Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä
03.08.2026 |
Moni roikkuu väljissä ihmissuhteissa pitäen yhteyttä yksipuolisesti, koska se on oikeesti tosi tuskaa todella testata onko ystävyys yksipuolista vai ei
Joskus elämässä on ihan tarpeeksi haasteita ja ekstra sydämen särkeminen ei vaan mahdu budjettiin. Moni myös pelkää totuutta ja mahdollista yksinäisyyttä
Mulla on mennyt kokonaisia pitkäaikaisia kaveriporukoita ja lapsuudesta asti olleita ystäviä siinä kun aloin pitää yhtä usein yhteyttä kuin he. Eli en ollenkaan. Eikä kukaan koskaan edes kysynyt mitään. Se oikeesti sattuu.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Mua ärsyttää tällaiset totuudentorvet. Vain he osaavat määritellä ystävyyden oikein. Tuo, joka sanoi, ettei jaksa tuollaista "nähdään joka toinen kuukausi kahvilla" on oikeassa omalta kohdaltaan, se on hänelle niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huokaisivat jossain vaiheessa helpotuksesta; sinusta raskaasta, raskaasta uhriutujasta päästiin.
Ystävyydet elävät aikansa. Ne hiipuvat kun mitään muuta yhteistä ei ole kuin 30 vuotta sitten käyty peruskoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydessä ei voi vain ottaa. Täytyy myös itse antaa itsestään edes siten, että kerran puolessa vuodessa tapaa, soittaa tai edes laittaa viestin. Jos se on ylivoimaisen hankalaa niin se vain osoittaa ettei kiinnosta.
Ihmisellä voi olla elämässä kiirettäkin tai stressiä, mutta ei kenelläkään niin kiirettä voi olla ettei tärkeälle ihmiselle ole antaa 15 minuuttia aikaa. Ystävän kanssa puhuminen myös yleensä helpottaa hankalaa tilannetta. Siis jos kyseessä on oikea ystävä.
Itse olen ollut se ystävä, jonka soittoihin ja viesteihin ei vastattu. Yhden kerran soittaessani niin vastaukseksi tuli viesti, että on niin kiire ettei ehdi vastata. Tuli kyllä niin tyhjä olo. Se ystävyys sitten loppui. Tästä on aikaa kuusi vuotta.
Olen tuolla tavalla vastannut ystävälle, joka yritti soittaa työaikana kesken palaverin. Hän poisti minut kaikista somekanavistaan, eikä enää vastannut viesteihini.
Ihan varmasti kaikki on ollut muuten 10/10 ja tämä on ainoa asia mihin ystävyys kaatui. Jopa sivullinen ymmärtää että tässä on enemmänkin takana. Entä sinä?
Se tuntuu kurjalta, kun on sairastunut vakavasti ja vain muutama ystävä on edelleen yhteydessä. On monia, joista ei kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydessä ei voi vain ottaa. Täytyy myös itse antaa itsestään edes siten, että kerran puolessa vuodessa tapaa, soittaa tai edes laittaa viestin. Jos se on ylivoimaisen hankalaa niin se vain osoittaa ettei kiinnosta.
Ihmisellä voi olla elämässä kiirettäkin tai stressiä, mutta ei kenelläkään niin kiirettä voi olla ettei tärkeälle ihmiselle ole antaa 15 minuuttia aikaa. Ystävän kanssa puhuminen myös yleensä helpottaa hankalaa tilannetta. Siis jos kyseessä on oikea ystävä.
Itse olen ollut se ystävä, jonka soittoihin ja viesteihin ei vastattu. Yhden kerran soittaessani niin vastaukseksi tuli viesti, että on niin kiire ettei ehdi vastata. Tuli kyllä niin tyhjä olo. Se ystävyys sitten loppui. Tästä on aikaa kuusi vuotta.
Ystävät on yhteydessä toisiinsa. Jos olet se, joka koko ajan laskee vastavuoroisuutta, et ole ystävä.
Huomaathan, että jos toinen ei ota yhteyttä, ei hän pidä sinua ystävänä.
Tai sitten se toinen on tukeutunut siihen, että hänen ei tarvitse ottaa yhteyttä, kun se toinen kumminkin aina ottaa. Siitä on tullut hänelle tapa. Jos ystävä lakkaa yhtäkkiä ottamasta yhteyttä, hän ei välttämättä edes tajua sitä pitkään aikaan, ellei ole aiemmin siis oltu yhteydessä vähintään kerran viikossa, vaan yhteydenpito on ollut sellaista joskus soittelua ja kerran kuussa tapaamista. Jossain kohtaa hän herää tajuamaan, että ei ole kuullut ystävästä pitkään aikaan.
Ja on todennäköisesti helpottunut! Palstalaisilla on runsaasti ystävyyssuhteita, jotka eivät oikeastaan oleystävyyssuhteita vaan roikkumista jossaitin tutussa,joka vastaa puhelimeen, mutta ei ole erityisen kiinnostunut itse olemaan yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Jos näen ihmisen kerran vuodessa, emme ole ystäviä kuin ehkä hänen kuvitelmassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydessä ei voi vain ottaa. Täytyy myös itse antaa itsestään edes siten, että kerran puolessa vuodessa tapaa, soittaa tai edes laittaa viestin. Jos se on ylivoimaisen hankalaa niin se vain osoittaa ettei kiinnosta.
Ihmisellä voi olla elämässä kiirettäkin tai stressiä, mutta ei kenelläkään niin kiirettä voi olla ettei tärkeälle ihmiselle ole antaa 15 minuuttia aikaa. Ystävän kanssa puhuminen myös yleensä helpottaa hankalaa tilannetta. Siis jos kyseessä on oikea ystävä.
Itse olen ollut se ystävä, jonka soittoihin ja viesteihin ei vastattu. Yhden kerran soittaessani niin vastaukseksi tuli viesti, että on niin kiire ettei ehdi vastata. Tuli kyllä niin tyhjä olo. Se ystävyys sitten loppui. Tästä on aikaa kuusi vuotta.
Ystävät on yhteydessä toisiinsa. Jos olet se, joka koko ajan laskee vastavuoroisuutta, et ole ystävä.
Huomaathan, että jos toinen ei ota yhteyttä, ei hän pidä sinua ystävänä.
Kyllä huomasin lopulta.
Aika moni muukin on huomannut. Yksipuolinen yhteydenpito tuntuu olevan yleistä. Ikävä huomata, että kun lopettaa niin vuodet kuluu eikä toinen ota yhteyttä. Siinä jää kaikki asiat auki. Jää jotenki tyhjän päälle. Miten reagoida, jos tulee kaupungilla vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Mua ärsyttää tällaiset totuudentorvet. Vain he osaavat määritellä ystävyyden oikein. Tuo, joka sanoi, ettei jaksa tuollaista "nähdään joka toinen kuukausi kahvilla" on oikeassa omalta kohdaltaan, se on hänelle niin.
Mutta ei, jos jollekin kerta vuodessa riittää? Oletko itse totuudentorvi?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen että suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin minä eli huonoja pitämään yhteyttä. Mutta sitten kun tavataan/viestitellään niin mukavaa on. Ei minusta ystävyydet mene katki siitä että on taukoja yhteydenpidossa. Minuun otti yhteyttä vanha kaveri josta en ollut kuullut mitään yli 10 vuoteen. Instassa seurataan toisiamme, mutta ei oltu viestitelty. Käytiin syömässä ja istumassa iltaa ja meillä oli tosi hauskaa. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa arkisia kuulumisia jatkuvasti, mutta jos taas nähdään niin tiedän että juttua riittää.
Tähän vaikuttaa se, että onko sulla perusrakenteet kunnossa, parisuhde, perhe, läheisiä sukulaisia ja ystäviä . Silloin se kerran vuodessa tai vuosikymmenessä tapahtuva kahvittelu on ihana lisämauste elämään. Mutta tilanne on ratkaisevasti eri, jos on yksinelävä ja/tai joutunut pettymään ihmisiin ja on satunnaisten yhteydenottojen varassa.
Toinen aspekti on odotushorisontin muutos, jos ystävyys muuttuu huonompaan suuntaan ajan mittaan. Aiemmin on voinut olla tiheää yhteydenpitoa, välittämistä ja säännöllisiä tapaamisia ja sitten se hiipuu tai yhteyttä otetaan vain silloin kun tarvitaan apua johonkin, viihdyttäjää tai ilmaisterapeuttia. Joidenkin ihmissuhteiden osalta odotushorisontti on matalampi ja silloin harvemmat ja kevyemmät tapaamiset ovat ihan ok ja se ihana lisä arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä tuollainen "kerran vuodessa" ystävyys oikein antaa? Eikö hän ole enemmänkin mukava tuttava.. ei se että on samalla aaltopituudella tee ystävyyttä. Oikea ystävä on elämässä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Juuri noin. Oikeastaan joka toinen kuukausi tapaamista on usein aikuisten ystävyyssuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyksistä uhriutujan määräaikaisvollotus. Jotenkin en saa kiinni siitå, miksi pitäisi väkisin pitää yhteyksiä, vaikka mitään yhteistä ei ole ollut vuosiin?
Mene ja hanki uusia tuttavia. Joistain kasvaa sitten ystävyyksiä, ellet ole helvetin perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Mua ärsyttää tällaiset totuudentorvet. Vain he osaavat määritellä ystävyyden oikein. Tuo, joka sanoi, ettei jaksa tuollaista "nähdään joka toinen kuukausi kahvilla" on oikeassa omalta kohdaltaan, se on hänelle niin.
Kiitos, hyvin sanottu. Mua hämmentää miksi joku olettaa että automaattisesti noin harva yhteydenpito on kaikille muille ystävyyttä. Mullakin on ollut aikoja etten ehdi pitää tiiviisti yhteyttä ja silloin olen ajatellut että nyt elämässä ei ole aikaa ystäville, ehkä sen sijaan on kivoja hyvänpäiväntuttuja. Haluan ihan oikeasti että ystävän kanssa elämää jaetaan, muuten hän voi olla ihan mukava ihminen mutta enemmän kaveri tai tuttava.
T. "en näe ystäviäni joka toinen kuukausi kahvilla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pitää yhteyttä "nähdään joka toinen kuukausi kerran kahvilla"-ystäviin. Suostun kyllä kahvikupillisen hörppimään jos toinen pyytää, mutta itse unohdan koko ihmisen noin harvalla näkemisellä.
Ystävyys kestää, vaikka tapaisi vain kerran vuodessa. Ei se vaadi kuukausittaistakaan yhteydenpitoa.
Juuri noin. Oikeastaan joka toinen kuukausi tapaamista on usein aikuisten ystävyyssuhteissa.
Mulle se että näen ihmisiä vain joka toinen kuukausi tarkoittaa ettei minulle ole ystäviä tällä hetkellä.
Mulle on käynyt ihan samoin. Sattuu aika pitkään ja varsinkin se, kun huomaa, miten helppoa muiden on minusta luopua kokonaan.
Nyt vuosia myöhemmin omanarvontuntoni ja itsekunnioitukseni on terveemmällä tasolla, enkä enää kaipaa "ystävyys"suhteita. Jotain on toki tullut tilallekin, mutten enää päästä ketään ihon alle. Minun on paljon parempi olla näin - levollinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyksistä uhriutujan määräaikaisvollotus. Jotenkin en saa kiinni siitå, miksi pitäisi väkisin pitää yhteyksiä, vaikka mitään yhteistä ei ole ollut vuosiin?
Mene ja hanki uusia tuttavia. Joistain kasvaa sitten ystävyyksiä, ellet ole helvetin perseestä.
Sulla ei taida olla ystäviä ulosantisi perusteella.
Nåitå ulinaketjuja tosiaan löytyy
Keskustelu | Aihe vapaa | 16:45 | 10.6.2018 | 6560
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin.
Keskustelu | Aihe vapaa | 21:56 | 10.10.2017 | 1891
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämäst
Keskustelu | Aihe vapaa | 10:25 | 21.12.2011 | 28
Haluaisin tietää ja kysyä: millaisiin asioihin teillä on ystävyys kaatunut/loppunut?
Ja onko ne asiat joskus selvitetty tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyksistä uhriutujan määräaikaisvollotus. Jotenkin en saa kiinni siitå, miksi pitäisi väkisin pitää yhteyksiä, vaikka mitään yhteistä ei ole ollut vuosiin?
Mene ja hanki uusia tuttavia. Joistain kasvaa sitten ystävyyksiä, ellet ole helvetin perseestä.
Sulla ei taida olla ystäviä ulosantisi perusteella.
Taisin tavata heitä viikonloppuna kymmenkunta ja tänään viestittelin kahden kanssa ja näin naamatusten neljä.
Valittajista (ruikuttajista) en pidä, eikä pidä kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nåitå ulinaketjuja tosiaan löytyy
Keskustelu | Aihe vapaa | 16:45 | 10.6.2018 | 6560
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin.
Keskustelu | Aihe vapaa | 21:56 | 10.10.2017 | 1891
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämäst
Keskustelu | Aihe vapaa | 10:25 | 21.12.2011 | 28
Haluaisin tietää ja kysyä: millaisiin asioihin teillä on ystävyys kaatunut/loppunut?
Ja onko ne asiat joskus selvitetty tms.?
Peräti kolme, joista tuorein on kahdeksan vuoden takaa.
Mihin kipupisteeseen tämä aihe osuu sinulla?
Alue: Aihe vapaa
Mulle on sanottu näin ihan suoraan. Totesin etten lue sun uutiskirjettä ja kuittaa sillä aitoa kohtaamista. Entinen kaveri. Tai no en tiedä, 3 vuotta edellisestä yhteydenpidosta eli turhan aikaista sanoa?