Lue keskustelun säännöt.
On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä
03.08.2026 |
Moni roikkuu väljissä ihmissuhteissa pitäen yhteyttä yksipuolisesti, koska se on oikeesti tosi tuskaa todella testata onko ystävyys yksipuolista vai ei
Joskus elämässä on ihan tarpeeksi haasteita ja ekstra sydämen särkeminen ei vaan mahdu budjettiin. Moni myös pelkää totuutta ja mahdollista yksinäisyyttä
Mulla on mennyt kokonaisia pitkäaikaisia kaveriporukoita ja lapsuudesta asti olleita ystäviä siinä kun aloin pitää yhtä usein yhteyttä kuin he. Eli en ollenkaan. Eikä kukaan koskaan edes kysynyt mitään. Se oikeesti sattuu.
Kommentit (72)
On itse asiassa aika traumaattista todeta että pitkäaikaiset hyvät ystävät ei reagoi mitenkään jos lopetat pitämästä yhteyttä
Kyllä. Nuolen itsekin täällä haavoja siitä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Joo. Se on ahdistavaa. Paitsi jos näkee niiden huonot puolet. Ja näkee että on itse mennyt jossain asioissa eteenpäin. Ja tulevaisuudessa on vielä valoa.
Jos lähtisin vielä uudelleen testaamaan samaa kaikkien sukulaisten ja ystävien/hyvien tuttujen kanssa kävisi aivan samoin= kukaan ei ottaisi yhteyttä. Tai joo, ehkä sisareni saattaisivat ihmetellä missä olen vuoden jälkeen. Jos ei muuta, niin perintöäni havitellessaan.
Päätin, että pidän yhteyttä omilla ehdoillani. En enää yritä sosiaalista vuorovaikutusta,kyselisin sisaruksien perheen uutisia tai ystävieni elämästä. Kuuntelen, jos he itse haluavat kertoa, mutta sitten siirryn varsinaiseen asiaani niin kuin viimeksi tarvitsin sisarukseni tietotaitoa eräässä minulle isossa asiassa. Tai halusin tietää ystäväni mielipiteen mökkini keittiön väreistä ja sitten vain toivottelen kivaa päivää. Homma toimii! En kerro, mitä minulle muuta kuuluu, enkä kysele heidän asioistaan, jolloin yhteydenpito on todella kevyttä ja helppoa.
Tunnen ihan mukavia ihmisiä, mutta koska heillä on paljon kiireitä pidän myös omat asiani minimaalisena. Haluan kuitenkin olla edes sen verran yhteyksissä. Juttelen sitten paljon vieraiden ihmisten kanssa, jos tilaisuus tulee.
Tuohan on vain ja ainoastaan helpotus kun pääsee joutavasta paskasakista eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on vain ja ainoastaan helpotus kun pääsee joutavasta paskasakista eroon.
Oletko itse kokenut ja oliko se sulle tunteen tasolla noin mustavalkoista?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Tämä. Moni nainen loukkaantuu, jollei olla jatkuvasti yhteydessä. Moni myös laskee yhteydenottokertoja.
Itseäni ei haittaa, jos yhteydenpitoon tulee taukoja. Mutta mulle suututaan, jollen pidä yhteyttä.
Aika raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin että ruuhkavuodet vie osalla ajan ja voimat. Sitten vaan lämmittelemään suhteita kun lapset kasvaa omilleen tai kun työstressi helpottaa. Turha katkeroitua. Ethän edes tiedä miten kuluttavaa toisen elämä on. Hiljaisuuden takana voi olla masennus tai muu murhe. Jos asia painaa sinua niin tee aloite.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kyllä voi naisetkin . Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien myötä elämä ja elämän arvot muuttuvat. Kun ei ole enää mitään yhteistä, en jaksa enää väkisin yrittää.
Onhan se niin ja en välitä enää. Olen tyytyväinen perheeseeni. Olen mieheni kanssa, näen työkavereita, pidän yhteyttä veljeeni sekä vanhempiini sekä miehen aikuisen pojan vaimo on suorastaan ystävä nykyään. Laitan joskus viestiä kavereille ja he vastailevat, mutta ei koskaan enää soitella tai nähdä, koska se on minun aktiivisuuteni varassa. Jossain vaiheessa otin testiin, soittaako vanha ystävä koskaan, jos minä en soita kerran kolmessa kuukaudessa. Ei ole soittanut 14 vuoteen... No, viesteillään välillä tiheämmin ja välillä harvemmin. Mitään syvällistä ei nykyään enää "puhuta" eli viestit on luokkaa, missä oli loman ja mitä kissalle kuuluu.
Olen alkanut nauttia yksinäisyydestä. Nuorena olin sosiaalinen ja tykkäsin olla kavereiden kanssa. Nyt keski-iässä ne on kaikki jääneet aikalailla taakse ja olen sitä mieltä, että yksin on paras. Toki, onhan tässä perhe ympärillä, mutta kun mies ja lapset oli matkalla viikon, sitä ihanampaa oli olla vain itsekseen. Lapset on jo aikuisuuden kynnyksellä eli kyse ei ole siitäkään, että ne pyörisi taaperoina jaloissa ja kaipaisi siksi taukoa. Kävin myös viikon matkalla Espanjassa alkukesästä yksin ja oli oikein hyvä matka. Olen kai muuttumassa yksinäiseksi sudeksi.... apua. Toivottavasti mies pysyy tässä, koska työelämä toki pitää pakkososiaalisena (sosiaalinen työ), mutta eläkkeellä varmaan kököttäisin aivan yksin kotona näkemättä ketään, jos ei olisi puolisoa ja lapsia, vaikka toivottavasti lapsillakin on sitten oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Tuo on hämmentävää näin naisen näkökulmasta. Naisilla vastaava tilanne voi mennä niin, että kutsutaan tuttavaksi tai entiseksi opiskelu/työ/harrastus/x kaveriksi, jos joku kysyy mistä tunnette tms. ja paino on sanalla entinen. Yritä siinä sitten jatkaa juttua siitä mihin jäi.
Minulla on monia ystäviä joita näen kerran vuodessa tai kahdessa ja joiden kanssa välittelemme hassuja videoita ihan vaikka kuuden kuukauden välein ja homma on OK eikä kukaan itke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti nainen, jos on pakko pitää yhteyttä koko ajan tai ystävyys loppuu., Miehet voivat hyvin pitää vaikka 20 vuoden tauon ja sitten taas tavatessa jatkaa normaalisti siitä mihin viimeksi jäätiin.
Itselläni oli vaikea elämäntilanne ja siinä meni useampi kaveri, koska en jaksanut pitää yhteyttä ja he eivät jaksaneet odottaa. Ei nyt mistään vuosista ollut kyse kuitenkaan, mutta näin se menee.
Jos itse lopettaa yhteydenpidon, niin eikös se tarkoita, että ei enää kiinnosta häntä itseään se yhteydenpito.
Miksi väkisin pitäisi pitää yhteyttä ihmisiin joiden kanssa elämä ajanut niin eri suuntaan ja ehkä ihmisinäkin muututtu niin ettei koeta enää samanlaista yhteyttä kuin silloin ennen eikä nykypäivän elämän ruuhkassa välttämättä enää edes jaksa teeskennellä yhtään mitään.
Minä taas ajattelen että suurin osa ihmisistä on samanlaisia kuin minä eli huonoja pitämään yhteyttä. Mutta sitten kun tavataan/viestitellään niin mukavaa on. Ei minusta ystävyydet mene katki siitä että on taukoja yhteydenpidossa. Minuun otti yhteyttä vanha kaveri josta en ollut kuullut mitään yli 10 vuoteen. Instassa seurataan toisiamme, mutta ei oltu viestitelty. Käytiin syömässä ja istumassa iltaa ja meillä oli tosi hauskaa. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa arkisia kuulumisia jatkuvasti, mutta jos taas nähdään niin tiedän että juttua riittää.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin ja en välitä enää. Olen tyytyväinen perheeseeni. Olen mieheni kanssa, näen työkavereita, pidän yhteyttä veljeeni sekä vanhempiini sekä miehen aikuisen pojan vaimo on suorastaan ystävä nykyään. Laitan joskus viestiä kavereille ja he vastailevat, mutta ei koskaan enää soitella tai nähdä, koska se on minun aktiivisuuteni varassa. Jossain vaiheessa otin testiin, soittaako vanha ystävä koskaan, jos minä en soita kerran kolmessa kuukaudessa. Ei ole soittanut 14 vuoteen... No, viesteillään välillä tiheämmin ja välillä harvemmin. Mitään syvällistä ei nykyään enää "puhuta" eli viestit on luokkaa, missä oli loman ja mitä kissalle kuuluu.
Olen alkanut nauttia yksinäisyydestä. Nuorena olin sosiaalinen ja tykkäsin olla kavereiden kanssa. Nyt keski-iässä ne on kaikki jääneet aikalailla taakse ja olen sitä mieltä, että yksin on paras. Toki, onhan tässä perhe ympärillä, mutta kun mies ja lapset oli matkalla viikon, sitä ihanampaa oli olla vain itsekseen. Lapset on jo aikuisuuden kynnyksellä eli kyse ei ole siitäkään, että ne pyörisi taaperoina jaloissa ja kaipaisi siksi taukoa. Kävin myös viikon matkalla Espanjassa alkukesästä yksin ja oli oikein hyvä matka. Olen kai muuttumassa yksinäiseksi sudeksi.... apua. Toivottavasti mies pysyy tässä, koska työelämä toki pitää pakkososiaalisena (sosiaalinen työ), mutta eläkkeellä varmaan kököttäisin aivan yksin kotona näkemättä ketään, jos ei olisi puolisoa ja lapsia, vaikka toivottavasti lapsillakin on sitten oma elämä.
Mun vanhemmat on just tällaisia. Iltatähti muutti pois kotoa 6v sitten ja nyt kun isä on alkanut sairastella, me kaukana asuvat lapset joudutaan pohtimaan että mitä tehdään äidillä joka jää kohta eläkkeelle ja jolla ei ole yhtään mitään sosiaalista elämää
Isänisä oli yksin ja kykki kotonaan 20 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen kunnes itse lopulta kuoli pois. Kamala kohtalo
Vierailija kirjoitti:
Jos itse lopettaa yhteydenpidon, niin eikös se tarkoita, että ei enää kiinnosta häntä itseään se yhteydenpito.
Kyllä se usein kiinnostaa mutta yksipuolisuus on kivuliasta
Tiedän tunteen.