrittänyt sanoa että en jaksa enää kaikkea tehdä. energiaa on nyt vähemmän. tosin parina päivänä on nyt ollut enemmän energiaa.

Eilen illalla kävin lenkillä ja tänään aamulla lasten kanssa :) uusien lenkkareiden osto edessä, niin jos sitä innostuisi kunnolla lenkkeilemään.

Eilen illalla aloin miettimään että mikäs viikko se nyt onkaan menossa..siis rv. piti käydä katsomassa kalenterista:) ja rv 12 tasan! :))

maanantaina neuvola! jospa siellä olisi kaikki kunnossa,kun näin pitkälle on päässyt.

Kyllä se päivä paistaa välillä risukasaankin, näköjään!

Pahoinvointia on ollut iltaisin..jospa sekin kohta menee ohi.

Aurinkoista loppupäivää kaikille!!



Puolkymppi rv12+1

Tänään oli lääkäri ja kuunneltiin taas sydänääniä. Hetken kesti löytää, mutta kyllä sieltä kiihkeä jumputus kuului, 170-180 :) Huh, että helpotti! Koko aamun oli maha ihan kuralla pelosta ja jännityksestä, itku kurkussa odottelin vuoroa ja meinasin jo monta kertaa karatakin sieltä neuvolasta, pelotti niin paljon. Mutta onneksi kuului ja kaikki vaikutti normaalilta (tarkistin lääkäriltä ainakin sata kertaa, että kaikki on niin kuin pitää). Tosin verenpaine oli päin helvettiä, kun ei se hoitaja osannut mitata sitä kunnolla, mittasi vain kerran, vaikka multa pitää mitata vähintään kaksi mieluummin kolme kertaa. Nyt sen takia joudun parin viikon välein käymään seurannassa...



Kaipa sitä nyt voi nojata taaksepäin ja alkaa pikkuhiljaa nauttimaan raskaudesta? En ole kenellekään uskaltanut kertoa (paitsi kaverille, joka arvas ja paljasti miehelleen; ja ties kenelle muulle), eikä ole tuntunutkaan siltä, että haluaisin kertoa vielä, mutta nyt tekisi mieli kailottaa ikkunasta kadulle :)



Kotitöistä; meillä minä teen kaiken. Mieheltä on pesukoneen käyttö ehdottomasti kielletty sen jälkeen, kun se jotenkin sattumalta onnistui värjäämään MUN kolme kallista valkoista paitaani vaaleanpunaisiksi. Tämä tapahtui luonnollisesti sen jälkeen, kun mies oli itse valistanut mua pesukoneen käytöstä ja vaatteiden lajittelusta. Tuosta on jo pari vuotta, mutta jotenkin edelleen muistan sen hyvin elävästi...



Nyt olen vielä ensiviikon lomalla, joten ihan kiva, että on jotain tekemistä. Tosin kaatopaikkahan tää kämppä on, mutta onneksi hyvin pieni kaatopaikka. Olen masistellut pari viikkoa (varmaan johtuu hormooneista, e-pillerit aiheuttivat aikanaan samanlaista ranteet-auki -masennusta), joten siivousinto on ollut sen mukaista. Nyt taas alan pikkuhiljaa saada pirteyttä takaisin ja tuo sydänäänten kuuleminen kyllä oli todellinen mielenkohennus.



Ihmettelin vain, kun tuota korttia kotona tutkin... Tänään pitäisi olla kierron mukaan rv 11+5 (mulla on tasainen 28 päivän kierto, joten tuskin ultrassa paljoa muuttuu), mutta sekä lääkäri että hoitaja olivat merkinneet tälle päivälle rv 12+5 ?! Inhimillinen virhe vai olenko jäänyt jostain paitsi? Ja jos kohdun muoto ja koko (kuinka tarkkaan sen nyt tuossa pystyy päättelemään..) vastasivat viikkoja? Ultraan on alle kaksi viikkoa, joten kaipa se siellä selviää sitten.



Niin ja anteeksi oman navan hehkuttaminen :) Yritin muutaman tunnin puuhata muuta, että laskeutuisin edes vähän pilvistä, mutta ei näköjään tehonnut. Meille tulee vauva!



Nunia ja Lumikko 11+5

Meilläpäin alkaa kohta varmaan sataa, ulkona kylmä tuuli :-( Jospa ens viikolla niitä helteitä kun lupasivat..

Kotitöistä...Hmm meillä yhä enemmissä määrin on lipsahtanut niin, että teen suurimman osan kotitöistä, tosin kun olen päivät kotona, mutta taas päivärytmi hoitolasten kanssa on sellainen, ettei siinä aikaa jää, kun pakollisiin päiväsotkujen siivoiluun, imuroimiset, kaappisiivoukset yms. jää kyllä pakosti iltaan. Mies taas on ahertanut pihalla niin paljon, että en kehtaa hänelle taakastani valittaa, minusta ei pihahommiin ole, kun meidän yksvuotias ei viihdy kun hiekkalaatikolla, ja siinä ympärillä ei paljolti hommia ole enää. Kyllä täällä näkee, että perheen emo on hiukan väsynyt, kaikenlaisia miiluja on kertynyt nurkkiin ja ei puhettakaan sellaisesta tip-top järjestyksestä, mitä oli vielä joku aika sitten :-((( Varsinkin edellisessä asunnossa kaikki oli melkein aina paikoillaan, eikä leluja tms. ylimääräistä muualla kun lasten huoneissa. ykyisin yks vuotiaamme leluja lainehtii olohuoneessa, kun hän ei pääse vielä omaan huoneeseensa leikkimään ilman valvontaa; rappusista tullut kertaalleen alas.. Muutosta on paljon tavaraa vielä levällään kellarissa, missä ne ei ole tiellä tai että ne häiritsisi, mutta yläkerran varastot tyhjillään, joten järkeistää pitäisi tämä kaman lajittelu.

muuten mieli vähän kiukkuinen tänään, ei mitään yksittäistä syytä, mni asia vain painaa mieltä, nyt viikon loma tekisi kyllä terää! Onneksi lomaan ei ole pitkä aika, heinäkuun alku jolloin karistetaan vähäksi aikaa kotiasiat mielestä pois.

Keittiöremppa alkanee ens viikolla, sekin hirvittää, kun kaapit lähtee, tavarat etsii väliaikais paikkoja, ja omia sekä vieraita lapsia talo täynnä, noh, eiköhän se sittä.



ponnari 10+3

on tosiaan pinot lyhentyneet. Ehkä kaikki ovat juuri sen tappavan väsymyksen kourissa.



Kotitöistä: meillä mies on aivan käsittämättömän ihanasti ottanut hommat hoitaakseen. Tossa viikko-pari sitten se teki käytännössä kaiken, koska mä en vaan jaksanut. Kehuinkin sitä kyllä siitä, muillekin, mikä tietysti miellytti herraa :) Nyt kun oma olo alkaa olla pirteämpi, olen taas vähän alkanut tehdä kotitöitä, mutta vieläkin mies tekee enemmän. Tuttu pienen vauvan äiti sanoi, että hyvä kun harjoittelee - sitä se on sitten kun lapsi on syntynyt. Kotityöt on olleet yleensä meillä syy oikeastaan kaikkiin riitoihin, joten nyt on ollut kovasti sopuisaa... Kotitöistä ja väsymyksestä oli puhetta ekassa neuvolassa, ja sen jälkeen mies kai otti asiakseen ahkeroida.



Eilen oli toka neuvolakäynti ja kuultiin junanpuksutusta muistuttavat sydänäänet. Olipa ihanaa! Terveydenhoitaja sanoi, että sydänäänienkin perusteella viikkoja on tosiaan enemmän, eli ultran mukaiset viikot pätee. Jee, puolitoista viikkoa vähemmän odottamista (laskettuun aikaan, saa nähdä sitten sen jälkeen). Neuvolassa selvisi myös, että meille luvattu rakenneultra on bonusta, normaalisti täällä sen saa vain yksityisellä. Mulla on astma, ja sen takia haluavat tsekata tarkemmin.



Iloista päivää kaikille, enää yksi päivä viikonloppuun!



Manna ja minimarakatti 14+1

alakuloa ja v..tusta täälläpäin. kiukkuilin koko eilisen illan miehelleni ja ihan ilman syytä. Kaikki oli oikeasti tosi hyvin kun uhtäkkiä sain päähäni ettei hän ota muita huomioon ollenkaa.. mies oli ihan hoo-moilasena kun minä suuressa viisaudessani alotin mykkäkoulun joka kesti kunnes lähti aamulla töihin(mulla vapaa). pikkusen hävettää nyt!!

enpä tiedä mikä muhun taas meni, ei hän oikeasti mitenkään mua jätä huomioimatta, aamulla vielä ennen lähtöään yritti kysellä mikä mulla on, voisinko kertoa, minä en puhunu mitään, zeetus, mikä järjen jättiläinen mun pienissä aivoissa asuu... ;((((

Nyt pähkäilen pääni puhki miten jotenki voisin korvata mielipahan, näin nimittäin selvästi että sillä oli tosi vaikea lähteä töihin ja varmasti ihmetteli.



että sellaista, myyden

Mutku kiirus on koa ja väliajat väsyttää ;) Vaikka mulla alkaakin jo olla aika valosa tuo tunnelin pää mutta kyllä tälleen kun joka aamusta on ohjelmaa ja jatkuu pitkälle iltapäivään ni meinaa vaan se väsy iskeä!!



Housujen kanssa olen tuskastellu kun äippähousut tuntuu vielä liiottelulta (siis maha täyttää hyvin jo mutta kun on osa läskiä niin ei halua sitä ihan niiiin paljon vielä korostaa ja vanhat taas saa itkun aikaseks. Eilen sitten oltiin kaupassa ja mulla omat farkut jalassa kumanauha systeemillä ja kun vieressä sattu spoivasti oleen vapaa valinta niin piruuttaan kävin kurkkaamassa ja jes!! 10¿:lla löysin tosi hyvännäköset farkut! Ostin 2 koko isommat joten nyt ei kinnaa eikä purista ;)) (vaikka henkisesti vähän teki pahaa ostaa sen kokoset housut vaikka vannoin että koskaan ei enää)..mut yhtä kokoa isompia ei enää ollu. Mut pääasia että nyt on edes yhdet housut jotka saa helposti jalkaan ja ei tarvii miettiä mitään kun mennä vaan!



Niitä kunnon liikkeitä tässä alkaa jo kovin odotteleen. Niitä muutaaa muljahdusta lukuunottamatta ei kauhiasti oo mitään tuntunu. Ultrassa tunsin pikkasen mut muuten noup..alkaisivat vaan jo ;)



Nyy ompeleen tytölle kerhon päätösjuhlaan mekkoa..lasten vaatteita on niiiin ihana ommella!



rv13+3

Tuntuu että kaikki on jo ehtiny tehä ihan vaikka mitä, ulkoilua ym. Mulla on tää päivä menny pyykinpesussa ja kasseja purkaissa. Tultiin eilen tyttöjen kans mummolasta ja huomenna lähetään sitten toiseen mummolaan koko poppoolla... Nyt nuorin on päikkäreillä ja lohikeitto kiehumassa nii äippä livahti koneelle.

Täälä on aika viileä ilma ja epävaikaisen näköistä joten en ole saanu tyttöjäkään ulos. En tosin oo kauheesti houkutellukaan ku en kovin mielellään laita niitä keskenään pihalle, täällä kun asustelee aika paljo noita " rantojen miehiä" kuten mies on opettanut tyttöille... Pitäis alkaa ehtiä asuntoo jostain enemmän lapsiystävällisemmältä alueelta, mut ei oo vielä jaksanu.

Huomenna on sitten se kauan odotettu ja jännitetty ultra! En muista et ois koskaan ennen jännittäny ultraa näin paljon, en edes esikoista odottaessa.

Pitäkää peukkuja että saamme hyviä uutisia!



jaahas nyt se pikkuneiti heräs, kumma homma että ne päikkärit varmasti loppuu heti ku äiti " karkaa" koneelle. no pitää mennä päästää raukka pinniksestä pois



voikaa hyvin mammat ja masukit! trv. daisy82 rv10+2

Ja siellähän asuukin taas yksi ikiliikkuja. Koko ajan potkiskeli ja sitten laittoi peukkua suuhun. Turvotus oli normaalin rajoissa (lähinnä kyllä mentiin vain kurkkaamaan, ku se ensimmäinen ultra oli jo siinä toukkavaiheessa).



Liikkeitä tuntuu täällä jo säännöllisemmin, tietää kyllä kummalla puolella mahaa vauva asustaa tällä hetkellä.



Kävin aamulla kävelyttämässä hevoseni ratsain (en ole ratsastanut muutamaan kuukauteen, kun tamma oli sairaslomalla ja muutenkin yleensä mennään kärryillä). Tuntui, kuin ruutitynnyrin päällä olisi istunut. Mutta jotenkin tuon tamman selkään on niin tottunut, että siellä tuntuu pysyvän, vaikka se pomppisi viiden metrin loikkia sivuille. Jännitti kuitenkin ratsastaa ja vatsassa tuntui painon tunne koko ajan, vaikka tosiaan vain käppäiltiin (ja steppailtiin) peltoja pitkin.



Mies kysyi, että jos se vauva on vasta 7 cm (6,8) pitkä, niin miksi maha on jo kasvanut... Koitin siinä selittää, että kyllä se kohtukin kasvaa :)



Alkaa olla jo sellainen sievä vauvamaha, ei pelkkä läskilöllö. Ja aamujumpat aloitin kuten viime viikolla aioinkin, joten toivottavasti tuon läskin osuus vähenee ja saadaan vähän lihaskuntoa aikaseksi.



Joko teillä on aavistusta sukupuolesta? Esikoinen toivoo pikkusiskoa ja minäkin arvelisin tytöksi, mutta mies inttää pojaksi. Kyllähän se tuossa parin kuukauden päästä selviää jos ja kun käydään rakenneultrassa.



Marzi 12+2

Kävin siellä neuvolalääkärillä jossa toivoin sydänääniä kuunneltavan. No ne ei kuuluneet, mutta lääkäri nappasi ultran, semmoisen vanhan, mutta hyvin toimivan. ja siellähän se lapsukainen uiskenteli, sydän sykkien:D :D :D

Voi kuinka ihanaa! Olen harmitellut kun joudun odottamaan kesäkuun 11. asti, mutta nyt kävi näin kivasti!!! La pysynee samana, korkeintaan muutaman päivän myöhästyy.



Pää on pilvissä:D



P-M

toisaalta kuopus nukkuu niin en viitti surrailla (kaavoja kyllä vois piirtää ;)



Onko teille muuten np-ultrassa sanottu mitään istukan paikasta? Kun kyllä musta aikasemmin on jo tässä vaiheessa tienny ja eivät siis Tyksissä sanoneet siihen mitään eikä äippäkortiinkaan tullu merkintää??!!



Kyllä me vähän eilen miehen kanssa pohdittiin jos mentäski yksityiselle rakenteeseen..ajattelin ainakin kysyä että jos neuvolasta tulisivat sen vastaan mitä tyksiin maksavat..Yrittänyttä ei laiteta =)



Kotitöistä...meillä mies tekee tarvittaessa vaikka kaiken! Ja nyt raskaana ollessa tekeeki tosi paljon kun mä en jaksa. Yritän kyllä jaksaa kun tuo telee ulkoseinää ja ei kerkeis kaikkea tekee sen lisäks! Mut aivan ihana tuo on ja jaksaa tukea ja kannustaa aina!! En muista että olis koskaan sanonu mulle pahastikkaan (paitsi kerran että olen ihan ku äitini ja se oli aika paha loukkaus mulle...pyys kyl anteeks ku tajus ;)



edelleen viikot 13+3



ai niin mulla on poikaolo mutta niin oli kuopuksestakin muttei näin vahvana. Sillon ehkä toiveajattelua enemmän ;) Nyt ei väliä, vaikka tietää taidan halutakkin. Noista kahdesta ei olla tiedetty. Olis ihan jännä kokea yks raskaus niin että tietää...

Juu, kaikki kuulostaa niin aikaansaavilta ja mä en edes jaksa kirjuutella tänne! Edelleen joka päivä käyn katsomassa teidän kuulumiset mutta kun oma olo on aika muuttumaton, Ällötys, kuvotus ja väsymys, ei jaksaisi enää.

Meillä mies on ollut tosi ihana ja tehnyt peltotyöt ja suurimman osan navettatöistä, siis suorastaan raatanut. Ja mä koetan pestä pyykit ja tehdä ruokaa tai lämmitää puolivalmiita juttuja =) Muuten kämppä on kuin hävityksen kauhistus. Toivottavasti kukaan ei halua meille kylään...

Tänään kävin katsomassa ystäväni viikon ikäsitä vauvaa, on se suloinen oli uskomatonta ajatella, että ehkä vielä tänä vuonna mullakin on taas oma nyytti, kyllä pieni itku tuli.

Multa on hävinnyt se hirvittävä turvotus, rinnat mahtuvat jälleen liiveihin ja normaalit housut päälle, vaikkakin vatsa on muuttanut hieman muotoaan,

mutta mahankasvua odotellen Rilla-ma-rilla ja tonttunen 9+3

Täällä töissä haaveilen vain päikkäreistä. Olis siesta paikallaan.

Eilen kävin nopeasti katselemassa, josko löytäisin jotakin vaatetta jossa ei pömpöttäisi niin pahasti. H&M:ssä eksyin äippävaatepuolelle ja lähdin sitten hirveän läjän (kaksi hametta, caprit ja kaks paitaa)kanssa pois. Ajattelin, että jos nyt jotain sattuu, niin myyn pois. Esikko kun syntyi toukokuussa ei mulla ole ensimmäistäkään kesävaatetta. Talvivaatteetkin on kierrossa, mutta saan ne kyllä takaisin sitten kun sen aika on.



Kotihommista: olen ollut niin väsynyt, että just jaksaa silloin tällöin pyykkiä pestä ja tiskikonetta täyttää, imuroida olen tainut kaksi kertaa parissa kuukaudessa. Mies on enimmäkseen tehnyt ruoat (tekee kyllä normaalistikin, kun on parempi kokki) ja vähän siivoillut. Mutta totuus on, että kaaos kummittelee, ikkunat itkee likaisuuttaan ja vaatteita ei ole silitetty enää ollenkaan. Tänäänkin oikein hävetti vetää lapselle ihanat kevätvaatteet päälle suoraan puhtaanpyykinkorista, niin ruttusina kuin mahdollista. Taas nostaa naisen omituinen mieli päätään " Mitähän ne siellä päiväkodissa meistä oikein ajattelee..." Ihan niin kuin siellä olisi aikaa lasten vaatteiden ryppyisyyttä päivitellä.



No huomenna sitten neuvolaan, saapa nähdä yrittääkö jo sydänääniä kuunnella. Vähän epäilen ettei. Mutta parin viikon päästä lääkärintarkastuksessa varmaankin jo kuulostellaan. Muistan esikoisesta, että rupesi ihan itkettämään ja naurattamaan se pikkukolibrin tykytys.



Jahha, tokko tätä omanapaista jaarittelua kukaan väsynyt jaksaa lukea läpi, mutta on se niin kiva välillä lärpättää jonnen joutavia. Kiva että olette olemassa, että voin lärpättää :)



Mukavaa ja eripirteää päivän jatkoa kaikille!



Iksu rv 10+3 tai 9+6

no tänää mä näin sit eka kertaa masuasukin...



kyl se vaa on aina nii ihku asia...



oli uus lääkäri ja halus testata laitteita...sydän ääniä ei löytyny viel ku mul vaihteeks kohtu alhaalla ja asukki on sit kohdussa takana...kesti jonkun aikaa löytää ultralla,mutta siellä se sitten heilutteli käsiä...



kaikki oli muutenkin hyvin ja ainut mikä on niin painoani tarkkaillaan kun olen laihtunut pahoinvoinnin takia,mut toivotaam et se tästä alkaa mennä ohi ja paino alkais nousta hiukan...



väsy vaivaa ja pitäs yrittää siivota ja leipoo...ois juhlat viikonloppuna kun mies valmistuu sähköinsinööriksi.



nyt mentävä...



manja ja rv 11+1

Olen ollut laiska osallistumaan ketjuihin, mutta nyt tulin vaihteeksi kurkkaamaan...



Nelisen viikkoa on jo mennyt pahoinvoinnin kourissa, ja nyt alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Välillä tulee ihan oikeasti nälkä :) Tänään jaksoin laittaa ihan kunnolla ruokaakin. Välillä on tullut haettua pikaruokaa tai lämmitettyä esikoiselle kalapuikkoja, kun elämä on ollut yhtä yökkäily ja väymystä. Töissä olen välillä käynyt vain kääntymässä ja tuonut paperihommia kotiin. Onneksi se on minun työssäni mahdollista.



Minullahan on mies toisessa maassa: olen itse ulkomailla lapsen kanssa, ja mies töissä Suomessa, joten mies ei paljoa auttele kotitöissä. Siivooja sentään käy kerran viikossa, ja lapselle löytyy tarhapäivän jälkeenkin tarvittaessa hoitajia.



Pari viikkoa sitten kävin ensitarkastuksessa gynellä, ja ultrassa näkyi silloin pikkuinen, jonka sydän löi. Ensi viikolla pitäisi mennä terveydenhoitajalle. Lähdemme kesäkuun puolivälissä lomalle Suomeen, ja sitten pääsen sielläkin neuvolaan.



Cillama rv 8+6