Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Mean Girls ei oikeastaan kuvaa "pehmeää naisellisuutta", vaan pikemminkin tyttöjen välistä sosiaalista valtapeliä, kilpailua ja ryhmädynamiikkaa.
Pehmeä naisellisuus yhdistetään yleensä esimerkiksi lempeyteen, empatiaan, hoivaavuuteen, herkkyyteen tai yhteistyöhön. Mean Girlsissä taas korostuvat esimerkiksi:
juoruilu,
sosiaalinen status,
manipulointi,
ulkonäköpaineet,
kilpailu.
Siksi se ei ole kovin hyvä esimerkki pehmeästä naisellisuudesta, vaikka se onkin monien mielestä hyvin realistinen kuvaus tietynlaisesta nuorten tyttöjen sosiaalisesta ympäristöstä.
Koko ajatus, että tyttöjen välollä llisi kilpailua ja vihanpitoa ja präyrkkmystä poikien suosioon on käsittämätön. Sellaista on ehkä ollut jossain sulttaanin haaremissa, missä naiset ovat olleet äärimmäisen alistetussa asemassa. Se on ilmeisesti miehinen fantasia.
En ole koskaan tavannut tällaista tyttökulttuuria, vaan tytöt ovat olleet ihan normaalisti kavereita keskenään. Paras yhteishenki oli yhdellä työpaikalla yhtenä vuonna, missä kaikki olivat sattumalta silloin naisia. Eli naiset tulevat erinomaisesti toimeen keskenään.
Nyt olen työpaikassa, missä on sovinstimies johtajana ja hän suosii nuoria ja kauniita naisia ja väheksyy vanhempia, ikääntyneitä naisia. Aina kun taloon tulee uusi nuori ja kaunis nainen, hänestä tulee uusi suosikki ja vanhat syrjäytetään. Luo siis käytöksellään sellaista epätervettä asetelmaa naisten keskuuteen ja sitten ihmettelee, miten muka vanhemmat naiset olisivat luonnostaan kateellisia nuorille. Kuule emme ole, vaan haluamme kaikkia kohdeltavan tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja naisvihaa on vieläkin ja etenkin muiden naisten toimesta.
Vai kuinka moni työpaikkakiusaajanainen uskaltaa hyökätä miehen kimppuun?? Luusereita ovat, käyvät vain naisten kimppuun etenkin jos nainen on "naismainem" (koska sehän on Heikkoa :'D). Tätä kohtaa nykypäivänä työelämässä liian usein.
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla oikeassa. Hevi on äijäjuttu, soittaminen on äijäjuttu, nainen kelpasi yleensä pelkästään laulajaksi ja keulakuvaksi, mutta ei esimerkiksi säveltäjäksi. Nainen on käyttöesine, jota tarvitaan hauskanpitoon, mutta jos nainen juo mitä haluaa ja panee ketä haluaa kuten kunnon rock-kukko niin se herättää enemmän paheksuntaa kuin homous päivi räsäsessä.
Sama räpissä. Olen itse mies mutta mulla on tyttölapsi räppi-iässä niin kummeksuin joitain kotimaisiakin kappaleita, joillain asenteet on hyvin perinteiset. Varmaan peritty suoraan amerikan alaluokalta. Tässä varamaan isoja eroja.
No jaa, minä olin herkkä ja tyttömäinen, mutta ilmeisesti ihan väärällä tavalla, sillä kaltaisesi meikeistä ja pojista kiinnostuneet tytöt kiusasivat minua. Itse luin mieluummin kirjoja kuin muotilehtiä ja pidin vaikkapa hyvistä pukudraamoista enemmän kuin Mean Girlsin tyylisistä elokuvista.
Vierailija kirjoitti:
Mean Girls ei oikeastaan kuvaa "pehmeää naisellisuutta", vaan pikemminkin tyttöjen välistä sosiaalista valtapeliä, kilpailua ja ryhmädynamiikkaa.
Pehmeä naisellisuus yhdistetään yleensä esimerkiksi lempeyteen, empatiaan, hoivaavuuteen, herkkyyteen tai yhteistyöhön. Mean Girlsissä taas korostuvat esimerkiksi:
juoruilu,
sosiaalinen status,
manipulointi,
ulkonäköpaineet,
kilpailu.
Siksi se ei ole kovin hyvä esimerkki pehmeästä naisellisuudesta, vaikka se onkin monien mielestä hyvin realistinen kuvaus tietynlaisesta nuorten tyttöjen sosiaalisesta ympäristöstä.
Mutta joka tapauksessa kyseessä on naisen ohjaama elokuva suunnattuna nuorille naisille. Noita positiivisiakin teemoja siinä näkyy paljon enemmän kuin keskimääräisessä miehille/pojille suunnatussa elokuvassa.
Naiset, naisten ongelmat ja ilot, naiseus ovat tässä maassa edelleen punainen vaate. Ja varsinkin sellainen pirtsakka elämänilo joka näistäkin elokuvista välittyy on suorastaan myrkkyä tälle harmaalle jäyhäkansalle ja leimaa niistä nauttijan tyhjäpäiseksi, alempiarvoiseksi bimboksi vielä nykyaikanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mean Girls ei oo tyttömäisyyttä tai naisellisuutta nähnytkään. :'DD
Naisellisuus on pehmeyttä, empatiakykyä, yhteistyökykyä ja tietynlaista herkkyyttä ilman manipulointia tai ulkoa opeteltuja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Todellakin. Itsekin olin teini tuolloin 2000-l. alussa-2005. Perheessäni oli minua reilusti vanhempi isosisko, joka muutti kotoa kun olin 7 sekä monta vanhempaa veljeä. Olin ihan normaalipainoinen/jopa hoikka, kun mietin silloista mittojani, mutta minulle irvailtiin kotona porukalla "isosta perseestä, leveästä lantiosta ja pojan tisseistä". Ja haukuttiin huo*an näköiseksi, jos vaikka kesällä pidin hametta ja kenkiä, joissa oli vähän korkoa. Ei edes ollut mikään minihame! Etenkin äitini haukkui ulkonäköni jatkuvasti. Veljeni eivät olleet mitään adoniksia, mutta ei heitä haukuttu. Myös terveydenhoitaja muisti aina saarnata tarkastuksissa, että muista pitää huoli, että paino ei nouse. Että nyt on hyvä, mutta ei ole sitten, jos lihot. Ja olin edelleen ihan normaalipainoinen ja ruokailutottumukset olivat (siihen asti) ihan normaalit.
Onko siis ihme, että lukion lopussa ja opiskeluaikoina oireilin syömisteni kautta ja BMI oli alimmillaan 17,8. Nykyisen mieheni tavattuani samoihin aikoihin hän sai tehdä aivan valtavasti töitä, että uskoin hänen tarkoittavan kehujaan ulkonäöstäni. Se oli pitkään minulle todella vaikeaa ja sittemmin esimerkiksi lasten odotusaikana painon kyttääminen on aina saanut aikaan jonkinlaista häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä uudelleen. Nyttemmin useamman lapsen perheenäitinä olen todella tarkka siitä, kuinka ulkonäöstä, painosta ym. kotonamme puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista Mean Girslien juonta, mutta ei kuvaa ainakaan naisellisuutta yhtään. Ilkeily ei ole naisellista lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
En muista Mean Girslien juonta, mutta ei kuvaa ainakaan naisellisuutta yhtään. Ilkeily ei ole naisellista lainkaan.
Se on naisia hallitsemaan pyrkivien sovinistimiesten luoma ilmiö. Ihan perinteinen hajota ja hallitse-strategia, jossa yritetään saada vihollista (sovinistimiesten mielestä nainen on vastustaja, vihollinen) heikennettyä saamalla heidät riitelrmään keskenään. Misogynistinen kulttuuri pitää ihan sisäänrakennettuna sellaisia mekanismeja, joilla se tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Nyt en kyllä usko.
t. vanhempi täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Nyt en kyllä usko.
t. vanhempi täti
????
Todellakin kuukautisia piiloteltiin ja hävettiin.
Lisäksi monet vanhemmat miehetkin ovst kasvaneet pitämään naisia jotenkin likaisina kuukautisten aikaan.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöille suunnattu amerikkalainen viihde on ollut tappavaa tyttöjen itsetunnon kannalta! Inhosin tytöille tarkoitettua viihdettä jo lapsena, samoin meikkausta yms. teennäistä naisellisuutta, jota tytöille markkinoitiin.
Katsokaa ympärillenne, amerikkalainen viihde on tuhonnut tyttöjen mielenterveyden. t. nainen 69 v
Onneksi on miehet ketä tästäkin syyttää.
Miesviha näkyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei pehmeä naisellisuus ole vieläkään yleisesti hyväksyttävää. Täälläkin puhutaan jostain toimintaelokuvien naishahmoista mikä todistaa pointin, naisena "hyvät hahmot" ovat niitä toimintaelokuvien naisia eivätkä Mean Girlsin tyttöjä (jotka ovat ironisesti paljon realistisempia). Tässä maassa on tosi vahva ukkokulttuuri joka maskeerataan tasa-arvoksi, todellisuudessa vain ukkous ja kovuus hyväksytään ja sitä pidetään parhaana ja aidoimpana elämänmuotona.
Oletko sä edes katsonut Mean Girlsiä? Ne ei ole mitään sankareita tai edes hyviä ihmisiä enkä puhuisi pehmeästä naisellisuudesta muuta kuin pukeutumisen osalta. Ne tytöt kiusaa ja kiduuttaa toisiaan koko elokuvan ajan, joten se ei todellakaan ole mikään elokuva, josta kannattaisi ottaa naiseuden mallia. Jos jotain positiivista naiskuvaa 2000-luvun elokuvista ottaa, niin Legally Blonden Elle Woods on sellainen hahmo. Pukeutuu naisellisesti, on terävä kuin partaveitsi ja kannustaa toisia naisia.
Tarkoitin tässä enemmänkin sitä että kummista elokuvista on täällä hyväksyttävämpää pitää, vaaleanpunaisista blondileffoista vai toimintaelokuvista. Kumpi on automaattisesti hyväksyttävämpi, älykkäämpi ja suorastaan parempi ihminen, Mean Girlsistä ja Blondin Kostosta vai Alienista pitävä, niinpä.
Jos sun pitäisi luottaa tuntemattomaan ihmiseen, joista toisella on päällä Star Wars -paita ja toisella Star Trek -paita, niin kumpaan sä luottaisit? Jos yli 90 % luottaisi mieluummin Star Trek -paitaiseen, niin valittaisitko sä siitä, että Star Wars -faneihin ei luoteta ja niitä pidetään huonompina kuin Star Trek -faneja?
https://www.reddit.com/r/CuratedTumblr/comments/1refo2j/who_would_you_t…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mean Girls ei oikeastaan kuvaa "pehmeää naisellisuutta", vaan pikemminkin tyttöjen välistä sosiaalista valtapeliä, kilpailua ja ryhmädynamiikkaa.
Pehmeä naisellisuus yhdistetään yleensä esimerkiksi lempeyteen, empatiaan, hoivaavuuteen, herkkyyteen tai yhteistyöhön. Mean Girlsissä taas korostuvat esimerkiksi:
juoruilu,
sosiaalinen status,
manipulointi,
ulkonäköpaineet,
kilpailu.
Siksi se ei ole kovin hyvä esimerkki pehmeästä naisellisuudesta, vaikka se onkin monien mielestä hyvin realistinen kuvaus tietynlaisesta nuorten tyttöjen sosiaalisesta ympäristöstä.
Mutta joka tapauksessa kyseessä on naisen ohjaama elokuva suunnattuna nuorille naisille. Noita positiivisiakin teemoja siinä näkyy paljon enemmän kuin keskimääräisessä miehille/pojille suunnatussa elokuvassa.
Naiset, naisten ongelmat ja ilot, naiseus ovat tässä maassa edelleen punainen vaate. Ja varsinkin sellainen pirtsakka elämänilo joka näistäkin elokuvista välittyy on suorastaan myrkkyä tälle harmaalle jäyhäkansalle ja leimaa niistä nauttijan tyhjäpäiseksi, alempiarvoiseksi bimboksi vielä nykyaikanakin.
Siitä Mean Girlsin maailmasta on vaan pirtsakka elämänilo aika kaukana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Nyt en kyllä usko.
t. vanhempi täti
????
Todellakin kuukautisia piiloteltiin ja hävettiin.
Lisäksi monet vanhemmat miehetkin ovst kasvaneet pitämään naisia jotenkin likaisina kuukautisten aikaan.
N50+
Minäkään en usko. Olen myöskin vanhempi täti ja teini 80-luvulla. Nää jutut ketjussa muutenkin kuulostaa keksityiltä. Ei 80-luvulla ainakaan tuollaista ollut. Joku on ehkä vähän lueskellut feminististä kirjallisuutta ja oma lapsuus ja nuoruus näyttäytyykin yht'äkkiä järkyttävänä patriarkaalisena painajaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mean Girls ei oikeastaan kuvaa "pehmeää naisellisuutta", vaan pikemminkin tyttöjen välistä sosiaalista valtapeliä, kilpailua ja ryhmädynamiikkaa.
Pehmeä naisellisuus yhdistetään yleensä esimerkiksi lempeyteen, empatiaan, hoivaavuuteen, herkkyyteen tai yhteistyöhön. Mean Girlsissä taas korostuvat esimerkiksi:
juoruilu,
sosiaalinen status,
manipulointi,
ulkonäköpaineet,
kilpailu.
Siksi se ei ole kovin hyvä esimerkki pehmeästä naisellisuudesta, vaikka se onkin monien mielestä hyvin realistinen kuvaus tietynlaisesta nuorten tyttöjen sosiaalisesta ympäristöstä.
Koko ajatus, että tyttöjen välollä llisi kilpailua ja vihanpitoa ja präyrkkmystä poikien suosioon on käsittämätön. Sellaista on ehkä ollut jossain sulttaanin haaremissa, missä naiset ovat olleet äärimmäisen alistetussa asemassa. Se on ilmeisesti miehinen fantasia.
En ole koskaan tavannut tällaista tyttökulttuuria, vaan tytöt ovat olleet ihan normaalisti kavereita keskenään. Paras yhteishenki oli yhdellä työpaikalla yhtenä vuonna, missä kaikki olivat sattumalta silloin naisia. Eli naiset tulevat erinomaisesti toimeen keskenään.
Nyt olen työpaikassa, missä on sovinstimies johtajana ja hän suosii nuoria ja kauniita naisia ja väheksyy vanhempia, ikääntyneitä naisia. Aina kun taloon tulee uusi nuori ja kaunis nainen, hänestä tulee uusi suosikki ja vanhat syrjäytetään. Luo siis käytöksellään sellaista epätervettä asetelmaa naisten keskuuteen ja sitten ihmettelee, miten muka vanhemmat naiset olisivat luonnostaan kateellisia nuorille. Kuule emme ole, vaan haluamme kaikkia kohdeltavan tasa-arvoisesti.
En ole koskaan tavannut tällaista tyttökulttuuria, vaan tytöt ovat olleet ihan normaalisti kavereita keskenään
Eläköityneenä yläkoulun opena voin kyllä kertoa, että tyttöjen välillä on kovia draamoja, joita täytyy kesken tunninkin lähteä selvittämään. Ihan peruskauraa on yhden pudottaminen kolmen tytön kimpasta, vuoron perään yksi heistä ulkoistetaan. Ja some ja koventunut ulkonäkökilpailu nosti tyttöjen keskinäisen kiusaamisen ihan uuteen sfääriin.
Enemmistö kyllä tulee toimeen keskenään, mutta on ihan samalla tavalla "toksista tyttömäisyyttä" kuin on "toksista poikamaisuutta".
Naisten/tyttöjen ulkomuoto merkitsee nykyään paljon enemmän kuin koskaan elinaikanani: vaatteet, merkit, meikit, laminaatit, hiustenpidennykset, pikamuoti, tekoripset, elävän kudoksen täyttäminen muovilla (vaikka siihen ei olisi lääketieteellistä syytä) jne. Feikkiys on korvannut aitouden. Ja tytöt kilpailevat enemmän keskenään kuin ennen.
Tätä kaikkea amerikkalainen viihdekultuuri on markkinoinut vuosia monin tavoin, esim. Barbeilla. Naisten huomio on saatu kiinnittymään toisarvoisiin asioihin. t. nainen 69 v
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
On uskomatonta, että vieläkin palkat määräytyy käytännössä sukupuolen perusteella, sillä sitähän se on kun naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat. Mies voi tosiaan vahtia konetta ja vian ilmetessä kutsuu sitten toisen tyypin korjaaman sen ja palkka juoksee. Nainen raataa huonokuntoisia vanhuksia hoitaen oman terveytensä kustannuksella ja vielä syyllisteään "liian suuresta" palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Tämä. Sentään ei Amerikan malliin vaadittu nollakokoa, mutta kyllä muistan s-koon (36) olleen ns. suurin hyväksytty koko. Ihan sairasta.
Mieheni on 185 tummtukkainen ja partainen, minä kymmeniä senttejä lyhempi vanaha täti😁 että ehkä johtuu siitä
-Minä taas en ole vanha ja olen kaunis mutta lyhyt :) Jo tuo että oletetaan että pituuden mukaan täytyisi jutella, on hyvin noloa enkä itse sitä harrasta. Kuten en myöskään ulkonäköön pohjautuvia malleja.