Miten kukaan jaksaa parisuhdetta, jos siinä pitää harrastaa seksiä monta kertaa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto päivässä ei ole varmaan liikaa vaadittu jos mies on parisuhteessa aktiivinen ja miellyttävä.

Tuohan on pahin seksin tappaja. Jos haluat enemmän seksiä, niin anna sille vaimollesi niitä orgasmeja ilman että itse saat mitään. Siitä ne naisen halutkin sitten todennäköisesti lähtevät nousuun, kun hän yhdistää seksin omaan nautintoonsa. Silloin kun nauttii, niin alkaa haluta antaa sitä nautintoa toisellekin. 

Tämä ohje oli naisille, jotka ovat kyllästyneet seksiin eivätkä sitä halua. Jos mies on miellyttävä ja parisuhde muuten kunnossa, ei se suihinotto päivässä kovin paha hinta ole parisuhteesta.

Yksikin vastentahtoinen suihinotto on syy erolle. Jos toinen tuolla tavoin haluaa kehoasi hyväksikäyttää niin se on karmeaa. 

Toisen kehoa ei käytetä omiin haluihin jos se toinen ei sitä halua.

Sama, jos nainen sanoisi, että eihän sinulta ole mikään ongelma avata kehosi aukkoja isolle Jormalle kerran päivässä. Ehkä hän nauttisi sitä katsella ja kokisi sen tarpeelliseksi itselleen. Täsmälleen sama asia.

Epähaluttu seksuaalinen teko on kamalaa. 

Voi se haluton osapuoli myös päättää, että haluaa antaa nautintoa toiselle vaikka itse on seksihaluton. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että toinen hieroo selkää vaikkei huvittaisi.

Minä hyvin pystyn hieromaan hartioita itkemättä vaikken haluaisi. Seksiin en itkemättä kykene jos sitä en halua. 

Miksi hierojan ammatti on aivan hyväksytty ammatti, mutta prostituoidun ammatti ei? 

Sama juttu. Vastentahtoisesta seksistä tulee itsetuhoisia ajatuksia ja jopa viikkoja kestävää alakuloisuutta ja itkuisuutta. 

Hierominen on hetkellisesti vain tylsää. 

Seksittömyydestä myös. 🥲

Se seksittömyys kuitenkaan ei ole toiseen kajoamista. Ja sitä voi hoitaa opettelemalla rakastamaan itseään, vaikka se haastavaa onkin. Toista ei painosteta seksiin jos se toinen ei sitä halua, sellainen on vain sinun oman pahan olosi siirtämistä toiseen. 

Itsensä rakastaminen ja seksin puute ei liity mitenkään toisiinsa. 😄

Tietysti liittyy. Jos se seksin puute tuo riittämättömyyden tunteita, niin silloin sen lääke nimen omaan on se, että osaa rakastaa itseään. Se, että omanarvontunne ei ole riippuvainen seksin ja halutuksi tulemisen määrästä. 

Ei ole kyse mistään omanarvon tai riittämättömyyden tunteesta vaan panetuksesta, fyysisistä oireista. 

Siihen auttaa oma käsi. 

Ei auta, eikä auta klitoriskiihotinkaan. Voi olla vaikeaa ymmärtää jos itsellä ei kroppa toimi seksuaalisuuden suhteen.

Harmillista, jos sinulla noin. Toista et seksiin kuitenkaan saa painostaa. 

Toista et seksittömyyteen kuitenkaan saa painostaa. 

Se toinen ottaa eron jos tilanne ei kelpaa. 

Siitä se vinkuminen ja syyllistäminen haluttomalla alkaa. ei saa erotakaan.

Mikä ihmeen tossu sinä olet jos et edes erota osaa? Eihän se ole kuin lähteä. 

Sellaisessa suhteessa, jossa yhteisiä lapsia ja yhteistä pääomaa tai velkaa ei ole, tuo onkin yksinkertaista. 

Sitten kun on puolen miljoonan talolaina ja eukko uhkaa, ettet enää ikinä näe lapsia, jos eroat, se ei olekaan niin yksinkertaista.

Miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? 

Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät.

Ehkä sinun tulisi etsiä naista se luonne edellä, ja ajatella että seksi on vain sivutuote parisuhteessa silloin, kun se parisuhde voi hyvin.

Suomessa vanhempia ei voi estää tapaamasta lapsiaan jollei se vanhempi sitten ole joku todella surkea juoppo tai väkivaltainen. Ja asunnon voi aina myydä. 

"Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät"

20 vuotta naimisissa jo lukiosta bongatun silloisen tyttöystävän kanssa 🤔 Muista ei ole kokemusta. Suhde nimenomaan alkoi keskusteluna ja varovaisena tapailuna, seksi tuli myöhemmin kuvioihin. 

Ei ehkä mennyt ihan putkeen tuo diagnoosisi. 

Lähivanhempi voi hyvinkin estää ja hankaloittaa tapaamista monin tavoin. Esim. muuttamalla satojen kilometrien päähän. Tiedän tapauksia, joissa lastenvalvojalle on odotettu aikaa pitkään, ja uhkasakosta huolimatta lasta ei ole tavattu vuosiin. Viranomainen on vieraannuttajan kanssa melko kädetön.

Satojen kilometrien päähän muuttaminen voi johtua vaikka siellä sijaitsevista turvaverkoista tai työpaikasta. Miksi lähivanhemman pitäisi valita asuinpaikka etävanhemman mukaan eikä toisinpäin?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän naisen yksi piirre on, että se tykkää seksistä. Mieluiten aviomiehensä kanssa. 

Sehän riippuu miehestä! Ei hyväkään nainen halua seksiä itsekkään ja nopeasti laukeavan nylkyttäjän kanssa.

Näin se juuri on!

Kun tosimies tulee ja ottaa, niin nainen kuin nainen vain orgasmeihin yltyy. 

T.feminismi

Kolme kertaa viikossa on sopiva tahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä työtä se haarojen avaaminen sulta vaatii? Sen kun makaat siinä 

Sitä että joku käsittelee ja pitää tunti maata siinä hierottavana ja jyystettävänä. Nautin seksistä mutta en jaksa että sama jantteri tulee aina hinkuttamaan

Varmasti kukutat aikaasi paljon turhempaankin. Tuskin tuntia menee ja kerta. Puoli tuntia lähempänä.

Nauttisit siitä että saat kumppanisi tyytyväiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olisikin hyvä, jos halut kohtaisivat. Onglemia on luvassa, jos toinen haluaa monta kertaa viikossa ja toiselle riittää kerran pari kuukaudessa.

Käytännössä kukaan nainen ei halua vuosia monta kertaa viikossa, etenkään suomalaisella romantiikan ja huomioinnin määrällä 

Kyllä haluaa. kannattaa huolehtia suhteesta kaikin puolin.

Ei halua ellei ole äärettömän köyhä elämä muuten

Tapahtumarikas ja mukava elämä muutenkin ei poissulje seksiä ja haluja. Eivät kilpaile keskenään.

-Nainen 

Pikemminkin tukevat toisiaan. Monesti kun pintaa vähän raaputtaa, sieltä seksittömästä suhteesta löytyy kovin vähän muuta sen seksittömyyden lisäksi. Kuten myös pinnallisista panosuhteista.

Täsmennän vielä, että en nyt puhu kahden aseksuaalin välisestä suhteesta, tällaisiin en ole törmännyt, joten en voi sanoa juuta tai jaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa olisikin hyvä, jos halut kohtaisivat. Onglemia on luvassa, jos toinen haluaa monta kertaa viikossa ja toiselle riittää kerran pari kuukaudessa.

Käytännössä kukaan nainen ei halua vuosia monta kertaa viikossa, etenkään suomalaisella romantiikan ja huomioinnin määrällä 

Minä haluan. Minulla on niin hyvä mies, että hän herättää haluni päivittäin. Olen myös ollut suhteissa joissa en ole halunnut, onneksi ymmärsin niistä suhteista lähteä, löysin huomioivan, hauskan ja oma-aloitteisen miehen jonka kanssa myös seksi on ihanaa. 

Huonossa suhteessa oleminen on kamalaa haaskausta. 

Suomessa on harvinaista löytää romanttinen ja huomioiva mies 

Ihan missä tahansa se vaatii vaivaa ja tuuria. Pitää myös itse kohdella miestä arvostavasti.

Niinpä! Esimerkiksi tuollainen ap:n "aina se on tappi pystyssä" ei kovin arvostavalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä työtä se haarojen avaaminen sulta vaatii? Sen kun makaat siinä 

Sitä että joku käsittelee ja pitää tunti maata siinä hierottavana ja jyystettävänä. Nautin seksistä mutta en jaksa että sama jantteri tulee aina hinkuttamaan

Varmasti kukutat aikaasi paljon turhempaankin. Tuskin tuntia menee ja kerta. Puoli tuntia lähempänä.

Nauttisit siitä että saat kumppanisi tyytyväiseksi.

Miksi siitä pitäisi nauttia kun toinen hyväksikäyttää kehoasi? Ilman halua se on juuri tuota.

Se on täsmälleen sama asia, kuin jos sinun pitäisi antaa epähaluttavan Pertin jyystää sinua. Et sinä sitä haluaisi (jos et siitä nauti) vaikka se kuinka tekisi kumppanisi tyytyväiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto päivässä ei ole varmaan liikaa vaadittu jos mies on parisuhteessa aktiivinen ja miellyttävä.

Tuohan on pahin seksin tappaja. Jos haluat enemmän seksiä, niin anna sille vaimollesi niitä orgasmeja ilman että itse saat mitään. Siitä ne naisen halutkin sitten todennäköisesti lähtevät nousuun, kun hän yhdistää seksin omaan nautintoonsa. Silloin kun nauttii, niin alkaa haluta antaa sitä nautintoa toisellekin. 

Tämä ohje oli naisille, jotka ovat kyllästyneet seksiin eivätkä sitä halua. Jos mies on miellyttävä ja parisuhde muuten kunnossa, ei se suihinotto päivässä kovin paha hinta ole parisuhteesta.

Yksikin vastentahtoinen suihinotto on syy erolle. Jos toinen tuolla tavoin haluaa kehoasi hyväksikäyttää niin se on karmeaa. 

Toisen kehoa ei käytetä omiin haluihin jos se toinen ei sitä halua.

Sama, jos nainen sanoisi, että eihän sinulta ole mikään ongelma avata kehosi aukkoja isolle Jormalle kerran päivässä. Ehkä hän nauttisi sitä katsella ja kokisi sen tarpeelliseksi itselleen. Täsmälleen sama asia.

Epähaluttu seksuaalinen teko on kamalaa. 

Voi se haluton osapuoli myös päättää, että haluaa antaa nautintoa toiselle vaikka itse on seksihaluton. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että toinen hieroo selkää vaikkei huvittaisi.

Minä hyvin pystyn hieromaan hartioita itkemättä vaikken haluaisi. Seksiin en itkemättä kykene jos sitä en halua. 

Miksi hierojan ammatti on aivan hyväksytty ammatti, mutta prostituoidun ammatti ei? 

Sama juttu. Vastentahtoisesta seksistä tulee itsetuhoisia ajatuksia ja jopa viikkoja kestävää alakuloisuutta ja itkuisuutta. 

Hierominen on hetkellisesti vain tylsää. 

Seksittömyydestä myös. 🥲

Se seksittömyys kuitenkaan ei ole toiseen kajoamista. Ja sitä voi hoitaa opettelemalla rakastamaan itseään, vaikka se haastavaa onkin. Toista ei painosteta seksiin jos se toinen ei sitä halua, sellainen on vain sinun oman pahan olosi siirtämistä toiseen. 

Itsensä rakastaminen ja seksin puute ei liity mitenkään toisiinsa. 😄

Tietysti liittyy. Jos se seksin puute tuo riittämättömyyden tunteita, niin silloin sen lääke nimen omaan on se, että osaa rakastaa itseään. Se, että omanarvontunne ei ole riippuvainen seksin ja halutuksi tulemisen määrästä. 

Ei ole kyse mistään omanarvon tai riittämättömyyden tunteesta vaan panetuksesta, fyysisistä oireista. 

Siihen auttaa oma käsi. 

Ei auta, eikä auta klitoriskiihotinkaan. Voi olla vaikeaa ymmärtää jos itsellä ei kroppa toimi seksuaalisuuden suhteen.

Harmillista, jos sinulla noin. Toista et seksiin kuitenkaan saa painostaa. 

Toista et seksittömyyteen kuitenkaan saa painostaa. 

Se toinen ottaa eron jos tilanne ei kelpaa. 

Siitä se vinkuminen ja syyllistäminen haluttomalla alkaa. ei saa erotakaan.

Mikä ihmeen tossu sinä olet jos et edes erota osaa? Eihän se ole kuin lähteä. 

Sellaisessa suhteessa, jossa yhteisiä lapsia ja yhteistä pääomaa tai velkaa ei ole, tuo onkin yksinkertaista. 

Sitten kun on puolen miljoonan talolaina ja eukko uhkaa, ettet enää ikinä näe lapsia, jos eroat, se ei olekaan niin yksinkertaista.

Miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? 

Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät.

Ehkä sinun tulisi etsiä naista se luonne edellä, ja ajatella että seksi on vain sivutuote parisuhteessa silloin, kun se parisuhde voi hyvin.

Suomessa vanhempia ei voi estää tapaamasta lapsiaan jollei se vanhempi sitten ole joku todella surkea juoppo tai väkivaltainen. Ja asunnon voi aina myydä. 

"Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät"

20 vuotta naimisissa jo lukiosta bongatun silloisen tyttöystävän kanssa 🤔 Muista ei ole kokemusta. Suhde nimenomaan alkoi keskusteluna ja varovaisena tapailuna, seksi tuli myöhemmin kuvioihin. 

Ei ehkä mennyt ihan putkeen tuo diagnoosisi. 

Lähivanhempi voi hyvinkin estää ja hankaloittaa tapaamista monin tavoin. Esim. muuttamalla satojen kilometrien päähän. Tiedän tapauksia, joissa lastenvalvojalle on odotettu aikaa pitkään, ja uhkasakosta huolimatta lasta ei ole tavattu vuosiin. Viranomainen on vieraannuttajan kanssa melko kädetön.

Satojen kilometrien päähän muuttaminen voi johtua vaikka siellä sijaitsevista turvaverkoista tai työpaikasta. Miksi lähivanhemman pitäisi valita asuinpaikka etävanhemman mukaan eikä toisinpäin?? 

Ei tarvitsekaan. Kunhan totesin, että keinot lasten tapaamisen hankaloittamiseen on monet.

Usein käy myös niin, että etävanhempi muuttaa pois uuden työn perässä, jolloin palstalla ollaan usein haukkumassa. Toisin päin ei jostain syystä päde... 

Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla. 

Toki käy järkeen, että ihminen, joka liitossa ollessankin on kylmä ja itsekäs sekä vihaa puolisoaan, toimii niin myös liiton päättymisen jälkeen.

Vaimon kanssa sovittiin ennen lasten hankkimista, että vaikka mikä ongelma olisi, lasten nähden ei riidellä, eikä lapsilla kiristetä, vaikka ero tulisi kuinka ikävällä tavalla tahansa. Poikkeuksena puolison väkivaltaisuus, lasten s- hyväksikäyttö tai vakava päihdeongelma, jolloin viranomainen tekee arvion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto päivässä ei ole varmaan liikaa vaadittu jos mies on parisuhteessa aktiivinen ja miellyttävä.

Tuohan on pahin seksin tappaja. Jos haluat enemmän seksiä, niin anna sille vaimollesi niitä orgasmeja ilman että itse saat mitään. Siitä ne naisen halutkin sitten todennäköisesti lähtevät nousuun, kun hän yhdistää seksin omaan nautintoonsa. Silloin kun nauttii, niin alkaa haluta antaa sitä nautintoa toisellekin. 

Tämä ohje oli naisille, jotka ovat kyllästyneet seksiin eivätkä sitä halua. Jos mies on miellyttävä ja parisuhde muuten kunnossa, ei se suihinotto päivässä kovin paha hinta ole parisuhteesta.

Yksikin vastentahtoinen suihinotto on syy erolle. Jos toinen tuolla tavoin haluaa kehoasi hyväksikäyttää niin se on karmeaa. 

Toisen kehoa ei käytetä omiin haluihin jos se toinen ei sitä halua.

Sama, jos nainen sanoisi, että eihän sinulta ole mikään ongelma avata kehosi aukkoja isolle Jormalle kerran päivässä. Ehkä hän nauttisi sitä katsella ja kokisi sen tarpeelliseksi itselleen. Täsmälleen sama asia.

Epähaluttu seksuaalinen teko on kamalaa. 

Voi se haluton osapuoli myös päättää, että haluaa antaa nautintoa toiselle vaikka itse on seksihaluton. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että toinen hieroo selkää vaikkei huvittaisi.

Minä hyvin pystyn hieromaan hartioita itkemättä vaikken haluaisi. Seksiin en itkemättä kykene jos sitä en halua. 

Miksi hierojan ammatti on aivan hyväksytty ammatti, mutta prostituoidun ammatti ei? 

Sama juttu. Vastentahtoisesta seksistä tulee itsetuhoisia ajatuksia ja jopa viikkoja kestävää alakuloisuutta ja itkuisuutta. 

Hierominen on hetkellisesti vain tylsää. 

Seksittömyydestä myös. 🥲

Se seksittömyys kuitenkaan ei ole toiseen kajoamista. Ja sitä voi hoitaa opettelemalla rakastamaan itseään, vaikka se haastavaa onkin. Toista ei painosteta seksiin jos se toinen ei sitä halua, sellainen on vain sinun oman pahan olosi siirtämistä toiseen. 

Itsensä rakastaminen ja seksin puute ei liity mitenkään toisiinsa. 😄

Tietysti liittyy. Jos se seksin puute tuo riittämättömyyden tunteita, niin silloin sen lääke nimen omaan on se, että osaa rakastaa itseään. Se, että omanarvontunne ei ole riippuvainen seksin ja halutuksi tulemisen määrästä. 

Ei ole kyse mistään omanarvon tai riittämättömyyden tunteesta vaan panetuksesta, fyysisistä oireista. 

Siihen auttaa oma käsi. 

Ei auta, eikä auta klitoriskiihotinkaan. Voi olla vaikeaa ymmärtää jos itsellä ei kroppa toimi seksuaalisuuden suhteen.

Harmillista, jos sinulla noin. Toista et seksiin kuitenkaan saa painostaa. 

Toista et seksittömyyteen kuitenkaan saa painostaa. 

Se toinen ottaa eron jos tilanne ei kelpaa. 

Siitä se vinkuminen ja syyllistäminen haluttomalla alkaa. ei saa erotakaan.

Mikä ihmeen tossu sinä olet jos et edes erota osaa? Eihän se ole kuin lähteä. 

Sellaisessa suhteessa, jossa yhteisiä lapsia ja yhteistä pääomaa tai velkaa ei ole, tuo onkin yksinkertaista. 

Sitten kun on puolen miljoonan talolaina ja eukko uhkaa, ettet enää ikinä näe lapsia, jos eroat, se ei olekaan niin yksinkertaista.

Miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? 

Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät.

Ehkä sinun tulisi etsiä naista se luonne edellä, ja ajatella että seksi on vain sivutuote parisuhteessa silloin, kun se parisuhde voi hyvin.

Suomessa vanhempia ei voi estää tapaamasta lapsiaan jollei se vanhempi sitten ole joku todella surkea juoppo tai väkivaltainen. Ja asunnon voi aina myydä. 

"Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät"

20 vuotta naimisissa jo lukiosta bongatun silloisen tyttöystävän kanssa 🤔 Muista ei ole kokemusta. Suhde nimenomaan alkoi keskusteluna ja varovaisena tapailuna, seksi tuli myöhemmin kuvioihin. 

Ei ehkä mennyt ihan putkeen tuo diagnoosisi. 

Lähivanhempi voi hyvinkin estää ja hankaloittaa tapaamista monin tavoin. Esim. muuttamalla satojen kilometrien päähän. Tiedän tapauksia, joissa lastenvalvojalle on odotettu aikaa pitkään, ja uhkasakosta huolimatta lasta ei ole tavattu vuosiin. Viranomainen on vieraannuttajan kanssa melko kädetön.

Satojen kilometrien päähän muuttaminen voi johtua vaikka siellä sijaitsevista turvaverkoista tai työpaikasta. Miksi lähivanhemman pitäisi valita asuinpaikka etävanhemman mukaan eikä toisinpäin?? 

Ei tarvitsekaan. Kunhan totesin, että keinot lasten tapaamisen hankaloittamiseen on monet.

Usein käy myös niin, että etävanhempi muuttaa pois uuden työn perässä, jolloin palstalla ollaan usein haukkumassa. Toisin päin ei jostain syystä päde... 

Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla. 

Toki käy järkeen, että ihminen, joka liitossa ollessankin on kylmä ja itsekäs sekä vihaa puolisoaan, toimii niin myös liiton päättymisen jälkeen.

Vaimon kanssa sovittiin ennen lasten hankkimista, että vaikka mikä ongelma olisi, lasten nähden ei riidellä, eikä lapsilla kiristetä, vaikka ero tulisi kuinka ikävällä tavalla tahansa. Poikkeuksena puolison väkivaltaisuus, lasten s- hyväksikäyttö tai vakava päihdeongelma, jolloin viranomainen tekee arvion.

Miksi annat palstan haukkumisen vaikuttaa mielipiteisiin tai päätöksiisi?? Lähivanhempi kantaa suuremman vastuun, tottakai hänen turvaverkko ja työpaikka ovat tärkeämpiä suomalaisilla elareilla

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

Vierailija kirjoitti:

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Fiksu voi myös olla psykopaatti tai narsisti. Tiedän yhden mieslääkärin, joka aivan sairaalla tavalla kontrolloi perheessä mm. vaimonsa ja tyttärensä pukeutumista, syömistä ja rahankäyttöä. Eron tultua romahdutti naisen psyykkisesti, ja nainen ei jaksanut taistella oikeudessa, joten hän sai tyttären huoltajuuden. 

Piina jatkui ilmeisesti sisältäen kaikkea muutakin ikävää, tytär sairastui pahaan syömishäiriöön ja oli laitoskierteessä kun viimeksi hänestä kuulin.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin fiksuja. Luulisi fiksun ymmärtävän, mitä normaalijakauma tarkoittaa, ja millaisia ovat mediaanin kieppeillä olevat ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Fiksu voi myös olla psykopaatti tai narsisti. Tiedän yhden mieslääkärin, joka aivan sairaalla tavalla kontrolloi perheessä mm. vaimonsa ja tyttärensä pukeutumista, syömistä ja rahankäyttöä. Eron tultua romahdutti naisen psyykkisesti, ja nainen ei jaksanut taistella oikeudessa, joten hän sai tyttären huoltajuuden. 

Piina jatkui ilmeisesti sisältäen kaikkea muutakin ikävää, tytär sairastui pahaan syömishäiriöön ja oli laitoskierteessä kun viimeksi hänestä kuulin.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin fiksuja. Luulisi fiksun ymmärtävän, mitä normaalijakauma tarkoittaa, ja millaisia ovat mediaanin kieppeillä olevat ihmiset. 

Tuollainen ei ole fiksua. Fiksuuteen kuuluu myös korrekti, sopiva ja reilu käytös aivan määritelmän mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Fiksu voi myös olla psykopaatti tai narsisti. Tiedän yhden mieslääkärin, joka aivan sairaalla tavalla kontrolloi perheessä mm. vaimonsa ja tyttärensä pukeutumista, syömistä ja rahankäyttöä. Eron tultua romahdutti naisen psyykkisesti, ja nainen ei jaksanut taistella oikeudessa, joten hän sai tyttären huoltajuuden. 

Piina jatkui ilmeisesti sisältäen kaikkea muutakin ikävää, tytär sairastui pahaan syömishäiriöön ja oli laitoskierteessä kun viimeksi hänestä kuulin.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin fiksuja. Luulisi fiksun ymmärtävän, mitä normaalijakauma tarkoittaa, ja millaisia ovat mediaanin kieppeillä olevat ihmiset. 

Tuollainen ei ole fiksua. Fiksuuteen kuuluu myös korrekti, sopiva ja reilu käytös aivan määritelmän mukaan. 

Selvä. En lähde vääntämään jostain semantiikasta, joten oletetaan asian näin olevan.

Suomessa on kummassakin tapauksessa paljon ihmisiä, tässä oletustapauksessa vieläkin enemmän ihmisiä, jotka eivät mahdu ks. määritelmän sisälle. 

Ei myöskään ole mitään indikaatiota siitä, että tänne valikoituisi jokin fiksujen ihmisten joukko kirjoittelemaan. Siksi on absurdia, että ilmiön olemassaolo kielletään, tai sitä pidetään hyvänä asiana.

Ihan perstuntumalta heitän, että fiksu ihminen varmaan ymmärtää mielen teoriaa ja maailman ilmiöitä myös oman kokemuspohjansa ulkopuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä työtä se haarojen avaaminen sulta vaatii? Sen kun makaat siinä 

Sitä että joku käsittelee ja pitää tunti maata siinä hierottavana ja jyystettävänä. Nautin seksistä mutta en jaksa että sama jantteri tulee aina hinkuttamaan

Parisuhteessa on vähän niinkuin ideana että on aina sama jantteri. Miksi rupesit parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Miksi olet parisuhteessa joka selvästi saa sinut voimaan huonosti? Aivan käsittämätöntä että ihmiset haaskaavat ainoaa elämäänsä tilanteessa joka tuottaa pahaa oloa. 

Hyvä kysymys. Olen pohtinut tätä jo niin kauan ja jostain syystä lopulta mietin että jos mies nyt muuttuisi. Ei nimittäin aina ole ollut asiat näin, todellakaan. Olen myös pohtinut onko tämä hänen tapansa pakottaa minut tekemään eropäätös mutta kun siitä puhutaan hän on aivan varma ettei halua eroa ja että nyt kyllä asiat muuttuu. Sitten mietin onko tämä hänen tapansa sanattomasti sanoa että saan mennä muualta hakemaan. Ensimmäistä kertaa kun kysyin tätä hän lähti huoneesta pois sanomasta sanaakaan mutta todella surullisen näköisenä. Tai onko hän homo mutta ei uskalla kertoa ja koska tulemme muutoin toimeen niin hyvin niin hän haluaa asua kanssani. Mutta kun mikään näistä ei oikein kuulostaa oikealta syyltä niin mietin että mitä jos lähden liian aikaisin ja muutos tulisikin kohta. En vissiin ole tarpeeksi rohkea tekemään mitään päätöstä mihinkään suuntaan. 

Paljon tuttuja pohdintoja, olen tuo toinen kommentoija jonka mies ei halua. Itsekin olen miettinyt että tykkäisikö mies minusta enemmän jos olisin myös mies. Kai sitä vain yrittää keksiä syitä sille että en kelpaa ja pyörittelee mielessään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Jos ongelma taas on siinä että minäkin ikäännyin siinä missä mieskin, enkä enää vain viehätä häntä, senkin haluaisin tietää. Oli se syy mikä tahansa, se tekisi ehkä omasta päätöksestä helpomman. Niin helposti täällä tuota eroa tarjotaan vaihtoehdoksi, mutta ei sen päätöksen tekeminen ole helppoa edes vaikka kärsii suunnattomasti yhdestä asiasta, kun niin moni asia on kuitenkin myös hyvin. 

Mäkin haluaisin tietää sen syyn. Oli se ihan mikä hyvänsä. Jos se on vain että jostain syystä ei enää viitsi, niin sitten en ymmärrä miksi ei käy testauttamassa koska pakkohan hänen on muistaa että ennen tykkäsi seksistä niin miksi sitä ei halua takaisin? Tällä palstalla kaikki neuvoo aina eroamaan, ei he voi ymmärtää mitä kaikkea tähän liittyy kun eivät itse ole tilanteessa. Mä pitkälti hyppään ne viestit yli jos ne on kirjoitettu rumasti. Kai se oma aikaraja tulee jossain vaiheessa itselle selväksi tosin todennäköisesti sitä myöhemmin sitten ajattelee että miksi se kesti niin kauan. Minkäs teet?

Nykäsen Matti tarvitsi seksiä useita kertoja päivässä ja ymmärteekseni sitä saikin halauamassaan määrin. Meitä on niin moneen junaan tältäkin osin, ettei kenenkään kannata miksikään p i ll u poliisiksi ryhtyä. Jää elämä elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mun haluton mies on 50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua.