Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa jättää yliopistolla ruoka syömättä?
02.08.2026 |
Ajatteleekohan muut että olen jotenkin outo, jos en ikinä syö yliopistolla lounasta? Ei vaan ole mitenkään varaa siihen kouluruokaan. En tosin varmaan ole ainoa jolla ei ole siihen varaa
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minusta, koska se on todella edullinen ja ravitseva ruoka. Kotona ei samalla hinnalla pysty mitenkään tekemään yhtä ravitsevaa ateriaa.
Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole sitä 60 euroa kuussa mitä tuo maksaa. Ellen sitten käytä siihen lainaa. Tuntuu vaan hölmöltä ottaa lainaa siihen että voin ostaa itselleni ravintolaruokaa. Juuri sellainen asia mihin lainaa ei pitäisi käyttää.
Laina kannattaa ilman muuta nostaa. Osan siitähän valtio kuittaa, jos valmistut tavoiteajassa. Oma terveys on tärkein investointi, minkä voit tehdä. Jos et siihen ole valmis käyttämään edullista opintolainaa, prioriteetit eivät ole kunnossa.
Ohis, mutta on vastuutonta kehottaa ketään ottamaan lainaa. Työelämän tulevaisuus on lähes kaikilla aloilla epävarma, eikä ole mitään takeita siitä, että lainan pystyy maksamaan takaisin.
En halua olla velassa yhteiskunnalle. Jäin pari kuukautta sitten työttömäksi enkä ole hakenut minkäänlaisia tukia. Ei ole yhteiskunnan tehtävä kompensoida minun epäonnistumistani. Jos minulla ei ole varaa elää, kuolen, ja se on minulle ihan oikein.
I D I O O T T I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 euroa ja 10 senttiä monipuolinen lounas. Tuskin itse saat tehtyä vastaavaa yhtä halvalla
Kyllä pystyy tekemään, jos esim. tekee sesongin aineksista keittoa ison kattilallisen, jota syö monta päivää. Jotain kerta-annoksia ei kannata pipertää.
Mihin sesonkiin kuuluvat välttämättömät proteiinit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minusta, koska se on todella edullinen ja ravitseva ruoka. Kotona ei samalla hinnalla pysty mitenkään tekemään yhtä ravitsevaa ateriaa.
Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole sitä 60 euroa kuussa mitä tuo maksaa. Ellen sitten käytä siihen lainaa. Tuntuu vaan hölmöltä ottaa lainaa siihen että voin ostaa itselleni ravintolaruokaa. Juuri sellainen asia mihin lainaa ei pitäisi käyttää.
Laina kannattaa ilman muuta nostaa. Osan siitähän valtio kuittaa, jos valmistut tavoiteajassa. Oma terveys on tärkein investointi, minkä voit tehdä. Jos et siihen ole valmis käyttämään edullista opintolainaa, prioriteetit eivät ole kunnossa.
Ohis, mutta on vastuutonta kehottaa ketään ottamaan lainaa. Työelämän tulevaisuus on lähes kaikilla aloilla epävarma, eikä ole mitään takeita siitä, että lainan pystyy maksamaan takaisin.
En halua olla velassa yhteiskunnalle. Jäin pari kuukautta sitten työttömäksi enkä ole hakenut minkäänlaisia tukia. Ei ole yhteiskunnan tehtävä kompensoida minun epäonnistumistani. Jos minulla ei ole varaa elää, kuolen, ja se on minulle ihan oikein.
I D I O O T T I
Voisitko ystävällisesti perustella solvauksesi?
P. S. Täysi idiootti en voi olla, koska sain kuitenkin väiteltyä tohtoriksi. Taisi tulla kalliiksi tämä koulutus, kun työtä ei tahdo löytyä.
En ole koskaan ollut laitosruoan ystävä.
Minä söin lähes aina eväitä. Lounaalla kävin harvemmin kuin kerran viikossa. Eihän kukaan evääksi otakaan pääruokaa, salaattia,juomaa ja leipää, vaan eväät ovat leipää, banaani, omena tms. Siitä syntyy säästö sinänsä edullisen lounaan hintaan nähden. Ja jos syö yliopistolla lounaan klo 11, niin turha väittää, ettei iltapäivällä/illalla kotona tarvitse enää syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on vähän outo. Tuo tarkoittaa, että ottaa ruokaa, muttei syö sitä. Otsikko olisi pitänyt olla: Onko noutoa olla syömättä yliopistolla?
Vierailija kirjoitti:
Potkällä tähtäimellä olisi hyvä yrittää käydä välillä kurssikaverien kanssa lounaalla ja jopa kahvilla. Siellä niihin tutustuisi ja sit kun valmistutte, ne muodostaisi sen pohjan verkostolle, jolla te kaikki, myös sinä, työllistytte vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin.
Minä en ole missään tekemisissä kenenkään opiskeluaikaisen tyypin kanssa. Ihan hyvin tulin kaikkien kanssa toimeen mutta ei mitään elinikäistä kaveruutta jäänyt. Nyt jos joku heistä hakisi meidän firmaan töihin, samalla viivalla olisi kuin muutkin. Jos olisi paras hakija, voitaisiin valita, mutta ei sen takia, että olisi tuttu. En ole pomo, mutta minulla on osuus päätöksenteossa, koska hallitsen parhaiten sen mitä pitää osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkällä tähtäimellä olisi hyvä yrittää käydä välillä kurssikaverien kanssa lounaalla ja jopa kahvilla. Siellä niihin tutustuisi ja sit kun valmistutte, ne muodostaisi sen pohjan verkostolle, jolla te kaikki, myös sinä, työllistytte vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin.
Minä en ole missään tekemisissä kenenkään opiskeluaikaisen tyypin kanssa. Ihan hyvin tulin kaikkien kanssa toimeen mutta ei mitään elinikäistä kaveruutta jäänyt. Nyt jos joku heistä hakisi meidän firmaan töihin, samalla viivalla olisi kuin muutkin. Jos olisi paras hakija, voitaisiin valita, mutta ei sen takia, että olisi tuttu. En ole pomo, mutta minulla on osuus päätöksenteossa, koska hallitsen parhaiten sen mitä pitää osata.
Mä oon ollut ajoittain rekrytoiva pomokin, mutta ihan suoraan kieltäydyin palkkaamasta hankalaksi kokemaani opiskelukaveria hänen soittaessaan töiden perään.
Mikä kysymys tämä on? Omista opiskeluajoista on jo pari vuosikymmentä, mutta osa söi yliopistolla, osa ei, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Itse en nyt varta vasten mennyt sinne syömään, mutta söin kyllä, jos oli pitkä päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista opiskeluajoista on jo kauan, mutta söin yliopistolla tasan kerran: silloin kuin valinnaiskurssiin kuuluva taho maksoi meille erikseen lounaan. Oli kanaa, kastiketta ja perussalaattia. Ihan ok, mutta ei mitenkään houkutellut menemään ruokalaan toiste.
Minun kohdallani asiaan vaikutti paljon se, että olen aina ollut innokas kokkaaja ja teen maukasta ruokaa. Kun opiskelin, asuin asuntolassa, joka oli aivan kampuksen vieressä, joten oli helppoa piipahtaa lounaalle - usein luentojen välissä oli tunti. Otin myös välillä eväitä mukaan.
Verkostoitujat keskittyy "verkostoitumiseen". Muut keskittyy opiskeluun ja työntekoon.
Kyllä pystyy tekemään, jos esim. tekee sesongin aineksista keittoa ison kattilallisen, jota syö monta päivää. Jotain kerta-annoksia ei kannata pipertää.