Missä vaiheessa menetitte uskon AAA-peleihin?

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ne alkoi kaikki olla kolmiulotteisia ja niistä tuli ihan v*tun rumia. Joskus 2000-luvun alussa musitaakseni.

Hyvin tehty spritegrafiikka on yhä parempaa kuin 3D aika usein. Nostan tässä malliesimerkiksi Baldur's Gatet, minusta 1 ja 2 ovat paremman näköisiä kuin 3 enkä pidä siitä wowista kopioidusta ui:sta ja pelimekaniikoistakaan joten en ymmärrä sen tekeleen hypetystä. Niitä ruudun alarivillä olevia ikoneita ei tarvitse olla tuhatta kun ei niillä saa mitään lisäarvoa siihen pelaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun ne alkoi kaikki olla kolmiulotteisia ja niistä tuli ihan v*tun rumia. Joskus 2000-luvun alussa musitaakseni.

Se 3d-villitys alkoi ysärin puolivälissä PS1 julkaisun ja 3DFX:n Voodoo korttien myötä. Ei ole ainut syy Segan häviämiseen konsolikilpailussa, mutta isosti varmasti vaikutti se, että Sega toi Mega Driven seuraajaksi Saturn konsolin, joka oli huippuvehje 2D peleihin, mutta PS1 myötä kaikki alkoi haluta 3D:tä.

Molemmissa on puolensa, mutta alkuaikojen 3D on hirveää katsottavaa nykysilmin verrattuna saman aikakauden kauniisiin 2D-peleihin. Vuosituhannen vaihteessa laitteiden tehot olikin jo kasvaneet niin paljon, että myös 3D-pelit alkoi olla ihan nättejä.

Tähän vielä lisäyksenä, että ei ne vanhat konsolipelit ole niin huononäköisiä jos niitä pelaa kuvaputki tv::llä kuten ne on suunniteltu. Esimerksi laitteiden rajallisten resurssien vuoksi värejä ei ollut kerrallaan käytettävissä kovin suurta määrää, mutta pelin tekijät suunnitteli grafiikan siten, että ne eri väriset pikselit sekoittuu varsinkin huonolaatuisessa komposiitti kuvapiuhassa ja kuvaputkitelkkarissa.

Dithering oli tämän tekniikan nimi ja vielä PS1 aikaan monet pelit hyödynsi sitä.

Muutenkaan uudempien telkkareiden sisäinen skaalain ei oikein nättiä jälkeä tee resoluutiota skaalatessaan vaikka analogi liitännät vielä löytyisikin. Hyvään kuvaan tarvitsee nimenomaan pelikonsolikäyttöön tarkoitetun skaalaimen joka tekee nättiä jälkeä. OSSC on yksi suosituimpi, mutta sitä halvempi ja mielestäni yksinkertaisempi käyttää on ODV GBS-C joka kehitetty härvelistä joka alunperin oli tarkoitettu arcade pelikaappien kuvaputkien korvaamiseksi littunäytöllä. Sitä ainakin saa Aliexpresistä ja tosi yksinkertainen käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Civilization 5 oli ihan paska. 

Kaikkia 6-versioon saakka ainakin kokeilleena parhaat on 1 ja 4. Civilization 5 sössi pelisarjan idean ja kaikki sen jälkeen 5'n mukaanlukien ovat olleet kaunista mutta pelikelvotonta pulkkamäkeä. Civ4 näyttää aavistuksen rujolta mutta pelattavuus edelleen rautaa ja onneksi pyörii vielä kaikilla nykykoneilla. GOG on kuningas jos hyviä pelejä etsii.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana paskoja pelejä tehdään paljon. Sellaista pentujen adhd vilskettä. Itseäni kiinnostaa korkeintaan BG3, GTA 6 ja TES 6

Enpä tiedä. Noihinkin menee hyvin jo 1200 tuntia vuodessa ja niitä pelaa hyvin viisikin vuotta. Itse en ole edes aloittanut GTA 5:ttä vielä, ei ole koskaan tarpeeksi tallennustilaa jäljellä, että mahtuisi.

Täällä ryvetään nostalgiassa. Jumankauta, jos olisi lapsuudessa ollut nykyisenlaisia pelejä! Nyt ei aika riitä kahlaamaan kovimpia, kuten BG3, Elden ring, Cyperpunk, pienemmistä indie-peleistä puhumattakaan. Pelimaailma paranee vaan. No ehkä sitä joskus on aikaa, kun ruuhkavuodet helpottaa.

En koskaan luottanutkaan. 
Nautin hyvistä peleistä 360 aikoihin enkä ostanut mitään tonnien konetta pitkään aikaan niin sen sijaan lueskelin vain kuinka porukka ruikutti uskoessaan kerta toisensa jälkeen kuinka joku maksettu media hypetti tulevaa peliä, jonka päälle eivät edes ymmärrä. 

Naureskelin kun porukka valitti jostain codeista ja puolen vuoden päästä taas hypetettiin seuraavaa, ihan kuin kymmenes kerta jotenkin korvaisi ne aikaisemmat mokat.
Sammalla logiikalla porukka uskoo ton oranssin läskin juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kolmen a:n peli?

Korkeimpien tuotantoarvojen peli, eli budjetti siellä 100 miljoonasta yli ja tiimi sata- tai monisatapäinen.

Noita budjetteja pitäisi muuten aivan oikeasti alkaa karsimaan. Tietyn pisteen jälkeen tulee ns. "diminishing returns", eli tuotantoon laitettu raha ei tule enää takaisin. Voitto pienenee koska on epärealistista odottaa peleissä liikkuvan noin paljon voittoa. Lisäksi nuo megabudjetit tukahduttavat riskinoton, mikä tapppaaa luovuuden ja käytännössä estää tulevien (kultti)klassikoiden synnyn. Menneissä klassikoissa on aina ollut sitä tiettyä rouheutta ja epätäydellisyyksiä, kenties sopimattomuuttakin joista se suosioon vienyt kulttimaine on peräisin. Mutta nykyisillä budjeteilla rahoittajat eivät halua enää ottaa tuommoisia riskejä, sillä lopputulemalla että nyt kaikki on mielikuvituksetonta harmaata paskaa. 

isoimmat firmat on lähinnä rikastumisesta haaveilevan ekonomiporukan johtamia joita ei kiinnosta pelit ollenkaan. Näitä kiinnostaa vaan löytää se yksi tai useampi miljardituottoa puskevaa pelihelmeä jolla omat bonukset on maksimissaan ja rahaa tulee kuin painokoneesta. Siksipä noi koittaakin puskea toisiltaan kopsattuja ominaisuuksia peleihin kuten moninpeli, pelinsisäiset kaupat ja niissä nää "arvonta" boksit joista ei tiedä mitä on sisällä, ostettavat pelaajien itsensä tuottamat modit tai creations kuten bethesda niitä kutsuu jne.

Katoaa pelintekijöiltä koko pelin idea kun ylhäältä koitetaan puskea tällaista moninpeli-kauppa tms ominaisuussettiä siihen kylkeen, vaikkei se sopisi peli-ideaan ollenkaan.

Ylipäänsä kun isompi firma ostaa pienemmän pelifirman, ne pienen firman perustajat yleensä rikastuttuaan jättää firman ja samalla katoaa se varsinainen taika millä tää pienempi firma teki niitä loistavia pelejä. Pelinteko on tiimityötä, mutta johtoon tarvitaan joku joka sekä pelaa itse että rakastaa pelejä että jolla on näkemystä ja pokkaa sanoa tiimilleen että tää idea on hyvä ja toi idea ei ole hyvä ja sitä ei tehdä. Nyt tiimit touhuaa keskenään mitä lystää ja vain tää finanssi-tuottajien porukka jota ei kiinnosta pelaaminen on tuota pelintuottamista ohjaamassa, ja tulokset on sitten just tällaista komitean tuottamaa superpeliä jossa on vaikuttavan näköiset grafiikat mutta sisältö on kovin laimeaa. 

Aina kun diablo 4 lataa, niin viikon päästä saa todeta että on kyllä järkyttävää kuraa.

Tällä vuosikymmenellä on tullut pelattua joitakin Nintendon pelejä kun miesystävällä on Switch, muuten olen AAA:n jättänyt. Thousand-Year Door remake osui nostalgiahermoon, Odyssey oli hyvä platformer ja Mario Kart 8 on aina kiva muutaman drinkin jälkeen.