Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisena 45v miehenä pitää todeta että samaa alistavaa skeidaa oli poikien ja nuorten miesten elämä ysärillä ja 2000-luvun alussa. Miehen roolin rajat olivat hyvin ahtaat, väkivaltainen kiusaaminen yleistä ja tappelutkin olivat niitä "pojat olivat poikia" juttuja. Hyvä mies (eli poika) on sellainen joka jatkuvasti todistaa fyysisiä kykyjään ja kaikenlaista paremmuuttaan. Osana tätä pitää halveksia heikkoutta eli erilaisuutta ja tätä myötä naisia ja tyttöjä.
Vanhemmat mies ja naissukupolvet opettivat että vittuilu on välittämistä ja mies ei itke. Jos saa turpiinsa on neiti (eli naismainen, heikko, halveksittava). Jos homo lähentelee olet neiti ja varmaan homo itsekin (eli homous tietenkin halveksittavaa). Jos nainen lähentelee etkä lähde matkaan tai suhtaudu perseenpuristeluun huumorilla olet homo JA impotentti.
Tällä kirjoituksella en väheksy kirjoittajan tai muiden kokemuksia ja uskon että naisen rooli on ollut vieläkin kapeampi. Mutta koskaan kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta nainen vs mies vaan yksilö vs. alistus-kiusauskulttuuri.
Tämähän se, naiset vs. miehet tai vasemmisto vs. oikeisto jne. asetelmat ovat keinotekoisia riidanaiheita, joilla viedään huomiota siitä todellisesta ongelma-asetelmasta, eli pieni valtaeliitti vs. tavalliset ihmiset.
Miesten sukupuolirooli on ihan yhtä ahdas siinä missä naistenkin. Sillä erotuksella, että misogynia ohjaa sitäkin, koska miehenä olemisen suurin vaatimus on se, ettei sinussa ole feminiinisiä piirteitä. Poikia opetetaan olemaan miehiä lähinnä alleviivamalla sitä, miten ei olla tyttöjä. Neidittelemällä ja ämmittelemällä sekä pojille että tytöille kerrotaan, että pahinta on olla tyttö tai nainen, niin pahaa, että se on haukkumasanakin.
Oikeasti miehet ovat myös tämän systeemin uhreja, koska heiltä viedään mahdollisuus hellyyteen, lempeyteen ja vapauteen tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Samalla heidät groomataan kätevästi siihen ajatukseen, että miehekkäintä ja kunniakkainta mitä mies voi tehdä, on uhrata omansa ja toisten henkiä pienen eliitin aseman turvaamiseksi. Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä.
"Oikeasti miehet ovat myös tämän systeemin uhreja, koska heiltä viedään mahdollisuus hellyyteen, lempeyteen ja vapauteen tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Samalla heidät groomataan kätevästi siihen ajatukseen, että miehekkäintä ja kunniakkainta mitä mies voi tehdä, on uhrata omansa ja toisten henkiä pienen eliitin aseman turvaamiseksi. Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Näinhän tuo on. Koko ajan pitää olla peloissaan ettei tipahda arvoasteikolla ja jos nyt on kateellinen ja katkera siitä ettei pääse ylöspäin voi aina kostaa alemmille miehille ja kollektiivisesti ei-miehille kuten naisille, homoille, maahan tulleille ym. Tähän liittyy myös näitä koomisia maskuliinisuuden korostamisia, kuten se, että heteroutta korostetaan erityisesti sillä tavoin että vietetään aikaa paljon fyysisissä kontaktilajeissa toisten miesten kanssa...
Lisäksi vastaavia valtarakenteita on tietenkin naisilla ja kilpailu- ja ulossulkemiskeinot ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Ja sulle on edelleen epäselvää miksi niin on?
Norjassa insinöörin ja sairaanhoitajan palkat on samaa tasoa. Palkkaus tulee koulutuksen ja työn vaativuuden mukaan. Yhteiskunta ei toimi ilman sairaanhoitajia. Norjassa alan houkuttavuus pidetään hyvänä mm. palkkauksen avulla.
Norjalla on Öljyä, ja sen ansiosta satumaiset varat. Toisekseen: ei ole. Insinöörillä on Norjassakin korkeampi ansiotaso.
Kotitehtävänä sinulla on perehtyä siihen miksi.
Oletpa lapsellinen. Jokainen tietää kyllä miksi Norjalla on tähän varaa. Se ei ollut se pointti. Tietenkin palkkaus riippuu myös itse tehtävästä. Esimerkiksi teho-osaston sairaanhoitaja saa enemmän kuin suurin osa insinööreistä.
Norjan tilanne ei ole Suomeen verrattavissa, koska täällä verovaroja ei riitä siihen että sairaanhoitajille annettaisiin esim. 500-1000 euron palkan korotus. Vai mistä olisit itse vastaavasti leikkaamassa?
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Menkkahäpeä oli hirveä!
Silloin myös irvailtiin, jos jollakin alkoi kuukautiset aikaisin ja asia tuli muiden tietoon.
Eikä missään puhuttu siitä, miten kamalia menkkakivut tai ohivuodot saattavat olla. Nimimerkillä ei todellakaan riittänyt yksi särkylääke ja siteestä saattoi hetkessä tulla yli housuille asti.
Mulla oli varmaan hyvin jääräpäiset tyttäret: ilmoittivat kauppaan lähtevälle isille, millaisia siteitä pitäisi tuoda. Ja isi toi.
Saatteko jotain mielihyvää tosta uhriutumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää
Nainen on syypää monenlaiseen, mutta vastuuta nainen ei tule koskaan niistä ottamaan.
Siksi naiset ovat usein väheksytty osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Menkkahäpeä oli hirveä!
Silloin myös irvailtiin, jos jollakin alkoi kuukautiset aikaisin ja asia tuli muiden tietoon.
Eikä missään puhuttu siitä, miten kamalia menkkakivut tai ohivuodot saattavat olla. Nimimerkillä ei todellakaan riittänyt yksi särkylääke ja siteestä saattoi hetkessä tulla yli housuille asti.
Tytöt myös vähättelivät toistensa kipuja. Omat kaverini hokivat ylpeänä, etteivät koskaan ottaisi mitään särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, kun itse jouduin vetämään useamman, että pysyisin koulupäivän ajan tolpillani. Mistään tyttöjen välisestä solidaarisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt jälkeenpäin ihan samaa. Vuosituhannen vaihde oli raakaa aikaa tytöille ja nuorille naisille. Toisaalta vallalla oli kummallinen kaksoisstandardi: tyttömäisyys oli noloa mutta ei saanut olla liian "miehekäskään", ei saanut olla turhamainen pissis mutta piti onnistua pysymään hoikkana ja huoliteltuna kuin itsestään, ei saanut olla neitsyt mutta ei h*orakaan, piti olla itsenäinen ja vakavasti otettava kapinallinen mutta ei missään nimessä esimerkiksi sinkku, lesbo tai älykkötyyppi. Paineita tuli niin omanikäisten kuin aikuistenkin taholta. Näin aikuisena olen miettinyt, että esimerkiksi jotkut lukioaikaiset opettajani olivat välillä melkoisen rajattomia kommenteissaan. He ikään kuin taantuivat itse lukioikäisen tasolle ja kuvittelivat siten olevansa rentoja ja hauskoja. Luultavasti silloin myös vallalla ollut yleinen nolaus- ja v***uilukulttuuri vaikutti niin, että kaikki aikuisetkaan eivät ymmärtäneet tilannetajun ja sosiaalisten taitojen merkitystä.
Tähän on olemassa sanonta, että kaikki mitä nainen tekee on väärin. Kyse ei ole siitä, että itse tekeminen olisi väärin vaan siitä että joissakin yksilöissä misogynia on niin vahva, että ihan sama mitä nainen tekee, se on väärin. Paitsi jos pahoinpitelee, halventaa tai alentaa itseään kyseisen yksilön, useimmiten miehen, eduksi.
Älkää yrittäkö nähdä misogyyniä ihmisenä, älkää tuhlatko aikaanne yhteenkään misogyyniin tai edes naisvihakommenttiin. Ohi vaan kuin koiranpaskasta kadulla. Kävelkää niiden kukkien luokse ja nauttikaa elämästä. Koiranpaska haiskoon keskenään.
Näin suhraudutaan kritiikkiin tai vasta-argumentteihin. Julistetaan ne misogyniaksi ja ohitetaan.
Muistuttaa muutamaa muuta höyrähtäneiden kerhoa.
Vierailija kirjoitti:
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää"
En ole kyllä kolmen lapsen 45-vuotiaana isänä ole kokenut että naiset kollektiivisesti painostaisivat olemaan misogynisti tai toisia alistava. Naisseuraa on löytynyt aina ja lähentelyjä on näin suhteessa olevana perheenisänä turhankin paljon.
Toki joskus törmää yksittäisiin ressukoihin jotka rakastuvat sarjamurhaajiin tai muihin koviksiin.
Oman kokemukseni mukaan naiset arvostavat sitä että heihin suhtautuu yksilöinä eikä ihmislajin puolikkaina. Ihan samoin miehenä arvostaisin enemmän sellaista lähestymistä jossa minuun suhtaudutaan yksilönä kun jonakin "kaikki miehet" ihmislajin puolikkaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Ja sulle on edelleen epäselvää miksi niin on?
Norjassa insinöörin ja sairaanhoitajan palkat on samaa tasoa. Palkkaus tulee koulutuksen ja työn vaativuuden mukaan. Yhteiskunta ei toimi ilman sairaanhoitajia. Norjassa alan houkuttavuus pidetään hyvänä mm. palkkauksen avulla.
Norjalla on Öljyä, ja sen ansiosta satumaiset varat. Toisekseen: ei ole. Insinöörillä on Norjassakin korkeampi ansiotaso.
Kotitehtävänä sinulla on perehtyä siihen miksi.
Oletpa lapsellinen. Jokainen tietää kyllä miksi Norjalla on tähän varaa. Se ei ollut se pointti. Tietenkin palkkaus riippuu myös itse tehtävästä. Esimerkiksi teho-osaston sairaanhoitaja saa enemmän kuin suurin osa insinööreistä.
Heh. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on turhaa. Yritä sen sijaan asia-argumentein.
Teho-osaston työntekijä ei itseasiassa saa "enemmän kuin insinöörit" - ainakaan Suomessa. Palkkahuipulla lisineen yltää ~4000 euroon. Mistäkö tiedän? Vaimo on teho-osastolla töissä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskainta oli, että tyttömäisenä (ei suosittuna) teinityttönä sai pilkkaa monesta suunnasta:
-kovistytöt haukkuivat nössöksi
-ikätoverit pojat haukkuivat tyttömäiseksi ja rumaksi
-äidit pilkkasivat lihavaksi ja tarkkailivat tyttäriensä painoa
-aikuiset ja isien ikäiset miehet lähentelivät
Lähentelyä oli kyllä joka paikassa. Koulumatkoillakin joku ukko liimaantui kylkeen, ja sitten piti yrittää päästä siitä eroon. Menin johonkin kauppaan, niin siinä vaiheessa lähtivät yleensä. Ainakin sitten, kun myyjät rupesivat katsomaan pitkään. Kerran yksi niljake odotteli kaupan ulkopuolellakin, mutta en mennyt ulos, ennen kuin näin ikkunasta, että oli lähtenyt.
Miespuoliset valmentajat tai harraatusten ohjaajat ei vähneet mitään outoa siinä, että flirttailivat ja kopeloivat tyttöjä tai nuoria naisia. En tiedä näkevätkö vieläkään, toivottavasti tytöt itse näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Ei siinä ole mitään ristiriitaista koska nuo oli juuri ne joita markkinoitiin tytöille ja joita kaikki tuohon aikaan piti tyttöjen juttuina.
Mutta miksi antaa sellaisen lokeroimisen hallita ajattelua? Sitä en ymmärrä.
Nykyäänhän "tyttöjen" juttuja sitä paitsi jopa arvostetaan, mutta siinäkin on tiettyä ennakoivaa lokeroimista.
Yhtä hyvin roolipelaaminen tai tietokoneet voi olla tyttöjen juttu.
N58
Niin, keskustelun aihehan ei ollut se voivatko tytöt harrastaa poikien juttuja ja toisin päin, vaan se miten aiemmin tytöille suunnattuja juttuja aliarvostettiin ja suoranaisesti pilkattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisena 45v miehenä pitää todeta että samaa alistavaa skeidaa oli poikien ja nuorten miesten elämä ysärillä ja 2000-luvun alussa. Miehen roolin rajat olivat hyvin ahtaat, väkivaltainen kiusaaminen yleistä ja tappelutkin olivat niitä "pojat olivat poikia" juttuja. Hyvä mies (eli poika) on sellainen joka jatkuvasti todistaa fyysisiä kykyjään ja kaikenlaista paremmuuttaan. Osana tätä pitää halveksia heikkoutta eli erilaisuutta ja tätä myötä naisia ja tyttöjä.
Vanhemmat mies ja naissukupolvet opettivat että vittuilu on välittämistä ja mies ei itke. Jos saa turpiinsa on neiti (eli naismainen, heikko, halveksittava). Jos homo lähentelee olet neiti ja varmaan homo itsekin (eli homous tietenkin halveksittavaa). Jos nainen lähentelee etkä lähde matkaan tai suhtaudu perseenpuristeluun huumorilla olet homo JA impotentti.
Tällä kirjoituksella en väheksy kirjoittajan tai muiden kokemuksia ja uskon että naisen rooli on ollut vieläkin kapeampi. Mutta koskaan kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta nainen vs mies vaan yksilö vs. alistus-kiusauskulttuuri.
Naiset lähtivät tuohon mukaan. Ihan omasta tahdostaan. Koska saivat sillä huomiota ja etua. Harvassa ovat sellaiset, jotka eivät tuohon alentuneet. Ai niin. Se joka ei alentunut, oli heikko luuseri, jota tuli kiusata ja syrjiä.
Syyttely ja menneiden ruotiminen on turhaa. Se mikä merkitsee on että misogynia ohitetaan nyt ja naiset alkavat elämään omia elämiään ja nauttimaan niistä. Misogynit ruikuttavat mutta antaa ruikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naulankantaan tuo metallipiirien kuvaus. Siellä kyllä odotettiin nuoren naisen todistelevat itseään ja vähättely oli jatkuvaa. Välillä naurattaa nämä "hevimies on herrasmies" hokijat, kun tietää millaista meno oli oikeasti.
Muistan kerran kun yksi jumppa osoitti paitaani ja pyysi nimeämään kolme Mayhemin kappaletta. Alkoi sitten pilkata minua poseeraajaksi, kun kysyin miksi tekisin niin. Minulla oli päällä Darkthronen paita ja ääliö ei tajunnut edes sitä.
Pahoittelut lievästä ot:sta.
Metallipiireissä kuviteltiin, että miehet ovat niin kohteliaita herrasmiehiä naisia kohtaan. Todellisuudessa kaikkea muuta. Naisia vähäteltiin rankasti.
Senkin muistan, miten yleinen protokolla oli, että naisena ei puhuttu ensin sinulle, vaan miehellesi. Jos olit vaikka poikaystävän kanssa baarissa, miespuolinen metallipää jutteli ensin miehellesi ja jossain vaiheessa suunnilleen pyydettiin mieheltä lupa, että voiko naisellesi puhua pari sanaa. Sitäkin oli paljon, ettei vieraalle naiselle sanottu mitään. Naiset nähtiin lähinnä miehen omaisuutena tai jonain statistina.
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
On ihan normaalia puhua kummallekin, se on keskustelua.
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Olen nelikymppinen ja nyt kun mietin niin tämä hevimusiikin ihannointi oli todella "in" maaseudulla, jossa asuin. Jotkut ikäiseni naiset ovat punatukkaisia hevareita vieläkin. Aika hurja ajatella, että se liittyykin ehkä vähemmän musiikkimakuun ja enemmän nuoruusiän traumaan. Tuskin nämä naiset pukeutuisivat enää noin ja värjäisivät hiuksiaan ns. shokkiväreillä, jos asuisivat vaikka Ranskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskainta oli, että tyttömäisenä (ei suosittuna) teinityttönä sai pilkkaa monesta suunnasta:
-kovistytöt haukkuivat nössöksi
-ikätoverit pojat haukkuivat tyttömäiseksi ja rumaksi
-äidit pilkkasivat lihavaksi ja tarkkailivat tyttäriensä painoa
-aikuiset ja isien ikäiset miehet lähentelivät
Lähentelyä oli kyllä joka paikassa. Koulumatkoillakin joku ukko liimaantui kylkeen, ja sitten piti yrittää päästä siitä eroon. Menin johonkin kauppaan, niin siinä vaiheessa lähtivät yleensä. Ainakin sitten, kun myyjät rupesivat katsomaan pitkään. Kerran yksi niljake odotteli kaupan ulkopuolellakin, mutta en mennyt ulos, ennen kuin näin ikkunasta, että oli lähtenyt.
Miespuoliset valmentajat tai harraatusten ohjaajat ei vähneet mitään outoa siinä, että flirttailivat ja kopeloivat tyttöjä tai nuoria naisia. En tiedä näkevätkö vieläkään, toivottavasti tytöt itse näkevät.
Kyllä näitä koko ajan paljastuu ja mitä avoimemmin näistä puhutaan, sitä paremmin ihmiset pystyvät niihin puuttumaan, ennakoimaan ja torppaamaan tällaiset yritykset jo ennen kuin ne tapahtuvat. Predaattorin paras ase on yllätysetu ja jos on tiedossa että kaikenlaisissa porukoissa ja ryhmissä tapahtuu ahdistelua ja hyväksikäyttöä niin se osataan ennakoida.
Huvittavasti iltis muuten juuri uutisoi, että jared letoa koskien "vakavia syytöksiä". Aikanaan kun itse ilmiannoin yhden predaattorin sukulaisilleen niin samat sanat tuli, "vakavia syytöksiä". Vaikuttaa siltä että predaattorit häpeilemättä myös aikovat pitää linjansa tiukkana, kieltää tekonsa ja puolustavat toinen toistaan. Eli mitään tervettä omaatuntoa näillä ei ole edes sen edessä, että tietävät tekevänsä väärin. Se on heille vain peliä, kuten sekin jos asia tulee julkisuuteen. Niinhän se johnny deppikin vaan naureskeli oikeusjutuille, kun litisti amber heardin. Ja muut misogyyni predaattorit puolustivat deppiä.
Näin se maailma makaa. Tärkeintä on se, että naiset tietävät miten maailma makaa, jotta predaattoreilta menee yllätysetu. Jokainen mies on potentiaalinen predaattori ja myös jotkut naiset osallistuvat groomaamiseen. Kun tietää ilmiön olemassaolon osaa aistia sen jo etukäteen, jos sellaista on ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
Sigourney Weaverin Ja Hamiltonin sankariroolit olivat hyviä juuri siksi etteivät ne olleet naispäärooleja ja naissankareita vaan Sankareita ilman naisetuliitettä.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja nyt kun mietin niin tämä hevimusiikin ihannointi oli todella "in" maaseudulla, jossa asuin. Jotkut ikäiseni naiset ovat punatukkaisia hevareita vieläkin. Aika hurja ajatella, että se liittyykin ehkä vähemmän musiikkimakuun ja enemmän nuoruusiän traumaan. Tuskin nämä naiset pukeutuisivat enää noin ja värjäisivät hiuksiaan ns. shokkiväreillä, jos asuisivat vaikka Ranskassa.
Suomi on emotionaalisesti melko halvaantunut ja masentunut maa kokonaisuudessaan. Kulttuuri on hyvin negatiivinen ja kylmä. Lämpöön liittyy usein paljon kyräilyä ja muuta negatiivista, sillä hyveellisyyttä ja moraalia ei ole tullut opeteltua. Joissakin kristityissä näkee lämpöä ja valoa, joka ei ole jonkun mädän tahraamaa. Joku sanoi, että suomi on maailman ainoa maa, missä tuota angstista ja vihaista hevimusiikkia voi kuulla jopa pääkaupungin kahviloissa. Kyllä se jostain kertoo, surusta ja kärsimyksestä. Osittain tämä kai liittyy kulttuureihinkin, jossain perinteessä on niitä itkijänaisiakin ja negatiivisuus nähdään hyveellisenä. Iloisuutta vihataan ja kadehditaan. Musta on arkivaatteen väri eikä suruväri. Sairauttahan tämä kaikki on. Terve mieli ei murehdi, kyräile, panettele, tai edes tartu negatiiviseen.
Miksi et ajattele että itseasiassa miesviha ohjaa poikien kasvatusta? Ja ketkä sielä ovat usein kasvattamassa?
Äidit.