Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
Sigourney Weaverin Ja Hamiltonin sankariroolit olivat hyviä juuri siksi etteivät ne olleet naispäärooleja ja naissankareita vaan Sankareita ilman naisetuliitettä.
Siinä missä tuijotetaan sankareiden roolia olisi hyvä laittaa merkille myös se, että elokuvissa myös se paha on yleensä mies. Onko se sitten miesvihaa, mene ja tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpäin bläkismetalliporukoissa tuli morasta jos alkoi kyseenalaistamaan toisten pukeutumismieltymyksiä. Ja ei: musta ei ollut pakollinen väri vaatteissa vaikkakin turhan yleinen. Muista ideologisista syistä saattoi kyllä joutua tenttaukseen tai tulla moraa kylkeen. Tämä oli vielä silloin 90-luvulla kun black metalli oli vielä pienen porukan harrastus eikä mainstriimia kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytötkin vähätteli ja pilkkasi toisiaan milloin pukeutumisesta, musamausta tai muusta.
Sitä kutsutaan sisäistetyksi naisvihaksi. Ilmiö on ollut olemassa kautta historian. Esim. patriarkaatti (miehet) keksi kohtuuttomia moraalisääntöjä jotka koski vain naisia, ja ikävien seurausten (käytännössä väkivalta ja kuolema) uhan alla elävistä naisista tuli usein toistensakin moraalivartijoita, yrittäessään selviytyä itse. Tietenkään se ei todellisuudessa suojellut heitäkään väkivallalta.
Siksi mekin jotka olemme kasvaneet kulttuurissa jossa kaikki tyttömäinen/naisellinen on automaattisesti huonompaa, saamme itsemme kiinni sellaisista ajatuksista itsekin vaikka tiedämme nyt että se on väärin ja tuhoisaa. Siitä aivopesusta pitää aktiivisesti opetella pois uudelleen ohjelmoimalla omat tavat ajatella terveiksi.
Ja sitten on meitä joiden mielestä sairasta on korkokenkien, meikkaamisen, ja tiukkojen paljastavien vaatteiden pitäminen normaalina sukupuolesta riippumatta, emmekä täten voi suostua siihen että omaa ajatusmaailmaa pitäisi muokata pitämään noita hyvänä asiana.
Tämä pätee myös vahingollisiin tai epämukaviin/ turhiin miesjuttuihin, niitä vain on paljon vähemmän kulttuurillisista syistä.
Voisko niitä pitää ihan vaan neutraaleina asioina joita ihminen saisi itse valita tekevänsä, vaikka juuri sinua henkilökohtaisesti ei nappaa? On miestenkin "kulttuurissa" paljon enemmän tai vähemmän haitallista asioita. Korkokengät ja meikkikin oli alunperin miesten juttu. Ihmisyyteen mitä ilmeisimmin kuuluu valintojen tekeminen, silloinkin kun siitä haluamastaan toiminnasta on itselleen esim. terveydellistä haittaa. Mutta pointti on se että niiden täytyy olla aidosti omia valintoja ja niitä täytyisi saada tehdä rauhassa ilman pilkkaa oletetun genitaalien muodon tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Kuinka usein näet saalistavalla villieläimellä aivan pienet, lähes liikuntakyvyttömät poikaset mukana ruoanhakureissuilla?
Ne ovat pesässä silloin, eivät jonkun toisen aikuisen hoidettavana. Suomessa tilanne on se että jos jätät lapsen yksin kotiin, niin lasu käy hakemassa lapsen omaksi lypsylehmäkseen. Toisinaan eläinmaailmassakin joku predaattori käy ryöväämässä pesässä olevat poikaset, joita ei ole joku puolustamassa. Sinänsä kornia että ihmisiinkin on jaettu tällainen predaattori-osasto, vaikka teoriassa olemme samaa lajia.
Myös kasvissyöjäeläimillä poikasia jätetään paljon yksin: kanit, bambit, lehmät. Kaikki nämä vaistonvaraisesti piiloutuvat aluskasvustoon ja emo käy muualla syömässä. Jänis käy ruokkimassa poikasiaan vain kerran päivässä ja muutoin poikaset kyhjöttävät jossain.
Kädellisillä poikanen ei irrottaudu emostaan tai poistu emon näköpiiristä noin useaan vuoteen lajista riippuen.
Oletteko koskaan kuulleet Women are Wonderful -ilmiöstä?
Kumpi se nyt olikaan se vihattu sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Tartunpa tuohon, että puolustat äitien mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa, mutta samassa lauseessa sanot sen olevan kotona oleilua. Lasten ja kodin hoitaminen täyspäiväisesti ei todellakaan ole mitään "oleilua", vaan ihan raakaa työtä. Mieluummin mä täällä työpaikalla oleilen, jossa mulla on mahdollisuus välillä oleilla myös täällä vauva-palstalla. Ei ollut samanlaista mahdollisuutta vielä viime viikolla, kun lomailtiin perheen kanssa ja kaikki lasten hereilläoloaika meni kodinhoitoon, ruoanlaittoon ja lasten perään katsomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
Sigourney Weaverin Ja Hamiltonin sankariroolit olivat hyviä juuri siksi etteivät ne olleet naispäärooleja ja naissankareita vaan Sankareita ilman naisetuliitettä.
Siinä missä tuijotetaan sankareiden roolia olisi hyvä laittaa merkille myös se, että elokuvissa myös se paha on yleensä mies. Onko se sitten miesvihaa, mene ja tiedä.
No jos katsoo ketkä sotivat ja sama juttu eläinkunnassa, ketkä niitä verisiä ja kuolemaan johtavia tappeluita harrastavat, niin koiraitahan ne ovat. Naaraat keskittyvät lähinnä syömiseen. Tietty on iso lauma myös betakoiraita, jotka eivät taistele vereen vaan alistuvat ja norkoilevat jossain lauman reunamilla masentuneina. Joskus naaraat parittelevat näidenkin kanssa geneettisen diversiteetin ylläpitämiseksi ja poikasten suojelemiseksi, sillä koiras ei tapa poikasta jos se voi olla oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän kaukaa haetuilta nämä naisviha-jutut.
Kyllä, iät ja ajat erilaisiin asioihin on suhtauduttu positiivisesti ja negatiivisesti. Niin yhteisöt toimivat. Taustalla ei ole mitään salaliittoa tai ilkeyttä, vaan uskomuksia siitä mikä on yhteisölle hyväksi. Se taas on vaihdellut aikojen saatossa paljon. Ja niin se tulee menemään jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Tartunpa tuohon, että puolustat äitien mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa, mutta samassa lauseessa sanot sen olevan kotona oleilua. Lasten ja kodin hoitaminen täyspäiväisesti ei todellakaan ole mitään "oleilua", vaan ihan raakaa työtä. Mieluummin mä täällä työpaikalla oleilen, jossa mulla on mahdollisuus välillä oleilla myös täällä vauva-palstalla. Ei ollut samanlaista mahdollisuutta vielä viime viikolla, kun lomailtiin perheen kanssa ja kaikki lasten hereilläoloaika meni kodinhoitoon, ruoanlaittoon ja lasten perään katsomiseen.
Jaaha, no se riippuu tietysti ihan siitä miten lapsensa kasvattaa. Jos ei osaa kasvattaa niin onhan se varmaan aika vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä opetatko lapsesi vessaviestimään muutaman viikon iässä vai vaihdatko vaippoja 3 vuotta. Nukutko lapsen vieressä lapsentahtisesti jolloin mitään nukuttamis ja yöheräilyongelmia ei tule, vai suljetko vastasyntyneen toiseen huoneeseen hylättynä itkemään. Kasvatustapoja on helppoja (luonnollinen, lapsen tarpeisiin vastaava) ja sitten sellaisia jotka tekevät lapsen elämästä helvettiä, ja lapsi tekee vastavuoroisesti vanhempien elämästä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
Sigourney Weaverin Ja Hamiltonin sankariroolit olivat hyviä juuri siksi etteivät ne olleet naispäärooleja ja naissankareita vaan Sankareita ilman naisetuliitettä.
Siinä missä tuijotetaan sankareiden roolia olisi hyvä laittaa merkille myös se, että elokuvissa myös se paha on yleensä mies. Onko se sitten miesvihaa, mene ja tiedä.
No jos katsoo ketkä sotivat ja sama juttu eläinkunnassa, ketkä niitä verisiä ja kuolemaan johtavia tappeluita harrastavat, niin koiraitahan ne ovat. Naaraat keskittyvät lähinnä syömiseen. Tietty on iso lauma myös betakoiraita, jotka eivät taistele vereen vaan alistuvat ja norkoilevat jossain lauman reunamilla masentuneina. Joskus naaraat parittelevat näidenkin kanssa geneettisen diversiteetin ylläpitämiseksi ja poikasten suojelemiseksi, sillä koiras ei tapa poikasta jos se voi olla oma.
Niin? No eikös se ole luonnollista että ne sankarit ovat miehiä. Naiset sitten taustalla syövät ja tekevät naisjuttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Oli myös paljon lihavia tyttöjä napapaidoissa juuri tuolloin. Alakulttuureissa ollaan usein tiukkoja siitä, miten pitää olla ja pukeutua ja ketkä neuvovat ja arvostelevat? Samaan alakulttuurin kuuluvat tytöt. Aina trendivartalo on ollut sellainen, ettei valtaosa ihmisistä sovi muottiin ja vaatteet tehdään näille vartaloille.
Nykyään tuo trendipukeutuminen on mennyt vielä sairaammaksi. Nyt ovat muodissa, vai onko edes enää, ns. laatikkolahkeiset farkut. Kyllähän ne sopivat hoikan, pitkäraajaisen päälle, eivät tosin näytä hyvältä silloinkaan, mutta lyhyen, persjalkaisen tanttaran päällä ne ovat lähinnä koomiset. Myös poikia pilkataan, jos heillä on vääränlaiset vaatteet. Vaatteet ovat ihan samannäköisiä ja -laatuisia, mutta merkki nostaa hinnan moninkertaiseksi. Kuulin, kun jotkut alakoululaiset pojat haukkuivat ilmeisesti yhden kenkiä ’’feikkijordaneiksi’’. Se oli ilmeisesti pahinta, mitä voi toiselle sanoa.Uutena ilmiönä on sitten tullut tämä, että vaatteet saattavat lähteä vääränlaisen tyypin päältä ihan kirkkaassa päivänvalossa, kun esitetään oikeanlainen pyyntö. Kyllä ennenkin saatettiin vaatteita varastaa koulujen ym. naulakoista, mutta ei ryöstää toisen päältä.
Onhan tuo ihanne edelleenkin ja tulee varmasti pysymään universaalina ihanteena. Se liittyy ihmisyyteen, jonka mielihyvän ja hyvinvoinnin lähteet tulevat korkeammista funktioista kuin syömisestä. Dynaaminen hoikkuus ja lihaksikkuus on käsittämättömän seksikästä, esim. ballerinat ja jotkut nuoret urheilijat. Usein miehillä lähtee lapasesta tämä urheilu sitten ja heistä tulee ns. lihaläskejä, eli keräävät liikaa lihasmassaa. Se ei ole enää seksikästä.
Köyhissä kulttuureissa on sitten ihanteena se, että naisella on rasvaa, sillä se viestii alkeellisella tasolla, että nainen pystyy kasvattamaan jälkeläisen. Mutta varakkaammissa piireissä tällä ei ole mitään merkitystä, sillä rahaa on ruokaan kyllä, niin paljon ettei se ruoka ole enää kaiken keskiössä.
Niin, sinun mielestäsi on noin, ja osan muidenkin mielestä. Sen mitä ihminen pitää toisessa seksikkäänä vaihtelee todella paljon.
Mies ei myöskään valkkaa vaan jos moes on terve niin hän kyllä astuu naisen kuin naisen. Jos siis tosiaan puhutaan korkeammista funktioista kuin syöminen, eli vieteistä ja hormoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
On edelleen. Missä te elätte jos ei ole?
Jutun juju on siinä että kun rakastatte ensin itseänne, nuo rotat ja homesienimiehet katoavat jonnekin helvetteihin pois elämistänne. Älkää ruokkiko itseinhoa vaan -rakkautta.
"Jutun juju" on nykyään siinäm että ihailtavia roolimalleja on Kardashianit ja täydellisen pepun omaavat selfie-töröhuulet, puhumattakaan Ozempic-zombeista.
"Jutun juju" on samoin nykyään se, ettei naisen ole oikeutta ikääntyä arvokkaasti vaan sinun on riehuttava treenaamassa tai maratonilla säilyttääksesi "nuorekkuuden".
Transuissakin tai kaikenmaailman koiraihmisissä on enemmän potkua kun nykypissiksissä joiden suurin unelma on päästä kuuluisan urheilusankarin kainaloon pitelemään tämän ansaitsemaa kultapokaalia selfieen jonka voi postata instaansa.
Tytöt eivät saaneet leikkiä niin pitkään kuin pojat. Jos halusi 12 vuotiaana leikkiä leluilla, se oli lapsellista, piti olla kiinnostunut meikeistä ja pojista, vaikka pojat saivat vielä pelata pelejä ja leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Mun täytyy kyllä sanoa tähän paino asiaan että tämän täytyy riippua siitä missä on asunut. Ihan sama MTV meillä pyöri ja jetoin chick/mallit näkyi kuvissa mutta se ei ollut ollenkaan sellainen normaalin elämän juttu mitä olisi odotettu jossain yläasteella teinitytöiltä.
itse olen ollut koko elämäni joko normaalipainoinen tai ylipainoinen eikä missään vaiheessa elämää kukaan ole sanonut minulle painostani yhtään mitään. Myöskin poikia ja sittemmin miehiä on riittänyt ihan riittävästi ja olen herättänyt aina kiinnostusta vastakkaisesta sukupuolesta oli mittainen mikä hyvänsä. Voi myös johtua siitä että en ole ollut ehkä niin herkkä vaikutteille kuin ikäiseni yleensä. Myöskin musiikki ivailuun suhtauduin niin että minä kuuntelen musiikkia oikeasti laidasta laitaan ja tiedän aika paljon enemmän kuin joku pitää kuunnella vain yhtä genreä. Ei haitannut että joku pilkkasi pikemminkin päinvastoin.Minä asuin pikkukaupungissa, jossa ns. pissikset pilkkasivat meitä muita tyttöjä urakalla. Heidän joukkoonsa kelpasivat vain hoikat, lihavilla ei ollut heidän porukkaansa asiaa. Olin itse luokkaa 161 cm ja 60 kg, minua pidettiin todella ylipainoisena. Terkkarikin puhui koulussa, miten minun pitäisi laihduttaa. Ja huomio pojilta oli ihan nolla, kun meillä pojat huomioivat vain pelkästään suosituimmat tytöt, eivätkä edes kunnolla jutelleet meille muille.
"kun meillä pojat huomioivat vain pelkästään suosituimmat tytöt, eivätkä edes kunnolla jutelleet meille muille."
Kun sanot että "pojat" eivät edes kunnolla jutelleet teille muille, juttelitteko te puolestanne muille kuin suosituimmille pojille?
Se että sinulle ei "kunnolla juteltu" on silti erilainen kokemus mitä jotkut pojat ovat kokeneet. 9 vuotta peruskoulua ja 3 vuotta lukiota. En muista yhtään tilannetta että yksikään tyttö olisi aloittanut kanssani keskustelua, edes kysymällä mitään. Yksi poikkeus saattaa olla tilanne 6 luokan päätyttyä, kun koulu vaihtui ja yksi tyttö muutti muualle. Muista että olin luokkakaverini kanssa koulun pihalla ja ehkä vaihdoin jonkun sanan kahden tai ainakin toisen tytön kanssa. Ehkä olin vähän hiljaisempi, enkä ollut mitenkään suosittu tai rohkeuden tai väkivaltaisuuden vuoksi poikien joukossa kunnioitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Koneen vahtiminen yleensä tapahtuu yksityisen firman palkkalistoilla ja silloin kyse on millaista tulosta tuo firma tekee. Hoitoalan palkat maksetaan verovaroista, mille on sosiaalitukien, maanpuolustuksen jne. ohella muitakin ottajia.
Nuo ovat ihan poliittisia päätöksiä.
Suomessa on Eduskunta vuonna 1948 päättänyt, että naisten palkka on huonompi, kuin miesten, ja se on sitä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu, että esim. koulussa 2010 lähtien tyttöjen sullominen yhdenmukaiseen tyttö/nainen muottiin kiihtyi. Ja sitä sullomista harjoittivat opettajien lisäksi toiset tytöt sekä joidenkin tyttöjen äidit. Havainto voi olla väärä, kokemusta on vain yhdestä keskisuuresta kaupungista. Mutta miten on asiat nyt?
Ihan samanlaista mutta se on nyt verhoiltu siihen että tytöt itse sitä haluavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.
Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.
Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor.
2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.
3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.
On edelleen. Missä te elätte jos ei ole?
Jutun juju on siinä että kun rakastatte ensin itseänne, nuo rotat ja homesienimiehet katoavat jonnekin helvetteihin pois elämistänne. Älkää ruokkiko itseinhoa vaan -rakkautta.
"Jutun juju" on nykyään siinäm että ihailtavia roolimalleja on Kardashianit ja täydellisen pepun omaavat selfie-töröhuulet, puhumattakaan Ozempic-zombeista.
"Jutun juju" on samoin nykyään se, ettei naisen ole oikeutta ikääntyä arvokkaasti vaan sinun on riehuttava treenaamassa tai maratonilla säilyttääksesi "nuorekkuuden".
Transuissakin tai kaikenmaailman koiraihmisissä on enemmän potkua kun nykypissiksissä joiden suurin unelma on päästä kuuluisan urheilusankarin kainaloon pitelemään tämän ansaitsemaa kultapokaalia selfieen jonka voi postata instaansa.
Pakottavatko robotit vai alienit teidät naiset tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Menkkahäpeä oli hirveä!
Silloin myös irvailtiin, jos jollakin alkoi kuukautiset aikaisin ja asia tuli muiden tietoon.
Eikä missään puhuttu siitä, miten kamalia menkkakivut tai ohivuodot saattavat olla. Nimimerkillä ei todellakaan riittänyt yksi särkylääke ja siteestä saattoi hetkessä tulla yli housuille asti.
Tytöt myös vähättelivät toistensa kipuja. Omat kaverini hokivat ylpeänä, etteivät koskaan ottaisi mitään särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, kun itse jouduin vetämään useamman, että pysyisin koulupäivän ajan tolpillani. Mistään tyttöjen välisestä solidaarisuudesta ei kyllä ollut tietoakaan.
Joo ei todellakaan ollut tyttöjen välistä solidaarisuutta, ainakaan ilmiönä niin kuin nyt(onneksi) on. Oikeastaan syy siihen että ainoa naispuolinen ystäväni on 13vuotiaana löydetty on se että hän oli lojaali minua kohtaan ja piti aina puoliani, ei yrittänyt pilata mainettani eikä laskenut juoruja liikkeelle jossa valehdeltiin minun olleen sängyssä vähän kenen kanssa vain. Ei hylännyt kateuksissaan, eikä pitänyt mykkäkoulua ilman mitään syytä.
Ihailen sitä että nuoret naiset pitävät nykyään paremmin toistensa puolta, ja vaikka oma 2000 syntynyt tyttäreni sai toisilta tytöiltä samanlaista kohtelua kuin minäkin sain, niin nuo tytöt ovat kasvaneet aikuiseksi kuitenkin niin että ovat ymmärtäneet olleensa tyhmiä ja nykyään pitävät toistensa puolta.
Ennen tytöt vain kilpailivat pojista toistensa kanssa paitsi me jotka ei kilpailtu.Mielestäni selitys, että tytöt kilpailivat pojista on yksinkertaistava ilmiön laajuuteen nähden.
Tuossa joku jo hyvin avasikin sisäistetyn naisvihan osuutta asiaan ja kuinka monet tytöt ja naiset elivät täysin tätä sisäistettyä naisvihaa. Uskon, että tämä "kilpailukin" oli enemmän sitä, että sitä omaa tyttöyttä oli opittu halveksumaan ja pääsemällä poikien suosioon, olit vähän parempi, lähes yksi jätkistä. Ihan samaa hierarkiarappusilla heilumista, kuin mitä pojat ja miehet harrastavat.
Nykyään on kyllä ilahduttavaa nähdä kuinka tytöt ja naiset pitävät yhtä ja kuinka omanarvontunto rakennetaan ihan muu kuin miesten hyväksynnän kautta.
Olen täysin samaa mieltä, ja kerroinkin vain siitä millaista se elämä silloin oli. Tytöt kilpailivat pojista ja olivat nainen naiselle susi. En avannut mahdollisia syitä ilmiölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka lähtee juttelemaan toisen ihmisen seurustelukumppanille? Ihan sama missä piireissä ollaan. moniko nainen katsoisi hyvältä, jos vieras nainen tulee baarissa jututtaman miesystävääsi?
Jos vaikka mies katsoo yksin jotain taulua tai on muutoin itsekseen jonkun sellaisen äärellä, mikä on omakin kiinnostuksenkohde, on ihan luonnollista vaihtaa sanoja ja mielipiteitä asiaan liittyen. Aika sairas kuvitelma että ihminen joka kohtelee miestäsi ihmisenä haluaa panna tätä ja ryöstää hänet sinulta. Jos et kestä sitä että ihmiset puhuvat toisilleen niin sitten voi vaikka muuttaa erakoksi ural-vuoristoon tai voit olla haukkana miehen käsikynkässä 24/7 ja vastata hänen puolestaan aina kun joku osoittaa häneen mitään huomiota. Suuttuilu siitä että ihmiset kohtelevat ihmisyhteisössä toisiaan humaanisti ja ystävällisesti on se ongelma ja se ei tässä tapauksessa ole sillä joka puhuu satunnaiselle toiselle ihmiselle.
Minusta on todella pelottava ajattelutapa, että toisen huomioiminen ja ystävällisen keskustelun aloittaminen ovat merkkejä siitä, että haluaa panna tätä. Normaali kanssakäyminen on ilmeisesti täysin sanatonta ja ilmeetöntä, tönivää ja tuuppivaa. Tähän ajattelutapaan kytkeytyy varmasti myös se päähänpinttymä, että sosiaalisia taitoja tarvitaan vain seksin saamiseen. Muuten ne ovat turhaa p-n jauhamista ja mielistelyä.
Misogynistien ihanneyhteiskunnassa käytetäänkin kaapuja.... miehillä valkoiset ja naisilla mustat...
Se että naisille on mahdollistettu täysipäiväinen äitiys ja kotona oleilu ei ole välttämättä misogyniaa. Ihmisyydellä on monia muitakin ulottuvuuksia kuin pallon perässä juoksentelu ja autolla ympäriinsä ajelu. Lisäksi naisten työllistäminen ylipäätään kertoo äärimmäisestä köyhyydestä ja misogyniasta, edes villieläimet eivät esim. hylkää poikasiaan lähteäkseen töihin.
Suomessa on tällainen sairaalloinen köyhyysmentaliteetti, että jos ei olla maailman rikkaimpia kuten sveitsiläiset, niin sitten ollaan todella köyhiä ja surkeita. Elämästä pitäisi nauttia italialaiseen tapaan, eikä koko ajan elää jossain köyhyystraumassa ja kärsimyksessä. Meillä on täällä asiat ihan helvetin hyvin ja silti naisia kohdellaan kuin maa olisi täysi kurjuusloukko.
Tartunpa tuohon, että puolustat äitien mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa, mutta samassa lauseessa sanot sen olevan kotona oleilua. Lasten ja kodin hoitaminen täyspäiväisesti ei todellakaan ole mitään "oleilua", vaan ihan raakaa työtä. Mieluummin mä täällä työpaikalla oleilen, jossa mulla on mahdollisuus välillä oleilla myös täällä vauva-palstalla. Ei ollut samanlaista mahdollisuutta vielä viime viikolla, kun lomailtiin perheen kanssa ja kaikki lasten hereilläoloaika meni kodinhoitoon, ruoanlaittoon ja lasten perään katsomiseen.
Jaaha, no se riippuu tietysti ihan siitä miten lapsensa kasvattaa. Jos ei osaa kasvattaa niin onhan se varmaan aika vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä opetatko lapsesi vessaviestimään muutaman viikon iässä vai vaihdatko vaippoja 3 vuotta. Nukutko lapsen vieressä lapsentahtisesti jolloin mitään nukuttamis ja yöheräilyongelmia ei tule, vai suljetko vastasyntyneen toiseen huoneeseen hylättynä itkemään. Kasvatustapoja on helppoja (luonnollinen, lapsen tarpeisiin vastaava) ja sitten sellaisia jotka tekevät lapsen elämästä helvettiä, ja lapsi tekee vastavuoroisesti vanhempien elämästä helvettiä.
Sulla siis joko ei ole lapsia tai sulla on helpot lapset, koska sulla ei ole mitään käsitystä siitä, että lapsilla on ihan erilaiset temperamentit ja persoonallisuudet. Yritin opettaa esikoistani potalle/pöntölle yksi vuotiaasta lähtien. Ei suostunut kirveelläkään kummallekaan ja ne pari kertaa kun saatiin maaniteltua, niin valitti koko ajan eikä mitään tullut pönttöön. Ilmoitti sitten itse 2,5 vuotiaana, että nyt ei enää vaippoja ja alkoi itse käydä pöntöllä. Sen jälkeen taisi käydä yksi vahinko ja vaipat oli taputeltu.
Minä ja veljeni olimme kuulemma tosi helppoja ja itseämme viihdyttäviä lapsia. Äidin kaveri oli käymässä, kun oltiin alle kouluikäisiä, ja ihmetteli oliko äiti sitonut meidät jonnekin kellariin, kun meistä ei kuulunut ääntäkään. Ei ollut, vaan leikittiin kahdestaan jotain rakennusleikkiä lastenhuoneessa. Mun lapseni on supersosiaalinen ja haluaisi tehdä ihan kaiken meidän kanssa. Leikkii itsekseen ainoastaan silloin, jos me tehdään jotain niin tylsää kotityötä, ettei itse halua osallistua. Rakastan häntä, mutta olisi kiva saada joskus istua ihan rauhassa itsekseen.
Sama lapsi nukkuu jo osan yöstä omassa sängyssään, mutta ollaan laitettu hänelle patja meidän huoneen lattialle, johon hän voi kömpiä keskellä yötä nukkumaan. Ei häiritse meitä yhtään. Kaverilla on samanikäinen lapsi, joka myös kömpii vahempiensa sänkyyn öisin. Hänellä on tapana nukkua meritähtenä, viedä kaikki peitot ja vetää vanhempiaan hiuksista. Ehdotettiin heille samaa järjestelyä kuin meillä, koska se toimii tosi hyvin eikä lapsi silloin häiritse vanhempiensa unta, mutta saa silti nukkua samassa paikassa. Kavereiden lapsen mielestä idea oli ihan kamala ja kieltäytyi ehdottomasti nukkumasta siinä patjalla.
Lapsentahtinen opetus toimii vaan, jos se lapsentahtisuus tarkoittaa oikeasti aikuistentahtisuutta. Mutta onnea siis helposti mukautuvista lapsista!
Niin patriarkaatti sortaa kaikkia ja on stressaavaa myös sille sortajalle eli alfalle. Tietty terveissäkin yhteisöissä on lähes aina johtaja, sillä se on kaikille yhteisöille normaali tapa organisoitua. Johtaja on vahvin, joka kestää eniten iskuja ja stressiä, tämän läpi kulkee paljon asiaa ja tietoa, johtaja myös puolustaa laumaa koska on kaikista vahvin. Johtaja saa tästä syystä syödä ensin, eniten, jne. Mutta jos johtaja laiminlyö velvollisuuksiaan, ei puolusta ja huolehdi, tai toimita muita velvoitteitaan, tämä muuttuu tyranniksi ja tullaan syrjäyttämään.
Oikeasti hierarkkisuus siis palvelee kaikkia. Se on vääristynyt ainoastaan kapitalismin ja koulutuksen myötä, missä johtajiksi pääsee sellaisia yksilöitä, jotka eivät ole oikeasti johtajan asemaan kykeneviä, ja toisaalta luontaiset johtajat saattavat jäädä jopa täysin ulkopuolelle koko kuviosta, sillä eivät omaa taas hyviä alaistaitoja. Tai eivät pysty kunnioittamaan määrättyä johtajaa.
No elämä on. Parempi kun vaan oppii toimimaan sen kanssa miten maailma on nyt järjestetty ja nauttimaan siitä mistä pystyy. Mukavaa päivää kaikille.