Lue keskustelun säännöt.
Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?
26.07.2026 |
Minulla on ollut tämä ongelma oikeastaan koko aikuisikäni: jos asumme eri paikkakunnilla ystäväni kanssa, ei ystävä jaksa matkustaa luokseni. Näemme silloin, kun minä matkustan ystävän asuinpaikkakunnalle. Osa ystävistäni ei ole koskaan käynyt nykyisessä kodissani, vaikka olen asunut täällä jo vuosia. Eivät tule kylään, jos kutsun. Toivottelevat kyllä tervetulleeksi heidän luokseen käymään. Kiittelevät vain, että onpa kiva kun minä jaksan matkustaa heidän luokseen. On alkanut jo väsyttää tämä touhu. Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus.
N32
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.
Minulla on lapsia ja työ, mutta ystävien tapaaminen ei ole ikinä ollut ongelmallista. Ihan hyvää tekee joku viikonloppuvierailu hyvän ystävän luona. Jaksaa sitten taas sitä arkea. Ja eihän näitä nyt joka viikonloppu ole kenelläkään.
Kuinka monta viikonloppua sinulla on vuodessa käytettävissä näihin vierailuihin?
Jos on vaikka seitsemän ystävää ja jokaisen luona vierailee 2 krt/v, niin se tekisi jo 14 viikonloppureissua vuodessa. Tuollainen määrä saattaa alkaa kyrsiä puolisoa, joka pyörittää sen ajan perheen elämää sinun sosialisoidessa koko viikonlopun. Tai jos sinun puolisoa ei haittaa, niin aika monen muun puolisoa varmasti haittaisi. Jos sitten puoliso haluaa vastaavan määrän vapaita viikonloppuja itselleen, niin se tekeekin jo 28 viikonloppua vuodessa, jolloin toinen vanhemmista on reissussa.
Sen takia nuo yökyläilyt jäävät, kun alkaa lapsia tulla. Pitää todella tarkkaan miettiä, mihin ne harvat vapaat viikonloppunsa käyttää. Ainakin minä käytän ne tärkeimpään harrastukseeni enkä kaverin luona kahvitteluun.Aika harvalla on se tilanne, että kaikkien ystävien luona tarvitsisi yöpyä. Aika monilla iso osa ystävistä asuu lähellä ja sitten on ne muutamat ystävät, jotka asuvat kauempana. Ei ole mikään mahdoton ajatus irrottaa vaikka 2-4 yötä vuodessa ystävien luona yöpymiselle/yövieraiden kutsumiselle omaan kotiin.
Ehkä pk-seudulla, mutta jos on syrjäkyliltä kotoisin, niin kyllä ne ystävät ovat hajaantuneet ympäri Suomen/maailmalle.
Minun lapsuuden ystävistä yksikään ei asu enää kotipaikkakunnallamme eikä yksikään asu samassa kaupungissa kanssamme. Yksi asuu Ruotsissa, kaksi Oulussa, yksi Seinäjoella, yksi Tampereella, yksi Porissa, kaksi Espoossa. Itse en asu missään näistä. Jos on 2-4 yötä vuodessa käytettävissä, niin pitää priorisoida, kenen luona vierailuun ne yöt haluaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Soittakaa videopuheluita. Näkee ja kuulee toisen. Ei tarvitse matkustaa. Aikuisilla on muutakin tekemistä kuin kyläily. Yökyläilyä en siedä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja vastaavasti se toinen osapuoli:
- kustantaa ylläpidon luonaan
- käyttää aikaa siivoamiseen (ystävällä ei kulu aikaa siivoamiseen)
- näkee yöpymisjärjestelyyn liittyvän vaivan
Minä olen se, joka matkustaa ystävän luokse:
-vien tuliaisia
-vaikka ystävä maksaisi tarjoilun luonaan (esim. ruoka ja kahvi makean kanssa), ei tuo tarjoilun hinta silti päätä kohden nouse kymmeniin euroihin
-siivoan minäkin kotona ja meillekin saisi tulla kylään
-ystävät eivät kutsu yöksi/tarjoa yösijaa eli kylässä pitää käydä päiväseltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja jo tuosta kannattaisi ymmärtää, että se, jonka luokse matkustetaan, ei pidä tätä ystävyyttä elämää suurempana asiana, vaan puhtaasti kaveruutena. Kun ryhdytään laskemaan, että menikö kaikki varmasti tasan, niin ollaan kadotettu ystävyyden ydin.
Jos en halua maksaa matkoja, käyttää aikaa ja näkemään vaivaa, niin kyseinen henkilö ei ole minulle erityisen tärkeä, vaikka hän pitäisi tätä ystävyyttä upeana ja ihanana asiana. Pitäkööt kuvitelmansa, minun ei tarvitse käyttää elämääni saadakseni hänen hyväksyntänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja jo tuosta kannattaisi ymmärtää, että se, jonka luokse matkustetaan, ei pidä tätä ystävyyttä elämää suurempana asiana, vaan puhtaasti kaveruutena. Kun ryhdytään laskemaan, että menikö kaikki varmasti tasan, niin ollaan kadotettu ystävyyden ydin.
Jos en halua maksaa matkoja, käyttää aikaa ja näkemään vaivaa, niin kyseinen henkilö ei ole minulle erityisen tärkeä, vaikka hän pitäisi tätä ystävyyttä upeana ja ihanana asiana. Pitäkööt kuvitelmansa, minun ei tarvitse käyttää elämääni saadakseni hänen hyväksyntänsä.
Olethan sanonut toiselle suoraan, että et pidä häntä ystävyyden veroisena? Tällöin hän voisi tehdä ratkaisun, että lakkaa matkustamasta luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lähtisin isosta, mukavasta ja siististä kodistani viikonlopuksi ystävän pieneen kaksioon nököttämään?
Kaksikymppisenä olin se, joka matkusti ympäri Suomea innoissaan kavereita tapaamaan. Kolmekymppisenä työelämä vei verojaan, ja matkat vähenivät, aloin odottaa vastavierailuja. Lapsi syntyi, ja omat matkat tehtiin sen jälkeen lapsen kanssa. Nyt nelikymppisenä voi todeta, että oman suvun lisäksi kukaan ei käy kylässä. Meillä ei kyllä ole hyviä fasiliteettejakaan, ahdasta olisi. Itse vierailen ystävien luona päiväseltään, kavereita en juuri tapaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn täällä lukemassa miten tavalliset ihmiset ajattelee kun itse olen vähän erilainen ja hiljaa ihmettelen miksi mun ystävyyssuhteet loppuu. Otetaanpa kommentti eiliseltä klo 22:32 kun ihminen sai pitkän ajomatkan jälkeen vain mustaa kahvia kaverillaan eikä kaveri edes bensakuluista maksanut. Jos siis tilanne meni niin, että siinä kaverilla vain pikaisesti pyörähdettiin ennen kuin jatkettiin satamaan niin en olisi itsekään älynnyt kummempia tarjota. Sitten tietenkin jos olisi viivytty pitempään. Enkä ole bensakuluista monesti maksanut kun en ole myöskään koskaan kaverilta kyydistä huolinut rahaa. Oon vähän sellanen että se maksaa joka jaksaa. Ystäväni ovat ystäviäni ja rahalla (pelimerkeillä) pelataan vain vastustajien kanssa. Oon ollut useimmiten se joka maksaa enkä jaksa mitään pennin laskijoita. Jos joku osottautuu pennin laskijaksi mua vastaan, hän ei myöskään ole ystäväni. Näinpä mulla ei ole ystäviä, kun suurin osa ihmisistä laskee rahojaan ja tekojaan toisten hyväksi ja odottaa tasapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun luokse pitää tulla?
Jos haluan nähdä kavereita, menen itse luokseen enkä kökötä kotona huutelemassa, että odotan täällä yhteydenottoa, en lähde mihinkään.
Jos vain toinen osapuoli matkustaa toisen luo, käytännössä se matkustava:
-maksaa aina matkat itse (pitkät matkat eivät ole halpoja)
-käyttää ajan matkustamiseen (ystävällä ei kulu matkoihin aikaa)
-joutuu aina itse näkemään matkustamiseen liittyvän vaivan
Ja jo tuosta kannattaisi ymmärtää, että se, jonka luokse matkustetaan, ei pidä tätä ystävyyttä elämää suurempana asiana, vaan puhtaasti kaveruutena. Kun ryhdytään laskemaan, että menikö kaikki varmasti tasan, niin ollaan kadotettu ystävyyden ydin.
Jos en halua maksaa matkoja, käyttää aikaa ja näkemään vaivaa, niin kyseinen henkilö ei ole minulle erityisen tärkeä, vaikka hän pitäisi tätä ystävyyttä upeana ja ihanana asiana. Pitäkööt kuvitelmansa, minun ei tarvitse käyttää elämääni saadakseni hänen hyväksyntänsä.
Olethan sanonut toiselle suoraan, että et pidä häntä ystävyyden veroisena? Tällöin hän voisi tehdä ratkaisun, että lakkaa matkustamasta luoksesi.
Olen sanonut aika suoraa, että elämässäni on muutakin kuin hän, mutta edes ihan selkeä kielto ei pidä häntä poissa. Ai teillä kesä on kiireistä aikaa, no minä tulen auttamaan, istutaan sitten yhdessä iltaa rantasaunalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtisin isosta, mukavasta ja siististä kodistani viikonlopuksi ystävän pieneen kaksioon nököttämään?
Koska hän on ystävä. Minä matkustan syyskuussa ystäväni luokse ulkomaille pitkäksi viikonlopuksi kylään. Käydään vuoroin toistemme luona kylässä.
Tässä oli ihan hyvä kirjoitu: ”Ja jo tuosta kannattaisi ymmärtää, että se, jonka luokse matkustetaan, ei pidä tätä ystävyyttä elämää suurempana asiana, vaan puhtaasti kaveruutena. Kun ryhdytään laskemaan, että menikö kaikki varmasti tasan, niin ollaan kadotettu ystävyyden ydin.
Jos en halua maksaa matkoja, käyttää aikaa ja näkemään vaivaa, niin kyseinen henkilö ei ole minulle erityisen tärkeä, vaikka hän pitäisi tätä ystävyyttä upeana ja ihanana asiana. Pitäkööt kuvitelmansa, minun ei tarvitse käyttää elämääni saadakseni hänen hyväksyntänsä.”
Ymmärrän nyt jälkeenpäin, ettei kukaan pitänyt minua ystävänä. Minä olin se joka matkusti, enkä pitänyt sitä riistämisenä. Olen myös se joka maksoi enkä laskenut pennejäni toisia vastaan. Ne kaveruudet vaan loppui koska olivat kaveruutta, ei ystävyyttä. Ystävyyden ydin on menetetty jos lasketaan pelimerkkejä toista vastaan ja odotetaan tasapeliä tai jopa nk voittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua. Mulla on ystäviä ja kavereita, jotka ovat muuttaneet kauas. Ei kukaan heistä ole vuosikymmenten aikana vartavasten tullut tänne pääkaupunkiseudulle mua tapaamaan vaan ainoastaan silloin, kun heillä on ollut muutakin asiaa tänne. Aikoinaan kovin mielellään yöpyivät meillä, jos aamulla aikaisin heillä oli lento jonnekin ja mä asun ihan sopivan matkan päässä Helsinki-Vantaasta. Kyllä mäkin voisin matkustaa jonnekin Juupajoelle, jos mun lento lähtisi Juupajoen lentokentältä - hehheh - seuraavana aamuna klo 6:15 Teneriffalle. Tai mulla olisi joku työn puolesta koulutustilaisuus tai edes sukulaisia Juupajoella.
Vierailija kirjoitti:
On. Minun pitäisi ajaa hänen luokseen 200 km, vaikka ajamista ei lääkäri minulle suosittele. Julkiset ei kulje.
Hän sen sijaan ajaa pitkää matkaa paikasta A paikkaan B yli kymmenen kertaa vuodessa, reitti menee meidän läheltä ja jos ajaisi meidän kautta, hänelle tulisi 14 km ylimääräistä. On liikaa 😂
Olen käynyt päivä reissun, matkaa tuli yhteensä noin 800 kilometriä, ei todellakaan käy mielessä että siihen vielä joku "vain" 14 kilometrin ylimääräinen kierros.
Suoraan sanottuna itselleni ystävyyssuhteet harvoin ovat niin tärkeitä, että viitsisin niiden vuoksi matkustaa. Kun itsellä on perhe ja omat lapset hoidettavana, pitää käydä töissä, on omat ja lasten harrastukset, pitäisi nähdä omia ja miehen vanhempia, nähdä sisarusten perheitä ja omia kummilapsia, niin aika ei vain riitä kavereilla juoksemiseen. Näkeminen tuntuu hankalalta ja vaivalloiselta. Eikä itsekään halua olla vaivaksi toisille, sillä kyllähän se vieraiden vastaanottaminenkin työlästä on. Itse olenkin siirtynyt soittamiseen. Se on helppoa ja vaivatonta molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna itselleni ystävyyssuhteet harvoin ovat niin tärkeitä, että viitsisin niiden vuoksi matkustaa. Kun itsellä on perhe ja omat lapset hoidettavana, pitää käydä töissä, on omat ja lasten harrastukset, pitäisi nähdä omia ja miehen vanhempia, nähdä sisarusten perheitä ja omia kummilapsia, niin aika ei vain riitä kavereilla juoksemiseen. Näkeminen tuntuu hankalalta ja vaivalloiselta. Eikä itsekään halua olla vaivaksi toisille, sillä kyllähän se vieraiden vastaanottaminenkin työlästä on. Itse olenkin siirtynyt soittamiseen. Se on helppoa ja vaivatonta molemmin puolin.
Pisin ystävyyssuhteeni on nyt kestänyt 49 vuotta. Ollaan käyty säännöllisesti toistemme luona kylässä vaikka välillä on ollut 3000 km välimatkaa. Arvostan ystävyyttämme.
Joo minulla oli ennen just tuollaisia "ystäviä" nähtiin vain jos minä menin heidän luokseen tai ehdotin ylipäätään näkemistä. Testasin näiden kohdalla ja tuloksena olisi, että heistä ei kuulunut enää mitään. Yksi valitti aina, että ei ole rahaa tulla. No silti oli varaa aina olla baareissa, festareilla, ostella meikkejä ja vaatteita. Niin eli tekosyy. Nämä ystävyydet kariutuivat sen jälkeen, kun minä en ollut enää se joka matkusti heidän luokseen.
Nyt minulla on enää vain pari ystävyyttä, jotka ovat vastavuoroisia eli ihan puolin ja toisin pidetään yhteyttä ja kyläillään toistemme luona molemmat.
Eli ei tuollaiset ole oikeita ystäviä, jotka ei näe vaivaa.
Näin on. Esim eräs 'kaveri' entinen pitkäaikainen asuu n 30 km päästä ja ehdottanut viimeset 5-6 v AINA treffiä hänen hoodeillaan. Alkoi varmaan joo koronasta koska hän asuu enemmän landella, et oisväljempaa tms. (Puistot toki keksitty). Sit alko kyllästyttää tää jankutus. Aina ehdotti sitä samaa, sunnuntaisin tietyllä alueella. Mikään mun ehdotus ei sopinu. Loppui ystävyys. Hän e koskaan käyny mun kämpässä eikä ikinä tavattu mun huudeilla. Aikojen alussa asuttiin samoilla alueilla ja asiat toisin, mut niin vaan kehitty ystävyys väärään suuntaan. Vikatikki oli kun hän ilmoitti olevan sunnuntaisin tavattavissa siinä tietyssä paikassa kävelyn merkeissä.
Aika harvalla on se tilanne, että kaikkien ystävien luona tarvitsisi yöpyä. Aika monilla iso osa ystävistä asuu lähellä ja sitten on ne muutamat ystävät, jotka asuvat kauempana. Ei ole mikään mahdoton ajatus irrottaa vaikka 2-4 yötä vuodessa ystävien luona yöpymiselle/yövieraiden kutsumiselle omaan kotiin.