Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista tällaista lainkaan. Täytin 18 vuonna 2005.
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Oli myös paljon lihavia tyttöjä napapaidoissa juuri tuolloin. Alakulttuureissa ollaan usein tiukkoja siitä, miten pitää olla ja pukeutua ja ketkä neuvovat ja arvostelevat? Samaan alakulttuurin kuuluvat tytöt. Aina trendivartalo on ollut sellainen, ettei valtaosa ihmisistä sovi muottiin ja vaatteet tehdään näille vartaloille.
Nykyään tuo trendipukeutuminen on mennyt vielä sairaammaksi. Nyt ovat muodissa, vai onko edes enää, ns. laatikkolahkeiset farkut. Kyllähän ne sopivat hoikan, pitkäraajaisen päälle, eivät tosin näytä hyvältä silloinkaan, mutta lyhyen, persjalkaisen tanttaran päällä ne ovat lähinnä koomiset. Myös poikia pilkataan, jos heillä on vääränlaiset vaatteet. Vaatteet ovat ihan samannäköisiä ja -laatuisia, mutta merkki nostaa hinnan moninkertaiseksi. Kuulin, kun jotkut alakoululaiset pojat haukkuivat ilmeisesti yhden kenkiä ’’feikkijordaneiksi’’. Se oli ilmeisesti pahinta, mitä voi toiselle sanoa.
Uutena ilmiönä on sitten tullut tämä, että vaatteet saattavat lähteä vääränlaisen tyypin päältä ihan kirkkaassa päivänvalossa, kun esitetään oikeanlainen pyyntö. Kyllä ennenkin saatettiin vaatteita varastaa koulujen ym. naulakoista, mutta ei ryöstää toisen päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Menkkahäpeä oli hirveä!
Silloin myös irvailtiin, jos jollakin alkoi kuukautiset aikaisin ja asia tuli muiden tietoon.
Eikä missään puhuttu siitä, miten kamalia menkkakivut tai ohivuodot saattavat olla. Nimimerkillä ei todellakaan riittänyt yksi särkylääke ja siteestä saattoi hetkessä tulla yli housuille asti.
Tytöt myös vähättelivät toistensa kipuja. Omat kaverini hokivat ylpeänä, etteivät koskaan ottaisi mitään särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, kun itse jouduin vetämään useamman, että pysyisin koulupäivän ajan tolpillani. Mistään tyttöjen välisestä solidaarisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan.
Joo ei todellakaan ollut tyttöjen välistä solidaarisuutta, ainakaan ilmiönä niin kuin nyt(onneksi) on. Oikeastaan syy siihen että ainoa naispuolinen ystäväni on 13vuotiaana löydetty on se että hän oli lojaali minua kohtaan ja piti aina puoliani, ei yrittänyt pilata mainettani eikä laskenut juoruja liikkeelle jossa valehdeltiin minun olleen sängyssä vähän kenen kanssa vain. Ei hylännyt kateuksissaan, eikä pitänyt mykkäkoulua ilman mitään syytä.
Ihailen sitä että nuoret naiset pitävät nykyään paremmin toistensa puolta, ja vaikka oma 2000 syntynyt tyttäreni sai toisilta tytöiltä samanlaista kohtelua kuin minäkin sain, niin nuo tytöt ovat kasvaneet aikuiseksi kuitenkin niin että ovat ymmärtäneet olleensa tyhmiä ja nykyään pitävät toistensa puolta.
Ennen tytöt vain kilpailivat pojista toistensa kanssa paitsi me jotka ei kilpailtu.
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Oli myös paljon lihavia tyttöjä napapaidoissa juuri tuolloin. Alakulttuureissa ollaan usein tiukkoja siitä, miten pitää olla ja pukeutua ja ketkä neuvovat ja arvostelevat? Samaan alakulttuurin kuuluvat tytöt. Aina trendivartalo on ollut sellainen, ettei valtaosa ihmisistä sovi muottiin ja vaatteet tehdään näille vartaloille.
Nykyään tuo trendipukeutuminen on mennyt vielä sairaammaksi. Nyt ovat muodissa, vai onko edes enää, ns. laatikkolahkeiset farkut. Kyllähän ne sopivat hoikan, pitkäraajaisen päälle, eivät tosin näytä hyvältä silloinkaan, mutta lyhyen, persjalkaisen tanttaran päällä ne ovat lähinnä koomiset. Myös poikia pilkataan, jos heillä on vääränlaiset vaatteet. Vaatteet ovat ihan samannäköisiä ja -laatuisia, mutta merkki nostaa hinnan moninkertaiseksi. Kuulin, kun jotkut alakoululaiset pojat haukkuivat ilmeisesti yhden kenkiä ’’feikkijordaneiksi’’. Se oli ilmeisesti pahinta, mitä voi toiselle sanoa.Uutena ilmiönä on sitten tullut tämä, että vaatteet saattavat lähteä vääränlaisen tyypin päältä ihan kirkkaassa päivänvalossa, kun esitetään oikeanlainen pyyntö. Kyllä ennenkin saatettiin vaatteita varastaa koulujen ym. naulakoista, mutta ei ryöstää toisen päältä.
Onhan tuo ihanne edelleenkin ja tulee varmasti pysymään universaalina ihanteena. Se liittyy ihmisyyteen, jonka mielihyvän ja hyvinvoinnin lähteet tulevat korkeammista funktioista kuin syömisestä. Dynaaminen hoikkuus ja lihaksikkuus on käsittämättömän seksikästä, esim. ballerinat ja jotkut nuoret urheilijat. Usein miehillä lähtee lapasesta tämä urheilu sitten ja heistä tulee ns. lihaläskejä, eli keräävät liikaa lihasmassaa. Se ei ole enää seksikästä.
Köyhissä kulttuureissa on sitten ihanteena se, että naisella on rasvaa, sillä se viestii alkeellisella tasolla, että nainen pystyy kasvattamaan jälkeläisen. Mutta varakkaammissa piireissä tällä ei ole mitään merkitystä, sillä rahaa on ruokaan kyllä, niin paljon ettei se ruoka ole enää kaiken keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Minun täytyy miehenä todeta että omasta mielestäni yksinkertaistat turhan paljon. Samojen alistustematiikkojen voimasta kärsii myös valtaosa miehistä. Paitsi ehkä ne pari kuvitellun pyramidin huipulla jotka pelkäävät jatkuvasti tulevansa syrjäytetyksi. Pärjätäkseen alistusympäristössä miehet ovat toistensa moraalinvartijoita jotka vartioivat toistensa "kunniaa" ja moraalisääntöjä. Tämäkään ei suojele patriarkaalisessa yhteiskunnassa vahvempien alistamiselta ja vallankäytöltä.
Jos sanot "miehet" olet yhtä kehno kuin ne luuserit jotka vihaavat naisia. Vihaa niitä jotka rakenteita tekevät, olivat he sitten miehiä tai naisia.
Olen 37v ja onhan se aika hätkähdyttävää ymmärtää jälkikäteen miten rajuja paineet nuorille tytöille oli tuolloin. Se laihuuskulttuurikin oli jotain ihan sairasta! Väitän että kovin moni ei selvinnyt ilman häiriintynyttä suhdetta ruokaan. Jatkuva kehon kyttääminen, ahmiminen, pakonomainen urheileminen, itseviha, anoreksia, näistä kärsii ihan järkyn moni vieläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Ja silti ysärillä 99% mulle juttelevista miehistä halusi juuri sitä panemista. Sitten suurtuivat kun olivat tuhlanneet aikaa minuun joka en ollut missään vaiheessa lähdössä heidän mukaansa. Myös pojat esittivät koulussa kaveria jotta pääsisivät seurustelusuhteeseen ja suuttuivat ja haukkuivat jos aloin olemaan yhdessä jonkun toisen kanssa, ja väittivät että olen vedättänyt heitä, eli antanut ymmärtää jotain mistä minulla ei ollut mitään tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Ja silti ysärillä 99% mulle juttelevista miehistä halusi juuri sitä panemista. Sitten suurtuivat kun olivat tuhlanneet aikaa minuun joka en ollut missään vaiheessa lähdössä heidän mukaansa. Myös pojat esittivät koulussa kaveria jotta pääsisivät seurustelusuhteeseen ja suuttuivat ja haukkuivat jos aloin olemaan yhdessä jonkun toisen kanssa, ja väittivät että olen vedättänyt heitä, eli antanut ymmärtää jotain mistä minulla ei ollut mitään tietoakaan.
Joo parasta. Sama juttu edelleen nykypäivänä. Mies olettaa että kun nainen on missään tekemisissä hänen kanssaan tämä on panokutsu ja suuttuu jos nainen ei olekaan kiinnostunut panemaan miehen kanssa.
Itse olen ratkaissut tämän niin etten sitten vaan enää ole missään tekemisissä kuin sellaisen miehen kanssa, ketä oikeasti haluan panna. Eli käytännössä en ole puhunut yhdellekään miehelle mitään vuosiin. :D
Sitten miehet itkevät, kun heitä ei kohdella kuin ihmisiä, he eivät saa koskaan mitään positiivista huomiota, edes perus humaanista kohtelua. No ei kai nyt kun yritätte r aiskata kaiken mikä kohtelee teitä yhtään humaanisti. Ja jos ei onnistu niin sitten tulee raivotantrumit, jotka ovat aikuisella miehellä jo ihan oikea ongelma. Ihan oma vika.
Minusta taas tuntuu, että esim. koulussa 2010 lähtien tyttöjen sullominen yhdenmukaiseen tyttö/nainen muottiin kiihtyi. Ja sitä sullomista harjoittivat opettajien lisäksi toiset tytöt sekä joidenkin tyttöjen äidit. Havainto voi olla väärä, kokemusta on vain yhdestä keskisuuresta kaupungista. Mutta miten on asiat nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Hyvin sanottu. Vaikka me olemmekin ympäröivän yhteiskunnan ja aikamme tuotteita, niin jokaisella on kuitenkin itsellään vastuu alkaa kyseenalaistaa ja deletoida haitallisia ajatusmalleja, kun sellaisia itsessään tunnistaa. Mikään ei koskaan muutu, jos ihmiset eivät itse tee töitä muutoksen eteen. Minulla oli nuorena paljon sisäistettyä naisvihaa ja pyrin kovasti olemaan ns. hyvä jätkä. Kaikki naisellinen ja naiseus yleensä oli mielestäni tyhmää, kaavoihin kangistunutta ja tylsää. Vasta lähempänä kolmeakymmentä tajusin, että hetkinen, olenhan itsekin nainen enkä varmasti pitäisi siitä, jos joku pitäisi minua tyhmänä, kaavoihin kangistuneena ja tylsänä vain sukupuoleni takia. Muutos lähti pikku hiljaa liikkeelle siitä oivalluksesta.
Näen jälkiviisaana nyt selkeästi, että oma sisäistetty naisvihani oli kapinaa ulkopuolelta tullutta muottiin pakottamista ja päällepäsmäröintiä vastaan: jatkuvaa ulkonäköön liittyvää kommentointia, heterosuhteiden tyrkyttämistä ja utelua poikaystäväasioista, sitä, ettei minuun haluttu aidosti tutustua vaan oletettiin, että totta kai tykkään shoppailusta ja meikeistä, koska olen nuori nainen. Vastareaktio oli täysin ymmärrettävä mutta keinoni tasapainon hakemiseen ja rajojen vetämiseen eivät olleet toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Menkkahäpeä oli hirveä!
Silloin myös irvailtiin, jos jollakin alkoi kuukautiset aikaisin ja asia tuli muiden tietoon.
Eikä missään puhuttu siitä, miten kamalia menkkakivut tai ohivuodot saattavat olla. Nimimerkillä ei todellakaan riittänyt yksi särkylääke ja siteestä saattoi hetkessä tulla yli housuille asti.
Tytöt myös vähättelivät toistensa kipuja. Omat kaverini hokivat ylpeänä, etteivät koskaan ottaisi mitään särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, kun itse jouduin vetämään useamman, että pysyisin koulupäivän ajan tolpillani. Mistään tyttöjen välisestä solidaarisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan.
Joo ei todellakaan ollut tyttöjen välistä solidaarisuutta, ainakaan ilmiönä niin kuin nyt(onneksi) on. Oikeastaan syy siihen että ainoa naispuolinen ystäväni on 13vuotiaana löydetty on se että hän oli lojaali minua kohtaan ja piti aina puoliani, ei yrittänyt pilata mainettani eikä laskenut juoruja liikkeelle jossa valehdeltiin minun olleen sängyssä vähän kenen kanssa vain. Ei hylännyt kateuksissaan, eikä pitänyt mykkäkoulua ilman mitään syytä.
Ihailen sitä että nuoret naiset pitävät nykyään paremmin toistensa puolta, ja vaikka oma 2000 syntynyt tyttäreni sai toisilta tytöiltä samanlaista kohtelua kuin minäkin sain, niin nuo tytöt ovat kasvaneet aikuiseksi kuitenkin niin että ovat ymmärtäneet olleensa tyhmiä ja nykyään pitävät toistensa puolta.
Ennen tytöt vain kilpailivat pojista toistensa kanssa paitsi me jotka ei kilpailtu.
Mielestäni selitys, että tytöt kilpailivat pojista on yksinkertaistava ilmiön laajuuteen nähden.
Tuossa joku jo hyvin avasikin sisäistetyn naisvihan osuutta asiaan ja kuinka monet tytöt ja naiset elivät täysin tätä sisäistettyä naisvihaa. Uskon, että tämä "kilpailukin" oli enemmän sitä, että sitä omaa tyttöyttä oli opittu halveksumaan ja pääsemällä poikien suosioon, olit vähän parempi, lähes yksi jätkistä. Ihan samaa hierarkiarappusilla heilumista, kuin mitä pojat ja miehet harrastavat.
Nykyään on kyllä ilahduttavaa nähdä kuinka tytöt ja naiset pitävät yhtä ja kuinka omanarvontunto rakennetaan ihan muu kuin miesten hyväksynnän kautta.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja nyt kun mietin niin tämä hevimusiikin ihannointi oli todella "in" maaseudulla, jossa asuin. Jotkut ikäiseni naiset ovat punatukkaisia hevareita vieläkin. Aika hurja ajatella, että se liittyykin ehkä vähemmän musiikkimakuun ja enemmän nuoruusiän traumaan. Tuskin nämä naiset pukeutuisivat enää noin ja värjäisivät hiuksiaan ns. shokkiväreillä, jos asuisivat vaikka Ranskassa.
Tätä olen monesti miettinyt. Ympäristö vaikuttaa kaveri- ja harrastuspiireihinkin ihan valtavasti. Olisitko hevari, jos olisit syntynyt vaikka Espanjassa tai Italiassa? En usko. Olisit ehkä pop-musiikkia kuunteleva jalkapalloilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Kuinka usein näet saalistavalla villieläimellä aivan pienet, lähes liikuntakyvyttömät poikaset mukana ruoanhakureissuilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Ja sitten on meitä joiden mielestä sairasta on korkokenkien, meikkaamisen, ja tiukkojen paljastavien vaatteiden pitäminen normaalina sukupuolesta riippumatta, emmekä täten voi suostua siihen että omaa ajatusmaailmaa pitäisi muokata pitämään noita hyvänä asiana.
Tämä pätee myös vahingollisiin tai epämukaviin/ turhiin miesjuttuihin, niitä vain on paljon vähemmän kulttuurillisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Minun täytyy miehenä todeta että omasta mielestäni yksinkertaistat turhan paljon. Samojen alistustematiikkojen voimasta kärsii myös valtaosa miehistä. Paitsi ehkä ne pari kuvitellun pyramidin huipulla jotka pelkäävät jatkuvasti tulevansa syrjäytetyksi. Pärjätäkseen alistusympäristössä miehet ovat toistensa moraalinvartijoita jotka vartioivat toistensa "kunniaa" ja moraalisääntöjä. Tämäkään ei suojele patriarkaalisessa yhteiskunnassa vahvempien alistamiselta ja vallankäytöltä.
Jos sanot "miehet" olet yhtä kehno kuin ne luuserit jotka vihaavat naisia. Vihaa niitä jotka rakenteita tekevät, olivat he sitten miehiä tai naisia.
Ja tuollainen väninä hiljentää keskustelun oikeista asioista. Naisviha todellakin kävelee käsikädessä esim. kapitalismin ja rasismin kanssa. Mutta tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan naisvihasta. Jostain syystä sellainen keskustelu pyritään hiljentämään vaikka niihin asioihin puuttuminen auttaisi kaikkia. Se että puuttuu yhteen aspektiin ei myöskään tarkoita sitä etteikö voisi puuttua niihin muihin yhtäaikaa - niille pyhitetyissä keskusteluissa! Usein ihmiset joita aidosti kiinnostaa naisten asia, kiinnostaa myös muiden sorrettujen asiat. On sitä samaistumispintaa. Sitten taas ihmiset jotka muka ihmettelee miksi naisten oikeuksista täytyy puhua, eivät liikauta eväänsäkään minkään muunkaan ryhmän eteen. Monesti he hyötyvät vallitsevasta systeemistä.
Miehetkin kärsii patriarkaatista, mutta ero on siinä että naisia kyykyttää miehet (jotain mitä he eivät voi koskaan olla, edes teoriassa noustakseen sinne ylimmälle tasolle jossa olisi paremmin turvassa) ja miehiä kyykyttää toiset miehet.
Tämä kaiken pitäisi olla itsestäänselvyys vaikka sitä ei sanoisi ääneen. Mutta niin se vaan keskustelu naisten oikeuksista usein käännetään siihen että argumentoinnissa täytyy keskittyä puolustelemaan tyyliin "ei kaikki miehet" ettei kenelläkään vaan tule vahingossa paha mieli - vaikka kaikki tietää jo valmiiksi että ei kaikki miehet, ja että viattomia ei rangaista jostain mitä he eivät ole tehneet. 🙄
Muistan nuo housut ja kieltäydyin käyttämästä niitä. Muitakin housuja oli olemassa jos kesti itse sen ettei lantiopöksyjä käyttänyt. Kukaan ei sanonut mulle että laita tämmöiset napapersehousut jalkaan eikä haukkunut etten laittanut. Mulla oli silloin ja on vieläkin hyvin ulkonevat pakarat, joten oli vaikeaa löytää housuja jotka olisivat tuossa suunnassa mahtuneet. Toisaalta lantio einollut leveä joten housut lepattivat sivuilta. Hyppyripyllyksi mua mies edelleen sanoo😁