Lue keskustelun säännöt.
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (6245)
"Tuohan on kristinuskon kauneimpia puolia, että Pelastus tulee yksin armosta, ei teoista."
Kyllä mutta se ei silti vastaa reiluuden ja oikeudenmukaisuuden käsitystä. Se että joku muu ottaa rangaistuksen toisen puolesta on toki kaunista mutta ei oikeudenmukaista.
Mieti vaikka että joku tekisi pahaa lapselle. Se että tekijän kaveri meneekin vankilaan tekijän sijasta ei tuntuisi kenestäkään reilulta.
Lisäksi ehdollinen armo ei ole oikeastaan armoa lainkaan. Jos armon ehtona on juuri tietty usko, se on lopulta vain ehdollista anteeksiantoa. Armoa on vain se että antaa jollekin anteeksi siitä huolimatta mitä hän on, ei siksi että hän on jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armo ja pelastus ovat valheita. Kirkon mainososasto on onnistuneesti kampanjoinut termit käyttöön, ja koska uskon puolesta uskovaiset valehtelevat vailla minkäänlaista häveliäisyyttä, termit elävät.
Yllä kirjoittaja ottikin hyvin kiinni sanaan armo ja sen merkitykseen, mitä kristinuskon sanomassa ei toteudu. Samoin ei voida puhua pelastuksesta tilanteessa, jossa uhkaaja jättää uhkavaatimukseen suostuvat kiduttamatta.
Olen usein nostanut tämän esiin, mutta vähemmän yllättäen uskovat eivät halua tätä vakavasti edes pohtia. Heidän pitäisi todella hävetä epärehellisyyttään. On sairasta, että opetetaan rehellisyyttä, kun samaan aikaan ihan tietoisesti kaiken aikaa valehdellaan suut ja silmät täyteen. Puhutaan rakastavasta isästä, joka ei halua tehdä tai tee mitään pahaa, ja samaan aikaan tämä isä Raamatussa omin sanoin kertoo itsestään aivan muuta. Ja niin edelleen. Valheita ja epärehellisyyttä uskon puolesta, joka opettaa päinvastaista. Voiko kornimpaa olla. Ja tässä ketjussa se, millä tavalla vastaillaan ihmisten viesteihin. Aivan härskiä se, että sivuutetaan toistuvasti argumentit ja viestin todellinen sisältö, ja sitten mukavastataan luodun olkiukon pohjalta.
"Samoin ei voida puhua pelastuksesta tilanteessa, jossa uhkaaja jättää uhkavaatimukseen suostuvat kiduttamatta."
Kuuntelin juuri vasta podcastia jossa asia havainnollistettiin hyvin. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on aina syntinen ja tekee aina vääjäämättä pahaa. Paha on siis sisäänrakennettu ihmiseen eikä kukaan voi sitä välttää. Pahan teeminen ei siis ole vapaan tahdon vallassa koska kukaan ei pysty olemaan tekemättä sitä.
Kuitenkin kristinuskon Jumala haluaa rankaista ihmistä tästä hänen itse ihmiseen sisäänrakentamastaan heikkoudesta. Hän siis sitoo jokaisen ihmisen raiteille odottamaan junan tuloa mutta armollisesti kertoo irrottavansa käydet ennen junan tuloa jos ihminen alkaa palvoa ja ylistää häntä. Ja jos näin ei tapahdu, kyse on kuulemma vain ihmisen oma vapaa valinta tehdä pahaa. Vaikka jokaisen kertominen syntiseksi nimenomaan todistaa että kyse ei ole mistään valinnasta.
Claude: Periaatteessa qubitilla on äärettömän monta mahdollista tilaa – toisin kuin klassisella bitillä, jolla on vain kaksi tilaa (0 tai 1).
Jumala "toiminee" kvanttitasoakin selvästi subtiilimmalla tasolla, oikeastaan kai äärettömän subtiililla. Hänen sanomansa on ollut välttämätöntä tuoda karkealle, verbaalisesti ilmaistavissa olevalle tasolle, jotta se olisi ihmisen suhteellisen pienten aivojen käsitettävissä edes joten kuten. Se lienee eräänlainen kompromissi absoluutin, ikuisen, ja relatiivisen, ajallisen välillä?
Vierailija kirjoitti:
Claude: Periaatteessa qubitilla on äärettömän monta mahdollista tilaa – toisin kuin klassisella bitillä, jolla on vain kaksi tilaa (0 tai 1).
Jumala "toiminee" kvanttitasoakin selvästi subtiilimmalla tasolla, oikeastaan kai äärettömän subtiililla. Hänen sanomansa on ollut välttämätöntä tuoda karkealle, verbaalisesti ilmaistavissa olevalle tasolle, jotta se olisi ihmisen suhteellisen pienten aivojen käsitettävissä edes joten kuten. Se lienee eräänlainen kompromissi absoluutin, ikuisen, ja relatiivisen, ajallisen välillä?
Sama pätee Zeukseen, Odiniin, Shivaan ja kaikkiin muihinkin jumaliin. Mistä tietää, mikä on oikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se erikoinen jumala joka sanoisi että tehkää mitä vaan, mistään ei seuraa mitään eikä millään ole väliä. Näinhän oikeastaan jo nyt ajatellaankin. Maallinen laki vielä tavoittaa jos tavoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Claude: Periaatteessa qubitilla on äärettömän monta mahdollista tilaa – toisin kuin klassisella bitillä, jolla on vain kaksi tilaa (0 tai 1).
Jumala "toiminee" kvanttitasoakin selvästi subtiilimmalla tasolla, oikeastaan kai äärettömän subtiililla. Hänen sanomansa on ollut välttämätöntä tuoda karkealle, verbaalisesti ilmaistavissa olevalle tasolle, jotta se olisi ihmisen suhteellisen pienten aivojen käsitettävissä edes joten kuten. Se lienee eräänlainen kompromissi absoluutin, ikuisen, ja relatiivisen, ajallisen välillä?
Sama pätee Zeukseen, Odiniin, Shivaan ja kaikkiin muihinkin jumaliin. Mistä tietää, mikä on oikea?
Näille on annettu merkitys, netistäkin voi lukea. Kaikkivaltias Jumala on eri asia, ainoa jumala, kaikkivaltias.
Ja se Jumala on Sri Krishna, sillä Srimad Baghavatamissa sanotaan Krishnan olevan ainoa Jumala ja muut jumalat ovat vain epätäydellisen ihmisen yritystä selittää Krishnan täydellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon yksinkertaisempi sanoma kun tämän maailman ymmärtäminen nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se erikoinen jumala joka sanoisi että tehkää mitä vaan, mistään ei seuraa mitään eikä millään ole väliä. Näinhän oikeastaan jo nyt ajatellaankin. Maallinen laki vielä tavoittaa jos tavoittaa.
Heh, miten niin? Mikä sääntö sanoo, että jumalan pitäisi tehdä mitään? Nythän maailma näyttää juuri täsmälleen siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä?
Jos emme tajua totuutta joka asiassa, se varjelee myös ylpeydeltä ja tekee nöyremmäksi, jos joutuu asioista muidenkin kanssa keskustelemaan ja pohtimaan niitä toisten seurassa. Toinen syy on sielunvihollinen. Jos se tajuaisi kaikki Jumalan ajatukset ja suunnitelmat, se voisi estää niitä tapahtumasta. Mutta se ei tajua kaikkea, koska monet asiat on verhottu symboliikkaan ja Jumala avaa niitä vain sellaisille, jotka haluavat seurata Jumalaa. Sielunvihollinen taas on Jumalan ja hänen suunnitelmiensa vastustaja, eikä se esim. ymmärtänyt, mitä Jeesuksen ristinkuolema tarkoittaisi sille itselleen. Jos se olisi ymmärtänyt sen, niin se olisi tehnyt kaikkensa, ettei Jeesus kuole ristillä, koska se vapauttaa ihmiset sielunvihollisen vallasta.
Otappa tähän tekstiisi heijastuspinnaksi väite, että Jumala on kaikkivaltias, ja pohdi asiaa sen valossa? Näyttäytyykö järkevänä vai onko kaikkivaltiuden väite kristinuskon yksi suurimmista kompastuskivistä? Ongelmille keksitään aina selityksiä, miksi Jumalan pitää niin tai näin yms, ja silloin niitä keksiessä kailkivaltius unohtuu tyystin, vaikka muuten sen nimeen vannotaan.
Jeesus on suurin kompastuskivi.
Jollekin taas se, että ihmisen ymmärrys ei ulotu siihen mikä on Jumala (eli Kaikkivaltias). Ihminen kun (omasta syntisyydestään käsin, Paholaisen pettämänä, kuten alkukertomus kertoo) haluaa itse asettua Jumalan paikalle, hallita ja kontrolloida kaikkea. Ja sitä tämä pieni luotu ei kykene tekemään, sillä hänen pienet ajatuksensa ovat esim. aikaan sidottuja, toisin kuin Kaikkivaltiaan, joka kaikkea hallitsee. Luotu ei voi asettua Luojaksi. Saviruukku ei sano valajalkeen: "Miksi teit minusta tällaisen? Sinulla ei ole oikeutta minuun. "Tekijällä on tekijän oikeus.
Jos ihminen kykenisi luomaan robotin, jolla olisi aito subjektiivinen kokemusmaailma ja kyky kokea kärsimystä, olisiko ihminen tekijän oikeudella moraalisesti vapaa kohtelemaan kyseistä robottia haluamallaan tavalla?
Voisi myös kysyä olisiko ihminen valmis uhraamaan itsensä (Pojassaan) robotin tähden. Rakastaisiko hän robottiansa niin paljon ja kaipaisiko mustasukkaisuuteen asti sitä henkeä jonka olisi robottiinsa puhaltanut ( vaikka robotti ei hänestä välittänyt eikä halunnut elää hänen yhteydessään vaan mielummin kapinassa tekijäihmistään vastaan).
Voisihan sitä kaikenlaista kysellä. Eikö sinua ihmetytä, että mikä pointti sillä uhrilla oli, koska olisihan Jumala kaikkivaltiaana voinut ratkaista asian ihan millä tahansa keinolla, eli mitään uhria ei tarvittu. Eikö se ole sairasta tappaa oma poika kitumalla siksi, että joku muu on tehnyt väärin? Ja eikö ihmetytä se, että mikä uhri se Jeesus edes oli, kun pitkän viikonlopun jälkeen hengasi taas geimeissä mukana?
Ihmiset eivät kapinoi mitenkään yleisesti Jumalaa vastaan. Se ei ole mitään kapinaa, ettei usko teidän satuja. Miksi teillä on niin vaikea sitä ymmärtää? Kapinoitko sinä Mustanaamiota vastaan vai etkö vaan usko siihen? Niinpä. Lopeta siis typeryyksien tunkitus.
Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko.
Ja risti merkitsee minulle armahdusta ja suurinta rakkautta. Olen äärettömän kiitollinen ristintyöstä. Tiedän että siihen sisältyy suurin voima, Jeesuksen veren voima, se voittaa kuoleman! Jumala herätti Jeesuksen, Hän voi herättää ihmisen kuolleessa tilassa olevan hengen.
Olen kapinasta kanssasi täysin eri mieltä. Ihminen todellakin kapinoi Jumalaa vastaan. Länsimaissa, missä kristillisyyttä tunnetaan, sitä pilkataan ja väheksytään. Muualla voi joutua vankilaan tai mestattavaksi jos tunnustaa Jeesuksen nimeä. Juutalaiset, jotka tavallaan edustavat Jumalan antamaa lakia, ovat vihattuja kautta aikojen. Kristalliyönä haluttiin polttaa synagogat joissa oli Jumalan antamia lakikääröjä. Ihminen haluaa hallita omalakisesti, hyväksymättä Jumalan lakia. Ottamatta vastaan Jumalan armoa. Niin kova on ihminen. Niin uppiniskainen ja täynnä omahyväisyyttä. Ja silti Jumalan rakkauden kohde. Sieltä Jumala ihmistä vetää - hyvyydellään ja joskus polvilleen pudottamisen kautta, ihmisen omaksi parhaaksi. Lopussa tosin kaikki polvet notkistuvat Jeesuksen Kristuksen edessä.
Tajusi on sangen erikoinen. Minusta se on rehellisesti sanottuna täysin sairas.
Ja olet totaalisen väärässä myös kapinoinnista. Länsimaissa on suurin osa kristityistä, eikä mitään mittavaa pilkkaa. Sitä on, mutta se ei kohdistu mihinkään Jumalaan, vaan uskontoon. Sillä on valtava ero. Sinun uskosi perustuu monille valheille, joista on pakko pitää kiinni, jotta tarina pysyisi jotakuinkin kasassa, mutta koeta nyt käsittää, että sellainen ei kapinoi Jumalaa vastaan, joka ei siihen usko. Naurettavava väite. Kirkkoa ja kristinuskoa vastaan varmasti kapinoi, mutta ne nähdään sortokoneistoina, mitä ne ovat historiassa olleetkin.
Makaronimaista nähdä usko sortokoneistona. Se uskovainen mummu joka luki lapsenlapselkeen iltarukouksen ja kertoi Taivaan Isästä, rukoili lapsen puolesta kaikki ne vuodet kun lapsi kulki omaa tietään ja eksyi päihteisiin ja väärään seuraan. Onneksi siemen iti ja lapsi muisti mummun opetukset. Kääntyi ja huusi lopulta pohjalta apua mummun osoittamasta suunnasta . Ja Jeesus vastasi. Voi sitä iloa, kun saatiin yhdessä iloita uudesta tiestä, tulevaisuudesta, kotiintulosta. Sorto ja koneisto - ne kuuluvat aivan toisaalle. Onni ja perhe, siinä kuuvaavammat termit.
Puhut taas USKOSTA,vaikka kyse oli USKONNOSTA, joka tosin usein määrittää sen, millaisena jumala(t) koetaan. Uskoa sellaisenaan on paha vastustaa, mutta siihen uskonnon mukana liitetyt dogmit ovat usein ärtymystä aiheuttavia.
Mut sillä mummolla on se aito usko. Toki se käy myös jonkin kristillisen suunnan jumalanpalveluksessa ja jos ei pääse niin kuuntelee radiosta. Iltaisin rukoilee polvistuen ja pyytää Jumalan varjelusta ja johdatusta lapsenlapsilleen. Palveleeko tämä sortokoneistoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä?
Jos emme tajua totuutta joka asiassa, se varjelee myös ylpeydeltä ja tekee nöyremmäksi, jos joutuu asioista muidenkin kanssa keskustelemaan ja pohtimaan niitä toisten seurassa. Toinen syy on sielunvihollinen. Jos se tajuaisi kaikki Jumalan ajatukset ja suunnitelmat, se voisi estää niitä tapahtumasta. Mutta se ei tajua kaikkea, koska monet asiat on verhottu symboliikkaan ja Jumala avaa niitä vain sellaisille, jotka haluavat seurata Jumalaa. Sielunvihollinen taas on Jumalan ja hänen suunnitelmiensa vastustaja, eikä se esim. ymmärtänyt, mitä Jeesuksen ristinkuolema tarkoittaisi sille itselleen. Jos se olisi ymmärtänyt sen, niin se olisi tehnyt kaikkensa, ettei Jeesus kuole ristillä, koska se vapauttaa ihmiset sielunvihollisen vallasta.
Otappa tähän tekstiisi heijastuspinnaksi väite, että Jumala on kaikkivaltias, ja pohdi asiaa sen valossa? Näyttäytyykö järkevänä vai onko kaikkivaltiuden väite kristinuskon yksi suurimmista kompastuskivistä? Ongelmille keksitään aina selityksiä, miksi Jumalan pitää niin tai näin yms, ja silloin niitä keksiessä kailkivaltius unohtuu tyystin, vaikka muuten sen nimeen vannotaan.
Jeesus on suurin kompastuskivi.
Jollekin taas se, että ihmisen ymmärrys ei ulotu siihen mikä on Jumala (eli Kaikkivaltias). Ihminen kun (omasta syntisyydestään käsin, Paholaisen pettämänä, kuten alkukertomus kertoo) haluaa itse asettua Jumalan paikalle, hallita ja kontrolloida kaikkea. Ja sitä tämä pieni luotu ei kykene tekemään, sillä hänen pienet ajatuksensa ovat esim. aikaan sidottuja, toisin kuin Kaikkivaltiaan, joka kaikkea hallitsee. Luotu ei voi asettua Luojaksi. Saviruukku ei sano valajalkeen: "Miksi teit minusta tällaisen? Sinulla ei ole oikeutta minuun. "Tekijällä on tekijän oikeus.
Jos ihminen kykenisi luomaan robotin, jolla olisi aito subjektiivinen kokemusmaailma ja kyky kokea kärsimystä, olisiko ihminen tekijän oikeudella moraalisesti vapaa kohtelemaan kyseistä robottia haluamallaan tavalla?
Voisi myös kysyä olisiko ihminen valmis uhraamaan itsensä (Pojassaan) robotin tähden. Rakastaisiko hän robottiansa niin paljon ja kaipaisiko mustasukkaisuuteen asti sitä henkeä jonka olisi robottiinsa puhaltanut ( vaikka robotti ei hänestä välittänyt eikä halunnut elää hänen yhteydessään vaan mielummin kapinassa tekijäihmistään vastaan).
Voisihan sitä kaikenlaista kysellä. Eikö sinua ihmetytä, että mikä pointti sillä uhrilla oli, koska olisihan Jumala kaikkivaltiaana voinut ratkaista asian ihan millä tahansa keinolla, eli mitään uhria ei tarvittu. Eikö se ole sairasta tappaa oma poika kitumalla siksi, että joku muu on tehnyt väärin? Ja eikö ihmetytä se, että mikä uhri se Jeesus edes oli, kun pitkän viikonlopun jälkeen hengasi taas geimeissä mukana?
Ihmiset eivät kapinoi mitenkään yleisesti Jumalaa vastaan. Se ei ole mitään kapinaa, ettei usko teidän satuja. Miksi teillä on niin vaikea sitä ymmärtää? Kapinoitko sinä Mustanaamiota vastaan vai etkö vaan usko siihen? Niinpä. Lopeta siis typeryyksien tunkitus.
Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko.
Ja risti merkitsee minulle armahdusta ja suurinta rakkautta. Olen äärettömän kiitollinen ristintyöstä. Tiedän että siihen sisältyy suurin voima, Jeesuksen veren voima, se voittaa kuoleman! Jumala herätti Jeesuksen, Hän voi herättää ihmisen kuolleessa tilassa olevan hengen.
Olen kapinasta kanssasi täysin eri mieltä. Ihminen todellakin kapinoi Jumalaa vastaan. Länsimaissa, missä kristillisyyttä tunnetaan, sitä pilkataan ja väheksytään. Muualla voi joutua vankilaan tai mestattavaksi jos tunnustaa Jeesuksen nimeä. Juutalaiset, jotka tavallaan edustavat Jumalan antamaa lakia, ovat vihattuja kautta aikojen. Kristalliyönä haluttiin polttaa synagogat joissa oli Jumalan antamia lakikääröjä. Ihminen haluaa hallita omalakisesti, hyväksymättä Jumalan lakia. Ottamatta vastaan Jumalan armoa. Niin kova on ihminen. Niin uppiniskainen ja täynnä omahyväisyyttä. Ja silti Jumalan rakkauden kohde. Sieltä Jumala ihmistä vetää - hyvyydellään ja joskus polvilleen pudottamisen kautta, ihmisen omaksi parhaaksi. Lopussa tosin kaikki polvet notkistuvat Jeesuksen Kristuksen edessä.
Tajusi on sangen erikoinen. Minusta se on rehellisesti sanottuna täysin sairas.
Ja olet totaalisen väärässä myös kapinoinnista. Länsimaissa on suurin osa kristityistä, eikä mitään mittavaa pilkkaa. Sitä on, mutta se ei kohdistu mihinkään Jumalaan, vaan uskontoon. Sillä on valtava ero. Sinun uskosi perustuu monille valheille, joista on pakko pitää kiinni, jotta tarina pysyisi jotakuinkin kasassa, mutta koeta nyt käsittää, että sellainen ei kapinoi Jumalaa vastaan, joka ei siihen usko. Naurettavava väite. Kirkkoa ja kristinuskoa vastaan varmasti kapinoi, mutta ne nähdään sortokoneistoina, mitä ne ovat historiassa olleetkin.
Makaronimaista nähdä usko sortokoneistona. Se uskovainen mummu joka luki lapsenlapselkeen iltarukouksen ja kertoi Taivaan Isästä, rukoili lapsen puolesta kaikki ne vuodet kun lapsi kulki omaa tietään ja eksyi päihteisiin ja väärään seuraan. Onneksi siemen iti ja lapsi muisti mummun opetukset. Kääntyi ja huusi lopulta pohjalta apua mummun osoittamasta suunnasta . Ja Jeesus vastasi. Voi sitä iloa, kun saatiin yhdessä iloita uudesta tiestä, tulevaisuudesta, kotiintulosta. Sorto ja koneisto - ne kuuluvat aivan toisaalle. Onni ja perhe, siinä kuuvaavammat termit.
Puhut taas USKOSTA,vaikka kyse oli USKONNOSTA, joka tosin usein määrittää sen, millaisena jumala(t) koetaan. Uskoa sellaisenaan on paha vastustaa, mutta siihen uskonnon mukana liitetyt dogmit ovat usein ärtymystä aiheuttavia.
Mut sillä mummolla on se aito usko. Toki se käy myös jonkin kristillisen suunnan jumalanpalveluksessa ja jos ei pääse niin kuuntelee radiosta. Iltaisin rukoilee polvistuen ja pyytää Jumalan varjelusta ja johdatusta lapsenlapsilleen. Palveleeko tämä sortokoneistoa?
Seurakunnat ovat täysin turhia. Eikö jumala muka kuuntele ketä tahansa missä tahansa, vai tarvitaanko pappi puhuttelemaan jumalaa seurakunnan puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se erikoinen jumala joka sanoisi että tehkää mitä vaan, mistään ei seuraa mitään eikä millään ole väliä. Näinhän oikeastaan jo nyt ajatellaankin. Maallinen laki vielä tavoittaa jos tavoittaa.
Heh, miten niin? Mikä sääntö sanoo, että jumalan pitäisi tehdä mitään? Nythän maailma näyttää juuri täsmälleen siltä.
Joissakin länsi-afrikkalaisissa ja afrokaribialaisissa uskonnoissa Luojajumala loi universumin ja jätti sen oman onnensa nojaan. Tätä Jumalaa ei kiinnosta pätkääkään mitä ihminen tekee, toisin kuin kristittyjen Jumalaa, joka on suorastaan sairaalloisen kiinnostunut ihmisten seksielämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Eikä sovi unohtaa, että "taivaallinen tuomari" on samalla syyttäjä ja asianomainen. Enempää jäävi ei voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
"Samoin ei voida puhua pelastuksesta tilanteessa, jossa uhkaaja jättää uhkavaatimukseen suostuvat kiduttamatta."
Kuuntelin juuri vasta podcastia jossa asia havainnollistettiin hyvin. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on aina syntinen ja tekee aina vääjäämättä pahaa. Paha on siis sisäänrakennettu ihmiseen eikä kukaan voi sitä välttää. Pahan teeminen ei siis ole vapaan tahdon vallassa koska kukaan ei pysty olemaan tekemättä sitä.
Kuitenkin kristinuskon Jumala haluaa rankaista ihmistä tästä hänen itse ihmiseen sisäänrakentamastaan heikkoudesta. Hän siis sitoo jokaisen ihmisen raiteille odottamaan junan tuloa mutta armollisesti kertoo irrottavansa käydet ennen junan tuloa jos ihminen alkaa palvoa ja ylistää häntä. Ja jos näin ei tapahdu, kyse on kuulemma vain ihmisen oma vapaa valinta tehdä pahaa. Vaikka jokaisen kertominen syntiseksi nimenomaan todistaa että kyse ei ole mistään valinnasta.
Niin, no sielunvihollinen pitää ihmistä otteessaan, orjanaan. "Kenen voittama ihminen on, sen orja hän on." Vapaa tahto on huutaa avuksi Herraa hädänpäivänä. Hän auttaa. Ja ihmsen tulee kunnioittaa Häntä. Tämä on marssijärjestys.
Voima tulee Jumalalta. Se voima voittaa kaikki muut voimat. Jumalan voittama ihminen on vapaa. Hänen henkensä on vapaa ja se syttyy rakkaudesta ja kiitollisuudesta ylistämään Vapauttajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä?
Jos emme tajua totuutta joka asiassa, se varjelee myös ylpeydeltä ja tekee nöyremmäksi, jos joutuu asioista muidenkin kanssa keskustelemaan ja pohtimaan niitä toisten seurassa. Toinen syy on sielunvihollinen. Jos se tajuaisi kaikki Jumalan ajatukset ja suunnitelmat, se voisi estää niitä tapahtumasta. Mutta se ei tajua kaikkea, koska monet asiat on verhottu symboliikkaan ja Jumala avaa niitä vain sellaisille, jotka haluavat seurata Jumalaa. Sielunvihollinen taas on Jumalan ja hänen suunnitelmiensa vastustaja, eikä se esim. ymmärtänyt, mitä Jeesuksen ristinkuolema tarkoittaisi sille itselleen. Jos se olisi ymmärtänyt sen, niin se olisi tehnyt kaikkensa, ettei Jeesus kuole ristillä, koska se vapauttaa ihmiset sielunvihollisen vallasta.
Otappa tähän tekstiisi heijastuspinnaksi väite, että Jumala on kaikkivaltias, ja pohdi asiaa sen valossa? Näyttäytyykö järkevänä vai onko kaikkivaltiuden väite kristinuskon yksi suurimmista kompastuskivistä? Ongelmille keksitään aina selityksiä, miksi Jumalan pitää niin tai näin yms, ja silloin niitä keksiessä kailkivaltius unohtuu tyystin, vaikka muuten sen nimeen vannotaan.
Jeesus on suurin kompastuskivi.
Jollekin taas se, että ihmisen ymmärrys ei ulotu siihen mikä on Jumala (eli Kaikkivaltias). Ihminen kun (omasta syntisyydestään käsin, Paholaisen pettämänä, kuten alkukertomus kertoo) haluaa itse asettua Jumalan paikalle, hallita ja kontrolloida kaikkea. Ja sitä tämä pieni luotu ei kykene tekemään, sillä hänen pienet ajatuksensa ovat esim. aikaan sidottuja, toisin kuin Kaikkivaltiaan, joka kaikkea hallitsee. Luotu ei voi asettua Luojaksi. Saviruukku ei sano valajalkeen: "Miksi teit minusta tällaisen? Sinulla ei ole oikeutta minuun. "Tekijällä on tekijän oikeus.
Jos ihminen kykenisi luomaan robotin, jolla olisi aito subjektiivinen kokemusmaailma ja kyky kokea kärsimystä, olisiko ihminen tekijän oikeudella moraalisesti vapaa kohtelemaan kyseistä robottia haluamallaan tavalla?
Voisi myös kysyä olisiko ihminen valmis uhraamaan itsensä (Pojassaan) robotin tähden. Rakastaisiko hän robottiansa niin paljon ja kaipaisiko mustasukkaisuuteen asti sitä henkeä jonka olisi robottiinsa puhaltanut ( vaikka robotti ei hänestä välittänyt eikä halunnut elää hänen yhteydessään vaan mielummin kapinassa tekijäihmistään vastaan).
Voisihan sitä kaikenlaista kysellä. Eikö sinua ihmetytä, että mikä pointti sillä uhrilla oli, koska olisihan Jumala kaikkivaltiaana voinut ratkaista asian ihan millä tahansa keinolla, eli mitään uhria ei tarvittu. Eikö se ole sairasta tappaa oma poika kitumalla siksi, että joku muu on tehnyt väärin? Ja eikö ihmetytä se, että mikä uhri se Jeesus edes oli, kun pitkän viikonlopun jälkeen hengasi taas geimeissä mukana?
Ihmiset eivät kapinoi mitenkään yleisesti Jumalaa vastaan. Se ei ole mitään kapinaa, ettei usko teidän satuja. Miksi teillä on niin vaikea sitä ymmärtää? Kapinoitko sinä Mustanaamiota vastaan vai etkö vaan usko siihen? Niinpä. Lopeta siis typeryyksien tunkitus.
Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko.
Ja risti merkitsee minulle armahdusta ja suurinta rakkautta. Olen äärettömän kiitollinen ristintyöstä. Tiedän että siihen sisältyy suurin voima, Jeesuksen veren voima, se voittaa kuoleman! Jumala herätti Jeesuksen, Hän voi herättää ihmisen kuolleessa tilassa olevan hengen.
Olen kapinasta kanssasi täysin eri mieltä. Ihminen todellakin kapinoi Jumalaa vastaan. Länsimaissa, missä kristillisyyttä tunnetaan, sitä pilkataan ja väheksytään. Muualla voi joutua vankilaan tai mestattavaksi jos tunnustaa Jeesuksen nimeä. Juutalaiset, jotka tavallaan edustavat Jumalan antamaa lakia, ovat vihattuja kautta aikojen. Kristalliyönä haluttiin polttaa synagogat joissa oli Jumalan antamia lakikääröjä. Ihminen haluaa hallita omalakisesti, hyväksymättä Jumalan lakia. Ottamatta vastaan Jumalan armoa. Niin kova on ihminen. Niin uppiniskainen ja täynnä omahyväisyyttä. Ja silti Jumalan rakkauden kohde. Sieltä Jumala ihmistä vetää - hyvyydellään ja joskus polvilleen pudottamisen kautta, ihmisen omaksi parhaaksi. Lopussa tosin kaikki polvet notkistuvat Jeesuksen Kristuksen edessä.
Tajusi on sangen erikoinen. Minusta se on rehellisesti sanottuna täysin sairas.
Ja olet totaalisen väärässä myös kapinoinnista. Länsimaissa on suurin osa kristityistä, eikä mitään mittavaa pilkkaa. Sitä on, mutta se ei kohdistu mihinkään Jumalaan, vaan uskontoon. Sillä on valtava ero. Sinun uskosi perustuu monille valheille, joista on pakko pitää kiinni, jotta tarina pysyisi jotakuinkin kasassa, mutta koeta nyt käsittää, että sellainen ei kapinoi Jumalaa vastaan, joka ei siihen usko. Naurettavava väite. Kirkkoa ja kristinuskoa vastaan varmasti kapinoi, mutta ne nähdään sortokoneistoina, mitä ne ovat historiassa olleetkin.
Makaronimaista nähdä usko sortokoneistona. Se uskovainen mummu joka luki lapsenlapselkeen iltarukouksen ja kertoi Taivaan Isästä, rukoili lapsen puolesta kaikki ne vuodet kun lapsi kulki omaa tietään ja eksyi päihteisiin ja väärään seuraan. Onneksi siemen iti ja lapsi muisti mummun opetukset. Kääntyi ja huusi lopulta pohjalta apua mummun osoittamasta suunnasta . Ja Jeesus vastasi. Voi sitä iloa, kun saatiin yhdessä iloita uudesta tiestä, tulevaisuudesta, kotiintulosta. Sorto ja koneisto - ne kuuluvat aivan toisaalle. Onni ja perhe, siinä kuuvaavammat termit.
Puhut taas USKOSTA,vaikka kyse oli USKONNOSTA, joka tosin usein määrittää sen, millaisena jumala(t) koetaan. Uskoa sellaisenaan on paha vastustaa, mutta siihen uskonnon mukana liitetyt dogmit ovat usein ärtymystä aiheuttavia.
Mut sillä mummolla on se aito usko. Toki se käy myös jonkin kristillisen suunnan jumalanpalveluksessa ja jos ei pääse niin kuuntelee radiosta. Iltaisin rukoilee polvistuen ja pyytää Jumalan varjelusta ja johdatusta lapsenlapsilleen. Palveleeko tämä sortokoneistoa?
Seurakunnat ovat täysin turhia. Eikö jumala muka kuuntele ketä tahansa missä tahansa, vai tarvitaanko pappi puhuttelemaan jumalaa seurakunnan puolesta?
Seurakunta on yllättävän tärkeä. Sitä Raamattu sanoo Kristuksen ruumiiksi maan päällä. Eli uskovien yhteys, yhteinen rukous, sanan kuuleminen, auttamistyö. Jumala kuulee missä tahansa. Mutta Hänen tahto on, että uskovat kokoontuvat yhteen. Seurakuntalaiset palvelevat toisiaan saamillaan lahjoilla ja kantavat yhdessä asioita rukouksessa Jumalalle. Pappi jakaa sanaa saarnassa, johtaa ja opettaa seurakuntaa. Toisaalta jokainen uskova on ns. pappi eli voi jakaa evankeliumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Varo Jumalan pilkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ihmetytä. Vääryys on rangaistavaa. Tajuni sanoo, että esim. jos joku murhaa toisen, se on rangaistava teko."
Kristinusko ei vastaa kyllä tuohon rangaistavuuteen mitenkään johdonmukaisella eikä edes reilulla tavalla. Ensinnäkin se palkitsee uskoa, ei hyvä tekoja. Vääryys jää rankaisematta jos vain oikeassa kohdassa uskoo. Ja hyvä teko jää palkitsematta jos ei usko. Siinä ei ole mitään reiluutta.
Toisekseen Juuesuksen "sovitustyö" oli juuri sitä vastaan mitä sinäkin koet oikeaksi eli pahan teon rangaistavuuden. Jos joku muu ottaa toisen rangaistuksen kantaakseen ja sovittaa sen, se alkuperäinen paha teko jää nimenomaan rankaisematta joka ei ole reilua eikä oikein.
Kyllä tämä rangaistavuus ja sovitus liittyen hyvään ja pahaan nyt vain menee näin. Jumala on oikeudenmukainen ja Jumala on armollinen. Oikeus ja armo. Tuomari tuomitsee. Tuomari armahtaa. Jumala tekee molemmat. Hän on oikeudenmukainen tuomari, hän ei hyväksy syntiä. (vääryys Jumalan edessä ja Jumalaa kohtaan). Synnistä seuraa rangaistus. Jeesus kärsi rangaistuksen. Jumala rakastaa syntistä. Jumala armahtaa. Hän on tuomari joka antaa armon, suuren velan anteeksi. Ihminen taas on se pikkunilkki joka saatuaan itse kuninkaalta armahduksen ja suuren velan anteeksi kohtaa kaverin joka on hänelle pienen määrän velkaa ja heti käy kaverinsa kurkkuun. Tämä kertomus Raamatusta.
Tuomari, joka jakelee rangaistuksia ja armahduksia sillä perusteella, onko syytetty tuomarin pojan kaveri, ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen tuomari. Sanoisin jopa, että tämä on täysin epäpätevä tuomariksi ja hänet itsensä pitäisi tuomita.
Varo Jumalan pilkkaa.
Pilkkaako jumala? Jumalanpilkka taas on se, mitä ihminen tekee.
Tuohan on kristinuskon kauneimpia puolia, että Pelastus tulee yksin armosta, ei teoista. Muslimi antaa almun koska se on käsky islamissa, hindu ja buddhalainen koska sillä saa karmapisteitä, shintolaisista kukaan ei tiedä miksi tekevät mitään, ehkä koska menninkäinen käski, mutta kristitty antaa vähästään puhtaasti omasta halustaan.