Miten kukaan jaksaa parisuhdetta, jos siinä pitää harrastaa seksiä monta kertaa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Lol. Kyllä on herkkä ego. Ei se sukupuoli testeillä vaihdu. Korkeintaan uni ja mieliala paranee, kaljamaha pienenee ja libido kasvaa. 

Paha kun mua ei naurata. Ehkä se menee sitten kun olen häipynyt (lopulta) niin seuraava nainen saa siitä suht hyvän miehen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Lol. Kyllä on herkkä ego. Ei se sukupuoli testeillä vaihdu. Korkeintaan uni ja mieliala paranee, kaljamaha pienenee ja libido kasvaa. 

Paha kun mua ei naurata. Ehkä se menee sitten kun olen häipynyt (lopulta) niin seuraava nainen saa siitä suht hyvän miehen.  

Kysy, että mitä oikein luulee menettävänsä, jos käy verikokeissa. Voi olla, että t-arvot ok ja on vaikka kilpirauhasessa tai jossain muussa häikkää. Siis jos libido ei ollut jo aikaisemmin kovin matala.

En ehkä tiedä mitään hirveämpää kuin se että pitäisi velvollisuudesta jonkun kanssa harrastaa seksiä, joten siksi pysyn sinkkuna ja myöskin selibaatissa. Paljon mukavempi vaikka haaveilla joistain ihanista miehistä (esim julkkiksista) ja tyydyttää itseänsä

Parisuhde ei ole parisuhde, jos siinä ei ole jatkuvaa seksiä. Jos ei tätä ymmärrä, niin voi ruveta sinkuksi tai yksinhuoltajaksi. Onneksi minulla on puoliso, joka ymmärtää nämä parisuhteen perusasiat. Tällä palstalla näyttää vain olevan aika monta, jotka eivät ymmärrä tätä asiaa. Seksiä on myös velvollisuus antaa, vaikka sitä ei itse haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mä olen 40 ja libidoni on teini-iän jälkeen ollut matala tähän saakka, nykyisellään korkeampi kuin pari-kolmekymppisenä. Seksi kumppanini kanssa on ihanaa, mutta kumppanillakaan ei onneksi kovin usein tee mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Lol. Kyllä on herkkä ego. Ei se sukupuoli testeillä vaihdu. Korkeintaan uni ja mieliala paranee, kaljamaha pienenee ja libido kasvaa. 

Paha kun mua ei naurata. Ehkä se menee sitten kun olen häipynyt (lopulta) niin seuraava nainen saa siitä suht hyvän miehen.  

Ei niissä arvoissa ole välttämättä mitään selittävää. Oma haluton mieheni (alle viiskymppinen) on käynyt lääkärissä mutta kaikki arvot oli viiterajoissa. Jotain pillereitä hän toki sieltä mukaansa sai mutta ei tunnu olevan kiinnostusta niitä käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

50 on, ei suostu testeihin. Kaljamaha mutta jaksaa kyllä lenkit jne. Onneksi en ole näkemässä sooloileeko. Pitäisi vissiin kysyä mutta en tiedä viitsinkö enää kun en kuitenkaan saa vastausta miksei minun kanssa halua. 

No onhan tuossa jo monta mahdollista selittävää tekijää. Miksi ei suostu testeihin? Aivan älytöntä.

Jossain tuolla aiemmin kerroin jo että loukkaantui kun "kyseenalaistin miehisyyden" kun mainitsin testeistä.

Lol. Kyllä on herkkä ego. Ei se sukupuoli testeillä vaihdu. Korkeintaan uni ja mieliala paranee, kaljamaha pienenee ja libido kasvaa. 

Paha kun mua ei naurata. Ehkä se menee sitten kun olen häipynyt (lopulta) niin seuraava nainen saa siitä suht hyvän miehen.  

Ei niissä arvoissa ole välttämättä mitään selittävää. Oma haluton mieheni (alle viiskymppinen) on käynyt lääkärissä mutta kaikki arvot oli viiterajoissa. Jotain pillereitä hän toki sieltä mukaansa sai mutta ei tunnu olevan kiinnostusta niitä käyttää. 

Eli homma ei ole teillä selvinnyt. Voihan pee. Pitäisiköhän kysyä uudelleen mieheltäni. Ärsyttää että pitää olla varovainen sanoissa kun minähän tässä olen ollut surullinen. 

 Mua ihmetyttää muuten ihmiset kestää kaikenmaailman parisuhdeongelmia. Seksi, rahat, puhumattomuus, liika puhuminen, harrastukset menee yli tai niitä ei ole vaan sohvalla makaa joka ilta, haluaa matkustaa ja toinen ei, väkivallasta nyt puhumattakaan. Kyllä ne joilla 99% asioista natsaa ovat onnekkaita. No joo lähti sivuraiteille. Mut jos tästä lähden niin en varmana jaksa mitään parisuhdetta kenenkään uuden miehen kanssa. Panen jos panen ja se on siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Sääliseksi on paskaa seksiä.

T. Mies 

Kuulostaa jo siltä, että suhteenne vetelee viimeisiään. Paljon miehellä ikää, ja onko testot kunnossa? Muu fysiikka ok, onko millainen kunto ja kuinka paljon ylipainoa?Harrastaako soolona ja onko aamurektioita?

Seksi itsessään on paskaa seksiä. Parittelun harrastamista. Miksi ihmeessä kukaan edes tekee tällaista?

Olen kerran elämässäni saanut erittäin hyvää tantraseksiä ja se oli ihan vahinko. En ole sitä ennen kokenut mitään vastaavaa. Ja siltikään en obsessoitunut ja addiktoitunut asiaan, sillä ymmärrän että ihmiskehoa ei ole tehty sitä varten, että sillä hinkataan maksimaalisesti sukuelintä nautintotarkoituksessa. 

Ruuan syöminen on sellainen asia, joka kuuluu melkeinpä joka päivään, tosin monet maailmankatsomukset suosittelevat pitämään siitäkin paastoja. Miksi ihmeessä parittelun pitäisi olla säännöllinen, toistuva asia? Kannattaisko ennemminkin vähän kehittää harrastuksiaan ja mieltymyksiään, makuaan, jotta löytäisi elämään muita nautinnon ja innostuksen lähteitä kuin jonkun sukuelimensä kompulsiivisen hinkkaamisen 

Kuten olen sanonut: matalalibidoiset ( tässä casessa ehkä libidoton) eivät voi ymmärtää korkealibidoisten maailmaa. Malliesimerkki. Ihan sama kuin tälle sanottaisiin: miksi sitä ilmaa pitää kurluttaa keuhkoihin ihan koko ajan ja joka päivä.

"Pitää harrastaa seksiä....", ei kai kukaan harrasta vain pakosta? 

Vierailija kirjoitti:

"Pitää harrastaa seksiä....", ei kai kukaan harrasta vain pakosta? 

Suuri osa parisuhteessa olevista naisista, läpi historian. 

Vierailija kirjoitti:

"Pitää harrastaa seksiä....", ei kai kukaan harrasta vain pakosta? 

Seksistä tulee pakko, jos kumppani muuttuu ilkeäksi, suuttuu tai uhkailee, kun sitä ei hänen mielestään ole tarpeeksi. Ne omat luonnolliset seksihalutkin katoavat, enää ei tee mieli senkään vertaa. 

Kun joskus oikein skarppaa ja pyrkii itsekin siihen että seksiä olisi enemmän, ja on viikon jälkeen oikein tyytyväinen toimittuaan sietokykynsä rajoilla, ja silti mies alkaa huutaen avautua että hän ei kestä tällaista selibaattia, niin on aika lyöty olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Missään en ole myös nähnyt niin paljon vieraannuttamisen puolustelijoita tai ilmiön olemassaolon kieltämistä kuin tällä palstalla." 

Koska fiksummissa piireissä tuollaista ei tapahdu. Tunnen eroperheitä, ja kaikissa vanhemmat tulevat toimeen keskenään. Jotkut ovat jopa hyviä ystäviä keskenään. 

Muutto toiselle paikkakunnalle sitä paitsi tarvii toisen huoltajan suostumuksen jos se vaikuttaa etävanhemman tapaamisoikeuteen. 

Fiksu voi myös olla psykopaatti tai narsisti. Tiedän yhden mieslääkärin, joka aivan sairaalla tavalla kontrolloi perheessä mm. vaimonsa ja tyttärensä pukeutumista, syömistä ja rahankäyttöä. Eron tultua romahdutti naisen psyykkisesti, ja nainen ei jaksanut taistella oikeudessa, joten hän sai tyttären huoltajuuden. 

Piina jatkui ilmeisesti sisältäen kaikkea muutakin ikävää, tytär sairastui pahaan syömishäiriöön ja oli laitoskierteessä kun viimeksi hänestä kuulin.

Sitten on vielä sellainen aspekti, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin fiksuja. Luulisi fiksun ymmärtävän, mitä normaalijakauma tarkoittaa, ja millaisia ovat mediaanin kieppeillä olevat ihmiset. 

Lääkäri on ihan tunnettu psykopaattiala. Esimerkikis synnytyslääkäri on ammatti r aiskaaja. Ei sellaista kukaan täyspäinen, normaali ihminen voi tehdä.

Vhamielinen lausunto, mutta totta toinen puoli. Miehen elimistö ei kestäisi niitä tuskia. Synnytyslääkärin ei loogisesti ottaen ja optimaalisesti, kuuluisi koskaan olla mies, eikä synnyttämätön nainen. Synnyttäjien henkiset ja fyysiset traumat vähenisi todennäköisesti paljon.

Itse asiassa on kerrottu, että esim. gynekologeina miehet ovat paljon helläkätisempiä kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mun haluton mies on 50

Mun seksihullu mies on 75 ja itse olen 66. Haluttomuuteni alkoi vaihdevuosien alkaessa 55 vuotiaana. Miehelle tämä ei mene kaaliin.

Kumppanini sanoi minua seksihulluksi ja lähes lopetin aloitteiden teon.  Joskus en sitten hänen aloitteisiinsa suostunut, kun väsytti, ennen olin.  Olihan minulla sama oikeus. Hellyyttä oli aina. Eipä vuosien suhde kauaa kestänyt enää. Kummallakaan ei ole ollut pariin vuoteen mitään järkevää suhdetta. Sittemmin pärjännyt ilman seksiä hyvin. Torjunta on hyvä keino särkeä muuten ok suhde.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että omalla vaimolla on halut säilyneet hyvin. Välillä lapsen syntymän maissa oli hiljaisempi pätkä mutta sen nyt ymmärtää. 

Jos toiselta menee seksihalut eikä haluta erota, voiko toiselle antaa luvan käydä sitten vieraissa? Ja jos ei, niin miksei kun ei kerran itsekään halua? Tosin vaikka mies olenkin niin kyllä tunteet herkästi seksistä seuraa myös, epäilen ettei liitto pitkään kestäisi jos pitäisi ilman olla, vaikka nykyisinkin osan tarpeesta hoidan itse (ainiin, jotkuthan haluaa tämänkin kieltää kumppanilta...). 

Vallan unohdin, että jotkut tosiaan haluaa sooloseksinkin kieltää, jotta pihtaaminen olisi maksimaalisen tehokasta :D

Kuka masokisti on oikeasti näiden kanssa suhteessa?

Miten sooloseksi kielletään? Vai oletko niin Urpo että kerrot sessiostasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mä olen 40 ja libidoni on teini-iän jälkeen ollut matala tähän saakka, nykyisellään korkeampi kuin pari-kolmekymppisenä. Seksi kumppanini kanssa on ihanaa, mutta kumppanillakaan ei onneksi kovin usein tee mieli. 

Onko hänkin nainen vai vetääkö hanskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä työtä se haarojen avaaminen sulta vaatii? Sen kun makaat siinä 

Sitä että joku käsittelee ja pitää tunti maata siinä hierottavana ja jyystettävänä. Nautin seksistä mutta en jaksa että sama jantteri tulee aina hinkuttamaan

Varmasti kukutat aikaasi paljon turhempaankin. Tuskin tuntia menee ja kerta. Puoli tuntia lähempänä.

Nauttisit siitä että saat kumppanisi tyytyväiseksi.

Miksi siitä pitäisi nauttia kun toinen hyväksikäyttää kehoasi? Ilman halua se on juuri tuota.

Se on täsmälleen sama asia, kuin jos sinun pitäisi antaa epähaluttavan Pertin jyystää sinua. Et sinä sitä haluaisi (jos et siitä nauti) vaikka se kuinka tekisi kumppanisi tyytyväiseksi. 

Olen eri, mutta tässä kohtaa herää kysymys, että miksi olet epähaluttavan Pertin kanssa parisuhteessa?

Itse en ala suhteeseen ihmisten kanssa, jotka eivät ole haluttavia. Ihan hyvä elämänohje, saat ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä työtä se haarojen avaaminen sulta vaatii? Sen kun makaat siinä 

Sitä että joku käsittelee ja pitää tunti maata siinä hierottavana ja jyystettävänä. Nautin seksistä mutta en jaksa että sama jantteri tulee aina hinkuttamaan

Varmasti kukutat aikaasi paljon turhempaankin. Tuskin tuntia menee ja kerta. Puoli tuntia lähempänä.

Nauttisit siitä että saat kumppanisi tyytyväiseksi.

Miksi siitä pitäisi nauttia kun toinen hyväksikäyttää kehoasi? Ilman halua se on juuri tuota.

Se on täsmälleen sama asia, kuin jos sinun pitäisi antaa epähaluttavan Pertin jyystää sinua. Et sinä sitä haluaisi (jos et siitä nauti) vaikka se kuinka tekisi kumppanisi tyytyväiseksi. 

Olen eri, mutta tässä kohtaa herää kysymys, että miksi olet epähaluttavan Pertin kanssa parisuhteessa?

Itse en ala suhteeseen ihmisten kanssa, jotka eivät ole haluttavia. Ihan hyvä elämänohje, saat ilmaiseksi.

Sivusta: epähaluttavuus ei ole henkilön kiinteä ominaisuus vaan jos vaimolle on päivällä tylsä ja tyly, illalla ei ole yhtäkkiä haluttava

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen, miten joku jaksaa olla parisuhteessa niin, että seksiä on kerran viikossa tai parissa? 

 

Kannattaa ottaa hyvä rakastaja niin on huomattavasti kivempaa kun nautinto on molemminpuolista.

Mua ei silti himota kuin muutamana päivänä ennen ovulaatiota eli kerran kierrossa. Kuukautisten aikaan en halua mitään seksintapaistakaan, koska orgasmi lisää oksitosiinin määrää ja se taas saa kohdun kouristelemaan, mikä on suunnilleen samaa kuin synnytyksessäkin. Eli ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt minkä ikäisisiä olette? Tuo monen matala libido tuntuu ihan käsittämättömältä, jos ei puhuta oikeasti todella vanhoista (tai sairaista) ihmisistä.

60+ 

Mun haluton mies on 50

Mun seksihullu mies on 75 ja itse olen 66. Haluttomuuteni alkoi vaihdevuosien alkaessa 55 vuotiaana. Miehelle tämä ei mene kaaliin.

Kumppanini sanoi minua seksihulluksi ja lähes lopetin aloitteiden teon.  Joskus en sitten hänen aloitteisiinsa suostunut, kun väsytti, ennen olin.  Olihan minulla sama oikeus. Hellyyttä oli aina. Eipä vuosien suhde kauaa kestänyt enää. Kummallakaan ei ole ollut pariin vuoteen mitään järkevää suhdetta. Sittemmin pärjännyt ilman seksiä hyvin. Torjunta on hyvä keino särkeä muuten ok suhde.

Jos torjunta eli seksistä yhden tai muutaman kerran kieltäytyminen rikkoo suhteen, silloin suhde on ollut aika hataralla pohjalla.