Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (6245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vakaumukselliset ateistit voisi olla ja elää, jos ei olisi uskiksia joiden ympärillä kieppuisi? Verbaalisesti. 🤣🤣🤣
Aivan loistavasti elettäisiin, olen mukana keskustelussa lähinnä sen viihdearvon takia.
Samaa kehää nää kiertää, etkö saa kylliksesi? Aika köyhää.
En suinkaan päivystä täällä koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
"Samoin ei voida puhua pelastuksesta tilanteessa, jossa uhkaaja jättää uhkavaatimukseen suostuvat kiduttamatta."
Kuuntelin juuri vasta podcastia jossa asia havainnollistettiin hyvin. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on aina syntinen ja tekee aina vääjäämättä pahaa. Paha on siis sisäänrakennettu ihmiseen eikä kukaan voi sitä välttää. Pahan teeminen ei siis ole vapaan tahdon vallassa koska kukaan ei pysty olemaan tekemättä sitä.
Kuitenkin kristinuskon Jumala haluaa rankaista ihmistä tästä hänen itse ihmiseen sisäänrakentamastaan heikkoudesta. Hän siis sitoo jokaisen ihmisen raiteille odottamaan junan tuloa mutta armollisesti kertoo irrottavansa käydet ennen junan tuloa jos ihminen alkaa palvoa ja ylistää häntä. Ja jos näin ei tapahdu, kyse on kuulemma vain ihmisen oma vapaa valinta tehdä pahaa. Vaikka jokaisen kertominen syntiseksi nimenomaan todistaa että kyse ei ole mistään valinnasta.
Tavallaan näin. Ihminen syntyy lihakehoon ja lihan himo on heikkoutta ja pahuutta siinä spektrissä, mihin kristittyä kehotetaan kasvamaan, joka on ylittämään tuo lihan syntisyys ja himo, alistamaan se korkeammalle tahdolle.
Jumala ei rankaise ketään, jumala antaa ihmiselle vapaan tahdon ja ihmisen vapaan tahdon käytöstä seuraa joko huonoja tai hyviä asioita. Jumala neuvoo ja auttaa niitä, jotka pyytävät, jotka haluavat eroon syntisyydestään ja kasvaa kristinuskon mukaisesti jeesuksen kaltaiseksi.
Jos kokee olevansa voimaton tai kykenemätön itse rimpuilemaan ja näkemään vaivaa päästäkseen eroon syntisyydestä ja sen seurauksista, aina voi rukoilla apua. Kysyvälle vastataan ja koputtavalle avataan. Jumalan armo lakkaa toimimasta vain yhdessä tilanteessa ja se on jumalan kieltäminen, joka sekin on ihmisen oma valinta. Vähän niinkuin laittaisit valon valokatkaisijasta kiinni ja sitten raivoaisit höyrypäisenä valolle, että mikset loista elämääni. No paina sitä katkaisijaa - rukoile apua - niin saat valoa. Näin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Puhut näin ateistin näkökulmasta ihan höpöjä. Kehoni ei myöskään ole sen vajavisempi kuin sinunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Eikä sovi unohtaa, että "taivaallinen tuomari" on samalla syyttäjä ja asianomainen. Enempää jäävi ei voisi olla.
Siksi onkin olemassa jumalan armo.
Käytännössä moni kristinuskon dogma on täysin linjassa karmaopin kanssa, eli jos tötöilet niin joudut itse kärsimään niin kauan kun tötöilet toisia kohtaan. Mikään kristinuskon jumalopissa ei ole ristiidassa karman kanssa näin ollen. Ainoa ero on armossa ja anteeksiannossa, missä yleensä toiset ihmiset tai korkealle pyhittyneet, tai jumalan mandaatilla toimivat virkaan vihityt, esim. pappi, voivat anteeksiantaa syntejä ja näin vapauttaa karmasta. Buddhalaisten mukaan tosin tämä ei toimisi vaan karma on kuitattava kärsimällä sen oman tekonsa seuraukset.
Henkilökohtaisesti uskon anteeksiantoon mutta se vaatii aidon uskon, katumuksen ja parannuksen tekemisen. Ihmisen ei tarvitse ottaa turpaansa ymmärtääkseen, että väkivalta on väärin. Ihmisen ei tarvitse joutua r aiskauksen uhriksi ymmärtääkseen, että se on väärin. Mutta jotkut ovat niin luupäisiä tai riivattuja, että mikään muu ei mene perille ja siltikään he eivät välttämättä opi. Tällöin anteeksianto on tietysti aivan yhtä tyhjän kanssa, ja ihmisen on kuljettava se karminen polkunsa ymmärtääkseen ja oppiakseen. Ja ehkä päästävä ensin eroon niistä riivaajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Puhut näin ateistin näkökulmasta ihan höpöjä. Kehoni ei myöskään ole sen vajavisempi kuin sinunkaan.
Kyllä minä sen tiedän. Ei pikkulapsikaan ymmärrä mitään aikuisten maailmasta. Ateistit ja hengettömät eivät tajua hölkäsen pöläystä uskosta ja hengellisyydestä.
Mutta pikku hiljaa kun kuulette tarpeeksi, jonain päivänä saatatte saada oivalluksen ja tajuta jonkun pikku osan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Eikä sovi unohtaa, että "taivaallinen tuomari" on samalla syyttäjä ja asianomainen. Enempää jäävi ei voisi olla.
Siksi onkin olemassa jumalan armo.
Käytännössä moni kristinuskon dogma on täysin linjassa karmaopin kanssa, eli jos tötöilet niin joudut itse kärsimään niin kauan kun tötöilet toisia kohtaan. Mikään kristinuskon jumalopissa ei ole ristiidassa karman kanssa näin ollen. Ainoa ero on armossa ja anteeksiannossa, missä yleensä toiset ihmiset tai korkealle pyhittyneet, tai jumalan mandaatilla toimivat virkaan vihityt, esim. pappi, voivat anteeksiantaa syntejä ja näin vapauttaa karmasta. Buddhalaisten mukaan tosin tämä ei toimisi vaan karma on kuitattava kärsimällä sen oman tekonsa seuraukset.
Henkilökohtaisesti uskon anteeksiantoon mutta se vaatii aidon uskon, katumuksen ja parannuksen tekemisen. Ihmisen ei tarvitse ottaa turpaansa ymmärtääkseen, että väkivalta on väärin. Ihmisen ei tarvitse joutua r aiskauksen uhriksi ymmärtääkseen, että se on väärin. Mutta jotkut ovat niin luupäisiä tai riivattuja, että mikään muu ei mene perille ja siltikään he eivät välttämättä opi. Tällöin anteeksianto on tietysti aivan yhtä tyhjän kanssa, ja ihmisen on kuljettava se karminen polkunsa ymmärtääkseen ja oppiakseen. Ja ehkä päästävä ensin eroon niistä riivaajista.
Missasit pointin. Jumala on siis jäävi, koska on samalla tuomari, syyttäjä ja asianomainen. Maallinen oikeus ei toimi niin, vaan nuo kaikki ovat eri henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Puhut näin ateistin näkökulmasta ihan höpöjä. Kehoni ei myöskään ole sen vajavisempi kuin sinunkaan.
Kyllä minä sen tiedän. Ei pikkulapsikaan ymmärrä mitään aikuisten maailmasta. Ateistit ja hengettömät eivät tajua hölkäsen pöläystä uskosta ja hengellisyydestä.
Mutta pikku hiljaa kun kuulette tarpeeksi, jonain päivänä saatatte saada oivalluksen ja tajuta jonkun pikku osan.
Oho, tulipas ylimielistä pas*aa. Vertaat minua pikkulapseen. Kasva kuule itse aikuiseksi ja tyydy siihen, että kaikki eivät usko mielikuvitusolentoihin.
Hinduilla on neljä aikakautta, yugaa /jugaa/ parhaasta alkaen:
satya-, treta-, dvaapara- ja kaliyuga. Tällä hetkellä elämme Kalin aikakautta. Tässä Clauden kuvaus siitä mitenkä hindutekstien mukaan uskonto muuttuu yhä pahemmin korruptoituneeksi kali-yugaa kohti mentäessä ja sen aikana:
Hindulaisessa kosmologiassa aika jaetaan neljään yugaan eli aikakauteen, jotka toistuvat syklissä: Satya (Krita) Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga ja Kali Yuga. Jokaisessa siirtymässä dharma (kosminen järjestys, hyve, oikeamielisyys) heikkenee. Tätä kuvataan usein vertauksella härästä, joka symboloi dharmaa ja seisoo Satya Yugassa neljällä jalalla, mutta menettää jokaisessa yugassa yhden jalan – Kali Yugassa se seisoo enää yhdellä.
Uskonnollisen korruption mekanismit tekstien mukaan (erityisesti Vishnu Purana ja Bhagavata Purana, Canto 12, kuvaavat tätä yksityiskohtaisesti):
1. Sisäisen olemuksen katoaminen, muodon jääminen jäljelle
Rituaalit ja ulkoiset uskonnolliset merkit säilyvät, mutta niiden sisäinen tarkoitus – askeesi (tapas), puhtaus, myötätunto, totuudellisuus – rapautuu. Ihmiset suorittavat rituaaleja mekaanisesti tai näyttävyyden vuoksi, ei henkisen kasvun takia.
2. Opettajien ja pappien turmeltuminen
Tekstit ennustavat, että henkiset auktoriteetit alkavat käyttää asemaansa vaurastumiseen ja vallankäyttöön oppimisen ja palvelun sijaan. Uskonnollinen tieto muuttuu kauppatavaraksi.
3. Pirstaloituminen lukuisiksi kiisteleviksi lahkoiksi
Yhtenäinen opetus hajoaa moniksi keskenään kilpaileviksi ja riiteleviksi koulukunniksi, jotka väittelevät yksityiskohdista menettäen näkyvistä yhteisen ytimen.
4. Pyhien tekstien väärintulkinta ja rapautuminen
Vedojen ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan tulevan väärinymmärretyiksi, osittain unohdetuiksi tai tarkoituksella vääristellyiksi omaa etua ajavien tulkitsijoiden toimesta.
5. Arvojärjestyksen kääntyminen päälaelleen
Vaurautta aletaan pitää hyveellisyyden mittarina syntyperän, luonteen tai henkisen saavutuksen sijaan. Ahneus, tekopyhyys ja lyhytnäköisyys normalisoituvat.
6. Yksilön kyvykkyyden heikkeneminen
Ihmisten katsotaan tulevan Kali Yugan myötä lyhytikäisemmiksi, heikkomuistisempimmiksi ja vähemmän kykeneviksi syvälliseen henkiseen käytäntöön – mikä osaltaan tekee perinteisistä käytännöistä vaikeampia noudattaa aidosti.
Kali Yugan aikana itsessään
Tekstit kuvaavat tilaa, jossa pinnallinen tai väärä uskonnollisuus voi jopa vallita aidon rinnalla tai sen sijaan – esiintyy vääriä guruja, kaupallistunutta hengellisyyttä ja rituaaleja ilman ymmärrystä. Samalla useissa perinteissä (esim. bhakti-liikkeissä) korostetaan, että juuri Kali Yugassa yksinkertainen, vilpitön omistautuminen (esim. jumalan nimen toistaminen, bhakti) nousee erityisen tehokkaaksi keinoksi – ikään kuin vastapainoksi monimutkaisten rituaalien rapautumiselle.
Syklin lopussa odotetaan Kalkin, Vishnun viimeisen avatarin, saapuvan palauttamaan dharman ja aloittamaan uuden Satya Yugan.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Eriuskoiset ja uskonnottomat ovat mielestäsi sikoja. Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Puhut näin ateistin näkökulmasta ihan höpöjä. Kehoni ei myöskään ole sen vajavisempi kuin sinunkaan.
Kyllä minä sen tiedän. Ei pikkulapsikaan ymmärrä mitään aikuisten maailmasta. Ateistit ja hengettömät eivät tajua hölkäsen pöläystä uskosta ja hengellisyydestä.
Mutta pikku hiljaa kun kuulette tarpeeksi, jonain päivänä saatatte saada oivalluksen ja tajuta jonkun pikku osan.
Pikkuhiljaa kun kuulet rationaalista uskomustesi kritiikkiä tarpeeksi, jonain päivänä saat oivalluksen ja vapaudut jumalanpelosta ja synnintunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.
Puhut näin ateistin näkökulmasta ihan höpöjä. Kehoni ei myöskään ole sen vajavisempi kuin sinunkaan.
Kyllä minä sen tiedän. Ei pikkulapsikaan ymmärrä mitään aikuisten maailmasta. Ateistit ja hengettömät eivät tajua hölkäsen pöläystä uskosta ja hengellisyydestä.
Mutta pikku hiljaa kun kuulette tarpeeksi, jonain päivänä saatatte saada oivalluksen ja tajuta jonkun pikku osan.
Pikkuhiljaa kun kuulet rationaalista uskomustesi kritiikkiä tarpeeksi, jonain päivänä saat oivalluksen ja vapaudut jumalanpelosta ja synnintunnosta.
Minulle Jumala on huolenpitäjä, neuvonantaja, rakastava isä, johdattaja, lohduttaja, opettaja, vapahtaja synnintunnosta, kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marx: Uskonto on oopiumia kansalle. Claude:
Alkuperäinen saksankielinen muotoilu kuuluu suunnilleen: "Die Religion ... ist das Opium des Volkes" ("Uskonto on kansan oopiumia").
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Uskonto ei ole sidottu varallisuuteen. Mutta Marks nyt puhui omasta agendastaan käsin.
Maailmanuskonnot ovat syntyneet joka paikassa, kun yhteiskunta on saavuttanut tietyn taloudellis-teknisen tason. Uskontoihin liittyy hierarkioita, vaikkapa kastilaitos hinduilla, tai taloudellisen menestyksen tavoittelu monilla kristityillä (osoitus pelastettuihin kuulumisesta jo tässä elämässä). Ja eikös kirkko joskus ansainnut paljon rahaa anekaupalla?
Marx oli köyhä hengen mies ja Darwinin aikalainen ja ihailija. Hän kehitti opin materialistisesta dialektiikasta, jonka mukaan aine on ensisijaista, mutta henki on aineen korkein olomuoto. Tyylikäs ja aikaansa edellä ollut oppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos joku ihminen yrittää olla joku isokin hengellinen pamppu ja määräillä, niin se ei käy."
Oletko koska viimeksi sattunut vilkaisemaan verhojen raosta miten maailma ja uskonnot oikeasti toimivat?
Maailman uskonnot ovatkin päin persettä.
Uskonto on roskaa. Myös kristillisyys kun se on pukeutunut uskonnon ja uskonnollisuuden viittaan.
Minä olenkin kaikkia maailman uskontoja vastaan ja valhetta vastaan.
Uskonnot ei ole ainoa valheellinen asia maailmassa. Ehkä vain näet tietyt asiat, et kaikkia.
Huoh. Tässä keskusteluketjussa keskiössä on uskominen, uskonto ja Jumala. En siis lähde luettelemaan kaikkia niitä muita valheellisia asioita, koska niitä nyt kuhisee kuin kyitä saunan takana. Ei yhteen viestiin kuulu tunkea kaikkea. Ihan samalla lailla voisin vaatia muita perustelemaan kaikki todisteet siitä miksi Jumalaa ei muka ole ja miksi Raamattu ei ole Luojan ilmoitus vaan jokin muu kirjoituskokoelma. Kirjat ja tutkimukset on asia erikseen ja tämä keskustelu ihan oma asiansa.
Ja jos joku ateisti on ketjussa paukuttamassa poskeaan sen viihteellisyyden takia, niin mistä syystä Jumalaa uskovat eivät myös olisi? Onhan tämä aika typerää ajanvietettä, mutta kierolla tavalla viihdyttävää kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Hinduilla on neljä aikakautta, yugaa /jugaa/ parhaasta alkaen:
satya-, treta-, dvaapara- ja kaliyuga. Tällä hetkellä elämme Kalin aikakautta. Tässä Clauden kuvaus siitä mitenkä hindutekstien mukaan uskonto muuttuu yhä pahemmin korruptoituneeksi kali-yugaa kohti mentäessä ja sen aikana:
Hindulaisessa kosmologiassa aika jaetaan neljään yugaan eli aikakauteen, jotka toistuvat syklissä: Satya (Krita) Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga ja Kali Yuga. Jokaisessa siirtymässä dharma (kosminen järjestys, hyve, oikeamielisyys) heikkenee. Tätä kuvataan usein vertauksella härästä, joka symboloi dharmaa ja seisoo Satya Yugassa neljällä jalalla, mutta menettää jokaisessa yugassa yhden jalan – Kali Yugassa se seisoo enää yhdellä.
Uskonnollisen korruption mekanismit tekstien mukaan (erityisesti Vishnu Purana ja Bhagavata Purana, Canto 12, kuvaavat tätä yksityiskohtaisesti):
1. Sisäisen olemuksen katoaminen, muodon jääminen jäljelle
Rituaalit ja ulkoiset uskonnolliset merkit säilyvät, mutta niiden sisäinen tarkoitus – askeesi (tapas), puhtaus, myötätunto, totuudellisuus – rapautuu. Ihmiset suorittavat rituaaleja mekaanisesti tai näyttävyyden vuoksi, ei henkisen kasvun takia.2. Opettajien ja pappien turmeltuminen
Tekstit ennustavat, että henkiset auktoriteetit alkavat käyttää asemaansa vaurastumiseen ja vallankäyttöön oppimisen ja palvelun sijaan. Uskonnollinen tieto muuttuu kauppatavaraksi.3. Pirstaloituminen lukuisiksi kiisteleviksi lahkoiksi
Yhtenäinen opetus hajoaa moniksi keskenään kilpaileviksi ja riiteleviksi koulukunniksi, jotka väittelevät yksityiskohdista menettäen näkyvistä yhteisen ytimen.4. Pyhien tekstien väärintulkinta ja rapautuminen
Vedojen ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan tulevan väärinymmärretyiksi, osittain unohdetuiksi tai tarkoituksella vääristellyiksi omaa etua ajavien tulkitsijoiden toimesta.5. Arvojärjestyksen kääntyminen päälaelleen
Vaurautta aletaan pitää hyveellisyyden mittarina syntyperän, luonteen tai henkisen saavutuksen sijaan. Ahneus, tekopyhyys ja lyhytnäköisyys normalisoituvat.6. Yksilön kyvykkyyden heikkeneminen
Ihmisten katsotaan tulevan Kali Yugan myötä lyhytikäisemmiksi, heikkomuistisempimmiksi ja vähemmän kykeneviksi syvälliseen henkiseen käytäntöön – mikä osaltaan tekee perinteisistä käytännöistä vaikeampia noudattaa aidosti.Kali Yugan aikana itsessään
Tekstit kuvaavat tilaa, jossa pinnallinen tai väärä uskonnollisuus voi jopa vallita aidon rinnalla tai sen sijaan – esiintyy vääriä guruja, kaupallistunutta hengellisyyttä ja rituaaleja ilman ymmärrystä. Samalla useissa perinteissä (esim. bhakti-liikkeissä) korostetaan, että juuri Kali Yugassa yksinkertainen, vilpitön omistautuminen (esim. jumalan nimen toistaminen, bhakti) nousee erityisen tehokkaaksi keinoksi – ikään kuin vastapainoksi monimutkaisten rituaalien rapautumiselle.Syklin lopussa odotetaan Kalkin, Vishnun viimeisen avatarin, saapuvan palauttamaan dharman ja aloittamaan uuden Satya Yugan.
Enempää selittelemättä hinduismissa on jotain joka sopii ihmisen psykologiaan. Ero kristinuskoon syntyy tuosta pelastuksesta armosta vs. karma, ja jälleensyntymäopista. Itse asiassa tuo armopelastus on vaikeampi omaksua, onko liian tiivistettyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos joku ihminen yrittää olla joku isokin hengellinen pamppu ja määräillä, niin se ei käy."
Oletko koska viimeksi sattunut vilkaisemaan verhojen raosta miten maailma ja uskonnot oikeasti toimivat?
Maailman uskonnot ovatkin päin persettä.
Uskonto on roskaa. Myös kristillisyys kun se on pukeutunut uskonnon ja uskonnollisuuden viittaan.
Minä olenkin kaikkia maailman uskontoja vastaan ja valhetta vastaan.
Uskonnot ei ole ainoa valheellinen asia maailmassa. Ehkä vain näet tietyt asiat, et kaikkia.
Huoh. Tässä keskusteluketjussa keskiössä on uskominen, uskonto ja Jumala. En siis lähde luettelemaan kaikkia niitä muita valheellisia asioita, koska niitä nyt kuhisee kuin kyitä saunan takana. Ei yhteen viestiin kuulu tunkea kaikkea. Ihan samalla lailla voisin vaatia muita perustelemaan kaikki todisteet siitä miksi Jumalaa ei muka ole ja miksi Raamattu ei ole Luojan ilmoitus vaan jokin muu kirjoituskokoelma. Kirjat ja tutkimukset on asia erikseen ja tämä keskustelu ihan oma asiansa.
Ja jos joku ateisti on ketjussa paukuttamassa poskeaan sen viihteellisyyden takia, niin mistä syystä Jumalaa uskovat eivät myös olisi? Onhan tämä aika typerää ajanvietettä, mutta kierolla tavalla viihdyttävää kuitenkin.
Aivan turhaan vaatisit perustelemaan, miksi jumalaa ei ole, koska olematonta on mahdoton todistaa olemattomaksi. Olemassaolo taas todistuu helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinduilla on neljä aikakautta, yugaa /jugaa/ parhaasta alkaen:
satya-, treta-, dvaapara- ja kaliyuga. Tällä hetkellä elämme Kalin aikakautta. Tässä Clauden kuvaus siitä mitenkä hindutekstien mukaan uskonto muuttuu yhä pahemmin korruptoituneeksi kali-yugaa kohti mentäessä ja sen aikana:
Hindulaisessa kosmologiassa aika jaetaan neljään yugaan eli aikakauteen, jotka toistuvat syklissä: Satya (Krita) Yuga, Treta Yuga, Dvapara Yuga ja Kali Yuga. Jokaisessa siirtymässä dharma (kosminen järjestys, hyve, oikeamielisyys) heikkenee. Tätä kuvataan usein vertauksella härästä, joka symboloi dharmaa ja seisoo Satya Yugassa neljällä jalalla, mutta menettää jokaisessa yugassa yhden jalan – Kali Yugassa se seisoo enää yhdellä.
Uskonnollisen korruption mekanismit tekstien mukaan (erityisesti Vishnu Purana ja Bhagavata Purana, Canto 12, kuvaavat tätä yksityiskohtaisesti):
1. Sisäisen olemuksen katoaminen, muodon jääminen jäljelle
Rituaalit ja ulkoiset uskonnolliset merkit säilyvät, mutta niiden sisäinen tarkoitus – askeesi (tapas), puhtaus, myötätunto, totuudellisuus – rapautuu. Ihmiset suorittavat rituaaleja mekaanisesti tai näyttävyyden vuoksi, ei henkisen kasvun takia.2. Opettajien ja pappien turmeltuminen
Tekstit ennustavat, että henkiset auktoriteetit alkavat käyttää asemaansa vaurastumiseen ja vallankäyttöön oppimisen ja palvelun sijaan. Uskonnollinen tieto muuttuu kauppatavaraksi.3. Pirstaloituminen lukuisiksi kiisteleviksi lahkoiksi
Yhtenäinen opetus hajoaa moniksi keskenään kilpaileviksi ja riiteleviksi koulukunniksi, jotka väittelevät yksityiskohdista menettäen näkyvistä yhteisen ytimen.4. Pyhien tekstien väärintulkinta ja rapautuminen
Vedojen ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan tulevan väärinymmärretyiksi, osittain unohdetuiksi tai tarkoituksella vääristellyiksi omaa etua ajavien tulkitsijoiden toimesta.5. Arvojärjestyksen kääntyminen päälaelleen
Vaurautta aletaan pitää hyveellisyyden mittarina syntyperän, luonteen tai henkisen saavutuksen sijaan. Ahneus, tekopyhyys ja lyhytnäköisyys normalisoituvat.6. Yksilön kyvykkyyden heikkeneminen
Ihmisten katsotaan tulevan Kali Yugan myötä lyhytikäisemmiksi, heikkomuistisempimmiksi ja vähemmän kykeneviksi syvälliseen henkiseen käytäntöön – mikä osaltaan tekee perinteisistä käytännöistä vaikeampia noudattaa aidosti.Kali Yugan aikana itsessään
Tekstit kuvaavat tilaa, jossa pinnallinen tai väärä uskonnollisuus voi jopa vallita aidon rinnalla tai sen sijaan – esiintyy vääriä guruja, kaupallistunutta hengellisyyttä ja rituaaleja ilman ymmärrystä. Samalla useissa perinteissä (esim. bhakti-liikkeissä) korostetaan, että juuri Kali Yugassa yksinkertainen, vilpitön omistautuminen (esim. jumalan nimen toistaminen, bhakti) nousee erityisen tehokkaaksi keinoksi – ikään kuin vastapainoksi monimutkaisten rituaalien rapautumiselle.Syklin lopussa odotetaan Kalkin, Vishnun viimeisen avatarin, saapuvan palauttamaan dharman ja aloittamaan uuden Satya Yugan.
Enempää selittelemättä hinduismissa on jotain joka sopii ihmisen psykologiaan. Ero kristinuskoon syntyy tuosta pelastuksesta armosta vs. karma, ja jälleensyntymäopista. Itse asiassa tuo armopelastus on vaikeampi omaksua, onko liian tiivistettyä?
Erona on myös jumalien määrä. Hinduilla niitä on miljoonia.
Sen takia että voisi käydä Raamattukoulua ja tarvittaisiin Raamatunopettajia.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia että voisi käydä Raamattukoulua ja tarvittaisiin Raamatunopettajia.
Eli Raamatulla tehdään bisnestä.
Jos joku "tavallinen" kirja olisi yhtä vaikeaselkoinen ja sekava kuin Raamattu, se jätettäisiin hyllyyn pölyttymään. Jostain kumman syystä Raamattu on kuitenkin historiamme laajalevikkisimpiä teoksia, osin kyllä ilmaisjakelunkin takia (esim. vihkiraamatut).
"Siksi onkin olemassa jumalan armo."
Olen jo useita kertoja aika selkeästi kertonut miksi sana "armo" on väärä sana tässä yhteydessä vaikka sitä kovasti aina halutaan käyttää. Ilmeisesti koska se kuulostaa niin hienolta.
Mutta vielä kerran:
Se että antaa anteeksi jos toinen tekee ja ajattelee juuri kuten minä haluan ei ole armoa. Se on ehdollista anteeksiantoa.
Armo on sitä että antaa anteeksi siitä huolimatta mitä toinen on tai tekee tai ajattelee.
Ajatus esiintyy laajemmassa kontekstissa, jossa Marx käsittelee uskontoa lohdutuksena ja pakokeinona sorretulle ihmiselle kapitalistisessa yhteiskunnassa — se lievittää kärsimystä hetkellisesti, mutta ei puutu sen todellisiin syihin, aivan kuten oopiumi lievittää kipua puuttumatta sen aiheuttajaan.
Usko (ei uskonto) on loputon elämän lähde. Ei vain nautinnon ja helpotuksen vaan ihan kaiken. Ihan kaiken. Jos ei-uskova arvioi uskoa ulkoa päin, hän ei voi koskaan antaa siitä parempaa lausuntoa, kuin mihin hänen puutteellinen ja vajavainen kehonsa pystyy - ei koskaan sitä, mitä uskovan tai jumaloituneen keho ja kokemus on. Jotkut pystyivät näkemään jeesuksenkin jumaluuden ulkoa käsin, mutta eivät kaikki. Suurimmalle osalle jeesus oli ihan jotain muuta, kuin jumala ja ihmeetkin kiellettiin.
Sian mielestä kaikki ovat sikoja. Mutta ihminen näkee ihmisen ja sian eron.