Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä
03.08.2026 |
Moni roikkuu väljissä ihmissuhteissa pitäen yhteyttä yksipuolisesti, koska se on oikeesti tosi tuskaa todella testata onko ystävyys yksipuolista vai ei
Joskus elämässä on ihan tarpeeksi haasteita ja ekstra sydämen särkeminen ei vaan mahdu budjettiin. Moni myös pelkää totuutta ja mahdollista yksinäisyyttä
Mulla on mennyt kokonaisia pitkäaikaisia kaveriporukoita ja lapsuudesta asti olleita ystäviä siinä kun aloin pitää yhtä usein yhteyttä kuin he. Eli en ollenkaan. Eikä kukaan koskaan edes kysynyt mitään. Se oikeesti sattuu.
Kommentit (227)
Eivät ihmiset koskaan ole ihan sellaisia, kuin juuri sinä haluaisit. Minusta on vähäsen narsistista ajatella niin.
Joku pitää aktiivisemmin yhteyttä, joku toinen passiivisemmin. Sellaista se on. Aktiivinen viestittelijä voi välittää sinusta enemmän kuin passiivinen, tai sitten ei. Ehkä hän onkin vain helpommin tylsistyvä ja tarvitsee sinua enemmän viihdykkeenä. Passiivinen kaveri voi olla piittaamaton, tai sitten itsenäinen yksin viihtyvä introvertti, joka vaalii jokavuotista tapaamistanne mielessään ja arvostaa sinua syvästi.
Kun muut ihmiset eivät ole aina sellaisia kuin haluaisit, sinun pitää itse toimia niin että olet tyytyväinen oloosi. Voit antautua olemaan se aktiivinen yhteydenpitäjä, tai jättää sikseen. Kumpi toimii sinulle paremmin?
Yleinen elämänkokemus sanoo, että yksinäisyyteen vetäytyminen ja armottomuus harvoin tekevät onnelliseksi. Muiden hyväksyminen ja vaaliminen sellaisinaan ehkä useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyn erilaisia ystäviä, eihän sitä itsensä klooneja voi tapailla, mutta kyllästyin olemaan se moottori, joka kutsui, järjesti ja suunnitteli. Se vaatii aikaa ja rahaa.
Jos ei ole toista kunnioittavaa, kohteliasta vuorovaikutusta ystävyyssuhteissa, sellaiset joutaa jäädä. Miksi joku luulee olevansa niin ihmeellinen ihminen, että häntä vain kutsutaan, mutta hänen ei tarvitse nähdä samaa vaivaa toista kohtaan.
Poikkele joskus, ei ole sama kuin tuletteko mökille saunomaan ja syömään heinäkuun 15 päivä tai lähdettekö kesällä festareille, olen varaamassa mökkiä ja lippuja tai tuletteko rapuillallisille syyskuussa...
Monet meistä keski-ikäisistä on yksinkertaisesti aika väsyneitä tai muuten vaan vapaa-aikana kiinnostuneita lähinnä omista harrastuksistaan ja ajasta oman perheen kanssa.
Minä kuulun niihin, joka ei yksinkertaisesti jaksa oma-aloitteisesti pitää yhteyttä ystäviin, mutta kyllä he tietävät, että minusta saa halutessaan juttuseuraa, ja olen myös aina valmis auttamaan ongelmatilanteissa.
Minä vain viihdyn omassa seurassani, taide- ja käsityöharrastusteni parissa, niin mahdottoman hyvin, etten ole valmis luovuttamaan sitä aikaani muille kovin usein. Tähänastinen elämä on ollut täynnä velvollisuuksia ja nyt vihdoin saatu oma, kiireetön aika tuntuu luksukselle.
Vierailija kirjoitti:
Monet meistä keski-ikäisistä on yksinkertaisesti aika väsyneitä tai muuten vaan vapaa-aikana kiinnostuneita lähinnä omista harrastuksistaan ja ajasta oman perheen kanssa.
Minä kuulun niihin, joka ei yksinkertaisesti jaksa oma-aloitteisesti pitää yhteyttä ystäviin, mutta kyllä he tietävät, että minusta saa halutessaan juttuseuraa, ja olen myös aina valmis auttamaan ongelmatilanteissa.
Minä vain viihdyn omassa seurassani, taide- ja käsityöharrastusteni parissa, niin mahdottoman hyvin, etten ole valmis luovuttamaan sitä aikaani muille kovin usein. Tähänastinen elämä on ollut täynnä velvollisuuksia ja nyt vihdoin saatu oma, kiireetön aika tuntuu luksukselle.
Se on ihan ok, mutta jos haluaa, että niitä ystäviä on, niin sitten pitää olla myös sitä vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Jos näen ihmisen kerran vuodessa, emme ole ystäviä kuin ehkä hänen kuvitelmassaan.
Sanoisin tuommoista suhdetta enneminkin tuttavuudeksi. Paremmaksi tuttavuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Naiset sitä, naiset tätää....äääh
Miesten " ystävyydet" ovatkin enimmäkseen juuri tätä, eli hengaillaan epämääräisissä laumoissa, joiden koostumus vaihtelee. Mutta niitä tosiystäviä on yleensä vain se vaimo. Ja kun se avioero tulee, niin hups, mies huomasin olevansa ihan yksin. Ei ne eri laumojen jäsenet silloin ilmesty auttamaan, tukemaan, kuuntelemaan.
miten niitten pitäs reagoida kun et tahdo olla tekemisissä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Höpöhöpö.
Ja ennenkaikkea, kumma miten "sitä toista/niitä toisia" ehtii/jaksaa/haluaa tavata usein ja olla tekemisissä, pitää yhteyttä ym. Sen kertoo mm some, jos sitä seuraavaksi kysyt.
Kyllä se kertoo hyvin selkeätä ja karua kieltä ns rannalle jääneelle/eille.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Voitko olla 20 vuotta niin, että et ole missään tekemisissä yhteenkään kaverisi kanssa? Tämä on monilla realismia.
"Sosiaalinen" elämä on useilla nykynaisilla sitä, että postataan someet hyvin suunniteltuja kuvia ja videonpätkiä, ja tykkäillään kavereiden postauksista. Lisäksi seurataan suosittuja influensseteita ja tykkäillään ja sydänemojikommentoidaan heidän postauksiaan. Muuhun sosiaalisuuteen ei riitä aika eikä voimavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti ikävä tilanne huomata, että on täysin yksipuolisesti ottanut yhteyttä usean vuoden ajan, ja toinen on aina vastannut kuitenkin. Sitten joku päivä tämä yhteydenottaja lopettaa soitot eikä mitään enää ikinä kuulu tuosta toisesta.
Olisiko ollut reilumpaa, että tämä toinen olisi jo aikaisemmin sanonut ettei kiinnosta tai jättänyt vain vastaamatta?
Mulla on just tämä tilanne ystävän (??) kanssa. Olin tosi aktiivinen. Hän kertoi usein ystävistään ja tekemisistään heidän kanssaan ihan kuin näyttääkseen, että hei mulla on elämässäni (jo tarpeeksi) hyviä ystäviä ja läheisiä ihmisiä. Hän kuitenkin jutteli kanssani, viestitteli ja tapasikin kerran, pari vuodessa. Kun päätin katsoa, mitä tapahtuu, jos itse olen samanlainen yhteydenottaja eli harvensin radikaalisti viestittelyä ja soittelua, hän katosi elämästäni kokonaan. Ehkä jotkut mukavat ihmiset ovat vain niin kilttejä, etteivät kehtaa suoraan sanoa, mutta kun tilaisuus tarjoutuu, häviävät heti paikalta.
Tietenkin nolottaa nyt jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Tämä. Moni nainen loukkaantuu, jollei olla jatkuvasti yhteydessä. Moni myös laskee yhteydenottokertoja.
Itseäni ei haittaa, jos yhteydenpitoon tulee taukoja. Mutta mulle suututaan, jollen pidä yhteyttä.
Aika raskasta.
Itse et sitten voi sanoa, että mistä kiikastaa, oletko nyt vain vähän väsynyt vai alkaako kiinnostus loppua täysin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se ajatteli, että sinua ei enää kiinnosta etkä haluaisi yhteydenottoja, kun yht äkkiä et enää soitellut/viestitellyt.
Mulla on ne kaikista lähimmät ystävät niitä, jotka asuvat kaukana ja joiden kanssa nähdään ja vaihdetaan kuulumiset kerran tai kaksi vuodessa. Toki jos jotain isoa tapahtuu (ero, perheenlisäys yms.) niin ilmoitetaan WhatsAppissa.
Mikään ei korvaa näitä ystäviä.
Asuinpaikkakunnalla sitten on monenkirjava joukko ystäviä, harrastuskavereita, työkavereita yms. joita näen useammin. Ja nimenomaan niitä syvimpiä ystäviä näin harvimmin. Ehkä kerran kuussa.
Minulla ainakin meinaa jutun aiheet loppua kesken sellaisten kanssa, joita näen viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan että elämästäni on kadonnut jokainen "ystävä" joka oli "liian kiireinen" kun mulla oli vaikka vauvavuosi menossa. Moni väittää että aikuiselle on normaalia nähdä ystävää kerran vuodessa tai kerran parissa kuukaudessa...
Onko kyse yksilöiden erosta vai yksinäisyyden kulttuurista?
Itse tein ent parhaan ystävän kanssa niin että tein aloitteen ja olin aloitteellinen tapaamiseen useamnan kerran, ja kun ei tullut vastakaikua niin jätin kommunikoinnin kokonaan pois ja odottelen nyt hänen aloitetta. 4kk mennyt edellisestä.
Älä tuhlaa aikaasi ystäviin jotka eivät enää ole ystäviä. Ei sitä voi pakottaa, kyllä minä hänet otan takaisin ystäväksi jos tekee taas aloitteita, siihen asti adios vaan.
Ei ne oikeasti ole sitten kovin hyviä ystäviä olleet jos eivät edes huomaa että et enää pidä yhteyttä.
Minun tärkeimmät ystäväni asuvat kaukana, ovat jo nuorina lähteneet maailmalle. Olemme tutustuneet jo hyvin nuorina, viimeistään teini-iässä. Näemme yleensä noin kerran vuodessa ja vaihdamme harvakseltaan kuulumisia. Kuitenkin tärkeimmät asiat jaetaan juuri näiden ihmisten kanssa, jotka tunnetaan sukua ja perhettä myöten. He ovat monella tapaa verrattavissa sukulaisiin, koska tunnemme toistemme taustat ja elämäntarinat.
Sen lisäksi on tuttavapiiri, joka on syntynyt lähinnä töiden ja harrastusten kautta. Joidenkin kanssa ollaan enemmän ja pidempään tekemisissä, joidenkin kanssa vain sen aikaa, mitä yhteinen harrastus tai työ kestää.
Mieheni ja aikuiset lapseni ovat läheisiäni, enkä juuri kaipaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein ent parhaan ystävän kanssa niin että tein aloitteen ja olin aloitteellinen tapaamiseen useamnan kerran, ja kun ei tullut vastakaikua niin jätin kommunikoinnin kokonaan pois ja odottelen nyt hänen aloitetta. 4kk mennyt edellisestä.
Älä tuhlaa aikaasi ystäviin jotka eivät enää ole ystäviä. Ei sitä voi pakottaa, kyllä minä hänet otan takaisin ystäväksi jos tekee taas aloitteita, siihen asti adios vaan.
Itselläni on 6. odotusvuosi menossa. Tosin en enää oikeasti odota, mutta asia oli kipeä aika pitkään. En tiedä yhtään mitä tapahtui ja miten hän minut koki. Ystäviä olimme vuosia.
Mulla on asiaan vähemmän dramaattinen (tai traumaattinen) näkökulma. Minulle on vaan realismia, että sellaisia aikuisia ei juurikaan ole, jotka pystyvät priorisoimaan kovin korkealle omat ystävyyssuhteensa. Aikuinen ystävyys on hieman sellaista luxusta; sitä on harvakseltaan, eikä siihen oikein ole resursseja välttämättömyyksien jälkeen, mutta silti tai juuri siitä syystä se on arvostettua. Mulla ei ole yhtään pitkäaikaista ystävyyssuhdetta, jossa ei olisi ollut pitkiä hiljaisia kausia. Joskus luulin, että kun lapset kasvavat, on aikaa enemmäm itselle ja ystävillekin, mutta pah. Tuli ikääntyvien appivanhempien ja omien vanhempien huolehtimiset tilalle ja omatkin voimavarat ja terveys vaan vähenevät vuosi vuodelta.
Alue: Aihe vapaa
Voiko ihmisellä edes olla noin montaa ystävää? Ehkä joku kaveriporukka. Ystävä on jotain pysyvää. Kavereita tulee ja menee tilanteiden, töiden ja harrastusten mukaan. Ystävät ovat pysyviä eikä heitä yleensä ole montaa.