Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuviot uusiksi. Miten tekisit?
30.07.2026 |
Minä olen myymässä rivitalokolmiota pikkukaupungista. Saan siitä korkeintaan 100t€ (optimistinen arvio). Aikomus on muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin tai parempien kulkuyhteyksien päähän (tarvitsen erikoislääkäriä ja jossain vaiheessa sairaalaa todennäköisesti). Tuloni on yleistuki eli noin 640€ kuussa. Olen 60v yksin elävä. Minkä vaihtoehdon valitsisit ja miksi?
1) vuokralle yksiöön, vuokra noin 500-600€ (tulot tällä hetkellä 640€, myöhemmin takuueläke).
2) ostan oman yksiön/kaksion, hinta maks 110t€. Vastike alle 200€/kk + muut kulut.
3) ostan vanhan halvan omakotitalon 50-60 000€ jostain keskustasta kaukana ja auton. Etuna voisi kasvattaa omaa ruokaa.
4) joku muu, mikä?______________
Kysy jos on kysyttävää. Kerro miten itse tekisit. Minä en osaa päättää mikä olisi järkevintä taloudellisesti.
Kommentit (88)
Hei Ap. Olen itsekin 55+. Muutin maalle työttömäksi jäätyäni. Löysin osapäivätyönkin. Mutta tähän muuhun: luin koko ketjun ja koen, että tiedät jo itse vastauksen. Olet itse asiassa antanut sen vastauksen jo monta kertaa ketjussa. Olet liikuntaa, nimenomaan puuhastelua ja arkiliikuntaa, kaipaavaa ihmistyyppiä, ja kuitenkin sen verta riippuvainen, että huonot ominaisuutesi tulevat esiin kerrostaloyksiössä sairastuttaen sinut pahemmin. Rahallisesti kannattaisi vuokrata. Terveydellisesti kannattaisi vuokrata pieni ok-talo, tai vaikka puolikas. Olen itse asunut kaupungeissa ok-talon siipeen rakennetuissa kaksioissa kolme kertaa, vuokralla, oli iso piha viinimarjapensaineen raparpereineen ja vuokranantajan toive, että myös hoitaisin sitä. Rakastin sitä, ja hoidin. Nyt sain perintönä ok-talon maalta, ja asun täällä. Voin sanoa, että selkäni voi paljon paremmin, sitä paremmin, mitä enemmän päivittäin liikun.
Kuolemaa ja perikuntaa ei kannata ajatella niin kauan kuin on itse elossa. Kuvittele tilannetta, että muutat sairautesi vuoksi suurempaan kaupunkiin krs-taloyksiöön, ja kaiken fyysisen lisäksi vielä masennutkin sinne. Ei ei ei. Minä sanon: katsele Oikotieltä vuokra-ok-taloja. Niiden hinnat ovat siinä 500-600 e, pienimpien. Tulee tietty sähkökin, mutta eläkeläisenä saat asumistukea ja sähköön jopa toimeentulotukea Kelalta, jos pahin sattuu, eli kaikki tulohanat menevät. Nyt on kuitenkin tärkeintä nauttia loppuelämästä. Ja tiedät itsekin, mitä tarvitset. Tarvitset selvästi kasvimaan, pihan ja pienen puutarhan. Elät siitä. Ja elät sellaisen vuoksi vielä monta onnellista vuosikymmentä. Vaikka ottaisit kissan tai koiran tai kanin seuraksesi, sekin nauttisi puutarhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olen itsekin 55+. Muutin maalle työttömäksi jäätyäni. Löysin osapäivätyönkin. Mutta tähän muuhun: luin koko ketjun ja koen, että tiedät jo itse vastauksen. Olet itse asiassa antanut sen vastauksen jo monta kertaa ketjussa. Olet liikuntaa, nimenomaan puuhastelua ja arkiliikuntaa, kaipaavaa ihmistyyppiä, ja kuitenkin sen verta riippuvainen, että huonot ominaisuutesi tulevat esiin kerrostaloyksiössä sairastuttaen sinut pahemmin. Rahallisesti kannattaisi vuokrata. Terveydellisesti kannattaisi vuokrata pieni ok-talo, tai vaikka puolikas. Olen itse asunut kaupungeissa ok-talon siipeen rakennetuissa kaksioissa kolme kertaa, vuokralla, oli iso piha viinimarjapensaineen raparpereineen ja vuokranantajan toive, että myös hoitaisin sitä. Rakastin sitä, ja hoidin. Nyt sain perintönä ok-talon maalta, ja asun täällä. Voin sanoa, että selkäni voi paljon paremmin, sitä paremmin, mitä enemmän päivittäin liikun.
Kuolemaa ja perikuntaa ei kannata ajatella niin kauan kuin on itse elossa. Kuvittele tilannetta, että muutat sairautesi vuoksi suurempaan kaupunkiin krs-taloyksiöön, ja kaiken fyysisen lisäksi vielä masennutkin sinne. Ei ei ei. Minä sanon: katsele Oikotieltä vuokra-ok-taloja. Niiden hinnat ovat siinä 500-600 e, pienimpien. Tulee tietty sähkökin, mutta eläkeläisenä saat asumistukea ja sähköön jopa toimeentulotukea Kelalta, jos pahin sattuu, eli kaikki tulohanat menevät. Nyt on kuitenkin tärkeintä nauttia loppuelämästä. Ja tiedät itsekin, mitä tarvitset. Tarvitset selvästi kasvimaan, pihan ja pienen puutarhan. Elät siitä. Ja elät sellaisen vuoksi vielä monta onnellista vuosikymmentä. Vaikka ottaisit kissan tai koiran tai kanin seuraksesi, sekin nauttisi puutarhasta.
Perikuntaa nimenomaan PITÄÄ ajatella.
Vuokralle, sijoitat rahat. Jos omavaraisuus kiinnostaa, suurissa kaupungeissa on viljelypalstoja - myös parvekkeellisessa asunnossa voi viljellä vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti vanhuutta. Jaksatko kauan viljellä ruokaa?
Olen sitä miettinyt paljon. Tullut siihen tulokseen että pysyisin ehkä pitempään kunnossa kun olisi tekemistä, jotain hyödyllistä, ehkä jopa pakollista tekemistä kuten ruoan kasvattaminen. Nyt kun on asunut asunnossa pienellä paikkakunnalla, tekemistä ei kauheasti ole, päivät menee venyessä sisällä ja tvn ääressä.
No nyt on sellaista höttöä että.
Mutta muuta vaan johonkin röttelöön syrjäseudulle, niin varmasti paranet niin hyvin, ettet tarvitse lääkäriä etkä sairaalaakaan, vaan 8-kymppisenä juokset maratonin ja olet menestyvä yrittäjä.
Kyllä sitä vaan paremmassa kunnossa helpostikin on, kun on sitä puuhaa, jossa liikkuu melkein huomamatta. Kerrostalossa kököttämisen sijaan.
Vanhempani asuvat maalla, on isot kasvi- ja kukkamaat, tekevät itse polttopuunsa, lämmittävät puilla, peseytyvät saunassa jonne kantavat vedet ym. Ikää heillä +/- 85.
Itse olen samalla linjalla vauhdilla perässä, vaikka ikää alle 60. Ison leikkauksen jälkeen fyssari oli tekemässä mulle jumppaohjeita, kunnes kuuli miten asun. Sen jälkeen totesi että saan alkaa hiljalleen tehdä kotiaskareita, enkä mitään jumppaa sen lisäksi tarvitse 😀 ja näin se on ollutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti vanhuutta. Jaksatko kauan viljellä ruokaa?
Olen sitä miettinyt paljon. Tullut siihen tulokseen että pysyisin ehkä pitempään kunnossa kun olisi tekemistä, jotain hyödyllistä, ehkä jopa pakollista tekemistä kuten ruoan kasvattaminen. Nyt kun on asunut asunnossa pienellä paikkakunnalla, tekemistä ei kauheasti ole, päivät menee venyessä sisällä ja tvn ääressä.
No nyt on sellaista höttöä että.
Mutta muuta vaan johonkin röttelöön syrjäseudulle, niin varmasti paranet niin hyvin, ettet tarvitse lääkäriä etkä sairaalaakaan, vaan 8-kymppisenä juokset maratonin ja olet menestyvä yrittäjä.
Kyllä sitä vaan paremmassa kunnossa helpostikin on, kun on sitä puuhaa, jossa liikkuu melkein huomamatta. Kerrostalossa kököttämisen sijaan.
Vanhempani asuvat maalla, on isot kasvi- ja kukkamaat, tekevät itse polttopuunsa, lämmittävät puilla, peseytyvät saunassa jonne kantavat vedet ym. Ikää heillä +/- 85.
Itse olen samalla linjalla vauhdilla perässä, vaikka ikää alle 60. Ison leikkauksen jälkeen fyssari oli tekemässä mulle jumppaohjeita, kunnes kuuli miten asun. Sen jälkeen totesi että saan alkaa hiljalleen tehdä kotiaskareita, enkä mitään jumppaa sen lisäksi tarvitse 😀 ja näin se on ollutkin.
Kotiaskareet eivät kyllä korvaa mitään kuntoutusta.
Muuta vuokralle kaksioon, yhteisölliseen kerrostaloon jossa senioreita, siis yli 55- v. Huoletonta asumista ja seuraakin löytyy.
Jos välttämättä haluat omakotitaloon, mene sinne vuokralle. Vanhemman omakotitalon saa ihan kohtuuvuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitset sitten minkä tahansa, niin se tulee olemaan jollain tavalla väärä valinta. En tiedä, miten tai miksi, koska en jaksa ajatella asiaa syvällisesti puolestasi läpi, mutta todennäköisyys on aika iso.
Vierailija kirjoitti:
Muuta vuokralle kaksioon, yhteisölliseen kerrostaloon jossa senioreita, siis yli 55- v. Huoletonta asumista ja seuraakin löytyy.
Jos välttämättä haluat omakotitaloon, mene sinne vuokralle. Vanhemman omakotitalon saa ihan kohtuuvuokralla.
Tosi huoletonta asumista, jos se talo, jonka valitsee on ihan laho. Ja voihan siellä muita kyylämummoja ja pervopappoja olla myös kirjoilla, niiden kanssa voi sitten tissutella illat läpensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti vanhuutta. Jaksatko kauan viljellä ruokaa?
Olen sitä miettinyt paljon. Tullut siihen tulokseen että pysyisin ehkä pitempään kunnossa kun olisi tekemistä, jotain hyödyllistä, ehkä jopa pakollista tekemistä kuten ruoan kasvattaminen. Nyt kun on asunut asunnossa pienellä paikkakunnalla, tekemistä ei kauheasti ole, päivät menee venyessä sisällä ja tvn ääressä.
No nyt on sellaista höttöä että.
Mutta muuta vaan johonkin röttelöön syrjäseudulle, niin varmasti paranet niin hyvin, ettet tarvitse lääkäriä etkä sairaalaakaan, vaan 8-kymppisenä juokset maratonin ja olet menestyvä yrittäjä.
Kyllä sitä vaan paremmassa kunnossa helpostikin on, kun on sitä puuhaa, jossa liikkuu melkein huomamatta. Kerrostalossa kököttämisen sijaan.
Vanhempani asuvat maalla, on isot kasvi- ja kukkamaat, tekevät itse polttopuunsa, lämmittävät puilla, peseytyvät saunassa jonne kantavat vedet ym. Ikää heillä +/- 85.
Itse olen samalla linjalla vauhdilla perässä, vaikka ikää alle 60. Ison leikkauksen jälkeen fyssari oli tekemässä mulle jumppaohjeita, kunnes kuuli miten asun. Sen jälkeen totesi että saan alkaa hiljalleen tehdä kotiaskareita, enkä mitään jumppaa sen lisäksi tarvitse 😀 ja näin se on ollutkin.
Kotiaskareet eivät kyllä korvaa mitään kuntoutusta.
Sehän riippuu ihan kotiaskareista. Ei kerrostalon kotityöt korvaakaan. Minun arkiaskareeni vanhassa talossa korvaavat hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten mainittu, huomioi Kelan tuet ja rajat + varallisuuden vaikutus tukiin.
3. vaihtoehto? Miten tämä sopii yhteen sairautesi kanssa? Mitä parannusta se toisi nykytilanteeseesi? Muutat vain työläämpään vaihtoehtoon ja olet etäällä niistä YO-sairaalapaikkakunnista, jos niitä olet vailla?
Eläkeikä lähestyy. Sairautesi myötä saat ehkä eläkepäätöksen aikaisemmin?
Huomioi eläkkeensaajan tuet. Ne poikkeavat ainakin vielä edukseen muista.
Ei ole helppoa. Paljon näitä liikkuvia osia. Ja tukien tasosta jatkossa ei ole tietoa. Tuskin nousevat.
Tämäpä se. Kaikki muuttuvat tekijät huomioiden, on aika hemmetin vaikea päättää. Siksi tässä kyselenkin muilta kokeneilta.
Pistä se nykyinen asuntosi myyntiin, ja katso meneekö kaupaksi tai paljonko tarjotaan.
Se rahan määrä määrittää kuitenkin aika paljon noita vaihtoehtoja.
Vuokrakämppiä kyllä löytyy YO-sairaalakaupungeista, ja ASO:jakin heti kun tarvitset.
Katsoo sitten sen massitilanteen ja uudet tukipäätökset, ja laskee mihin rahat oikeasti riittävät.
Tukiin tuskin tulee edes indeksikorotuksia. Eläkkeissäkin voi olla korotukset kohta jäissä.
Hyvä on huomioida sekin, että sairastaminenkin kallistuu joka vuosi. Päälle muu hintojen nousu.
En ainakaan itse luottaisi mihinkään optimistisiin yläkanttiin arvioihin pikkupaikkakunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokralle kaksioon uudehkoon ja esteettömään taloon. Katso mitkä on eläkkeensaajan enimmäisasumismenot kotikaupungissasi ja muuta suunnilleen sen hintaiseen.
Eläkkeelle on vielä monta vuotta aikaa. Kaksioiden vuokrat 600-1000€/kk. Tulot eläkkeellä alle 1000€ nyt 640€.
Saat täydet asumistuet, kun tilillä on 17 000 euroa jäljellä.
Ehkä nyt, mutta ei välttämättä viiden vuoden päästä kun pääsen eläkkeelle.
Tuskinpa viidessä vuodessa romutetaan koko tukisysteemi maan tasalle.
Vajaassa neljässä vuodessa on aikalailla romutettu terveydenhuolto,työttömyystuet ja toimeentulotuki.
Vierailija kirjoitti:
Valitset sitten minkä tahansa, niin se tulee olemaan jollain tavalla väärä valinta. En tiedä, miten tai miksi, koska en jaksa ajatella asiaa syvällisesti puolestasi läpi, mutta todennäköisyys on aika iso.
😂 sinäpä sen näppärästi tiivistit. Tarkoitus onkin valita vähiten katastrofaalinen vaihtoehto. Vanhuus tulee kovaa kyytiä ja kuolema lähestyy, mitäpä positiivista siinä kenellekään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta vuokralle kaksioon, yhteisölliseen kerrostaloon jossa senioreita, siis yli 55- v. Huoletonta asumista ja seuraakin löytyy.
Jos välttämättä haluat omakotitaloon, mene sinne vuokralle. Vanhemman omakotitalon saa ihan kohtuuvuokralla.
En halua yhteisöllisyyttä, olen introvertti. Näyttää olevan nuo vuokrattavat talot niin kalliita että ei houkuttele.
Vierailija kirjoitti:
Keskaria ja lällätystä sulle
Teinit nukkumaan! Äiti käskee.
Vierailija kirjoitti:
Aso -kämppä?
Niitäkin olen selannut, ihan järkyttävän kalliita vaikka maksaa ison summan aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olen itsekin 55+. Muutin maalle työttömäksi jäätyäni. Löysin osapäivätyönkin. Mutta tähän muuhun: luin koko ketjun ja koen, että tiedät jo itse vastauksen. Olet itse asiassa antanut sen vastauksen jo monta kertaa ketjussa. Olet liikuntaa, nimenomaan puuhastelua ja arkiliikuntaa, kaipaavaa ihmistyyppiä, ja kuitenkin sen verta riippuvainen, että huonot ominaisuutesi tulevat esiin kerrostaloyksiössä sairastuttaen sinut pahemmin. Rahallisesti kannattaisi vuokrata. Terveydellisesti kannattaisi vuokrata pieni ok-talo, tai vaikka puolikas. Olen itse asunut kaupungeissa ok-talon siipeen rakennetuissa kaksioissa kolme kertaa, vuokralla, oli iso piha viinimarjapensaineen raparpereineen ja vuokranantajan toive, että myös hoitaisin sitä. Rakastin sitä, ja hoidin. Nyt sain perintönä ok-talon maalta, ja asun täällä. Voin sanoa, että selkäni voi paljon paremmin, sitä paremmin, mitä enemmän päivittäin liikun.
Kuolemaa ja perikuntaa ei kannata ajatella niin kauan kuin on itse elossa. Kuvittele tilannetta, että muutat sairautesi vuoksi suurempaan kaupunkiin krs-taloyksiöön, ja kaiken fyysisen lisäksi vielä masennutkin sinne. Ei ei ei. Minä sanon: katsele Oikotieltä vuokra-ok-taloja. Niiden hinnat ovat siinä 500-600 e, pienimpien. Tulee tietty sähkökin, mutta eläkeläisenä saat asumistukea ja sähköön jopa toimeentulotukea Kelalta, jos pahin sattuu, eli kaikki tulohanat menevät. Nyt on kuitenkin tärkeintä nauttia loppuelämästä. Ja tiedät itsekin, mitä tarvitset. Tarvitset selvästi kasvimaan, pihan ja pienen puutarhan. Elät siitä. Ja elät sellaisen vuoksi vielä monta onnellista vuosikymmentä. Vaikka ottaisit kissan tai koiran tai kanin seuraksesi, sekin nauttisi puutarhasta.
Osuit asian ytimeen: todellakin tarvitsen pihan puutarhan kasvimaan. Niistä olen haaveillut koko ikäni. Ja marjametsät lähellä. Tämänkin asunnon pieni piha on täynnä syötävää. Mutta vuokran lisäksi pitäisi olla varaa myös autoon sillä nuo vuokrattavat talot ovat yleensä kaukana kaupoista, muutenhan ne olisi myyty. Kerrostaloyksiöt todellakin masentaa jo ajatuksena ja tulee tunne että siellä istutaan kuolemaa odottamassa. Mutta jos muuhun ei ole varaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olen itsekin 55+. Muutin maalle työttömäksi jäätyäni. Löysin osapäivätyönkin. Mutta tähän muuhun: luin koko ketjun ja koen, että tiedät jo itse vastauksen. Olet itse asiassa antanut sen vastauksen jo monta kertaa ketjussa. Olet liikuntaa, nimenomaan puuhastelua ja arkiliikuntaa, kaipaavaa ihmistyyppiä, ja kuitenkin sen verta riippuvainen, että huonot ominaisuutesi tulevat esiin kerrostaloyksiössä sairastuttaen sinut pahemmin. Rahallisesti kannattaisi vuokrata. Terveydellisesti kannattaisi vuokrata pieni ok-talo, tai vaikka puolikas. Olen itse asunut kaupungeissa ok-talon siipeen rakennetuissa kaksioissa kolme kertaa, vuokralla, oli iso piha viinimarjapensaineen raparpereineen ja vuokranantajan toive, että myös hoitaisin sitä. Rakastin sitä, ja hoidin. Nyt sain perintönä ok-talon maalta, ja asun täällä. Voin sanoa, että selkäni voi paljon paremmin, sitä paremmin, mitä enemmän päivittäin liikun.
Kuolemaa ja perikuntaa ei kannata ajatella niin kauan kuin on itse elossa. Kuvittele tilannetta, että muutat sairautesi vuoksi suurempaan kaupunkiin krs-taloyksiöön, ja kaiken fyysisen lisäksi vielä masennutkin sinne. Ei ei ei. Minä sanon: katsele Oikotieltä vuokra-ok-taloja. Niiden hinnat ovat siinä 500-600 e, pienimpien. Tulee tietty sähkökin, mutta eläkeläisenä saat asumistukea ja sähköön jopa toimeentulotukea Kelalta, jos pahin sattuu, eli kaikki tulohanat menevät. Nyt on kuitenkin tärkeintä nauttia loppuelämästä. Ja tiedät itsekin, mitä tarvitset. Tarvitset selvästi kasvimaan, pihan ja pienen puutarhan. Elät siitä. Ja elät sellaisen vuoksi vielä monta onnellista vuosikymmentä. Vaikka ottaisit kissan tai koiran tai kanin seuraksesi, sekin nauttisi puutarhasta.
Perikuntaa nimenomaan PITÄÄ ajatella.
Vuokra- asunnossa ei tarvitse murehtia perinnöksi jäävää asuntoa.
Mitenkähän toimisi jos asuisi kerrostalossa tai rivitalossa yksiössä vuokralla mutta ostaisi siirtolapuutarhapalstan mökkeineen? Olisi kesäkoti ja talvikoti. Onko kellään kokemusta?
Aso -kämppä?