Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuviot uusiksi. Miten tekisit?
30.07.2026 |
Minä olen myymässä rivitalokolmiota pikkukaupungista. Saan siitä korkeintaan 100t€ (optimistinen arvio). Aikomus on muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin tai parempien kulkuyhteyksien päähän (tarvitsen erikoislääkäriä ja jossain vaiheessa sairaalaa todennäköisesti). Tuloni on yleistuki eli noin 640€ kuussa. Olen 60v yksin elävä. Minkä vaihtoehdon valitsisit ja miksi?
1) vuokralle yksiöön, vuokra noin 500-600€ (tulot tällä hetkellä 640€, myöhemmin takuueläke).
2) ostan oman yksiön/kaksion, hinta maks 110t€. Vastike alle 200€/kk + muut kulut.
3) ostan vanhan halvan omakotitalon 50-60 000€ jostain keskustasta kaukana ja auton. Etuna voisi kasvattaa omaa ruokaa.
4) joku muu, mikä?______________
Kysy jos on kysyttävää. Kerro miten itse tekisit. Minä en osaa päättää mikä olisi järkevintä taloudellisesti.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti vanhuutta. Jaksatko kauan viljellä ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Mieti vanhuutta. Jaksatko kauan viljellä ruokaa?
Olen sitä miettinyt paljon. Tullut siihen tulokseen että pysyisin ehkä pitempään kunnossa kun olisi tekemistä, jotain hyödyllistä, ehkä jopa pakollista tekemistä kuten ruoan kasvattaminen. Nyt kun on asunut asunnossa pienellä paikkakunnalla, tekemistä ei kauheasti ole, päivät menee venyessä sisällä ja tvn ääressä.
Vuokralle tietty. Omakotitalo on työläs ja kallis ylläpidettävä. Saisiko jopa asumistukea vuokralla ollessa
Vuokralle. Puolet rahoista kannattaa sijoittaa viisaasti. Kyllä kai sinä eläkkeelle viiden vuoden päästä suunnilleen pääset, niin tulot nousee sitten? Siihen mennessä alkaa sijoituskin jo vähän tuottaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esteetön vuokra-asunto vanhuksille suunnitellusta talosta olisi valintani. Niissä on monesti ikäraja 55+. Sukulainen asuu 36 neliön yksiössä pikkukunnassa tällaisessa ja vuokra vähän alle 400. Rivitalo, ei priimaa mytta täysin asumiskelpoinen. Bussipysäkille n. 300 metriä ja siitä pääsee lähimpään kaupunkiin bussilla kolmessa vartissa. Kaikki bussit pysähtyvät sairaalan pysäkillä jos siihen on tarvetta jollain jäädä tai siitä lähteä.
Kaksio tai pientalopaketti pikkukaupungin lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokrakämppävaihtoehto. Pääset helpommin eroon koska track record näyttää sinulla olevan ettet sitoudu kämppääsi.
Aika selvä juttu: myy asunto ja etsi vuokra-asunto. Tulet saamaan asumistukea aika ronskisti vaikka tililläsi olisi noin 100000.
Meillä ollaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Muuttotappiokunnassa rivari jossa aloitettu remppa jää kesken sairauden vuoksi. Hyvä jos talosta edes pääsee eroon kun samalla kadulla myynnissä muita samanlaisia taloja. Kaikki auki siitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja tuntuu aika kamalalta suunnitella sairaana yhtään mitään ja tehdä vielä talon tyhjennys ja muutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika selvä juttu: myy asunto ja etsi vuokra-asunto. Tulet saamaan asumistukea aika ronskisti vaikka tililläsi olisi noin 100000.
Meillä ollaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Muuttotappiokunnassa rivari jossa aloitettu remppa jää kesken sairauden vuoksi. Hyvä jos talosta edes pääsee eroon kun samalla kadulla myynnissä muita samanlaisia taloja. Kaikki auki siitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja tuntuu aika kamalalta suunnitella sairaana yhtään mitään ja tehdä vielä talon tyhjennys ja muutto.
Ei rivari vaan omakotitalo, sori.
Vierailija kirjoitti:
Esteetön vuokra-asunto vanhuksille suunnitellusta talosta olisi valintani. Niissä on monesti ikäraja 55+. Sukulainen asuu 36 neliön yksiössä pikkukunnassa tällaisessa ja vuokra vähän alle 400. Rivitalo, ei priimaa mytta täysin asumiskelpoinen. Bussipysäkille n. 300 metriä ja siitä pääsee lähimpään kaupunkiin bussilla kolmessa vartissa. Kaikki bussit pysähtyvät sairaalan pysäkillä jos siihen on tarvetta jollain jäädä tai siitä lähteä.
Tuo olisi muuten aika ihanne mutta pieni yksiö ajatuksenakin jo ahdistaa. Menisikö elämä samaa rataa että ainoa tekeminen on tv ja kaupassa käyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuokralle tietty. Omakotitalo on työläs ja kallis ylläpidettävä. Saisiko jopa asumistukea vuokralla ollessa
Asumistukea ei saisi koska on ne asunnosta saadut rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vuokralle. Puolet rahoista kannattaa sijoittaa viisaasti. Kyllä kai sinä eläkkeelle viiden vuoden päästä suunnilleen pääset, niin tulot nousee sitten? Siihen mennessä alkaa sijoituskin jo vähän tuottaa päälle.
Olen tehnyt jäätävästi töitä jotta olen saanut asunnon yksin maksettua niin tuntuu lohduttomalta antaa ne rahat sitten vuokranantajalle vuokrina. Kymmenessä vuodessa rahat käytetty, entäs sen jälkeen? Eläke tulee olemaan takuueläke jos sitä enää on olemassa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika selvä juttu: myy asunto ja etsi vuokra-asunto. Tulet saamaan asumistukea aika ronskisti vaikka tililläsi olisi noin 100000.
Meillä ollaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Muuttotappiokunnassa rivari jossa aloitettu remppa jää kesken sairauden vuoksi. Hyvä jos talosta edes pääsee eroon kun samalla kadulla myynnissä muita samanlaisia taloja. Kaikki auki siitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja tuntuu aika kamalalta suunnitella sairaana yhtään mitään ja tehdä vielä talon tyhjennys ja muutto.
Ei rivari vaan omakotitalo, sori.
Ei yleistuella saa asumistukea jos on rahaa jemmassa. Kuka tietää kuinka kauan ylipäätään maksetaan asumistukea kellekään. Jääkö eläkeläiseltäkin pois kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
Sen voi miettiä, kannattaako sinun iässäsi miettiä päätökset perikunnan mukaan, vai sen mukaan missä kokisit itsesi onnelliseksi viimeiset vuosikymmenet? 😊
Vierailija kirjoitti:
Esteetön vuokra-asunto vanhuksille suunnitellusta talosta olisi valintani. Niissä on monesti ikäraja 55+. Sukulainen asuu 36 neliön yksiössä pikkukunnassa tällaisessa ja vuokra vähän alle 400. Rivitalo, ei priimaa mytta täysin asumiskelpoinen. Bussipysäkille n. 300 metriä ja siitä pääsee lähimpään kaupunkiin bussilla kolmessa vartissa. Kaikki bussit pysähtyvät sairaalan pysäkillä jos siihen on tarvetta jollain jäädä tai siitä lähteä.
Itseasiassa tällaisen juuri löysinkin, myynnissä isossa kaupungissa, keskustassa. Vastike 200€ paikkeilla. Kerrostalo alin krs, ikäraja 55v. Mutta, jämähtääkö sitten taas tvn ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi kaupunkiin, vaan pieneen taloon/mökkiin maalla. Lääkärissä ja sairaalassa pääsee käymään tarvittaessa kauempaakin.
Pieni sopiva talo ei tule kalliiksi ja todellakin sitä pysyy paremmassa kunnossa, kun on arkiaskareita tehtävänä.
Itse en ylipäätään halua kaupunkiin enkä rivariin/kerrostaloon. Ikinä. Menee elämänhalu.
Tuo olisi haave kun en välitä ihmisistä, metelistä,ruuhkasta. Mutta sitten jää miettimään että miten perikunnalle jää riesaksi vanha pieni talo, pääsevätkö ikinä siitä eroon. Tiedän että eläisin huomattavasti mielekkäämpää elämää omassa talossa. Jäisi rahaa remppoihin jos ostaisi halvan pienen mökin. Auto olisi sitten se riesa ja rahareikä.
Sen voi miettiä, kannattaako sinun iässäsi miettiä päätökset perikunnan mukaan, vai sen mukaan missä kokisit itsesi onnelliseksi viimeiset vuosikymmenet? 😊
Tätähän tässä on saanut miettiä. Itsekin perimässä omakotitalosta osuuden, ehkä, ellei ole testamenttia tehty jonkun toisen hyväksi. Pahin skenaario on että joudun muuttamaan siihen taloon.
Ryyps..