Lue keskustelun säännöt.
Kun vastavuoroisuus tapaamisista uupuu
31.07.2026 |
Minulla on äärimmäisen vähän ihmissuhteita, jotka olisivat tapaamisten osalta vastavuoroisia. Tyypillisimmät tilanteet ovat nämä:
-Asumme lähellä toisiamme. Jos minä kutsun ystävän/lapsen kaveriperheen luoksemme syömään pizzauunissa tehtyä pizzaa, tuoretta marjapiirakkaa tms, meille tullaan kylään. Tarjoilut maistuvat vieraille todella hyvin. Nämä kutsut eivät kuitenkaan ole vastavuoroisia: minua/meidän perhettä ei kutsuta samalla tavalla kylään. Korkeintaan saatetaan lähtiessä ovella huikata meille "mekin voitaisiin joskus leipoa pullaa", mutta kutsua kylään ei kuitenkaan lopulta tule. Esim. joidenkin lapsen kaverien koteja emme ole nähneet koskaan, koska vastakutsua kylään ei tule.
-Asumme kaukana toisistamme. Ainoastaan minä matkustan toisen osapuolen luokse, he eivät jaksa matkustaa luokseni. Minä maksan matkaliput/bensat, käytän ajan matkustamiseen jne. Jos toinen ei halua nähdä kotonaan ja tapaamme kahvilassa/ravintolassa, maksan vielä omat ruokanikin. On kiva nähdä, mutta ei sekään reilulta tunnu, että kaikki kulut tapaamiseen liittyen lankeavat minun maksettavakseni. Kukaan ei koskaan ehdota, että voisiko hän jotenkin osallistua kuluihin.
Onko muilla tällaista ja pääseekö vastavuoroisuuden uupumisesta ikinä tilanteeseen, että yhteydenpidosta ja näkemisestä tulisi vastavuoroista?
Ja kun joku kysyy: ollaan ihan normaaleja ihmisiä, meillä on siisti koti sekä hygienia ja käytöstavat kunnossa.
Kommentit (6)
Oma kokemus on ollut, että nykyisin ihmiset välttelevät vieraiden kutsumista kotiinsa. Hävetään sotkua ja sitä, jos koti ei ole sisustuslehtimateriaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen hankalaksi nuo "tulkaa joskus käymään" tyyppiset kutsut. En ainakaan itse kehtaa tuppautua kysymään, että koskas voidaan tulla teille. Selkeästi pitäisi ehdottaa kutsua "pääsettekö perjantaina syömään pizzaa", eikä mitään ympäripyöreitä nähdään joskus -vastauksia.
Jos saa jatkuvasti kutsuja sinne ja tänne, ei jaksa motivoitua kutsumaan ketään kylään. Pitäisi olla ahdistukseen asti yksinäinen ja tylsistynyt, että jaksaisi siivota ja leipoa ja lähettää kutsun. Siis henkilökohtaisesti en vaan ole niin seurallinen.
Minulla tällaiset ihmissuhteet jäävät, sillä jään jään odottamaan vastakutsua. Sukulaisilta tätä pitää sietää, anoppi odottaa aina aloitetta muilta.
mulla on kans muutama ystävä, jotka ainakin vaikuttavat pitävän tapaamisista todella paljon kehonkielestä ja muusta päätellen. Aina sanovat, että nähdään uudestaan pian ihan oma-aloitteisesti. Joudun kutenkin aina ottamaan itse yhteyttä ja organisoimaan kaiken, joten sinänsä vastavuoroisuus puuttuu. Olen miettinyt, että pitäisi etsiä uusia ystäviä korvaamaan nämä, koska en jaksaisi tälläisiä yksipuolisia ihmissuhteita enää... vaikka sinänsä vaikuttavat pitävän tapaamisista ja ovat aina heti lähdössä mukaan jos ehdotan jotain (kustantavat oman osansa). On kuitenkin sellainen fiilis, että en ole itse mikään kovin korkea prioriteetti, kun eivät koskaan laita viestiä ehdota mitään soittamalla tai laittamalla viestiä.
Ihan jo alusta asti pitäisi tehdä niin, ettei kutsu jotakuta toistuvasti kylään, jos toinen ei kutsu sinua. Tilanne on päässyt tuollaiseksi, koska olet sen mahdollistanut.