Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?

Mulla sama juttu, kuka nyt syrjäiseen rannikkokaupunkiin nimeltä Helsinki haluaisi matkustaa kyläilemään..? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika ja raha on esteenä. Ja ehkä näin vanhemmiten ei huvita nukkua kenenkään luona yötä. Ja sitten hotellit tulisi kalliiksi.

Ehkä eri asia jos kaveri asuis isossa ok-talossaan mutta en jaksaisi silloinkaan mennä yöksi kenenkään passattavaksi.

Et halua tavata hyvää ystävää?

Ei se ole hyvä ystävä, jos pitää vältellä. Korkeintaan kaveri.

Koskee myös sukulaisia. Aina pitää matkustaa pk-seudulta pohjoiseen tms, mutta sieltä muualta on niin vaikea tulla pk-seudulle (=pitkä matka tms.). Mielestäni matka on ihan yhtä pitkä molempiin suuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:

"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)

Palstalla olen oppinut ettei kylään saa mennä puolison kanssa. On kuulemma loukkaus ystävää kohtaan 😂

Miksi se puoliso pitäisi ottaa jonnekin kahvitreffeille mukaan? Minä ainakin jakaudun mieheni kanssa päiväreissuilla eri osoitteisiin. Mies lähtee harrastuksensa pariin, minä kierrän museoita tms.

Osui ja upposi 😂 juuri tällaista aivan ihmeellistä. Onneksi ei irl ole koskaan tullut eteen vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta yökyläilyt ei houkuta enää. Ja siitä se pikkuhiljaa vähenee… 

Mitä pahaa yökyläilyssä on? :D

Oli sama juttu joskus. Ystävä puuhaili kaikenlaista omien aikataulujensa mukaan, sopi tapaamisia baariin minulle vieraiden ihmisten kanssa, ei tullut seuraksi saattamaan asemalle vaan lähti salille jne. Maksoin matkat ja maksoin siellä kyläsä  kaverille ruoasta ja kahvitteluja kaupungilla, kun hänellä oli aina olevinaan niin tiukkaa. Sitten lopulta kyllästyin.

Yritin kesällä järjestää grillibileet ja kaikilla kutsutuilla olisi ollut alle puolen tunnin matka. Siis vähemmän kuin keskimääräinen työmatka stadissa. Tänne pääsee julkisilla ja yöksikin olisi voinut jäädä. Mutta ei, ei onnistunut. Tekisi mieli muuttaa jonnekin muualle, jossa ihmisten näkeminen on normaali osa elämää.

Hyvin tuttua. Lopulta väsyin olemaan se joka ylläpitää ystävyyksiä. Koko opiskeluporukka jäi kun en jaksanut enää olla ainoa joka järjestää mitään. Muitakin ystäviä jäänyt. Ihmiset on nykyään tosi tympeitä ja omaa elämäänsä täynnä. Kukaan ei mene minnekään ja kaiken pitää olla vain helppoa. 

Suomalaiset on usein ihme möllejä ja ketjukin kuvaa sitä hyvin. 

Siis sinällään tosi fiksu aihe, mutta ei täysin mustavalkoinen. Jos elämäntilanne on tosi erilainen, se täytyisi mielestäni ottaa huomioon. Jos toinen on esimerkiksi lapseton ja toisella pieni lapsi tai varsinkin useampi, tilannetta ja resursseja matkustaa ei voi verrata keskenään.

Kannatan kuitenkin avoimeen kommunikaatioon, mielestäni on parempi sanoa ääneen ja kysyä että ehtisitkö sinä nyt matkustaa, kuin vain ajatella että minä en nyt matkusta ystäväni luo kun olin siellä viimeksikin. Viis vei vaikka itse olisi lapseton ja ystävällä pienet lapset ja unettomat yöt.
 

Joo, on. Niille on tullut aina muuta, tärkeämpää. Esim. pikkuserkun naapurin siskontyttären rippijuhlat. Tai telkkarista  Huvila&paskaputka tai potkupalloa.

Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.

Kommentissa 50 on minusta tosi hyvä pointti eli avoin kommunikaatio. Mulla on ulkomailla asuva ystävä ja rehellisesti sanottuna en enää tiedä kiinnostaako häntä edes ottaa mua sinne kylään. Hän ei nykyään oikein halua nähdä mua kun käy Suomessa, ja syyhän voi olla että häntä ärsyttää kun en lennä hänen luokseen ulkomaille. Mutta kun en halua lentää ekologisista syistä ja hän lentää joka tapauksessa jatkuvasti tänne. Ja miksi lentäisin hänen luokseen kun en tosiaan edes tiedä haluaako hän mut sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Yritin kesällä järjestää grillibileet ja kaikilla kutsutuilla olisi ollut alle puolen tunnin matka. Siis vähemmän kuin keskimääräinen työmatka stadissa. Tänne pääsee julkisilla ja yöksikin olisi voinut jäädä. Mutta ei, ei onnistunut. Tekisi mieli muuttaa jonnekin muualle, jossa ihmisten näkeminen on normaali osa elämää.

Tämä on kyllä oikeasti niin omituista. Vain suomijutut? Ihan ihmeellisiä selityksiä ja kuinka vaikeaa elämä voi olla. Mitään ei muka jakseta tai haluta jaksaa.

T. Töissä käyvä kahden lapsen äiti 35v.

Vierailija kirjoitti:

Koskee myös sukulaisia. Aina pitää matkustaa pk-seudulta pohjoiseen tms, mutta sieltä muualta on niin vaikea tulla pk-seudulle (=pitkä matka tms.). Mielestäni matka on ihan yhtä pitkä molempiin suuntiin. 

Kumma, kun ennen vanhaan varsinkin lapsiperheelliset hinkuivat pk-seudulle sukuloimaan, kun oli kätevää yöpyä ja lähteä siitä Lintsille, Korkeasaareen tms. Tai aikuisten reissulla piipahtaa museoihin, ostoksille, konsertteihin jne. Nyt kukaan ei kysele moisten perään.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena myös työt ja lapset vie aikaa, ei ole aikaa ajella 200-400km ystävän luo. Kun meinaa olla muita arjen menoja, esim. Lasten harrastukset. Mutta aika aikaansa. Ehkä sitten taas ollaan aktiivisempia kun lapset lähtee pesästä ja vapautuu vkl aikaan.

Minulla on lapsia ja työ, mutta ystävien tapaaminen ei ole ikinä ollut ongelmallista. Ihan hyvää tekee joku viikonloppuvierailu hyvän ystävän luona. Jaksaa sitten taas sitä arkea. Ja eihän näitä nyt joka viikonloppu ole kenelläkään.

Vuorotyö on myös tehokas sosiaalisten tilanteiden tappaja. Varsinkin jos asuu kaukana, sitten on lapsia ja molemmat vanhemmat vuorotyössä… 

Vierailija kirjoitti:

Siis sinällään tosi fiksu aihe, mutta ei täysin mustavalkoinen. Jos elämäntilanne on tosi erilainen, se täytyisi mielestäni ottaa huomioon. Jos toinen on esimerkiksi lapseton ja toisella pieni lapsi tai varsinkin useampi, tilannetta ja resursseja matkustaa ei voi verrata keskenään.

Kannatan kuitenkin avoimeen kommunikaatioon, mielestäni on parempi sanoa ääneen ja kysyä että ehtisitkö sinä nyt matkustaa, kuin vain ajatella että minä en nyt matkusta ystäväni luo kun olin siellä viimeksikin. Viis vei vaikka itse olisi lapseton ja ystävällä pienet lapset ja unettomat yöt.
 

Itse matkustin kaverin luokse, kun hän aina valitteli rahapulaa. Hänellä oli pieni lapsi, joka heräsi aamulla aikaisin ja sitten tuli herättämään minut, kun vanhemmat kuulemma aina nukkuvat pitkään.

Kerran järjestettiin tapaaminen laivalle, jotta saataisiin olla aikuisten kesken, isovanhemmat hoitivat silloin kaverin lasta. Hoidin risteilyn liput, hytit, ateriavaraukset yms. Lähempänäkin olisi lähtenyt risteilyjä, mutta järjestelyt tehtiin niin ettei kaverin tarvitsisi reissata.

Ajoimme miehen kanssa kauas kaverin luokse. Pitkän ajomatkan jälkeen siellä oli tarjolla oli kupilliset mustaa kahvia. Veimme pariskunnan satamaan mukanamme ja jätimme auton maksulliseen parkkiin. Kaveri ei bensarahoja kyydistä tarjonnut. Laivalla tarjosimme kaverille ja miehelleen viiniä, hän meille maistiaiset sipsipussistaan. Meni sen laivareissun jälkeen kiinnostuta sopia kaverin kanssa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinällään tosi fiksu aihe, mutta ei täysin mustavalkoinen. Jos elämäntilanne on tosi erilainen, se täytyisi mielestäni ottaa huomioon. Jos toinen on esimerkiksi lapseton ja toisella pieni lapsi tai varsinkin useampi, tilannetta ja resursseja matkustaa ei voi verrata keskenään.

Kannatan kuitenkin avoimeen kommunikaatioon, mielestäni on parempi sanoa ääneen ja kysyä että ehtisitkö sinä nyt matkustaa, kuin vain ajatella että minä en nyt matkusta ystäväni luo kun olin siellä viimeksikin. Viis vei vaikka itse olisi lapseton ja ystävällä pienet lapset ja unettomat yöt.
 

Joskus se voi olla hyväkin, että toisella on erilainen tilanne.

-Se lapseton voi mennä lapsiperheellisen luo kylään ja olla vähän avuksi

-Se lapseton voi kutsua perheellisen ystävän kylään, jolloin lapsetkin pääsevät reissuun

-Se lapseton voi kutsua perheellisen ystävän ilman lapsia kylään, jolloin se univelkainen ystävä saa nukuttua ja vietettyä aikuisten aikaa

Jep, munkaan sukulaiset pohjoisesta ei suostu tulemaan tänne vaikka kutsuttu on. Aina välillä raahaan lapset pohjoiseen mutta ei ole silloinkaan kovin tervetullut olo niin taidan pitää nyt taukoa. Pohjoisessa asuvat käyvät kyllä ulkomaanmatkoilla mutta eivät Helsingissä. Erikoiselta tuntuu, mutta näin se on.