Kun mies haluaa eron, hän muuttuu puhumattomaksi ja etäiseksi. Käyttävätkö kaikki miehet samaa eromiehen pelikirjaa siis?

Kaikilla miehillä toistunut sama. Istutaan hiljaa, puhutaan vain välttämättömät. Näin mies toimii pitkäänkin, eikä sano suoraan, että haluaa eron.

Varmaan toivovat että nainen hakee sitä eroa, ettei heidän tarvitse,

Eli kun mies muuttuu puhumattomaksi, olkaa naiset varuillanne. Mies hautoo silloin eroa, vaikkei sanokaan sitä ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan toivovat että nainen hakee sitä eroa, ettei heidän tarvitse,

Miehet vois tulla vastaamaan, miksi käyttäydytte näin kaavamaisesti? Eli kun haluatte eron, muuttutte mykiksi. Tätä olen nähnyt nyt niin paljon, niin on selkeästi joku laumakäytös. Ihan niinkuin narsistit, he käyttäytyvät kuin lukisivat samaa pelikirjaa.

Oon huomannu samaa myös oman miehen osalta sillo vuosia sitten. Kun on nii laiska ettei viitti itse eroa ehdottaa ni alkaa vittumsiseksi ite. No eikö se ero sieltä tule. Taitaa olla jo uusi kiikarissa. Naama oli kuin norsulla pe iltana. No onnex tuli ero ja pääsin siitä sit. 

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannu samaa myös oman miehen osalta sillo vuosia sitten. Kun on nii laiska ettei viitti itse eroa ehdottaa ni alkaa vittumsiseksi ite. No eikö se ero sieltä tule. Taitaa olla jo uusi kiikarissa. Naama oli kuin norsulla pe iltana. No onnex tuli ero ja pääsin siitä sit. 

No miten se ero tuli sitten?

Jos mies muuttuu puhumattomaksi ja etäiseksi niin voihan nainenkin silloin ottaa eron puheeksi. Onko pakko jäädä siihen vuosiksi odottelemaan. Molemmilla on vastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Eli kun mies muuttuu puhumattomaksi, olkaa naiset varuillanne. Mies hautoo silloin eroa, vaikkei sanokaan sitä ääneen.

Meillä mies varmaan hautonut eroa ensimmäisestä päivästä lähtien mikäli tuohon on uskominen.

Miehet ottaa henkisen eron. Alkaa puuhailla omiaan ja elää rinnakkaista elämää. Vaimolla on paha olla ja hän yrittää puhua, maanitella, jopa riidellä. Mies etääntyy entisestään.

Mies ei ota eroa itse siksi koska hänellä ei ole henkisiä kykyjä vastata kysymykseen miksi. Tai ei halua alkaa korjaamaan mitään koska rahkeet ei riitä. Asioista ei osata puhua ja mies luovuttaa. Alkaa odotella koska nainen tekee päätöksen molempien puolesta

Aktiivisimmat miehet hommaa uutta tässä vaiheessa. Löytyy Tinderit ja muut

Sama. Mies piti mykkäkoulua kuukauden päivät.

Jos ne ovat huomanneet että oman mielipiteen sanominen aiheuttaa riidan tai kitkaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies muuttuu puhumattomaksi ja etäiseksi niin voihan nainenkin silloin ottaa eron puheeksi. Onko pakko jäädä siihen vuosiksi odottelemaan. Molemmilla on vastuu. 

Ei ole vastuussa alkaa arvuutella tai miettiä mitään toisen puolesta. Tuossa esimerkkitilanteessa miehellä on vastuu ihan itsellään omista asioistaan.

Ensin hiljaa ja etäinen sitten vittuileva perässä vedettävä kivireki. 

Oltiin naimisissa 25v ja 10v siitä oli yllä mainittua. 

Minulla puhkesi autoimmuunisairaus siitä stressistä. 

Otin eron ja mies oli yllättynyt ja uhriutui. Ihmetteli miksi. 

Päivittäinen huorittelu ja huuto oli ilmeisesti hänestä normaalia ja minä viallinen kun en jaksanut enää kuunnella. 

Juttelin kerran asiasta erään kaverimiehen kanssa joka toteutti juuri tätä toimintamallia: hän oli hyvin onneton parisuhteessaan, mutta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen siitä. Me koko kaveriporukka vuosia yritettiin kannustaa häntä lähtemään kun valitti suhdettaan joka oli ihan selvästi toksinen ja tuhoontuomittu. Lähtemisen sijaan mies piti mykkäkoulua kotona (kertoi siis ihan itse että vältteli avovaimon kanssa kaikkea puhumista ja töistä tullessaan vaan laittoi kuulokkeet korville ja jämähti pelikoneen eteen), haastoi riitaa, murahteli ja töksäytteli. 

Hän ei itsekään osannut sanoittaa, miksi teki näin mutta pitkän jauhamisen (ja monen oluttuopin) jälkeen saatiin kiskottua miehestä ulos että hän pelkäsi muutosta. Hän ei halunnut olla se, joka käynnistää muutoksen vaan korkeintaan se joka reagoi siihen. Vaikka hän haaveili ääneen usein sinkkuelämästä ja yksin asumisesta, hän silti passiivisena odotti, että joku muu järjestää hänelle sen. "Ei jaksa", hän sanoi melkein kaikkeen mitä me ehdotimme että hän voisi tehdä. 

Naurettavinta oli, että eroaminen olisi ollut suhteellisen helppoa: molemmat osapuolet olivat työssäkäyviä, kuviossa ei ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta tai mitään mikä tekisi eroamisesta erityisen raskasta tai mutkikasta. Ovat yhdessä edelleenkin, en tiedä miten heillä nykyään menee enkä todellakaan tiedä/ymmärrä miksi nainen ei sitten lähtenyt, vaikka toinen kaikin tavoin yritti provosoida siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ne ovat huomanneet että oman mielipiteen sanominen aiheuttaa riidan tai kitkaa?

Miehelle mikä tahansa on riitaa tai nalkutusta kun asioiden aikuismainen käsittely on täysin vieras taito 

Vierailija kirjoitti:

Ensin hiljaa ja etäinen sitten vittuileva perässä vedettävä kivireki. 

Oltiin naimisissa 25v ja 10v siitä oli yllä mainittua. 

Minulla puhkesi autoimmuunisairaus siitä stressistä. 

Otin eron ja mies oli yllättynyt ja uhriutui. Ihmetteli miksi. 

Päivittäinen huorittelu ja huuto oli ilmeisesti hänestä normaalia ja minä viallinen kun en jaksanut enää kuunnella. 

Aina ne yllättyy 😂😂😂

Minun mieheni on juuri tuollainen, täysin puhumaton ja vetäytynyt ja etäinen. Ei lähtenyt kanssani pariteraåiaankaan. Eli ilmeisesti mies haluaa eron. Olen kysynyt, mutta hän on väittänyt, että ei haluaisi, mutta se ei tunnu järkevältä, kun tuntuu siltä, että haluaisi. Mutta miksi kukaan haluaa elää tuollaisessa puolivihamielisessä välitilassa vuosia, jos haluaa erota?

Jokainen lause johtaa johonkin inttämiseen, mollaamiseen tai vastalauseisiin. Siksi ei kannata puhua. Pysyy edes jotkin välit. Kauniit sanat ovat vastapuolelta loppuneet. Vain vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mies piti mykkäkoulua kuukauden päivät.

Meillä viisi vuotta. Sitten jättikin, kun löysi varman naisen Tinderistä. Piti salasuhdetta ties kuinka kauan sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin kerran asiasta erään kaverimiehen kanssa joka toteutti juuri tätä toimintamallia: hän oli hyvin onneton parisuhteessaan, mutta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen siitä. Me koko kaveriporukka vuosia yritettiin kannustaa häntä lähtemään kun valitti suhdettaan joka oli ihan selvästi toksinen ja tuhoontuomittu. Lähtemisen sijaan mies piti mykkäkoulua kotona (kertoi siis ihan itse että vältteli avovaimon kanssa kaikkea puhumista ja töistä tullessaan vaan laittoi kuulokkeet korville ja jämähti pelikoneen eteen), haastoi riitaa, murahteli ja töksäytteli. 

 

Hän ei itsekään osannut sanoittaa, miksi teki näin mutta pitkän jauhamisen (ja monen oluttuopin) jälkeen saatiin kiskottua miehestä ulos että hän pelkäsi muutosta. Hän ei halunnut olla se, joka käynnistää muutoksen vaan korkeintaan se joka reagoi siihen. Vaikka hän haaveili ääneen usein sinkkuelämästä ja yksin asumisesta, hän silti passiivisena odotti, että joku muu järjestää hänelle sen. "Ei jaksa", hän sanoi melkein kaikkeen mitä me ehdotimme että hän voisi tehdä. 

 

Naurettavinta oli, että eroaminen olisi ollut suhteellisen helppoa: molemmat osapuolet olivat työssäkäyviä, kuviossa ei ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta tai mitään mikä tekisi eroamisesta erityisen raskasta tai mutkikasta. Ovat yhdessä edelleenkin, en tiedä miten heillä nykyään menee enkä todellakaan tiedä/ymmärrä miksi nainen ei sitten lähtenyt, vaikka toinen kaikin tavoin yritti provosoida siihen. 

Täsmälleen kuten mun entinen miespuolinen kaveri. Valittaa naisystävästä ja siitä ettei saa elää sellaista elämää kuin haluaa. Tienaa tosi hyvin ja on antelias rahoistaan niin naisystävä sietää onnetonta miestä.

Kysyin mieheltä että miksi ei eroa. Vastaus oli että yritti kerran mutta naisystävä ei suostunut :D Ei olla enää kavereita koska itsellä meni kunnioitus