Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
26.07.2026 |
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
Miksi alapeukku? Mitään vikaa siinä olisi, että mentäisiin yhdessä ulos syömään ja kumpikin maksaisi omansa? Silloin ei toisen tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa.
Aika hassua jos toiselle tulee jatkuvasti kuluja kaverin luokse matkustelusta ja sitten pitäisi sen päälle raapia vielä rahat ravintolassa syömiseen, mahdollisesti vielä useampaan kertaan kyläilyn aikana. Minulla ei ainakaan olisi silloin varaa lähteä yhtään mihinkään ketään tapaamaan.
En tajua tällaista ystävyysmurjottamista ja kyräilyä. Oletteko parisuhteessa vai ystäviä? Tehkää mitä teette, ja puhukaa suoraan siitä mitä haluatte. Tuntuu, että täällä moni käyttää kaiken energiansa kaunojen kerryttämiseen, vieläpä sellaisia ihmisiä kohtaan, joista väittää pitävänsä.
Kai ihmiset pääosin muistelevat entisiä ystäviään. Jos ystävyyteen panostaa vain toinen osapuoli, niin pakostakin se haalistuu eivätkä muistot välttämättä silloin ole kovin mukavia.
Niin, ehkä minä en vain tajua, miksi asiat pääsevät noin pitkälle. Jos toista ei kiinnosta, miksi väkisin tapailla kuin epätoivoisena romanttisen suhteen perässä?
Se on onnekas, jolla on paljon hyviä ystäviä. Kovin monella ei ole ja kai ihmiset toivovat ystävyyden vielä joskus virkistyvän uudelleen, jos toinen on joskus kuitenkin ollut tärkeä. Ei kaikilla välttämättä ole myöskään läheistä perhettä, kivoja kollegoita yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen välimatkan tarvitse olla edes pitkä, niin se on vaan toiseen suuntaan kovin vaivalloinen. Itse olen huomannut, että 30km minun ajamana on vaikka viikottain ok ja toiseen suuntaan ei onnistu edes joka toinen vuosi. Ihan normaalia siis. Itse olen ajatellut, että minun luona käyminen ei vain kiinnosta. Muualla kyllä ainakin FB:n mukaan käyvät.
Ei kannata ottaa itseensä. Eipähän tarvitse vieraiden takia imuroida 😜
Miksi roikutte tällaisissa suhteissa? Ei ne harvat tapaamisetkaan varmaan mitään kivoja ole, kun lähtökohdat on niin kertakaikkisen vaikeita. Oikeiden ystävien kesken matkustamiset, syömiset, yöpymiset luontuu niin, että niistä ei tarvitse edes keskustella, eikä kumpikaan mieti kiukkuisena, että taas meni niin ja niin paljon rahaa, kun piti lähteä ulos syömään jne.
Ette ole toistenne arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Kiva saada vertaistukea! Minulla on hyvä lukioaikainen kaveri, ihana tyyppi jonka kanssa viihdyn.
Muutot veivät meidät 300km päähän toisistamme. Ekat 10v kuljin hänen luonaan muutaman kerran vuodessa. Sitten oman perheen talous muuttui niin että ne satasen junaliputkin alkoi tuntua .Saati hotellihuoneet joita monesti otin ( kaverilla yötä joskus).
Päätin mielessäni että enää en mene yksipuolisesti. Eiköhän siinä kulunut 5v ettei nähty. Eihän se kaveruutta lopettanut, mutta itseä kalvoi. Kaveri ihan normituloinen ja kulkenut etäsuhdemiehiä tapaamassa.Nyt loppukesästä menen sit taas- nyt päiväseltään vaikka istun sitten junassa puoli päivää.
Se etäsuhdemies on eri kuin sinä. Ei tollasia vertailuja kannata tehdä,
Älä nyt vaan ole kateellinen kaverisi miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen välimatkan tarvitse olla edes pitkä, niin se on vaan toiseen suuntaan kovin vaivalloinen. Itse olen huomannut, että 30km minun ajamana on vaikka viikottain ok ja toiseen suuntaan ei onnistu edes joka toinen vuosi. Ihan normaalia siis. Itse olen ajatellut, että minun luona käyminen ei vain kiinnosta. Muualla kyllä ainakin FB:n mukaan käyvät.
Ei kannata ottaa itseensä. Eipähän tarvitse vieraiden takia imuroida 😜Miksi roikutte tällaisissa suhteissa? Ei ne harvat tapaamisetkaan varmaan mitään kivoja ole, kun lähtökohdat on niin kertakaikkisen vaikeita. Oikeiden ystävien kesken matkustamiset, syömiset, yöpymiset luontuu niin, että niistä ei tarvitse edes keskustella, eikä kumpikaan mieti kiukkuisena, että taas meni niin ja niin paljon rahaa, kun piti lähteä ulos syömään jne.
Ette ole toistenne arvoisia.
Suurimmalla osalla raha ei kasva puussa. Kiva toki jos sinun ei rahaa tarvitse miettiä. Moni joutuu miettimään jos ei ole varaa tehdä kaikkea mitä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää se, miten ihmiset eivät tunnu kestävän epämukavuutta sitten yhtään. Mitä sitten, jos ystävän sohvalla nukkuu yksittäisen yön huonosti? Ei maailma siihen kaadu, jos joka yötä ei nuku omassa sängyssä/hulppeassa hotellisängyssä. Tai mitä sitten, jos ystävän luokse joutuisikin matkustamaan pitkän päivän ja sen jälkeen väsyttäisi? Tai jos kutsuu ystävän kotiinsa ja hui kauhistus, täytyisi huomioida toinen omien päivärutiinien lomassa?
Nokun sohvalla menee selkä kun ikää on plus 40. Sama patjalla…
Sun pitää sitten kuskata se oma sänky mukana.
On se vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona on itse muutta lähemmäs ystäviäsi.
Minulla on tällainen ongelma eri puolilla Suomea asuvien ystävien kanssa, kenen lähelle muutan?
Valitse ihan itse kuule. Sivusta
En oikein kuule, olen huonokuuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtisin isosta, mukavasta ja siististä kodistani viikonlopuksi ystävän pieneen kaksioon nököttämään?
Etpä tietenkään, huomioi kuitenkin, että kaltaistasi ihmistä ei kukaan haluakaan nähdä. Sikäli asia ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
On se tämäkin. Tulet pitkän matkan takaa vieraaksi ystävän asuinpaikkakunnalle. Viet tuliaisia. Maksat itse bensat/bussiliput. Sitten toinen ehdottaa, että menette ulos syömään ja molemmat tietysti maksavat omat annoksensa. Yöksi lähdet omaan kotiin/menet hotelliin.
Onhan tuo nyt tylyä, jos toinen maksaa näkemisen osalta kaikki viulut ja toinen ei edes tarjoa ruokaa/yöpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Ei sen ystävän tarvitse edes tarjota ruokaa, voidaan yhtä hyvin mennä yhdessä ulos syömään. Toki, jos asuu ihan syrjäkylillä, se ei tietenkään niin vain onnistu, mutta muuten. Yökyläilijälle jonkinlainen aamupala olisi tietysti kiva.
On se tämäkin. Tulet pitkän matkan takaa vieraaksi ystävän asuinpaikkakunnalle. Viet tuliaisia. Maksat itse bensat/bussiliput. Sitten toinen ehdottaa, että menette ulos syömään ja molemmat tietysti maksavat omat annoksensa. Yöksi lähdet omaan kotiin/menet hotelliin.
Onhan tuo nyt tylyä, jos toinen maksaa näkemisen osalta kaikki viulut ja toinen ei edes tarjoa ruokaa/yöpaikkaa.
Mutta mikä säästö pidemmällä aikavälillä kun yksi käynti kaverin luona Huittisissa riittikin loppuelämän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Jos toinen tulee monen tunnin matkan päästä, niin matkakulut ovat enemmän kuin normaalien tarjoamisten hinta. Samoin aikaa menee paljon enemmän kuin mitä menee asunnon normaaliin siivoamiseen. Tietysti, jos tarjoamiset ovat kaviaaria ja shampanjaa eikä koskaan muuten siivoa, niin saahan niihin menemään aikaa ja rahaa. Ja mitähän vaivaa sen sohvan näyttämisessä on.
Tämä. Laskin, että nykyisillä bensanhinnoilla minulla maksaisi Tampereella asuvan ystävän luona käyminen 50 e. Julkisilla kulkeminen tulisi vieläkin kalliimmaksi, kun liput pitäisi hankkia viime tipassa (ystävä ei voi lyödä aikataulua lukkoon ajoissa). Enpä ole koskaan käynyt kylässä paikassa, jossa tarjoilut vastaisivat isompia matkakuluja. :D
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka kirjoitit kuvitteelisista Annasta ja Maijasta ja Sarista ja Marista, minä olen se, joka puhui ystävyydestä, niin ettei ystävä laske. Valitettavasti molemminpuolista ystävyyttä on maailmassa vähän. Sitä ilmenee lähinnä perheissä eikä usein niissäkään vaan monet parit maksaa laskunsa tasan ja perinnöistä riidellään jne. Suurin osa ihmisistä on muiden kanssa tekemisissä vain mahdollisen hyödyn takia. Siihen kuuluu myös kivapuhe eli puhutaan ihmisille kivasti mahdollisen hyödyn vuoksi. Ystävä sen sijaan puhuu toiselle totta silloinkin kun se ei ole niin kiva se totuus. Minulla esimerkiksi ei ole muita ystäviä kuin mieheni. Hänelle voin puhua suoraan ja hän minulle. Minun rahat on hänen rahoja ja hänen rahat minun. Ei me lasketa kuka maksoi mitäkin. Jeesus osoitti ystävyyttä (puhui suoraan ja antoi omastaan) kaikille ja se on myös minun tehtäväni vaikken takaisin saa muilta ihmisiltä kuin mieheltäni, jolla myös Jeesuksen tehtävä, ja saan takaisin myös suoraan Jumalalta, koskaan minulta ei ole puuttunut mitään.
Yksipuolisiin ystävyyssuhteisiin suostuminen on sitä, että toiset käyttävät sinua sumeilematta hyväksi.
T. Kristitty, jonka mielestä ei tarvitse sietää toisilta mitä tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on vähän saivartelua että jos menet miehesi kanssa lomareissulle Helsinkiin, kaveri nokkaantuu siitä ettet mene hänen luokseen Espooseen.
Miksi kaveri muka saisi päättää miten minä lomani vietän?
Etkö koskaan haluaisi nähdä kaveriasi? Tai jos et kaverin luona muuten vieraile, eikö tuollaisen reissun yhteydessä kannattaisi vierailla? Pääsisi samoilla matkakuluilla, ei tarvitsisi erikseen matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen välimatkan tarvitse olla edes pitkä, niin se on vaan toiseen suuntaan kovin vaivalloinen. Itse olen huomannut, että 30km minun ajamana on vaikka viikottain ok ja toiseen suuntaan ei onnistu edes joka toinen vuosi. Ihan normaalia siis. Itse olen ajatellut, että minun luona käyminen ei vain kiinnosta. Muualla kyllä ainakin FB:n mukaan käyvät.
Ei kannata ottaa itseensä. Eipähän tarvitse vieraiden takia imuroida 😜Miksi roikutte tällaisissa suhteissa? Ei ne harvat tapaamisetkaan varmaan mitään kivoja ole, kun lähtökohdat on niin kertakaikkisen vaikeita. Oikeiden ystävien kesken matkustamiset, syömiset, yöpymiset luontuu niin, että niistä ei tarvitse edes keskustella, eikä kumpikaan mieti kiukkuisena, että taas meni niin ja niin paljon rahaa, kun piti lähteä ulos syömään jne.
Ette ole toistenne arvoisia.
Ei se noinkaan ole. Tapaamiset on ihan kivoja kumpaankin suuntaan. Kyse on siitä, että vuosien vieriessä hoksaa asioiden vain asettuneen tällaiseen asetelmaan. En usko, että sitä kukaan varsinaisesti on suunnitellut. Jos toisen on tuntenut kohta 40 vuotta, niin ei sellaista kaveria niin vain unohdeta.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät he ole mitään ystäviä. Kavereita korkeintaan, jos sitäkään.
Onko kotisi siisti ja oletko vieraanvarainen? Minulla oli kaveri joka valitti vastaavaa ja hänellä kämppä aina epäsiisti ja pölyt pyöri nurkissa, ei esim käsissippuaa vessassa(hänen mielestä tulikuuma vesi hanasta riittää),vessa paskanen, tyyppi kitsas ja aina peeaa. Lisäksi valitti jatkuvasti kaikesta mitä naapurit teki ja ravasi kämppää ympäri häiriintyneenä metelistä joita kukaan muu ei edes kuullut.
On käynyt niin jo ennen koronaa että kaverit alkoivat perua vedoten väsymykseen tai muihin menoihin, joskus yllättäviin sairastumisiin. Ehkä se oli ikää, lähestyimme silloin kolmeakymppiä. Ehkä he eivät olleet oikeita ystäviä, ehkä he eivät tosissaan pitäneet seurastani. Ei väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:
"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)
Koska parisuhdematkalla ei käydä toisen kaverin luona. Olisiko romanttista, jos kauan odotetulle kahdenkeskiselle reissulle miesystäväsi ehdottaisi koukkaisua Penan kuo kyläilemään?
Ei se mikään arvostamiskysymys välttämättä ole, jos ei tulla kylään. Se voi olla vain luonnekysymys. Itse vihaan kyläilyä toisten luona, vaikka he asuisivat naapurissa, koska en osaa olla rennosti muiden kotona. Mutta kutsun kyllä muita omaan kotiini ja vieraat saavat olla siellä kuin kotonaan. En myöskään ole mikään hyvä yksinreissaajaa, joten sekin rajoittaa kyläilyä.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt niin jo ennen koronaa että kaverit alkoivat perua vedoten väsymykseen tai muihin menoihin, joskus yllättäviin sairastumisiin. Ehkä se oli ikää, lähestyimme silloin kolmeakymppiä. Ehkä he eivät olleet oikeita ystäviä, ehkä he eivät tosissaan pitäneet seurastani. Ei väkisin.
Nuo selitykset voi olla ihan tottakin - tuliko mieleen? Sellaiset "antaa sitten olla"-tyypit jää ainakin ilman seuraa, jos kaikesta aletaan lukea merkityksiä ja pidetään valeina.
Niin, ehkä minä en vain tajua, miksi asiat pääsevät noin pitkälle. Jos toista ei kiinnosta, miksi väkisin tapailla kuin epätoivoisena romanttisen suhteen perässä?