Miten kukaan jaksaa parisuhdetta, jos siinä pitää harrastaa seksiä monta kertaa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mun haluton mies on 50

Mun seksihullu mies on 75 ja itse olen 66. Haluttomuuteni alkoi vaihdevuosien alkaessa 55 vuotiaana. Miehelle tämä ei mene kaaliin.

Suosittele hänelle maksullisia. Problem solved!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

Seksi itsessään on paskaa seksiä. Parittelun harrastamista. Miksi ihmeessä kukaan edes tekee tällaista?

Olen kerran elämässäni saanut erittäin hyvää tantraseksiä ja se oli ihan vahinko. En ole sitä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ja siltikään en obsessoitunut ja addiktoitunut asiaan, sillä ymmärrän että ihmiskehoa ei ole tehty sitä varten, että sillä hinkataan maksimaalisesti sukuelintä nautintotarkoituksessa. 

Ruuan syöminen on sellainen asia, joka kuuluu melkeinpä joka päivään, tosin monet maailmankatsomukset suosittelevat pitämään siitäkin paastoja. Miksi ihmeessä parittelun pitäisi olla säännöllinen, toistuva asia? Kannattaisko ennemminkin vähän kehittää harrastuksiaan ja mieltymyksiään, makuaan, jotta löytäisi elämään muita nautinnon ja innostuksen lähteitä kuin jonkun sukuelimensä kompulsiivisen hinkkaamisen 

Ei sitä jaksakaan. Ero.

Avioliitot vie halut seksiin🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

Seksi itsessään on paskaa seksiä. Parittelun harrastamista. Miksi ihmeessä kukaan edes tekee tällaista?

Olen kerran elämässäni saanut erittäin hyvää tantraseksiä ja se oli ihan vahinko. En ole sitä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ja siltikään en obsessoitunut ja addiktoitunut asiaan, sillä ymmärrän että ihmiskehoa ei ole tehty sitä varten, että sillä hinkataan maksimaalisesti sukuelintä nautintotarkoituksessa. 

Ruuan syöminen on sellainen asia, joka kuuluu melkeinpä joka päivään, tosin monet maailmankatsomukset suosittelevat pitämään siitäkin paastoja. Miksi ihmeessä parittelun pitäisi olla säännöllinen, toistuva asia? Kannattaisko ennemminkin vähän kehittää harrastuksiaan ja mieltymyksiään, makuaan, jotta löytäisi elämään muita nautinnon ja innostuksen lähteitä kuin jonkun sukuelimensä kompulsiivisen hinkkaamisen 

Voi vitsi, hyvä!

Oispa ollutkin joka päivä seksiä, mutten koskaan löytänyt sellaista miestä. Nyt ei enää kiinnosta. N59

Vierailija kirjoitti:

Olen mies enkä jaksa kun kerran viikossa korkeintaan seksiä. Muija halusi 5 kertaa enkä jaksanut.

Puhutko palturia? En usko tuota.

Joku vielä ihmettelee kun minä miehenä 60v. en seurustele, mitä minä sillä haluttomalla naisella teen, juoksen ostoskeskuskissa mukana kun se sovittelee niitä mekkojansa ja väliajat juttelee niiden viiden parhaimman ystävättärensä kanssa puhelimessa, ajellaan ympäri kaupunkia mun autolla, maksan pysäköinnit ja bensat, kotio kun päästään niin arkiaskareet. Illalla kun haluaa läheisyyttä niin jopa on raskas äijä vonkuamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

Millaisista reaktioista on kyse?

Rektio!

Just oli joku ns. tutkimus, että 75 vuotiaat miehet pa..nee kerran viikossa. En nyt jaksa uskoa, ja kenen kanssa ne pa..nee. Omat vaimot on yleensä saman ikäisiä, ja harvemp 75 tai yli mummo hinkuaa kerran viikkoon seksiä. Nää jutut vaan yllyttää känttyjä häiriköimään.

Ei sitä seksiä pidä harrastaa, vaan sitä halutaan harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies enkä jaksa kun kerran viikossa korkeintaan seksiä. Muija halusi 5 kertaa enkä jaksanut.

Puhutko palturia? En usko tuota.

Miksi ihmeessä et usko? Onhan tuollaista ihan paljon. 

- eri

60 vuotiaana sinkkuna olen ajatellut että joku 40 vuotias nainen olisi hyvä, kun seksistä innostun niin sitä pitäisi saada ainakin pari kertaa päivässä ja tuon ikäiset naiset jaksaa vielä sänkyssäkin muutakin kuin valittaa päänsärystä.

Näitä lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että omalla vaimolla on halut säilyneet hyvin. Välillä lapsen syntymän maissa oli hiljaisempi pätkä mutta sen nyt ymmärtää. 

Jos toiselta menee seksihalut eikä haluta erota, voiko toiselle antaa luvan käydä sitten vieraissa? Ja jos ei, niin miksei kun ei kerran itsekään halua? Tosin vaikka mies olenkin niin kyllä tunteet herkästi seksistä seuraa myös, epäilen ettei liitto pitkään kestäisi jos pitäisi ilman olla, vaikka nykyisinkin osan tarpeesta hoidan itse (ainiin, jotkuthan haluaa tämänkin kieltää kumppanilta...). 

Raskaaksi se tietenkin käy, jos halut ei kohtaa. Yleensä kuitenkin molemmilla se tahti hiukan laantuu alkuhuuman jälkeen. Mutta itse en kyllä tiedä mitään parempaa kuin se suhteen alku kun ollaan kiimaisia ja pannaan kuin kanit.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitot vie halut seksiin🤭

Niin vie se parisuhdekin. Alfauroksista tule nylkyttäjiä jne... Draagista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Fiksu voi myös olla psykopaatti tai narsisti. Tiedän yhden mieslääkärin, joka aivan sairaalla tavalla kontrolloi perheessä mm. vaimonsa ja tyttärensä pukeutumista, syömistä ja rahankäyttöä. Eron tultua romahdutti naisen psyykkisesti, ja nainen ei jaksanut taistella oikeudessa, joten hän sai tyttären huoltajuuden. 

Piina jatkui ilmeisesti sisältäen kaikkea muutakin ikävää, tytär sairastui pahaan syömishäiriöön ja oli laitoskierteessä kun viimeksi hänestä kuulin.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin fiksuja. Luulisi fiksun ymmärtävän, mitä normaalijakauma tarkoittaa, ja millaisia ovat mediaanin kieppeillä olevat ihmiset. 

Lääkäri on ihan tunnettu psykopaattiala. Esimerkikis synnytyslääkäri on ammatti r aiskaaja. Ei sellaista kukaan täyspäinen, normaali ihminen voi tehdä.

Vhamielinen lausunto, mutta totta toinen puoli. Miehen elimistö ei kestäisi niitä tuskia. Synnytyslääkärin ei loogisesti ottaen ja optimaalisesti, kuuluisi koskaan olla mies, eikä synnyttämätön nainen. Synnyttäjien henkiset ja fyysiset traumat vähenisi todennäköisesti paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Lol. Kyllä on herkkä ego. Ei se sukupuoli testeillä vaihdu. Korkeintaan uni ja mieliala paranee, kaljamaha pienenee ja libido kasvaa.