On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyksistä uhriutujan määräaikaisvollotus. Jotenkin en saa kiinni siitå, miksi pitäisi väkisin pitää yhteyksiä, vaikka mitään yhteistä ei ole ollut vuosiin?

Mene ja hanki uusia tuttavia. Joistain kasvaa sitten ystävyyksiä, ellet ole helvetin perseestä.

Sulla ei taida olla ystäviä ulosantisi perusteella.

Taisin tavata heitä viikonloppuna kymmenkunta ja tänään viestittelin kahden kanssa ja näin naamatusten neljä.

Valittajista (ruikuttajista) en pidä, eikä pidä kukaan muukaan. 

Voiko ihmisellä edes olla noin montaa ystävää? Ehkä joku kaveriporukka. Ystävä on jotain pysyvää. Kavereita tulee ja menee tilanteiden, töiden ja harrastusten mukaan. Ystävät ovat pysyviä eikä heitä yleensä ole montaa. 

Eivät ihmiset koskaan ole ihan sellaisia, kuin juuri sinä haluaisit. Minusta on vähäsen narsistista ajatella niin.

Joku pitää aktiivisemmin yhteyttä, joku toinen passiivisemmin. Sellaista se on. Aktiivinen viestittelijä voi välittää sinusta enemmän kuin passiivinen, tai sitten ei. Ehkä hän onkin vain helpommin tylsistyvä ja tarvitsee sinua enemmän viihdykkeenä. Passiivinen kaveri voi olla piittaamaton, tai sitten itsenäinen yksin viihtyvä introvertti, joka vaalii jokavuotista tapaamistanne mielessään ja arvostaa sinua syvästi.

Kun muut ihmiset eivät ole aina sellaisia kuin haluaisit, sinun pitää itse toimia niin että olet tyytyväinen oloosi. Voit antautua olemaan se aktiivinen yhteydenpitäjä, tai jättää sikseen. Kumpi toimii sinulle paremmin?

Yleinen elämänkokemus sanoo, että yksinäisyyteen vetäytyminen ja armottomuus harvoin tekevät onnelliseksi. Muiden hyväksyminen ja vaaliminen sellaisinaan ehkä useammin.