Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
26.07.2026 |
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Paras on, kun eräs ystäväni sanoo, ettei jaksa ajaa luokseni (välimatka luokkaa Turku-Helsinki). Tekisi mieli sanoa, että ei tarvitse ajaa, varaa itsellesi juna/bussiliput, niin käyn noukkimassa sinut pysäkiltä meille. Ja ajoissa jos jotkut onnibus-liput ostaa, niin ei edes tule kalliiksi.
Täytyy myöntää, että en mä ainakaan jaksaisi nähdä kuin harvoin. Kaikki ystäväni asuvat pk-seudulla. Aika erityinen ystävä täytyy olla, jotta välimatkaa jaksaisi kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva saada vertaistukea! Minulla on hyvä lukioaikainen kaveri, ihana tyyppi jonka kanssa viihdyn.
Muutot veivät meidät 300km päähän toisistamme. Ekat 10v kuljin hänen luonaan muutaman kerran vuodessa. Sitten oman perheen talous muuttui niin että ne satasen junaliputkin alkoi tuntua .Saati hotellihuoneet joita monesti otin ( kaverilla yötä joskus).
Päätin mielessäni että enää en mene yksipuolisesti. Eiköhän siinä kulunut 5v ettei nähty. Eihän se kaveruutta lopettanut, mutta itseä kalvoi. Kaveri ihan normituloinen ja kulkenut etäsuhdemiehiä tapaamassa.Nyt loppukesästä menen sit taas- nyt päiväseltään vaikka istun sitten junassa puoli päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.
Minulla on lapsia ja työ, mutta ystävien tapaaminen ei ole ikinä ollut ongelmallista. Ihan hyvää tekee joku viikonloppuvierailu hyvän ystävän luona. Jaksaa sitten taas sitä arkea. Ja eihän näitä nyt joka viikonloppu ole kenelläkään.
Kuinka monta viikonloppua sinulla on vuodessa käytettävissä näihin vierailuihin?
Jos on vaikka seitsemän ystävää ja jokaisen luona vierailee 2 krt/v, niin se tekisi jo 14 viikonloppureissua vuodessa. Tuollainen määrä saattaa alkaa kyrsiä puolisoa, joka pyörittää sen ajan perheen elämää sinun sosialisoidessa koko viikonlopun. Tai jos sinun puolisoa ei haittaa, niin aika monen muun puolisoa varmasti haittaisi. Jos sitten puoliso haluaa vastaavan määrän vapaita viikonloppuja itselleen, niin se tekeekin jo 28 viikonloppua vuodessa, jolloin toinen vanhemmista on reissussa.
Sen takia nuo yökyläilyt jäävät, kun alkaa lapsia tulla. Pitää todella tarkkaan miettiä, mihin ne harvat vapaat viikonloppunsa käyttää. Ainakin minä käytän ne tärkeimpään harrastukseeni enkä kaverin luona kahvitteluun.Aika harvalla on se tilanne, että kaikkien ystävien luona tarvitsisi yöpyä. Aika monilla iso osa ystävistä asuu lähellä ja sitten on ne muutamat ystävät, jotka asuvat kauempana. Ei ole mikään mahdoton ajatus irrottaa vaikka 2-4 yötä vuodessa ystävien luona yöpymiselle/yövieraiden kutsumiselle omaan kotiin.
Ehkä pk-seudulla, mutta jos on syrjäkyliltä kotoisin, niin kyllä ne ystävät ovat hajaantuneet ympäri Suomen/maailmalle.
Minun lapsuuden ystävistä yksikään ei asu enää kotipaikkakunnallamme eikä yksikään asu samassa kaupungissa kanssamme. Yksi asuu Ruotsissa, kaksi Oulussa, yksi Seinäjoella, yksi Tampereella, yksi Porissa, kaksi Espoossa. Itse en asu missään näistä. Jos on 2-4 yötä vuodessa käytettävissä, niin pitää priorisoida, kenen luona vierailuun ne yöt haluaa käyttää.
Taa yksi esimerkki tästä, miten haitallista syrjässä asuminen on sosiaalisten suhteiden kannalta. Ei mitään pysyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kiva saada vertaistukea! Minulla on hyvä lukioaikainen kaveri, ihana tyyppi jonka kanssa viihdyn.
Muutot veivät meidät 300km päähän toisistamme. Ekat 10v kuljin hänen luonaan muutaman kerran vuodessa. Sitten oman perheen talous muuttui niin että ne satasen junaliputkin alkoi tuntua .Saati hotellihuoneet joita monesti otin ( kaverilla yötä joskus).
Päätin mielessäni että enää en mene yksipuolisesti. Eiköhän siinä kulunut 5v ettei nähty. Eihän se kaveruutta lopettanut, mutta itseä kalvoi. Kaveri ihan normituloinen ja kulkenut etäsuhdemiehiä tapaamassa.Nyt loppukesästä menen sit taas- nyt päiväseltään vaikka istun sitten junassa puoli päivää.
Ei se kaverin vastaanottaminenkaan ilmaista ole. Moni tarjoaa ruokaa, keitetään kahvia, keksitään jotain yhteistä tekemistä. Koti siivotaan. Eli sanoisin itse, että helpompi on mennä vain kylään kuin ottaa vieraita vastaan kotiinsa.
Monen arki on niin täynnä, ettei mitään ekstraa vain jaksa. Työt, perhe ja arjen tapahtumat vievät mehut viikolla ja viikonlopun vievä kyläily kuulostaa raskaalta, varsinkin jos nukkuu huonosti vieraassa paikassa. Siitä sitten entistä väsyneempänä uusi viikko käyntiin. Ei ole kyse siitä, että kaikkien kohdalla olisi kyse arvostuksen puutteesta. Ei vain sillä hetkellä elämässään pysty enempään. Toki siitä saa loukkaantua, jos sellaisesta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna itselleni ystävyyssuhteet harvoin ovat niin tärkeitä, että viitsisin niiden vuoksi matkustaa. Kun itsellä on perhe ja omat lapset hoidettavana, pitää käydä töissä, on omat ja lasten harrastukset, pitäisi nähdä omia ja miehen vanhempia, nähdä sisarusten perheitä ja omia kummilapsia, niin aika ei vain riitä kavereilla juoksemiseen. Näkeminen tuntuu hankalalta ja vaivalloiselta. Eikä itsekään halua olla vaivaksi toisille, sillä kyllähän se vieraiden vastaanottaminenkin työlästä on. Itse olenkin siirtynyt soittamiseen. Se on helppoa ja vaivatonta molemmin puolin.
Pisin ystävyyssuhteeni on nyt kestänyt 49 vuotta. Ollaan käyty säännöllisesti toistemme luona kylässä vaikka välillä on ollut 3000 km välimatkaa. Arvostan ystävyyttämme.
Se on varmasti näin, jos sattuu oikeanlaiset ihmiset yhteen. Omat lapsuudenkaverini olivat jo lapsena enemmän tai vähemmän mulkkuja ja aikuisena täysiä mulkeroita. Nuoruuden kaverit asuvat eri puolella Suomea, samoin opiskelukaverit. Aikuisiällä solmitut kaverisuhteet harvoin ovat yhtä kestäviä.
Ja pitää olla sitten sen verran hyvä palkkakin, että noin pitkän matkat ihan vaan ystäväänsä tavatatakseen onnistuu.
Ehkä yhteydenpito voisi tapahtua vaikka soittelemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kun jotkut sanoo, että ystävyys ei saa olla mitään laskemista, että meneekö asiat tasan. Ei tässä kukaan meinaakaan sitä, että käykö Maija Annan luona yhtä usein kuin Anna Maijan luona. Ongelma on se, jos Maija käy aina vain Annan luona, mutta Anna ei koskaan viitsi matkustaa Maijan luo (vaikka Anna kyllä matkustaa kotoaan tapaamaan muita sukulaisiaan/ystäviään). Eikä silläkään ole väliä, että tarjoavatko Sari ja Mari toisilleen yhtä usein ruoat/kahvit. Mutta jos tilanne on se, että Sari vuosikausien aikana yksipuolisesti tarjoaa Marille ruoat ja kahvit ja Mari ei koskaan tarjoa Sarille mitään, niin onhan se väärin.
En ole koskaan käsittänyt tätä, että ihmiset kohtelevat toista epäystävällisesti ja kuvittelevat, että se on ok käytöstä. Ei ole, vaan moukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtisin isosta, mukavasta ja siististä kodistani viikonlopuksi ystävän pieneen kaksioon nököttämään?
Käyt ystävän luona kylässä. Onko niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta siitäkin, että kun koittaa sopia tapaamista kauempana asuvan ystävän kanssa. Kerrot, että olisit ajamassa paikkakunnasta ohi päivänä x klo y, ehtisikö toinen näkemään. Niin aletaan miettimään, että enpä osaa vielä sanoa, onnistuuko. Hemmetti, jos minulta joku kysyisi tuollaista, niin todellakin järjestäisin ajan toiselle, jos en olisi töissä/olisi jotain menoa jo sovittuna. Sitten on kiva jännittää viimeiseen asti, että käykö toiselle tuo tapaamisaika. Monesti käy, mutta inhottaa tuo arpominen.
Nämä on näitä prioriteettiasioita. Ei tiedä tuleeko jotain tärkeämpää samalle päivälle, joten ei uskalla luvata.
Niin ja se kaukaa tuleva ystävä ei ole kovin korkealla prioriteettilistalla, jos haluaa odotella mahdollisesti tulevaa tärkeämpää, tai parempaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Eno odottaa, että kun käyn Kuopiossa, menen tietysti käymään myös hänen luonaan viereisellä paikkakunnalla. Eno itse käy täällä Helsingissä monta kertaa vuodessa ja tekee pitkiä reissuja ympäri Suomea, mutta kertaakaan ei ole käynyt kylässä 25 vuoteen. Ei, vaikka olisi Helsingissä tuossa 10 minuutin päässä.
Mummo eli äitinsä oli samanlainen. Minun piti käydä kylässä, itse ei tullut vierailulle kertaakaan.
Osaa se siis vanhempikin polvi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Ystävien lisäksi näin toimii oma äitini, hyvä jos pari kertaa vuodessa käy lasten (2 kpl) synttäreillä.
Olen lopettanut nyt yksipuoliset ajelut ihan vaan, koska ei kiinnosta enää. Kehtaavat silti kysellä.
Minä olen asunut omillani kohta 30 vuotta. Vanhemmat eivät ole kumpikaan koskaan käyneet kylässä. Ei edes silloin, kun asuin tunnin matkan päässä. Silti haluavat nähdä, jos olen liikenteessä heidän suunnallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Kustantaako? Itse maksoin matkat ja ystävälle kylässä rahaa ruokailuista. Saatoin myös tarjota kahveja, kun ystävä aina valitti kroonista rahapulaa. Voi sitä nuoruuden tyhmyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Eno odottaa, että kun käyn Kuopiossa, menen tietysti käymään myös hänen luonaan viereisellä paikkakunnalla. Eno itse käy täällä Helsingissä monta kertaa vuodessa ja tekee pitkiä reissuja ympäri Suomea, mutta kertaakaan ei ole käynyt kylässä 25 vuoteen. Ei, vaikka olisi Helsingissä tuossa 10 minuutin päässä.
Mummo eli äitinsä oli samanlainen. Minun piti käydä kylässä, itse ei tullut vierailulle kertaakaan.
Osaa se siis vanhempikin polvi :D
Itse olin kovin innoissani kun muutin samalle paikkakunnalle asumaan, jossa tätini asui. Luulin että tulemme hyvin toimeen ja hän esittelisi minulle paikkakuntaa. Tädin luokse sai toki mennä kahville jos itse itsensä sinne kutsui. Muuten yhteydenpito jäi tädin osalta postikorttien lähettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yhteydenpito voisi tapahtua vaikka soittelemalla?
Yleensä ystävyys alkaa ajan saatossa laimentua, jos ei tule mitään uusia yhteisiä kokemuksia muisteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Miksi alapeukku? Mitään vikaa siinä olisi, että mentäisiin yhdessä ulos syömään ja kumpikin maksaisi omansa? Silloin ei toisen tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Miksi alapeukku? Mitään vikaa siinä olisi, että mentäisiin yhdessä ulos syömään ja kumpikin maksaisi omansa? Silloin ei toisen tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Aika hassua jos toiselle tulee jatkuvasti kuluja kaverin luokse matkustelusta ja sitten pitäisi sen päälle raapia vielä rahat ravintolassa syömiseen, mahdollisesti vielä useampaan kertaan kyläilyn aikana. Minulla ei ainakaan olisi silloin varaa lähteä yhtään mihinkään ketään tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Jos toinen tulee monen tunnin matkan päästä, niin matkakulut ovat enemmän kuin normaalien tarjoamisten hinta. Samoin aikaa menee paljon enemmän kuin mitä menee asunnon normaaliin siivoamiseen. Tietysti, jos tarjoamiset ovat kaviaaria ja shampanjaa eikä koskaan muuten siivoa, niin saahan niihin menemään aikaa ja rahaa. Ja mitähän vaivaa sen sohvan näyttämisessä on.
Se on varmasti näin, jos sattuu oikeanlaiset ihmiset yhteen. Omat lapsuudenkaverini olivat jo lapsena enemmän tai vähemmän mulkkuja ja aikuisena täysiä mulkeroita. Nuoruuden kaverit asuvat eri puolella Suomea, samoin opiskelukaverit. Aikuisiällä solmitut kaverisuhteet harvoin ovat yhtä kestäviä.