Lue keskustelun säännöt.
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (8754)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Niinpä, saan uskoa lohikäärmeisiin ja sinulla ei ole nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Toki, pysytään asiallisena, kun kritisoidaan perusteettomia ja todistamattomia uskomuksia. Ettei luulevaiset pahastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Niinpä, saan uskoa lohikäärmeisiin ja sinulla ei ole nokan koputtamista.
Kyllä ja edelleenkin pyydän ettette puhuisi puolestani. Tiedän kyllä että olemassa on kaikenlaisia henkiauttajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
"Oikealainen keskustelu" kuulostaa tässä yhteydessä samalta kuin pohjois-korealainen Juche -aate. Suuri johtaja päättää, miten keskustellaan, mistä ja milloin 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
Uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole epäasiallista. Sinulle vain tulee epämukava olo kiusallisista kysymyksistä.
Esim. Tiesikö kaikkitietävä jumala etukäteen syntiinlankeemuksen seurauksineen luodessaan maailman? Et halua vastata siihen, sillä asian miettiminen aiheuttaa sinulle henkisesti epämukavan olon. Siispä leimaat kysymyksen epäasialliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
"Oikealainen keskustelu" kuulostaa tässä yhteydessä samalta kuin pohjois-korealainen Juche -aate. Suuri johtaja päättää, miten keskustellaan, mistä ja milloin 🤣
Ei nyt suinkaan mutta jos päästäisiin jo itse asioihin kiinni kun vuosia olen joutunut vain todistelemaan itseäni teille. Ei ihan kohtuullista mielestäni eikä niin mukavaa kun keskittyisin itsekin mielelläni vain olennaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
Uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole epäasiallista. Sinulle vain tulee epämukava olo kiusallisista kysymyksistä.
Esim. Tiesikö kaikkitietävä jumala etukäteen syntiinlankeemuksen seurauksineen luodessaan maailman? Et halua vastata siihen, sillä asian miettiminen aiheuttaa sinulle henkisesti epämukavan olon. Siispä leimaat kysymyksen epäasialliseksi.
Minä se vain olen, näkijä. Olen kyllä vastannut kysymyksiinne jo vuosia.
Vastaan sinulle saamani tiedon mukaan että kysymyksesi on hieman epäselvä mutta siihen halutaan vastata "ei nyt ihan tiennyt siinä vaiheessa vielä tätä tilannetta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
"Oikealainen keskustelu" kuulostaa tässä yhteydessä samalta kuin pohjois-korealainen Juche -aate. Suuri johtaja päättää, miten keskustellaan, mistä ja milloin 🤣
Ei nyt suinkaan mutta jos päästäisiin jo itse asioihin kiinni kun vuosia olen joutunut vain todistelemaan itseäni teille. Ei ihan kohtuullista mielestäni eikä niin mukavaa kun keskittyisin itsekin mielelläni vain olennaiseen.
Niin, olennainen asia on jumalan olemassaolo. Siitä ei ole vielä todisteita. Ehkä esität niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
Uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole epäasiallista. Sinulle vain tulee epämukava olo kiusallisista kysymyksistä.
Esim. Tiesikö kaikkitietävä jumala etukäteen syntiinlankeemuksen seurauksineen luodessaan maailman? Et halua vastata siihen, sillä asian miettiminen aiheuttaa sinulle henkisesti epämukavan olon. Siispä leimaat kysymyksen epäasialliseksi.
Minä se vain olen, näkijä. Olen kyllä vastannut kysymyksiinne jo vuosia.
Vastaan sinulle saamani tiedon mukaan että kysymyksesi on hieman epäselvä mutta siihen halutaan vastata "ei nyt ihan tiennyt siinä vaiheessa vielä tätä tilannetta".
Jumala ei siis ole kaikkitietävä. Miksi väität olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
"Oikealainen keskustelu" kuulostaa tässä yhteydessä samalta kuin pohjois-korealainen Juche -aate. Suuri johtaja päättää, miten keskustellaan, mistä ja milloin 🤣
Ei nyt suinkaan mutta jos päästäisiin jo itse asioihin kiinni kun vuosia olen joutunut vain todistelemaan itseäni teille. Ei ihan kohtuullista mielestäni eikä niin mukavaa kun keskittyisin itsekin mielelläni vain olennaiseen.
Niin, olennainen asia on jumalan olemassaolo. Siitä ei ole vielä todisteita. Ehkä esität niitä?
Ehkä tai ehkä en, mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dhammapada 165: "Itse ihminen tekee pahan teon, itse hän siitä saastuu, itse hän jättää pahan teon tekemättä, itse hän puhdistuu. Puhtaus ja epäpuhtaus riippuvat itsestä, toinen ei voi toista puhdistaa."
Tämä on totta.
Enintään hyvin symbolisessa mielessä. Kiistän täysin "saastuneisuuden" ja "puhtauden" olemassaolon sellaisina konsepteina, kuin ne tässä esitetään (saastuminen pahojen tekojen seurauksena, puhdistuminen pahoja tekoja välttämällä) aivan samoin kuin kiistän synnin olemassaolon.
No sitten emme voisi edes jatkaa keskustelua koko aiheesta.
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe onkin se, onko uskonnon totuudesta jotain todisteita. Kaikki opin sisältö on täysin merkityksetöntä siihen asti, että on annettu hyvät (tai aloitetaan vaikka kohtalaisista) syyt ajatella, että uskonto on totta.
Tai no, opin sisältö ei ole täysin merkityksetöntä mutta se on merkityksellistä ainoastaan samassa mielessä kuin mikä hyvänsä ideoiden lähde on merkityksellinen, punnittava yksi idea kerrallaan ilman minkäänlaista oletusta, että ne ovat pyhiä ideoita (tai pikemminkin oletuksella, että ne eivät ole pyhiä ideoita).
Uskonnoista keskustellessa ainoa järjellinen keskustelun aihe
Maailma ei toimi järjellä ja uskonto ei ole järjelle alainen. Jumala ei ole millekään maalliselle laille alainen, ei fysiikalle tai muullekaan, kaikista vähiten logiikalle.
On täysin turhaa keskustella uskon ja hengellisyyden järjellisyydestä, se on kuin keskustelisi kengännauhan hevosellisuudesta.
Jos haluat uskoa, että meillä on yksi metodologia totuuksien tunnistamiseen, joka toimii kaikissa muissa kategorioissa paitsi uskonnollisissa totuuksissa, ja toinen metodologia uskonnollisten totuuksien tunnistamiseen, joka ei toimi missään muussa totuuden tunnistamisen kategorioissa niin usko sitten. Näin vuosikymmenten pohdiskelun jälkeen olen todennut, että nimenomaan tuo on uskontojen kaikkein tolkuttomin väite.
Totuus on yksi. Jumala on totuus. Hän on logiikan ja järjen lähde. Hän on kaiken yläpuolella, varsinkin ihmisjärjen.
Hänen tiensä ihmisille on uskon tie. Järki on Jumalan lahja ja sitä ihmisen kuuluu käyttää. Usko on kuitenkin tie joka vie perille, järki ei siihen kykene. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hengen maailmassa voi tapahtua yllättäviä ja upeita asioita. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Jopa järjenvastaisesti voi Jumala puuttua peliin ja ihminen huomaa että ihme tapahtuu. On järjenvastaista että siemenestä kasvaa taimi ja yhtäkkiä valtava puu. Tai uusi ihminen tähän maailmaan. Jumala antaa elämän ja kasvun. Olemme ihmeen äärellä päivittäin. Kunnia kuuluu Jumalalle!
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.
Pikemminkin niin, ettei PYSTY uskomaan. Uskomisellakin on rajansa. Veikkaan, ettet sinäkään usko lohikäärmeisiin?
Jos kuitenkin puhun itse kun olen huomannut että se on ainoa tapa esittää asiat oikein.
Jos et pysty uskomaan niin anna muille kuitenkin rauha keskustella ja uskoa mihin haluaa.
Eikö keskusteluun kuulu se, että eri mieltä olevatkin saavat kommentoida? Samaa mieltä olemisesta ei juuri ole keskusteltavaa.
Pysytään kuitenkin asiassa asiallisesti.
Aivan asiallinenhan minä olen ollut. Usko ei onnistu pakolla, siitähän edellisessä kommentissani oli kyse. Siltä, mihin uskoo, edellytetään uskottavuutta.
Ei ole pakko uskoa mutta minä en ainakaan enää jaksa vastata epäasiallisuuksiin. Lisäksi näyttää siltä että oikeanlaista keskustelua ei synny joten en koe tarvetta kirjoitella muuten vain. Olen uskostani varma eikä minun tarvitse saada keneltäkään mitään. Asioista keskustelu vain on aina toisinaan mukavaa.
Uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole epäasiallista. Sinulle vain tulee epämukava olo kiusallisista kysymyksistä.
Esim. Tiesikö kaikkitietävä jumala etukäteen syntiinlankeemuksen seurauksineen luodessaan maailman? Et halua vastata siihen, sillä asian miettiminen aiheuttaa sinulle henkisesti epämukavan olon. Siispä leimaat kysymyksen epäasialliseksi.
Minä se vain olen, näkijä. Olen kyllä vastannut kysymyksiinne jo vuosia.
Vastaan sinulle saamani tiedon mukaan että kysymyksesi on hieman epäselvä mutta siihen halutaan vastata "ei nyt ihan tiennyt siinä vaiheessa vielä tätä tilannetta".
Jumala ei siis ole kaikkitietävä. Miksi väität olevan?
Uudelleen. Kaikkitietävä ei tehnyt sitä valintaa. Yritä ymmärtää.
Tarkoitat että joku on vastuussa kaikesta mitä tapahtuu nimikkeellä Kaikkitietävä.
Kaikkitietävä ei tarkoita että tekee valinnat vaikka tietääkin tulevan.
"Uudelleen. Kaikkitietävä ei tehnyt sitä valintaa. Yritä ymmärtää." Tämä oli oma kommenttini teidän keskusteluunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaiken Luojaa ei voi verrata maaiilsiin hallitsujoihin ja materiaan."
Ei niin. Hänen pitäisi olla tuhansia kertoja moraalisempia ja oikeudenmukaisempi. Kumma vaan kun ei ole.
Nähdäkseni on.
Olet siis indoktrinaation sokaisema.
Tämä menee ihan kummalliseksi kun kommentteja poistellaan väliin vuorokauden edestä. Onko luulevaiset asialla? Kaikki kiusalliset kysymykset poistetaan.
Näin se on mutta ketjussa ei haluta uskoa näin suuriin asioihin.