Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Ei siinä ole mitään ristiriitaista koska nuo oli juuri ne joita markkinoitiin tytöille ja joita kaikki tuohon aikaan piti tyttöjen juttuina.
Mutta miksi antaa sellaisen lokeroimisen hallita ajattelua? Sitä en ymmärrä.
Nykyäänhän "tyttöjen" juttuja sitä paitsi jopa arvostetaan, mutta siinäkin on tiettyä ennakoivaa lokeroimista.
Yhtä hyvin roolipelaaminen tai tietokoneet voi olla tyttöjen juttu.
N58
Niin, keskustelun aihehan ei ollut se voivatko tytöt harrastaa poikien juttuja ja toisin päin, vaan se miten aiemmin tytöille suunnattuja juttuja aliarvostettiin ja suoranaisesti pilkattiin.
Aivan, mutta "tytöille suunnatut jutut2 eivät ole sama asia kuin ap. otsikossa mainittu "tyttöys". Tätä siis ajoin takaa.
N58
Minusta aloituksessa oli outo ristiriita. Kritisoitiin että tytöille suunnattuja juttuja ei arvostettu ( ja huom. näissä jutuissa ihannoitiin laihuutta, korostetun seksikästä pukeutumista jne.) Seuraavassa kappaleessa aloittaja taas kritisoi itse laihuusvaatimuksia ja pukeutumiseen liittyviä vaatimuksia
Näinpä. Tätä itsekin ajan takaa sillä että en pidä korkokengistä ja seksihepeneistä. Ne ovat vahingollisia naisille, mutta naiset ovat niin sisäistäneet naisvihan että pitävät noita omana valintanaan kuten toiset naiset burkhaa.
Aijaa. No mä käytän korkokenkiä täysin omasta halustani, edelleen. Eikä yksikään mies ole koskaan tytötellyt tai nauranut, toisille naisille ne kengät tuntuvat aiheuttavan ahdistusta. Ja ei, ei ollut nuorenakaan mitään noloilua tai naisellisuudelle nauramista. Opettele olemaan rohkeasti oma itsesi.
Vm.-81
Olet asian ytimessä. Nimen omaan naiset tekevät näitä naisille osoitettuja asioita omasta halustaan. Ja sitten on se toinen puoli jossa koetaan ulkonäköpaineita, laihdutetaan, muokataan perseitä ja tissejä, pumpataan huulia, kuljetaan paljastavissa ja tiukoissa vaatteissa, meikataan, värkätään tukkaa, ja kaikki siitä omasta halusta.
Osan mielestä kaikkien pitää suhtautua noihin siten että jokainen tehkööt miten itse haluaa, ja jopa positiivisesti kaikkeen omasta mielestä täysin turhaan ja jopa vaaralliseen. Jos ei suhtaudu, on naisvihaaja. Toisaalta taas on naisvihaa jos ei halua eikä tykkää noista asioista eikä niitä toteuta. Sekin on naisvihaa jos tekee kuten miehet tekee ja pukeutuu kuin miehet. Koskaan ei tule sellaista aikaa että miehet kulkee tissit töröllä korkkareissa huulet punattuina, ei vaikka mitä tapahtuisi.
Jos estetiikan taju on yliseksualisoitu, mitä esim. isot rinnat ja korkokengät ovat, niin ei se silloin kovin terveen naisen vaan seksityöläisen estetiikantajulta kuulosta. Ei se ole väärin, niinkuin sekään ei ole väärin, että toukkia lapsena syömään oppinut syö aikuisenakin toukkia. Ihminen aloittaa elämän niillä korteilla mitä saa ja sitten pelaa niillä.
Mutta jos ajatellaan naiseutta niin naiseus on aika paljon muutakin kuin tissiensä ja perseensä tyrkyttämistä. Nuo kaikki viittaavat nimenomaan seksuaalisiin ja jopa pedoihin piirteisiin. Paksut huulet (lapsilla on yleensä kasvoihin suhteutettuna pulleat huulet) , karvattomuus. Tissien koko tulee suoraan genetiikasta ja siitä, kuinka paljon on antanut itseään käyttää seksuaalisesti. Apinoilla ei ole suuria tissejä, naisilla jotka ovat antautuneet synnytyskoneiksi on perimässään isotissigeeni. Edes lehmillä ei ole suuria tissejä kuin silloin, kun imettävät. Se on siis geneettinen merkki siitä, että nainen on seksi- ja synnytysorja, jota voi tietysti imitoida myös täytteillä.
Korkokengät ovat alun perin ratsastuskengät josta ne on perversoitu seksivälineiksi. Niissä ei ole mitään eleganttia tai kaunista. Jos ajattelee mikä on kaunis naisvartalo niin ehkäpä nainen jolla on toimivat lihakset ja tietty varvistaminenkin on osa lihaskuntoa. Mutta se että kävelee pornovälineet jaloissaan ei ole kaunista.
Miehet muuten meikkaavat jo ja antavat toisilleen peppua myös. Jotkut miehet myös preferoivat näitä naista larppaavia miehiä seksikumppaneina, koska omaavat kuitenkin miesseksuaalisuuden, joka on panna paljon. Naisen seksuaalisuus on enemmänkin romantiikkaa ja hoivaa.
Mä en kokenut ysärin ja nollarin laihuusihanteita painostavina, sillä olin kuin kukkakeppi luonnostani. Olin 169 cm ja 52 kg, kerran paino käväisi jopa 49 kg:ssa. Olin todella hoikka, enkä lihonut millään. Yritin siis jopa päinvastoin lihottaa itseäni.
No, nyt on sitten sitä massaa kyllä, painan peräti 77 kg eli mulla on 7 kg ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Sinkkuelämää oli kyllä radikaalisti feministinen sarja! Edelleen loistava. Työpaikalla yksi sovinistimies aina rutisi siitä, miten kauheita ne vapaasti seksiä harrastavat naiset ovat, kun eivät sitoutuneet miesten haluamaan parisuhteeseen.
Se on muuten nykyään muuttunut myös, että aiemmin miehet pilkkasivat naisia siitä, että naiset muka yrittäisivät huijata miehiä avioliittoon ja saamaan lapsia, se oli kuulemma miehelle "pallo jalkaan".
Nykyään kun naiset tulevat toimeen itsenäisesti, moni ei enää haluakaan ryhtyä vaimoksi ja äidiksi, vaan elävät itselleen kuten vaikka siinä Sinkkuelämässä. Nyt yhtäkkiä miehet ja oikeistoklnservatiivit yrityävät painaa naista perheenäidin rooliin väkisin, ja vanhat miespoliitikot yrittävät painostaa nuoria naisia vauvatalkoisiin jne. Nykyään naiset ovat huomanneet, että parisuhde hyödyttää enemmän miestä kuin naista ja varsinkaan nuoret naiset eivät enää suostu tekemään kotitöitä miehen puolesta.
Itse muutin erilleen miehestä, kun lapsi muutti pois kotoa, kun tykkään omasta rauhasta ja en halua olla miehelle kotipiikana. Se on ollut miehelle hyvin vaikeaa. Ystäväni haluaisi tehdä samoin, hänkin muuten tekee kaikki kotityöt sovinistimiehen puolisona. Hän on ehdottanut erilleen muuttoa ja seurustelun jatkamista omista asunnoista käsin. Se mies ei suostu vaan on uhannut, että joko asutaan yhdessä tai erotaan kokonaan.
Suomessa ei pehmeä naisellisuus ole vieläkään yleisesti hyväksyttävää. Täälläkin puhutaan jostain toimintaelokuvien naishahmoista mikä todistaa pointin, naisena "hyvät hahmot" ovat niitä toimintaelokuvien naisia eivätkä Mean Girlsin tyttöjä (jotka ovat ironisesti paljon realistisempia). Tässä maassa on tosi vahva ukkokulttuuri joka maskeerataan tasa-arvoksi, todellisuudessa vain ukkous ja kovuus hyväksytään ja sitä pidetään parhaana ja aidoimpana elämänmuotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteet tytöistä poikien palvelijoina elävät sitkeinä.
Olen oikein pesunkestävä feministi, mutta sain itseni kiinni kamalasta ajatuksesta, kun poikani muutti asumaan yhteen tyttöystävänsä kanssa omistamaani asuntoon. Ensimmäinen ajatukseni silloin oli, että hienoa, se tyttö saa asunnon varmaan pysymään siistinä ja hyvässä kunnossa.
Ihan kauhea ajatus. "Onneksi" se tyttö on varsinainen sottapytty, ei tosiaankaan mikään kodinhengetär. Toivon että heille muodostuisi tasa-arvoinen suhde ja työnjako.
Vierailija kirjoitti:
oikein kehonkielellä ja katseella sulkee minut ulos ja kohdistaa puheensa vain miehelleni. Joskus hieman huvittavaa, jos vaikka olemme asuntonäytössä ja minä olen se, joka olen ostamassa asuntoa, mies vain seurana.
-Mulla käy tätä päivittäin mieheni kanssa ja myös niin, ettää se vastapuoli on NAINEN. Tätä jopa enemmän. :D eli naiset itse yrittää sivuuttaa toisen naisen. On myös käynyt niin, että minulle ei puhuta kun kanssani on pidempi ihminen jos olen ostajana. :'D
Mun miestä palvellaan aina hymyssäsuin ja palvelu on hyvää, jos ollaan yhdessä niin tosi usein minä olen se koka on ostamassa tai joka tietää mitä ollaan ostamassa. Menee aina aikansa ennen kuin myyjä ymmmärtää puhua minulle kun minä puhun hänelle.
Mieheni on 185 tummtukkainen ja partainen, minä kymmeniä senttejä lyhempi vanaha täti😁 että ehkä johtuu siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tosi väärin. Ei saisi kiusata ketään mieltymysten vuoksi. Itse olen naisellinen täysin eri tavalla kuin sinä, naisellisuuteeni kuuluu muita asioita kuin ulkonäön puleeraaminem tai opetelllut naismaiset eleet ja käytös. En ole siltikään saanut olla rauhassa
-Mieltymysten? Siis opittua naisvihaa. Ei siinä mitään mieltymyksiä mietitä. Ethän sinä tiedä millälailla olen naisellinen. :)
En ole milläänlailla opetellut naismaisuutta vaan olen sitä ihan luonnostaan. :D
Voi anteeksi jos ymmärsin väärin. Kerro toki mitä tämä sinun luonnollinen naisellisuutesi on👌
"Tissien koko tulee suoraan genetiikasta ja siitä, kuinka paljon on antanut itseään käyttää seksuaalisesti. Apinoilla ei ole suuria tissejä, naisilla jotka ovat antautuneet synnytyskoneiksi on perimässään isotissigeeni. Edes lehmillä ei ole suuria tissejä kuin silloin, kun imettävät. Se on siis geneettinen merkki siitä, että nainen on seksi- ja synnytysorja, jota voi tietysti imitoida myös täytteillä."
Anteeksi kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Eiköhän naiset saa paritella juuri oman halunsa mukaan, riippumatta sitä onko se luonnollista selibaattia vai apinamaista promiskuiteettia (eivätkö apinat ole osa luontoa???)
Oman ikäpolveni naiset on pilalle lellittyjä narsisteja. Mies -84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat olla oikeassa. Hevi on äijäjuttu, soittaminen on äijäjuttu, nainen kelpasi yleensä pelkästään laulajaksi ja keulakuvaksi, mutta ei esimerkiksi säveltäjäksi. Nainen on käyttöesine, jota tarvitaan hauskanpitoon, mutta jos nainen juo mitä haluaa ja panee ketä haluaa kuten kunnon rock-kukko niin se herättää enemmän paheksuntaa kuin homous päivi räsäsessä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei pehmeä naisellisuus ole vieläkään yleisesti hyväksyttävää. Täälläkin puhutaan jostain toimintaelokuvien naishahmoista mikä todistaa pointin, naisena "hyvät hahmot" ovat niitä toimintaelokuvien naisia eivätkä Mean Girlsin tyttöjä (jotka ovat ironisesti paljon realistisempia). Tässä maassa on tosi vahva ukkokulttuuri joka maskeerataan tasa-arvoksi, todellisuudessa vain ukkous ja kovuus hyväksytään ja sitä pidetään parhaana ja aidoimpana elämänmuotona.
Oletko sä edes katsonut Mean Girlsiä? Ne ei ole mitään sankareita tai edes hyviä ihmisiä enkä puhuisi pehmeästä naisellisuudesta muuta kuin pukeutumisen osalta. Ne tytöt kiusaa ja kiduuttaa toisiaan koko elokuvan ajan, joten se ei todellakaan ole mikään elokuva, josta kannattaisi ottaa naiseuden mallia. Jos jotain positiivista naiskuvaa 2000-luvun elokuvista ottaa, niin Legally Blonden Elle Woods on sellainen hahmo. Pukeutuu naisellisesti, on terävä kuin partaveitsi ja kannustaa toisia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
No se on juuri näin! Sen sijaan nykyään kyllä riippuu täysin siitä mitä katsoo että millainen dynamiikka ja casting leffassa/sarjassa on. Katsopa tanskalainen nainen, paratiisi, jossa Riitta Havukainen, Rakkaat lapset, keski ikäisiä naisia täynnä, Hormonit, ja melkein mikä tahansa pohjoismainen poliisisarja niin kyllä löytyy hyviä naispääosia vanhemmista hienoista näyttelijöistä💪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei pehmeä naisellisuus ole vieläkään yleisesti hyväksyttävää. Täälläkin puhutaan jostain toimintaelokuvien naishahmoista mikä todistaa pointin, naisena "hyvät hahmot" ovat niitä toimintaelokuvien naisia eivätkä Mean Girlsin tyttöjä (jotka ovat ironisesti paljon realistisempia). Tässä maassa on tosi vahva ukkokulttuuri joka maskeerataan tasa-arvoksi, todellisuudessa vain ukkous ja kovuus hyväksytään ja sitä pidetään parhaana ja aidoimpana elämänmuotona.
Oletko sä edes katsonut Mean Girlsiä? Ne ei ole mitään sankareita tai edes hyviä ihmisiä enkä puhuisi pehmeästä naisellisuudesta muuta kuin pukeutumisen osalta. Ne tytöt kiusaa ja kiduuttaa toisiaan koko elokuvan ajan, joten se ei todellakaan ole mikään elokuva, josta kannattaisi ottaa naiseuden mallia. Jos jotain positiivista naiskuvaa 2000-luvun elokuvista ottaa, niin Legally Blonden Elle Woods on sellainen hahmo. Pukeutuu naisellisesti, on terävä kuin partaveitsi ja kannustaa toisia naisia.
Tarkoitin tässä enemmänkin sitä että kummista elokuvista on täällä hyväksyttävämpää pitää, vaaleanpunaisista blondileffoista vai toimintaelokuvista. Kumpi on automaattisesti hyväksyttävämpi, älykkäämpi ja suorastaan parempi ihminen, Mean Girlsistä ja Blondin Kostosta vai Alienista pitävä, niinpä.
Oli samanlaista tyttöjen, naisten, tyttömäisten/naisellisten juttujen vähättelyä kasarilla, hirveetä seksismiä yms ja näkyyhän se kulttuuri tuon ajan leffoissa, komediasarjoissa jne populaarikulttuurissa kautta linjan. Itsellä vaikutti ainakin oman kehon hyväksymiseen ja oman itsen löytämiseen ihan kaikilla tasoilka (esim just nuo sukupuolittuneet ammattialat jne)
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla oikeassa. Hevi on äijäjuttu, soittaminen on äijäjuttu, nainen kelpasi yleensä pelkästään laulajaksi ja keulakuvaksi, mutta ei esimerkiksi säveltäjäksi. Nainen on käyttöesine, jota tarvitaan hauskanpitoon, mutta jos nainen juo mitä haluaa ja panee ketä haluaa kuten kunnon rock-kukko niin se herättää enemmän paheksuntaa kuin homous päivi räsäsessä.
Olen sanoittanut ja säveltänyt pari levyllistä musiikkia. Kun eräs miespuolinen kaverini kuuli levyn niin hän kysyi kuka on sen levyn siis tehnyt. Sanoin että minä olen sen sanoittanut ja säveltänyt. Hän vain hoki että niinniin mutta kuka sen on tehnyt. Sanoin että en ymmärrä mitä hän tekemisellä tarkoittaa mutta minä sen nyt kuitenkin olen säveltänyt ja sanoittanut. Hän kyseli mutta kuka sen niin kuin OIKEASTI on tehnyt. Kysyin että tarkoittaako hän siis sitä että ketkä levyllä soittavat, ja sitten oli tyytyväinen kun sanoin että pojat soittaa ja laulaa, että huh, hän jo luuli että MINÄ olen sen muka tehnyt!
Kyseessä itseään musiikkitietäjänä ja musapoliisina pitävä ei koskaan elämässään mitään kirjoittanut, säveltänyt tai soittanut mies.👌
Mean Girls ei oikeastaan kuvaa "pehmeää naisellisuutta", vaan pikemminkin tyttöjen välistä sosiaalista valtapeliä, kilpailua ja ryhmädynamiikkaa.
Pehmeä naisellisuus yhdistetään yleensä esimerkiksi lempeyteen, empatiaan, hoivaavuuteen, herkkyyteen tai yhteistyöhön. Mean Girlsissä taas korostuvat esimerkiksi:
juoruilu,
sosiaalinen status,
manipulointi,
ulkonäköpaineet,
kilpailu.
Siksi se ei ole kovin hyvä esimerkki pehmeästä naisellisuudesta, vaikka se onkin monien mielestä hyvin realistinen kuvaus tietynlaisesta nuorten tyttöjen sosiaalisesta ympäristöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ap, huomaatko, että itsekin määrittelet tyttöyden aika stereotyyppisesti: Mean Girls, High School Musical, terveydenhoitoala jne. Eikö se ole vähän ristiriitaista?
N58
Ei siinä ole mitään ristiriitaista koska nuo oli juuri ne joita markkinoitiin tytöille ja joita kaikki tuohon aikaan piti tyttöjen juttuina.
Mutta miksi antaa sellaisen lokeroimisen hallita ajattelua? Sitä en ymmärrä.
Nykyäänhän "tyttöjen" juttuja sitä paitsi jopa arvostetaan, mutta siinäkin on tiettyä ennakoivaa lokeroimista.
Yhtä hyvin roolipelaaminen tai tietokoneet voi olla tyttöjen juttu.
N58
Niin, keskustelun aihehan ei ollut se voivatko tytöt harrastaa poikien juttuja ja toisin päin, vaan se miten aiemmin tytöille suunnattuja juttuja aliarvostettiin ja suoranaisesti pilkattiin.
Aivan, mutta "tytöille suunnatut jutut2 eivät ole sama asia kuin ap. otsikossa mainittu "tyttöys". Tätä siis ajoin takaa.
N58
Minusta aloituksessa oli outo ristiriita. Kritisoitiin että tytöille suunnattuja juttuja ei arvostettu ( ja huom. näissä jutuissa ihannoitiin laihuutta, korostetun seksikästä pukeutumista jne.) Seuraavassa kappaleessa aloittaja taas kritisoi itse laihuusvaatimuksia ja pukeutumiseen liittyviä vaatimuksia
Kritisoi varmasti sitä, että tyttöyttä vähäteltiin JA sen lisäksi vielä painostettiin näyttämään tietynlaiselta. Ja jos et näyttänyt, sait kuulla irvailua.
Jeps miehillä on aika monilla täysin tärähtänyt kuva naiseudesta. Jotkut pyytävät naisen isän kättäkin, vaikka nainen olisi ollut täysin itsenäinen jo tyyliin 10-vuotiaastakin, koska ovat niin pallikeskeisiä. Siis vaikka isä olisi joku rapajuoppo joka olisi hakannut naista eikä elättänyt naista, eli minkäänlaista omistussuhdettakaan ei ole. Naisvihaa on monissa perheissä ja parisuhteissakin. Naisten itse sisäistämä naisviha on kaikista surullisinta. Siis se että nainen ihailee obsessiivisesti miestä joka alistaa ja pahoinpitelee häntä. Mutta tietty näin tekevät lapsetkin vanhemmilleen, kai siinä on kyse jonkinlaisesta psykoosista tai hurmiosta.