Ystävät eivät jaksa matkustaa luokseni - onko muilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Minun pitäisi ajaa hänen luokseen 200 km, vaikka ajamista ei lääkäri minulle suosittele. Julkiset ei kulje.

Hän sen sijaan ajaa pitkää matkaa paikasta A paikkaan B yli kymmenen kertaa vuodessa, reitti menee meidän läheltä ja jos ajaisi meidän kautta, hänelle tulisi 14 km ylimääräistä. On liikaa 😂

Huomioitko ystäväsi vierailut jotenkin? Tarjoatko ruoan? Yöpaikan?

Tottakai meiltä saisi ruuat, yöpaikan vaikka viikoksi, oman vierasmökin käytön siis. Pihasaunaankin pääsisi. Ja tietää tämän kaiken kyllä. Mutta kuulemma liian hankalaa poiketa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:

"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)

Palstalla olen oppinut ettei kylään saa mennä puolison kanssa. On kuulemma loukkaus ystävää kohtaan 😂

"Matkustaminen ei ole ilmaista, se vie aikaa ja olisi kiva joskus vastavuoroisesti nähdä kotonani. Ja rehellisesti sanottuna tulee myös olo, ettei minua arvosteta, jos luokseni ei vaivauduta matkustamaan edes joskus."

Eipä ne, jotka ei matkusta, käsitä, miten työlästä ja kallista se matkustaminen on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:

"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)

Palstalla olen oppinut ettei kylään saa mennä puolison kanssa. On kuulemma loukkaus ystävää kohtaan 😂

Miksi se puoliso pitäisi ottaa jonnekin kahvitreffeille mukaan? Minä ainakin jakaudun mieheni kanssa päiväreissuilla eri osoitteisiin. Mies lähtee harrastuksensa pariin, minä kierrän museoita tms.

En olettaisi, että minun luokse tullaan pitkän matkan takaa, enkä itsekään tekisi tällaisia reissuja. Syy on yksinkertaisesti se, että elämässä on hyvin vähän vapaa-aikaa, eikä koko viikonlopun kyläreissuilla palaudu. Ei edes silloin, kun se tapahtuu omassa kodissa.

Harvat viikonloppukyläilyt (max 4 vuodessa) on varattu sisaruksille ja heidän perheilleen. En vaan jaksaisi enempää.

Musta olisi tärkeää hyväksyä, että ystävyydet muuttavat muotoaan ajan myötä. Kauempana asuville laitetaan viestiä silloin tällöin ja nähdään, jos joskus satutaan olemaan samalla paikkakunnalla.

Tärkeää on myös taito hankkia uusia kavereita, eikä jäädä roikkumaan sellaisiin, joiden kanssa ei ole minkäänlaista arjen yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minua risoo vielä tämä:

Todella moni olettaa, että tulet aika pitkänkin matkan päästä ja näette päiväseltään pari tuntia jossain kahvilassa. Minusta olisi tuollaisissa yksipuolisissa vierailuissa kohtuullista, että toinen edes tarjoaisi yhdeksi yöksi yöpaikan omalta sohvaltaan, ettei tarvitsisi saman päivän aikana ajaa matkaa eestaas.

Tämä kulttuuri on muuten muuttunut ja paljon! Ihan normi oli omassa kaveripiirissäni vielä 10 v sitten, että tarjottiin pikkuyksiön sohvalta yösija vaikka baari-illan päätteeksi. Nykyisin on isommat kodit (ja monilla pieniä lapsia), eikä todellakaan kutsuta sohvalle yöksi. Sääli, minusta lapsena erilaiset sukulaisten yökyläilyt ja muut olivat ihan parhaita. :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta siitäkin, että kun koittaa sopia tapaamista kauempana asuvan ystävän kanssa. Kerrot, että olisit ajamassa paikkakunnasta ohi päivänä x klo y, ehtisikö toinen näkemään. Niin aletaan miettimään, että enpä osaa vielä sanoa, onnistuuko. Hemmetti, jos minulta joku kysyisi tuollaista, niin todellakin järjestäisin ajan toiselle, jos en olisi töissä/olisi jotain menoa jo sovittuna. Sitten on kiva jännittää viimeiseen asti, että käykö toiselle tuo tapaamisaika. Monesti käy, mutta inhottaa tuo arpominen.

No en kyllä itse kehtaisi ikinä noin vastata, jos joku kaukana asuva ystävä tosiaan ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi tapaamista, kun sattuu tulemaan paikkakunnalle, tai ole olemaan ohikulkumatkalla. Sille ei tietenkään mahtaisi, jos sattuisi olemaan ko ajankohtaan jo sovittuna ohjelmaa jota ei voi perua/ siirtää, mutta muuten. Ja jos toisinpäin, joku sanoisi mulle samoin, niin en toista kertaa ilmoittelisi itsestäni, kun olisin käymässä hänen kotipaikkakunnallaan, ajattelisin ettei häntä oikeasti kiinnosta tavata.

Kolme vuotta meni, kunnes ystävä tuli kylään. Ehti marmattaa miksen tule käymään enää. Sanoin, että sinun vuoro nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta siitäkin, että kun koittaa sopia tapaamista kauempana asuvan ystävän kanssa. Kerrot, että olisit ajamassa paikkakunnasta ohi päivänä x klo y, ehtisikö toinen näkemään. Niin aletaan miettimään, että enpä osaa vielä sanoa, onnistuuko. Hemmetti, jos minulta joku kysyisi tuollaista, niin todellakin järjestäisin ajan toiselle, jos en olisi töissä/olisi jotain menoa jo sovittuna. Sitten on kiva jännittää viimeiseen asti, että käykö toiselle tuo tapaamisaika. Monesti käy, mutta inhottaa tuo arpominen.

No en kyllä itse kehtaisi ikinä noin vastata, jos joku kaukana asuva ystävä tosiaan ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi tapaamista, kun sattuu tulemaan paikkakunnalle, tai ole olemaan ohikulkumatkalla. Sille ei tietenkään mahtaisi, jos sattuisi olemaan ko ajankohtaan jo sovittuna ohjelmaa jota ei voi perua/ siirtää, mutta muuten. Ja jos toisinpäin, joku sanoisi mulle samoin, niin en toista kertaa ilmoittelisi itsestäni, kun olisin käymässä hänen kotipaikkakunnallaan, ajattelisin ettei häntä oikeasti kiinnosta tavata.

En myöskään tajua, että jos ei kiinnosta nähdä, niin eikö toiselle voi vain sanoa "Mulla on silloin töitä/muuta menoa, niin en ehdi näkemään. Mukavaa reissua kuitenkin!" Kyllähän tuosta osa rivien välistä lukee, ettei kiinnostusta näkemiselle ole. Erilainen fiilis on viestissä "Voi harmi, mulla on juuri tuolloin töitä/muuta menoa, niin en pysty näkemään. Mikä päivä olet ajamassa takaisin kotiisi, ehdittäisiinkö silloin näkemään?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on elämän realiteetti että kun vaihtaa paikkakuntaa niin vanhoja ystäviä nähdään todella harvoin. Etsi uusia ystäviä. Somekaveruus toki jää mutta turha kuvitella että 35 jälkeen kukaan  tulee luoksesi. 

Onhan ne ystävätkin voineet muuttaa. Ei ap.

Ei liity tähän. Tässä keskustellaan toisella paikkakunnalla asuvista ystävistä. Kommenttisi on outo.

Meillä kaikilla aikuiseksi ehtineillä lienee tätä että ystävät asuvat kaukana, osin jopa eri maissa ja näkeminen on vaivalloista. Jos itse asun vaikka Helsingissä ja toinen on muuttanut Helsingistä vaikka Vietnamiin tai Virroille, herkästi oletan että hänhän voi nähdä minua käydessään joka tapauksessa Helsingissä pari kertaa vuodessa. Eihän se ole vain se että itselleni on matkasta vaivaa, vaan myös se että on esim lapset tai koira. Ja että en ole valinnut että toinen muuttaa kauas, enkä esim haluaisi lentää tai autoilla ekologisista syistä. Ehdotan kaikille sitä että sen sijaan että toinen joutuu matkustamaan pitkän matkan, nähdäänkin yhteisellä reissulla jossakin puolivälissä. Ollaan yö yhdessä vaikka kylpylässä kerran vuodessa. Näin molemmat ottavat toisilleen aikaa varta vasten, ja näkevät saman verran vaivaa.

Me muutimme aikoinaan työnperässä pkseudulle ja lapsuuden maisemat ja ystävät jäi "taakse"

Osa kävi aikansa meillä kylässä, siinä missä me kyläiltiin siellä.. vain yksi nurisi, että meidän pitäisi maksaa hänen matkansa ja elämisensä, kun tulee. 

Välimatkaa 50 kilsaa ja aina majoitettiin meillä, syötettiin ja juotettiin. Jos edes matkat kustaisivat itse.. tai kulkis yhdellä autolla, niin bensat saisivat kimpassa.

Jotenkin tuo oli aikansa huvittavaa, mutta sitten se alkoi jo veetuttaa. Olkoot. Jos eivät ole kiinnostuneita, niin moikka.

Toisethan kulkee tuota väliä arkisin koko ajan, itse vaan kyllästyin siihen ravaamisen parin vuoden jälkeen. Nyt on työmatka vartin, eikä puoltatoista tuntia per suunta.

Uusi kaveriporukka kasaantui pikku hiljaa. Duunikavereista ja harrasteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:

"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)

Palstalla olen oppinut ettei kylään saa mennä puolison kanssa. On kuulemma loukkaus ystävää kohtaan 😂

Miksi se puoliso pitäisi ottaa jonnekin kahvitreffeille mukaan? Minä ainakin jakaudun mieheni kanssa päiväreissuilla eri osoitteisiin. Mies lähtee harrastuksensa pariin, minä kierrän museoita tms.

No just näin ja jos tapaan pitkästä aikaa jotain omaa ystävääni, jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan "tyttöjen juttuja", niin tylsäähän miehen olisi istua siinä kuuntelemassa. Eri asia tietysti jos oma mieheni ja ystäväni mies on myös kavereita keskenään, silloin voidaan tavata pariskunnittain.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta siitäkin, että kun koittaa sopia tapaamista kauempana asuvan ystävän kanssa. Kerrot, että olisit ajamassa paikkakunnasta ohi päivänä x klo y, ehtisikö toinen näkemään. Niin aletaan miettimään, että enpä osaa vielä sanoa, onnistuuko. Hemmetti, jos minulta joku kysyisi tuollaista, niin todellakin järjestäisin ajan toiselle, jos en olisi töissä/olisi jotain menoa jo sovittuna. Sitten on kiva jännittää viimeiseen asti, että käykö toiselle tuo tapaamisaika. Monesti käy, mutta inhottaa tuo arpominen.

Anna määräaika, niin pääset tuosta jahkaamisesta.

Ilmoitatko 7.8. mennessä onnistuuko tapaaminen, niin osaan suunnitella reissuni sen mukaan.

Jos ei ilmoita määräaikaan mennessä, niin sitten ei sovi ja suunnittelet reissun sen mukaisesti. Jos viime hetkellä joku yrittää vielä ehdottaa jotain, vastaat että olisi kiva nähdä, mutta olet suunnitellut jo muuta.

Tuttua. Ystävien lisäksi näin toimii oma äitini, hyvä jos pari kertaa vuodessa käy lasten (2 kpl) synttäreillä. 

Olen lopettanut nyt yksipuoliset ajelut ihan vaan, koska ei kiinnosta enää. Kehtaavat silti kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että osalla on terveydelliset syyt matkustamisen esteenä. Mutta itse olen huomannut, että aika monella syyt ovat tätä luokkaa:

"Sori, en ehdi ja jaksa matkustaa kesälomalla täältä Kuopiosta sun luokse Espooseen. Mennään ensi viikolla miehen kanssa hotellilomalle Helsinkiin." (Niin, se Helsinki on siinä Espoon vieressä, miksi silloin ei voisi nähdä?)

Palstalla olen oppinut ettei kylään saa mennä puolison kanssa. On kuulemma loukkaus ystävää kohtaan 😂

Tai sitten se puoliso ei halua kyläilemään rasittavan ihmisen luokse, mikä on se todellinen syy miksi ei poiketa Espooseen, kun ollaan Helsingissä käymässä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta siitäkin, että kun koittaa sopia tapaamista kauempana asuvan ystävän kanssa. Kerrot, että olisit ajamassa paikkakunnasta ohi päivänä x klo y, ehtisikö toinen näkemään. Niin aletaan miettimään, että enpä osaa vielä sanoa, onnistuuko. Hemmetti, jos minulta joku kysyisi tuollaista, niin todellakin järjestäisin ajan toiselle, jos en olisi töissä/olisi jotain menoa jo sovittuna. Sitten on kiva jännittää viimeiseen asti, että käykö toiselle tuo tapaamisaika. Monesti käy, mutta inhottaa tuo arpominen.

Nämä on näitä prioriteettiasioita. Ei tiedä tuleeko jotain tärkeämpää samalle päivälle, joten ei uskalla luvata.

Sanoisin että aika ja raha on esteenä. Ja ehkä näin vanhemmiten ei huvita nukkua kenenkään luona yötä. Ja sitten hotellit tulisi kalliiksi.

Ehkä eri asia jos kaveri asuis isossa ok-talossaan mutta en jaksaisi silloinkaan mennä yöksi kenenkään passattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika ja raha on esteenä. Ja ehkä näin vanhemmiten ei huvita nukkua kenenkään luona yötä. Ja sitten hotellit tulisi kalliiksi.

Ehkä eri asia jos kaveri asuis isossa ok-talossaan mutta en jaksaisi silloinkaan mennä yöksi kenenkään passattavaksi.

Et halua tavata hyvää ystävää?

Kyllä, mutta yökyläilyt ei houkuta enää. Ja siitä se pikkuhiljaa vähenee…