Kuinka moni ei koskaan käy lapsensa/lapsiensa kanssa ravintolassa syömässä?
Tuli vaan mieleen, kun eilen olisin tarjonnut kaverilleni safkat ravintolassa. Oltiin shoppailemassa ja tuli nälkä, kaverin tyttö (menee syksyllä ekalle), oli mukana, tosi kiva ja mukava lapsi.
No, kaveri sanoi että ei voi tulla kun tytär on mukana, se ei kuulema jaksa istua paikallaan, eikä kaveri jaksa komentaa sitä koko ajan, menee kuulema ruokahalu?
Ehdotti mäkkäriä, ja sinne me sitten mentiinkin. Ne ei ole kuulema koskaan käyneet ravintolassa syömässä niin että, lapsi olisi ollut mukana. Mä olin ihan yllättynyt koska, mun mielestä se tyttö käyttäytyi tosi hyvin, vaikka kauppoja kierrettiin pari tuntia.
Mun nuorin on 5-vuotias ja on sekin on jo monesti päässyt ravintolaan syömään meidän kanssa. Ja vaikka eläväinen onkin, niin osaa käyttäytyä ravintolassa, ei esim. juoksentele ympäriinsä.
Jokaisella on tietysti omat tapansa, mutta ihmetystä herätti, onhan tyttö jo aika " iso" .
Kommentit (51)
Joskus kun pääsemme kaksistaan ukon kanssa syömään niin valitsemme sellaisen paikan missä ei lapsiperheet käy. Haluamme kerrankin nauttia kaksistaan ilman lasten mekastusta (koskee omien ja vieraiden lasten ääniä) ja keskittyä rauhalliseen ruokahetkeen.
Meille lasten metelöinti on arkipäivää, ja haluamme kunnioittaa muita ravintolassa olevia sillä, ettemme lähde kahden vilkkaan 2 ja 4 vuotiaiden kanssa ravintolaan. Haluamme kyllä lapsille opettaa ruokailutavat ja sen, että pitää malttaa istua paikoillaan jne mutta ravintolassa käynti lasten kanssa ei vielä meillä ole ajankohtaista. Menkää te, joilla herrantertut ja kärsivällisyyttä siihen. Ja meitä ei mitkään rosso-mäkkäri-heseruokapaikat kiinnosta muutenkaan. Sitten kun se aika tulee, haluamme lapsille opettaa myös sen, että hyvä ja laadukas ruoka on tärkeää jne...pitsa, hampparilinjat ei todellakaan ole meidän perheen " ruokakulttuurin nro 1" asioita...Hyvä, että niitä on ja ranskalaiset ja nakit ja lihapullat rules oikeasti kyllä, mutta niitä voidaan kotonakin sitten laitella jne....
En koe olevani hysteerinen äiti tai nipo tai muutenkaan tiukkapipo vaan ihan sellainen normiäiti joka haluaa ajatella ravintolaan mennessä myös muitakin. Kyllä ne lapset ehtii aikanaan ravintolaan tottua.
Useastikin käydään, niin usein että ihan hävettää moinen elämäntapa, vähintään kerran viikossa! Ja ihan sellaisissa paremmissakin ravintoloissa. 1-vuotiaskin käyttelee veistä ja haarukkaa oikein hienosti ja tykkää juoda viinilasista (vettä ja maitoa). Ja laivalla tottakait myös käydään, vaikkei siellä nyt niin erikoista sapuskaa olekaan.
Hampurilaispaikat eivät ole sama asia kuin paremmat pöytäpaikat. Ja näissä paremmissa paikoissa on sitäpaitsi minusta helpompaa kuin siellä hampurilaisella. Toki jos haluaa nopeasti selviytyä, niin sitten hampurilaiselle. Mutta usein alkupalat tai salaatit saa jo heti tilauksen tehtyään, eli ei sen hitaampaa.
Paikkaa haukutaan paljon, mutta kyllä sieltä saa muutakin kuin pitsaa tai uppopaistettua. Keittoja, salaatteja, bruschettaa- ehkäpä sinulle liian junttimaista, mutta älä viitsi sentään Mäkkäriin verrata...
Silloin lapsetkin malttavat istua pöydässä ja syödä vatsansa täyteen.
Mitä väkevämmät mausteet, niin sen paremmalta maistuu=)
Lapset nyt 3- ja 5 v ja vauvasta asti ovat olleet mukana.
Hyvin sujuu kun ollaan pienestä asti harjoiteltu. Jos noin elämää rajoittaa niineihan sitä koskaan minnekään pääse!
Nyt lapset on jo sen verran isoja että, osaavat itsekin esittää toiveita ravintolan suhteen.
Kalasta pitävät molemmat, ja sitä usein heille tilataan. Mä itse en kalasta pidä ollenkaan (eikä mieheni), joten kalaa tulee laitettua kotona aika vähän, en edes pahemmin siitä osaa mitään tehdä. Syövät sitten kalaa ravintolassa tai mummolassa.
Ruokatapoja oppii lapset toki kotonankin, ja sieltähän niiden pitää lähteä. Mutta on kuitenkin ihan eritilanne olla syömässä paikassa, missä on muita/vieraita ihmisiä, jotka tulee ottaa huomioon. Omat lapset on hyvin ymmärtäneet tämän.
Mutta voi siellä toki opetella ravintolakäyttäytymistä.
Aika hyvä konsti on varata mukaan pieni puuhapussi: paperia ja kyniä, satukirja, peli tms. Ja kun lapsi kasvaa, sitäkään ei enää tarvita.
Mutta ap:n tapaukseen: ihmisiä on kovin erilaisia. Aika moni äiti ja isä kokee YLIPÄÄNSÄ LAPSEN KANSSA MENEMISEN VAIVALLOISEKSI, vertaavat sitä yksinomaan siihen, millaista oli liikkua ilman lapsia. Tottahan se lapsen kanssa ravintolassa syöminen tai matkustelu on erilaista, mutta myös tavallaan aika lailla antoisempaa! Siihen voi treenata itseään sekä lasta.
Vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, jos eivät yhtään opeta käyttäytymistä ns. ihmisten ilmoilla.
Koskaan eivät ole aiheuttaneet mitään hämminkiä, ovat osanneet käyttäytyä ihan nätisti, jopa silloin kun jouduttiin odottamaan ruokia yli tunnin. Eihän ne lapset opi käyttäytymään missään, jos ei niitä mihinkään viedä opettelemaan...