Kuinka moni ei koskaan käy lapsensa/lapsiensa kanssa ravintolassa syömässä?

sitten kun syöminen ja puhuttu sana menee paremmin kalloon alamme käydä:)

enimmäkseen Hesessä ja Ruotsin laivoilla sekä lomaillessa :)

ja ihan hyvin osaavat käyttäytyä, mutta ei vaan tule lähdettyä " arkisin"

Yllättynyt olisin ollut minäkin sinun sijassasi. Meillä on 1- ja 3-vuotiaat pojat, eikä ne missään nimessä rauhallisia ole. Mutta ovat sen verran ujoja, etteivät uskalla juoksennella vieraissa paikoissa ympäriinsä. Ja ravintolassa käynti on meille tosi helppoa siksikin, että ovat tosi hitaita syömään. Aikuiset ehtivät syödä alkuruuan ja pääruuan ihan rauhassa sillä aikaa, kun pojat pyörittävät omia ranskiksiaan suussaan hartaudella. Joten käydään lasten kanssa muutaman kerran vuodessa muuallakin kuin mäkkärissä.



Ai niin ap etsi juuri meidän vastakohtaa, mutta tulihan sotkettua oma lusikka soppaan...

ihan vauvasta asti. Lapsemme on nyt vajaa kaksivuotias eikä luonnollisesti jaksa istua paikoillaan kovin pitkää aikaa, mutta koetetaan valita ravintolat sen mukaan. Eli paikkoja joissa ruoan saa suht koht nopeasti ja paikkoja, joissa voi myös vähän liikkua. Ei siis mennä mihinkään tunnelmallisiin huippuravintoloihin muiden romanttisia aterioita pilaamaan, mutta hyvin on silti löydetty sopivia paikkoja. Yksi parhaista oli yllättäen Tapasta. Lapsesta oli hauska dippailla, joten viihtyi hyvin pöydässä koko ruokailun ajan.

Onhan se joskus kärsivällisyyttä vaativaa mutta nykyään menee jo yleensä tosi hyvin kun ovat tottuneet.

Jo vauvaiästä asti jaksetaan joka napsauksesta valittaa, jos hyvin nukkuva vauva on vähän kärttyisempi hampaiden tulon aikaan, niin heti on elämä sekaisin. Tai jos yhtenä päivänä syöminen takkuaa, niin ollaan suurin piirtein hälyttämässä palokuntaa paikalle. Omaa aikaa tarvitaan vähintään 2 kertaa kuussa, siis lapsi yöhoitoon! Kun ei sen lapsen kanssa voi mitään tehdä, kun se saattaa alkaa vaikka kitisemään esim. kyläpaikassa. On niin raskasta!



Elämä on aikataulutettua ja jos joku homma edes _meinaa_ kusta, niin katastrofi uhkaa! Lapsen pitäisi olla mieluusti äänetön ja näkymätön. Ja huom. vain yksi lapsi perheessä, sillä se lapsiperheen elämä on niin älyttömän vaativaa, että toista lasta ei kyllä ikinä haluta. On se vaan niin kamalaa. Tai ainakin se kamaluus uhkaa kulman takana, pakko varautua ja pitää lapsi neljän seinän sisällä (tai mummolassa) ettei pommi räjähdä.

tosin harvoin ollaan käyty kahdestaankaan. Kahden käden sormilla voi laskea kerrat, mitä on käyty. EI vaan kiinnosta ravintolassa syöminen, maksaa ihan törkeitä summia, usein mitättömän pienistä annoksista. Käytöstavat voi oppia kotonakin.

Ja molemmat ovat käyneet syömässä ravintoloissa n. vuoden ikäisestä lähtien.

Alussa mekin mentiin paikkoihin, jossa on vaikka joku puuhanurkka tms. Nykyään ei tarvitse enää sellaisiä välttämättä olla. Ymmärtävät sen, että ravinotoloissa on vieraita ihmisiä syömässä, ja heille pitää antaa ruokarauha.

Tällä hetkellä lapset on 6-vuotta ja 13-vuotta vanhoja.

Miksi me vietäisiin lapset katsomaan kun toiset kittaa kaljaa?

ravintoloissa ihmiset istu kaljaa kittaamassa. Ihmekäsityksiä. On olemassa paljon ruokaravintoloita, joihin mennään pääasiassa syömään. Ruokajuomaksi voi sitten ottaa jotain alkoholipitoista tai olla ottamatta, syöminen on kuitenkin se pääasia.

onkohan sinulta nyt menneet käsitteet sekaisin? Juomaan mennään baariin/pubiin/yökerhoon.

Vierailija:

Miksi me vietäisiin lapset katsomaan kun toiset kittaa kaljaa?

Ei mulla tosiaan ollut aikomusta heitä viedä mihkään keskikaljakuppilaan pizzalle, vaan ihan kunnon ruokaravintolaan.

Mulla on tosiaan lapsia itsellänikin, joiden kanssa käydään ulkona syömässä, joten kyllä mä nyt tiedän mihin lapsen voi hyvillä mielin viedä, ja minne ei!





ap

Tämä kertoo aika paljon sinun ravintolakäsityksestäsi. En minäkää kuppilaan veisi.

Vierailija:

Miksi me vietäisiin lapset katsomaan kun toiset kittaa kaljaa?

Paljon sitä ruokaa pitäis lautasella olla, että 8 olis tyytyväinen? Ehkä kannattais kurkata peiliin, että miksi housut kiristää tai sit vaan pysyä kotona...



Ei täällä ihmisillä näköjään oo mitään käsitystä ruoka- ja ravintolakulttuurista. En mä oo nähnyt yhdessäkään ravintolassa, missä me ruokaillaan, että jengi vetäis vaan kaljaa. Kyllä mekin otetaan joskus ruoan kanssa viiniä, sitäkö ei sit sais lapset nähdä?



Tapastasta tykkäävät muuten meidänkin perheen pienimmät. Maistuu valkosipuli hyvin :)

Ovat liian rasittavia reissuja, koko ajan saa vahtia mitä 1-vuotias tekee. Isommat nahistelevat keskenään, eikä kukaan oikeasti nauti. Käymme miehen kanssa kahdestaan syömässä silloin harvoin kun päästään.

Varmasti olisi ton ikäiselle jo kiva kokemus ja nautinto ruokailla ravintolassa.

koska siellä on leikkinurkka.

Me käytiin joskus aikanaan siellä jonkun kerran, kun lapset oli pieniä.

Meillä on 3 lasta, tulee kalliiksi käydä ravintolassa syömässä koko porukalla. Pelkkään hampurilasbaariin uppoo ja leikiten 30 euroa. Kävisin mielelläni jos vaan olis varaa.

Syyt ihan itsekkäitä. Lapset ovat 3 v. ja 1,5 v. Vanhempi osaisi jo käyttäytyä kohtuullisesti, mutta on kovin nirso ja syöminen ei kiinnosta, niin menis hukkaan koko ruoka. Pienempi on kova kiljumaan ja sitä " iloa" emme halua jakaa vieraiden ihmisten kanssa, vieläpä kun ravintolassa ei pääse sitä korviavihlovaa kidutusääntä pakoon. Myöskään me emme voisi sieltä lähteä milloin tahansa vaan laskukin pitää maksaa ja olisi kiva nauttia se maksamansa ruoka loppuun.

Kun itse olin lapsi meidän perhe kävi tasan kerran vuodessa ravintolassa ja se oli vappupäivä. Sielläkin aloimme käydä vasta kun kaikki lapset osasivat pöytätavat eikä tarvinnut ihmeempiä ajanvietteitä mukaan.

Meille piisaa mainiosti tähän elämänvaiheeseen noutopizzat ja Hese. Ja miehen kanssa ehkä hääpäivänä ulos syömään ihan kahdestaan.