Miten kukaan jaksaa parisuhdetta, jos siinä pitää harrastaa seksiä monta kertaa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Onpas elämään kyllästyneitä ihmisiä ketju täysi. Masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja seksitön parisuhde ei ole monogaminen, se on selibaattisuhde. Monogamiasta voi irtisanoutua myös lopettamalla sen seksin.

Selibaatti -> monogamia -> polygamia

Parisuhde voi kestää vaikka 60 vuotta ja seksiä olla kerran tai ei ollenkaan, kyseessä on monogaminen suhde. Jos taas hommaan sotketaan prostituutteja tai polysekoilua niin silloin kyseessä ei ole enää parisuhde alkuunkaan.

On olemassa avoin parisuhde.

Vastuun pakoilu ei kuulu parisuhteeseen myöskään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Niin tuossahan oli ongelma, että kumppani haluaa seksiä muutaman kerran viikossa niin Ap voi tehdä asioita sen eteen, että omat halut lisääntyy niin hänen ongelmansa poistuu. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto päivässä ei ole varmaan liikaa vaadittu jos mies on parisuhteessa aktiivinen ja miellyttävä.

Tuohan on pahin seksin tappaja. Jos haluat enemmän seksiä, niin anna sille vaimollesi niitä orgasmeja ilman että itse saat mitään. Siitä ne naisen halutkin sitten todennäköisesti lähtevät nousuun, kun hän yhdistää seksin omaan nautintoonsa. Silloin kun nauttii, niin alkaa haluta antaa sitä nautintoa toisellekin. 

Tämä ohje oli naisille, jotka ovat kyllästyneet seksiin eivätkä sitä halua. Jos mies on miellyttävä ja parisuhde muuten kunnossa, ei se suihinotto päivässä kovin paha hinta ole parisuhteesta.

Yksikin vastentahtoinen suihinotto on syy erolle. Jos toinen tuolla tavoin haluaa kehoasi hyväksikäyttää niin se on karmeaa. 

Toisen kehoa ei käytetä omiin haluihin jos se toinen ei sitä halua.

Sama, jos nainen sanoisi, että eihän sinulta ole mikään ongelma avata kehosi aukkoja isolle Jormalle kerran päivässä. Ehkä hän nauttisi sitä katsella ja kokisi sen tarpeelliseksi itselleen. Täsmälleen sama asia.

Epähaluttu seksuaalinen teko on kamalaa. 

Voi se haluton osapuoli myös päättää, että haluaa antaa nautintoa toiselle vaikka itse on seksihaluton. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että toinen hieroo selkää vaikkei huvittaisi.

Minä hyvin pystyn hieromaan hartioita itkemättä vaikken haluaisi. Seksiin en itkemättä kykene jos sitä en halua. 

Miksi hierojan ammatti on aivan hyväksytty ammatti, mutta prostituoidun ammatti ei? 

Sama juttu. Vastentahtoisesta seksistä tulee itsetuhoisia ajatuksia ja jopa viikkoja kestävää alakuloisuutta ja itkuisuutta. 

Hierominen on hetkellisesti vain tylsää. 

Seksittömyydestä myös. 🥲

Se seksittömyys kuitenkaan ei ole toiseen kajoamista. Ja sitä voi hoitaa opettelemalla rakastamaan itseään, vaikka se haastavaa onkin. Toista ei painosteta seksiin jos se toinen ei sitä halua, sellainen on vain sinun oman pahan olosi siirtämistä toiseen. 

Itsensä rakastaminen ja seksin puute ei liity mitenkään toisiinsa. 😄

Tietysti liittyy. Jos se seksin puute tuo riittämättömyyden tunteita, niin silloin sen lääke nimen omaan on se, että osaa rakastaa itseään. Se, että omanarvontunne ei ole riippuvainen seksin ja halutuksi tulemisen määrästä. 

Ei ole kyse mistään omanarvon tai riittämättömyyden tunteesta vaan panetuksesta, fyysisistä oireista. 

Siihen auttaa oma käsi. 

Ei auta, eikä auta klitoriskiihotinkaan. Voi olla vaikeaa ymmärtää jos itsellä ei kroppa toimi seksuaalisuuden suhteen.

Harmillista, jos sinulla noin. Toista et seksiin kuitenkaan saa painostaa. 

Toista et seksittömyyteen kuitenkaan saa painostaa. 

Se toinen ottaa eron jos tilanne ei kelpaa. 

Siitä se vinkuminen ja syyllistäminen haluttomalla alkaa. ei saa erotakaan.

Mikä ihmeen tossu sinä olet jos et edes erota osaa? Eihän se ole kuin lähteä. 

Sellaisessa suhteessa, jossa yhteisiä lapsia ja yhteistä pääomaa tai velkaa ei ole, tuo onkin yksinkertaista. 

Sitten kun on puolen miljoonan talolaina ja eukko uhkaa, ettet enää ikinä näe lapsia, jos eroat, se ei olekaan niin yksinkertaista.

Miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? 

Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät.

Ehkä sinun tulisi etsiä naista se luonne edellä, ja ajatella että seksi on vain sivutuote parisuhteessa silloin, kun se parisuhde voi hyvin.

Suomessa vanhempia ei voi estää tapaamasta lapsiaan jollei se vanhempi sitten ole joku todella surkea juoppo tai väkivaltainen. Ja asunnon voi aina myydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Se korjailee itseään, jolle tilanne ongelma on. Seksihalujen vähentämiseen on paljon lääkkeitä olemassa, siitä vain kokeilemaan. 

Niin AP:lla on ongelma, että kumppani haluaa seksiä.

Ap:n ongelma on lähinnä se, että kumppani monkuu sitä seksiä. Siihen auttaa esimerkiksi korvatulpat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas elämään kyllästyneitä ihmisiä ketju täysi. Masentavaa.

Hieman mietityttää joidenkin motiivit olla parisuhteessa. Tuo yksikin kuvasi miestään saastaiseksi aiemmin ketjussa.

Tällaisia ihmisiä on. Aikoinaan avustushommissa tuli muutama iäkkäämpi pariskunta vastaan, joissa nainen pelkästään sätti ja halveksui liikuntavammaista miestään. Olen nähnyt vastaavaa muuallakin, tuntuu olevan tietyssä ikäluokassa ihan opittu malli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan itsekin saan, jaksan kyllä. Jos jään ilman, niin jää kyllä sitten mieskin. 

Miten jaksat. itse nautin jos saan olla rauhassa kotona työpäivän jälkeen eikä vaadita palveluksia.

Mitä helvetin palveluksia? Parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksi. Jos haluat olla rauhassa, eroa.

Ei kaikkiin parisuhteisiin kuulu seksi. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa niin kellään ei ole velvollisuutta antaa seksiä. Sinkkuna voit käydä maksullisilla niin paljon kun lystäät, ja ilotyttökin saa palveluistaan asianmukaisen korvauksen.

Ymmärrän tämän näkökannan mutta samalla (itse puolisoni haluttomuudesta kärsivänä) pidän epäreiluna sitä jos yksipuolisella päätöksellä lopettaa parisuhteen seksielämän täysin. 

Oma puolisoni janoaa kaikenlaista läheisyyttä ja kosketusta, paitsi seksuaalista. Hän haluaa halailua, pussailua ja silittelyä, hänellä on silloin hyvä olla. Kuitenkin mitä pidempään totaaliseksittömyyttä on jatkunut, sitä vaikeammalta tuo muu läheisyys on alkanut minusta tuntua. Se on kuin kaukainen lupaus jostain kauniista johon se kosketus joskus johti, johon se ei enää koskaan johda. Se on alkanut tuntua todella pahalta. Olen alkanut tuntea jopa katkeruutta siitä että puolisoni odottaa minulta itselleen tärkeää kosketusta, mutta vähät välittää siitä että minä kärsin seksuaalisen kosketuksen puutteesta. 

Minä en painosta, minä en kiukuttele. Minä kärsin hiljaisuudessa, usein mieheni vieressä öisin itkien. 

Sanomattakin selvää että näin ei voi enää kauaa jatkua. On traagista joutua luopumaan rakkaudesta ja elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta näinkään en voi elää. 

Jos tilanne on sinulle noin hankala, niin ero on hyvin varteenotettava vaihtoehto, jos puolisosi ei esim avoimeen suhteeseen suostu. Seksiin toista kuitenkaan ei painosteta. 

Tilanne on minulle näin hankala, kyllä. Avoin suhde on sellainen jota en edes ehdottaisi koska ei se paranna sitä haavaa jonka tämä tilanne aiheuttaa. Luulen että sellainen rikkoisi minut. Ei se seksi itsessään ole se juttu varsinaisesti (ymmärrän että monille se on sitä mutta minulle ei) vaan se että minun puolisoni, ihminen joka kutsuu minua elämänsä rakkaudeksi, ei kuitenkaan halua minua, eikä tunnu välittävän siitä että minä kärsin. Tämän jälkimmäisen sanon tietysti vähän varovaisesti koska on ihan mahdollista että hän ei aidosti tiedä kuinka paljon minä kärsin. Yritän pitää suruni salassa häneltä, enhän halua että hän tuntee olonsa painostetuksi, ja jotenkin ajattelen että hän saattaisi kokea painostamisena ihan sen jos minä avoimesti kuinka rikki tilanteen johdosta olen. Toki asiasta on aikoinaan puhuttu, mutta ei enää pitkään aikaan. Puhe ei tilannetta mitenkään muuttanut joten lopetin asian esille ottamisen jo aikoja sitten. 

Suru, voimakas sana mutta ehkäpä aivan oikea. Oletko koskaan aidosti näyttänyt suruasi hänelle, itkenyt? Sellainen tilanne ei voi olla johtamatta ainakin sillä kertaa sylin ja silittelyn kautta seksiin. Itkevä mies ei tunnu viholliselta. 

En voi oikein puhua asiasta itkemättä (sekin on minun heikkouteni) joten olen kyllä näyttänyt (sanoittamisen lisäksi) suruni puolisolleni silloin kun asiasta vielä puhuttiin. Joka siis on edelleen mies, ja minä olen nainen. Eikä se koskaan seksiin johtanut, en tiedä mistä sait tuollaisen ajatuksen että surun näyttäminen ei voisi olla johtamatta seksiin. 

En minäkään ja sitä paitsi minusta se tuntuisi säälipanolta. Mun mies jotenkin keksi että lomalla pannaan kerran ja sitten selittää että nyt sitten pidetään tätä yllä mutta se ei koskaan tapahdu, jouluna, syntymäpäivinä. Kunnes sitten minä joka todellakin haluaisin seksiä jouduin sanomaan että en halua panna ollenkaan jos se ikinä halua arkena, mikään helvetin lomapano ei auta vaan loukkaa. Vituttaa jokapäiväinen "rakastan sua" ja pusu kun lähdetään ja tullaan töistä. Sekä aamulla ja nukkumaan mennessä. Taidan olla pidemmällä kuin sinä koska suru ja itkeminen on mennyt jo, nyt vaan olen aikalailla vihainen. 

Miksi olet parisuhteessa joka selvästi saa sinut voimaan huonosti? Aivan käsittämätöntä että ihmiset haaskaavat ainoaa elämäänsä tilanteessa joka tuottaa pahaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ehkä himottaa joka päivä just siksi että meillä minä nainen olen se joka ei saa! Vaikka mies on se kaljamaha ja minä timmi(hkö). Tullaan toimeen mutta on se nyt saatana että miestä ei kiinnosta eikä testeihin suostu kun se loukkaa sen miehisyyttä jos sitä ehdottaa. Anna sille nyt ainakin kerran viikossa ja koita kestää että säilyisi edes kultainen keskitie.

Hyvä lihaskunto nostaa verenkiertoa myös sukuelimissä ja heikko kunto ja verenkierto taas heikentävät myös sukuelinten toimintakykyä ja verenkiertoa.

Sinulle suosittelen lopettavaan aivottoman hinkutuksen ja sen sijaan opettelemaan tietoisesti nostamaan verenkiertoa kohti yläpäätä esimerkiksi meditaation ja hengitysharjoitusten avulla, jotka siirtävät sitä kohti keuhkoja ja aivoja, pois alapäästä. Se että mies ei ole i diootti nylkyttäjä on ehkä onnekas sattuma, joka mahdollistaa sinunkin kehityksesi ihmisenä, vaikka lihallisuuteen taipuvainen oletkin.

Herrajee mikä neuvo.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Tätä olet jankannut jo pitkään. Haluton voi myös arvioida sitä, onko esim. avoin suhde mahdollinen, tai voiko puolisoa ylipäätään haluta, jos parisuhteen haluaa säilyttää.

Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto päivässä ei ole varmaan liikaa vaadittu jos mies on parisuhteessa aktiivinen ja miellyttävä.

Tuohan on pahin seksin tappaja. Jos haluat enemmän seksiä, niin anna sille vaimollesi niitä orgasmeja ilman että itse saat mitään. Siitä ne naisen halutkin sitten todennäköisesti lähtevät nousuun, kun hän yhdistää seksin omaan nautintoonsa. Silloin kun nauttii, niin alkaa haluta antaa sitä nautintoa toisellekin. 

Tämä ohje oli naisille, jotka ovat kyllästyneet seksiin eivätkä sitä halua. Jos mies on miellyttävä ja parisuhde muuten kunnossa, ei se suihinotto päivässä kovin paha hinta ole parisuhteesta.

Yksikin vastentahtoinen suihinotto on syy erolle. Jos toinen tuolla tavoin haluaa kehoasi hyväksikäyttää niin se on karmeaa. 

Toisen kehoa ei käytetä omiin haluihin jos se toinen ei sitä halua.

Sama, jos nainen sanoisi, että eihän sinulta ole mikään ongelma avata kehosi aukkoja isolle Jormalle kerran päivässä. Ehkä hän nauttisi sitä katsella ja kokisi sen tarpeelliseksi itselleen. Täsmälleen sama asia.

Epähaluttu seksuaalinen teko on kamalaa. 

Voi se haluton osapuoli myös päättää, että haluaa antaa nautintoa toiselle vaikka itse on seksihaluton. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että toinen hieroo selkää vaikkei huvittaisi.

Minä hyvin pystyn hieromaan hartioita itkemättä vaikken haluaisi. Seksiin en itkemättä kykene jos sitä en halua. 

Miksi hierojan ammatti on aivan hyväksytty ammatti, mutta prostituoidun ammatti ei? 

Sama juttu. Vastentahtoisesta seksistä tulee itsetuhoisia ajatuksia ja jopa viikkoja kestävää alakuloisuutta ja itkuisuutta. 

Hierominen on hetkellisesti vain tylsää. 

Seksittömyydestä myös. 🥲

Se seksittömyys kuitenkaan ei ole toiseen kajoamista. Ja sitä voi hoitaa opettelemalla rakastamaan itseään, vaikka se haastavaa onkin. Toista ei painosteta seksiin jos se toinen ei sitä halua, sellainen on vain sinun oman pahan olosi siirtämistä toiseen. 

Itsensä rakastaminen ja seksin puute ei liity mitenkään toisiinsa. 😄

Tietysti liittyy. Jos se seksin puute tuo riittämättömyyden tunteita, niin silloin sen lääke nimen omaan on se, että osaa rakastaa itseään. Se, että omanarvontunne ei ole riippuvainen seksin ja halutuksi tulemisen määrästä. 

Ei ole kyse mistään omanarvon tai riittämättömyyden tunteesta vaan panetuksesta, fyysisistä oireista. 

Siihen auttaa oma käsi. 

Ei auta, eikä auta klitoriskiihotinkaan. Voi olla vaikeaa ymmärtää jos itsellä ei kroppa toimi seksuaalisuuden suhteen.

Harmillista, jos sinulla noin. Toista et seksiin kuitenkaan saa painostaa. 

Toista et seksittömyyteen kuitenkaan saa painostaa. 

Se toinen ottaa eron jos tilanne ei kelpaa. 

Siitä se vinkuminen ja syyllistäminen haluttomalla alkaa. ei saa erotakaan.

Mikä ihmeen tossu sinä olet jos et edes erota osaa? Eihän se ole kuin lähteä. 

Sellaisessa suhteessa, jossa yhteisiä lapsia ja yhteistä pääomaa tai velkaa ei ole, tuo onkin yksinkertaista. 

Sitten kun on puolen miljoonan talolaina ja eukko uhkaa, ettet enää ikinä näe lapsia, jos eroat, se ei olekaan niin yksinkertaista.

Miksi ihmeessä olisit parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa? 

Minä luulen, että sinun ongelmasi onkin se, että et ole koskaan ollut parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa josta oikeasti pidät.

Ehkä sinun tulisi etsiä naista se luonne edellä, ja ajatella että seksi on vain sivutuote parisuhteessa silloin, kun se parisuhde voi hyvin.

Suomessa vanhempia ei voi estää tapaamasta lapsiaan jollei se vanhempi sitten ole joku todella surkea juoppo tai väkivaltainen. Ja asunnon voi aina myydä. 

Kyllä pystyy estämään ja se on yleistä. Valehtelee vaan kuten seksihaluistaan alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ehkä himottaa joka päivä just siksi että meillä minä nainen olen se joka ei saa! Vaikka mies on se kaljamaha ja minä timmi(hkö). Tullaan toimeen mutta on se nyt saatana että miestä ei kiinnosta eikä testeihin suostu kun se loukkaa sen miehisyyttä jos sitä ehdottaa. Anna sille nyt ainakin kerran viikossa ja koita kestää että säilyisi edes kultainen keskitie.

Hyvä lihaskunto nostaa verenkiertoa myös sukuelimissä ja heikko kunto ja verenkierto taas heikentävät myös sukuelinten toimintakykyä ja verenkiertoa.

Sinulle suosittelen lopettavaan aivottoman hinkutuksen ja sen sijaan opettelemaan tietoisesti nostamaan verenkiertoa kohti yläpäätä esimerkiksi meditaation ja hengitysharjoitusten avulla, jotka siirtävät sitä kohti keuhkoja ja aivoja, pois alapäästä. Se että mies ei ole i diootti nylkyttäjä on ehkä onnekas sattuma, joka mahdollistaa sinunkin kehityksesi ihmisenä, vaikka lihallisuuteen taipuvainen oletkin.

Herrajee mikä neuvo.....

Siitoshullu ei ole syyttä saanut tuota kutsumanimeä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Se korjailee itseään, jolle tilanne ongelma on. Seksihalujen vähentämiseen on paljon lääkkeitä olemassa, siitä vain kokeilemaan. 

Niin AP:lla on ongelma, että kumppani haluaa seksiä.

Ap:n ongelma on lähinnä se, että kumppani monkuu sitä seksiä. Siihen auttaa esimerkiksi korvatulpat. 

Ok. Hyvä ap:lle jos samaa mieltä. Terve suhtautuminen kumppaniin. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Ei ole sinun määriteltävissä kenen pitää mitäkin tai mikä kenenkin vastuulla. Halukas osapuoli voi hyvin kertoa käyvänsä tyydyttämässä itsensä muualla ja haluton hyväksyy tai ei. Lähteköön jos ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Tätä olet jankannut jo pitkään. Haluton voi myös arvioida sitä, onko esim. avoin suhde mahdollinen, tai voiko puolisoa ylipäätään haluta, jos parisuhteen haluaa säilyttää.

Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla.

Tietysti voi, voi olla ja kuuluukin asioita miettiä. Noita ei kuitenkaan ole mikään pakko haluta eikä niihin tule vastentahtoisesti suostua. 

Jos sitä yhteistä kompromissia saada aikaiseksi, niin sitten kuuluu erota. 

"Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla." 

Minä olen meillä se halukkaampi osapuoli. Keskustelemme seksin määrästä aika-ajoin hyvässä hengessä. Ja kyllä, jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä että liian vähäinen määrä seksiä haittaa elämääni liikaa, harkitsen lääkärillä käymistä halujen rajoittamiseksi. En ala vaatia toiselta sellaista mitä hän ei toivo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Tätä olet jankannut jo pitkään. Haluton voi myös arvioida sitä, onko esim. avoin suhde mahdollinen, tai voiko puolisoa ylipäätään haluta, jos parisuhteen haluaa säilyttää.

Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla.

Tietysti voi, voi olla ja kuuluukin asioita miettiä. Noita ei kuitenkaan ole mikään pakko haluta eikä niihin tule vastentahtoisesti suostua. 

Jos sitä yhteistä kompromissia saada aikaiseksi, niin sitten kuuluu erota. 

"Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla." 

Minä olen meillä se halukkaampi osapuoli. Keskustelemme seksin määrästä aika-ajoin hyvässä hengessä. Ja kyllä, jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä että liian vähäinen määrä seksiä haittaa elämääni liikaa, harkitsen lääkärillä käymistä halujen rajoittamiseksi. En ala vaatia toiselta sellaista mitä hän ei toivo. 

Et vaikuta halukkaalta tai terveeltä edes. Tervepäinen ei halua myrkyttää kroppaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä yrittää parantaa omia seksihaluja eikä vaatia kumppania elämään seksitöntä elämää. Itsellä jos meinaa halut hiipua otan arginiinia, katselen pornoa ja vaikka seksileluja nettikaupoista. Johan alkaa taas kiihottaa.

Miksi et itse hillitsisi haluja jos tilanne sinulle ongelma on? 

Ei minulla ongelmaa ole. Tässä aloituksessa ongelma oli, että kumppani haluaa seksiä niin sen voi korjata lisäämällä halujaan.

Ei tarvitse, halukas kumppani voi laskea omiaan. Lääkäri palvelee siinäkin ja muitakin keinoja löytyy, jos on aivot pudonneet palleihin :D

Miksi pitäisi kajota sen kroppaan jolla toimii?

Kuka sinä olet päättämään, mikä se oikea määrä on? Ei sekään normaalia ole jos koko ajan haluaa, paljon normaalimpaa on haluta silloin tällöin. 

Se, jolle tilanne on ongelma on se, joka itseään korjailee.

Se, että sinä olet kykenemätön näkemään itsessäsi vikaa ei tarkoita sitä, että siinä toisessa olisi jotain vikaa tai että hänen kehonsa toimisi jotenkin väärin tai huonosti. 

Jos haluttomuus johtuu esim. viitearvojen ulkopuolella olevista hormonitasoista, käy järkeen, että toisenkin tasoja ei "korjata" viitearvojen ulkopuolelle vaan päin vastoin.

Jos haluttomuus on endogeenistä tai tunneperäistä, ei kenenkään kroppaan silloin kajota.

Hullu ajatus, että halukkaan pitäisi tyyliin mennä kastraatioon tai lobotomiaan, kemialliseen sellaiseen, ottaakseen muita massiivisia haittoja (kongition lasku, osteoporoosi, muistiongelmat, mieliala, ylipaino, ekstrapyramidaalioireet,njne.) ainoastaan tuhotakseen täysin terveen libidonsa.

Se on sen halukkaan päätös arvioida mikä hänelle on oikea ratkaisu. Toista kuitenkaan ei painosteta. 

Halukaa voi myös ottaa eron, mutta jos suhteeseen haluaa jäädä eikä toinen koe haluttomuuttaan ongelmaksi, niin sitten se halukas voi aivan hyvin itse miettiä, että olisiko halujen vähentäminen hänelle hyvä ratkaisu. 

Tätä olet jankannut jo pitkään. Haluton voi myös arvioida sitä, onko esim. avoin suhde mahdollinen, tai voiko puolisoa ylipäätään haluta, jos parisuhteen haluaa säilyttää.

Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla.

Tietysti voi, voi olla ja kuuluukin asioita miettiä. Noita ei kuitenkaan ole mikään pakko haluta eikä niihin tule vastentahtoisesti suostua. 

Jos sitä yhteistä kompromissia saada aikaiseksi, niin sitten kuuluu erota. 

"Tässä tulee tavallaan haluttoman mielenmaisema esiin: minun ei tarvitse tehdä mitään tai huomioida toista millään tavalla." 

Minä olen meillä se halukkaampi osapuoli. Keskustelemme seksin määrästä aika-ajoin hyvässä hengessä. Ja kyllä, jos jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä että liian vähäinen määrä seksiä haittaa elämääni liikaa, harkitsen lääkärillä käymistä halujen rajoittamiseksi. En ala vaatia toiselta sellaista mitä hän ei toivo. 

Et vaikuta halukkaalta tai terveeltä edes. Tervepäinen ei halua myrkyttää kroppaansa.

Ei, vaan tervepäinen ihminen ei painosta toista ihmistä tekemään asioita joita hän ei halua.