Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.

Minulla on lapsia ja työ, mutta ystävien tapaaminen ei ole ikinä ollut ongelmallista. Ihan hyvää tekee joku viikonloppuvierailu hyvän ystävän luona. Jaksaa sitten taas sitä arkea. Ja eihän näitä nyt joka viikonloppu ole kenelläkään.

Riittääkö krt vuoteen? Max 2 krt? 

Näin se elämä menee kun porukasta joku muuttaa muualle opiskelemaan, muualle naimisiin ja muualle töihin niin tulee uusia naapureita, uusia opiskelu- ja työkavereita jne. Olin viimeisessä työsuhteessa ennen eläköitymistä 27v eikä kertakaan meillä käynyt kukaan kylässä enkä minä kenenkään luona käynyt kylässä. Jotenkin kaikilla riitti kun näki tutut naamat pitkin viikkoa. Äsken tuli kutsu 50v ylioppilasikäluokan tapaamisiin, matkaa vajaat 500 km. Ei mitään mielenkiintoa osallistua. 

Itseäni ihmetyttää se, miten ihmiset eivät tunnu kestävän epämukavuutta sitten yhtään. Mitä sitten, jos ystävän sohvalla nukkuu yksittäisen yön huonosti? Ei maailma siihen kaadu, jos joka yötä ei nuku omassa sängyssä/hulppeassa hotellisängyssä. Tai mitä sitten, jos ystävän luokse joutuisikin matkustamaan pitkän päivän ja sen jälkeen väsyttäisi? Tai jos kutsuu ystävän kotiinsa ja hui kauhistus, täytyisi huomioida toinen omien päivärutiinien lomassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.

Minulla on lapsia ja työ, mutta ystävien tapaaminen ei ole ikinä ollut ongelmallista. Ihan hyvää tekee joku viikonloppuvierailu hyvän ystävän luona. Jaksaa sitten taas sitä arkea. Ja eihän näitä nyt joka viikonloppu ole kenelläkään.

Riittääkö krt vuoteen? Max 2 krt? 

No, kun on vastavuoroista, niin kyllä sitä tulee useamman kerran vuodessa nähtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää se, miten ihmiset eivät tunnu kestävän epämukavuutta sitten yhtään. Mitä sitten, jos ystävän sohvalla nukkuu yksittäisen yön huonosti? Ei maailma siihen kaadu, jos joka yötä ei nuku omassa sängyssä/hulppeassa hotellisängyssä. Tai mitä sitten, jos ystävän luokse joutuisikin matkustamaan pitkän päivän ja sen jälkeen väsyttäisi? Tai jos kutsuu ystävän kotiinsa ja hui kauhistus, täytyisi huomioida toinen omien päivärutiinien lomassa?

Nokun sohvalla menee selkä kun ikää on plus 40. Sama patjalla…

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää se, miten ihmiset eivät tunnu kestävän epämukavuutta sitten yhtään. Mitä sitten, jos ystävän sohvalla nukkuu yksittäisen yön huonosti? Ei maailma siihen kaadu, jos joka yötä ei nuku omassa sängyssä/hulppeassa hotellisängyssä. Tai mitä sitten, jos ystävän luokse joutuisikin matkustamaan pitkän päivän ja sen jälkeen väsyttäisi? Tai jos kutsuu ystävän kotiinsa ja hui kauhistus, täytyisi huomioida toinen omien päivärutiinien lomassa?

Tällainen pelleily alkoi koronan jälkeen. Toki somekin on ottanut vallan samoihin aikoihin. Ollaan siellä omassa kuplassa kännykät kourassa ison osan ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinällään tosi fiksu aihe, mutta ei täysin mustavalkoinen. Jos elämäntilanne on tosi erilainen, se täytyisi mielestäni ottaa huomioon. Jos toinen on esimerkiksi lapseton ja toisella pieni lapsi tai varsinkin useampi, tilannetta ja resursseja matkustaa ei voi verrata keskenään.

Kannatan kuitenkin avoimeen kommunikaatioon, mielestäni on parempi sanoa ääneen ja kysyä että ehtisitkö sinä nyt matkustaa, kuin vain ajatella että minä en nyt matkusta ystäväni luo kun olin siellä viimeksikin. Viis vei vaikka itse olisi lapseton ja ystävällä pienet lapset ja unettomat yöt.
 

Itse matkustin kaverin luokse, kun hän aina valitteli rahapulaa. Hänellä oli pieni lapsi, joka heräsi aamulla aikaisin ja sitten tuli herättämään minut, kun vanhemmat kuulemma aina nukkuvat pitkään.

Kerran järjestettiin tapaaminen laivalle, jotta saataisiin olla aikuisten kesken, isovanhemmat hoitivat silloin kaverin lasta. Hoidin risteilyn liput, hytit, ateriavaraukset yms. Lähempänäkin olisi lähtenyt risteilyjä, mutta järjestelyt tehtiin niin ettei kaverin tarvitsisi reissata.

Ajoimme miehen kanssa kauas kaverin luokse. Pitkän ajomatkan jälkeen siellä oli tarjolla oli kupilliset mustaa kahvia. Veimme pariskunnan satamaan mukanamme ja jätimme auton maksulliseen parkkiin. Kaveri ei bensarahoja kyydistä tarjonnut. Laivalla tarjosimme kaverille ja miehelleen viiniä, hän meille maistiaiset sipsipussistaan. Meni sen laivareissun jälkeen kiinnostuta sopia kaverin kanssa yhtään mitään.

Olin kai tosi tyhmä, kun minuun menivät läpi ne kaverin "ei ole rahaa, on pitänyt pyytää vuokraan lisään maksuaikaa" jne. jutut. Kaveri kuitenkin viihtyi huomattavan paljon kahviloissa ja baareissa ja kylppäri oli täynnä kalliita luksustuoksuja. Kavereiden näkemiseen ei sen sijaan oltu valmiita panostamaan yhtään.

On ihan tavallista toivottaa tervetulleeksi käymään omaan kotiin, vaikka ei sitä oikeasti tarkoita. Ei heillä ole isommin halua olla kanssasi, kyseessä eivät oikeastaan ole ystävät vaan kaverit/tuttavat, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta eivät he pidä sinua ystävänään.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista toivottaa tervetulleeksi käymään omaan kotiin, vaikka ei sitä oikeasti tarkoita. Ei heillä ole isommin halua olla kanssasi, kyseessä eivät oikeastaan ole ystävät vaan kaverit/tuttavat, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta eivät he pidä sinua ystävänään.

Minä en ikinä kutsu kotiini ketään, ketä en vieraaksi halua. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista toivottaa tervetulleeksi käymään omaan kotiin, vaikka ei sitä oikeasti tarkoita. Ei heillä ole isommin halua olla kanssasi, kyseessä eivät oikeastaan ole ystävät vaan kaverit/tuttavat, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta eivät he pidä sinua ystävänään.

Minulla asuu veli perheineen isossa talossa. Kovasti on sanottu että sille seudulle voisi tulla käymään, mutta ikinä ei yösijaa ole tarjottu.

Perheen kanssa kun lähtee, niin matkat, hotelliyöpyminen ja ruokailut ravintolassa käyvät niin kalliiksi, ettei sinne ole vuosikymmenen aikana tullut lähdettyä kuin kaksi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin kesällä järjestää grillibileet ja kaikilla kutsutuilla olisi ollut alle puolen tunnin matka. Siis vähemmän kuin keskimääräinen työmatka stadissa. Tänne pääsee julkisilla ja yöksikin olisi voinut jäädä. Mutta ei, ei onnistunut. Tekisi mieli muuttaa jonnekin muualle, jossa ihmisten näkeminen on normaali osa elämää.

Tämä on kyllä oikeasti niin omituista. Vain suomijutut? Ihan ihmeellisiä selityksiä ja kuinka vaikeaa elämä voi olla. Mitään ei muka jakseta tai haluta jaksaa.

T. Töissä käyvä kahden lapsen äiti 35v.

Jep tämä on kyllä niin vainsuomijutut. Ei ihme, että ne espanjalaiset sairaanhoitajat lähtivät äkkiä takaisin, kun suomalainen meno on kivireen vetämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista toivottaa tervetulleeksi käymään omaan kotiin, vaikka ei sitä oikeasti tarkoita. Ei heillä ole isommin halua olla kanssasi, kyseessä eivät oikeastaan ole ystävät vaan kaverit/tuttavat, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta eivät he pidä sinua ystävänään.

Minulla asuu veli perheineen isossa talossa. Kovasti on sanottu että sille seudulle voisi tulla käymään, mutta ikinä ei yösijaa ole tarjottu.

Perheen kanssa kun lähtee, niin matkat, hotelliyöpyminen ja ruokailut ravintolassa käyvät niin kalliiksi, ettei sinne ole vuosikymmenen aikana tullut lähdettyä kuin kaksi kertaa.

Miksi alapeukku? Mieluummin sitä maksaa hunajaa matkasta jonnekin lämpimään kuin Pohjanmaalle. Siellä ei ole kovin paljon nähtävää.

Mummot ei jaksa matkustaa.

Minä olen iän myötä todella huono lähtemään mihinkään!  Haluan nukkua omassa sängyssä, tuntea oloni kotoisaksi. Meille saa aina tulla tai sitten tavataan jossain kaupungissa x, niin että kaikki yöpyy hotellissa. Kenenkään luo en mene yöksi.