Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (5627)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Vierailija kirjoitti:
”Syntymällä Aadamin sukuun. Aadamin kautta tuli myös kuolema.”
Puhuttiin synnistä ei kuolemasta. Miten syntyminen voi olla synti?
Kristinuskossa ei puhuta juuri sielun kierrosta, mutta sielu on ikuinen ja karma vaikuttaa, mihin syntyy seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Jumala voi pakottaa uhraamaan itseänsä muiden syntien tähden. Kun tiedätte tämän ja näette tämän, miksi ette puutu epäkohtiin? Se on syntiä sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Kristityn/kristinuskon moraali on päinvastoin hyvin alkeellisen tason "iso pomo käskee" -moraalia. Käytännössä kuka tahansa moraalifilosofi antiikin Kreikasta alkaen edustaa huomattavasti korkeatasoisempaa moraaliajattelua, jopa emotivistit, jotka käytännössä kiistävät moraaliväitteiden totuusarvon kokonaan.
Eli myönnät Raamatun sisältävän TARINOITA. Mihin sen "pyhyys" sitten perustuu?
Pyhä tarkoittaa erotettu. Jumalan sana on erotettu kaikesta muusta.
Vierailija kirjoitti:
”Keneenkään ei ole pakko uskoa mutta pahaa ei saisi haluta tai tehdä siksi ettei usko ihmiseen”
”Pahaa” on äärimmäisen lavea ilmaus. Suurin osa ihmisen pahoiksi luokitelluista teoista on oikeasti mitättömiä arjen juttuja joita tarvitsee pyytää anteeksi vain niiltä kanssaihmisiltä.Vastuu niistä jollekin jumalalle on loogisesti ja moraalisesti ajatellen järjetöntä.
Päin vastoin, juuri mitätön välinpitämätön tai vahingollinen teko lähimmäistäsi kohtaan vahingoittaa jumalaa ja jumalan luomaa ihmistä eniten. Se on kuin myrkkyä, joka korruptoi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Kristityn/kristinuskon moraali on päinvastoin hyvin alkeellisen tason "iso pomo käskee" -moraalia. Käytännössä kuka tahansa moraalifilosofi antiikin Kreikasta alkaen edustaa huomattavasti korkeatasoisempaa moraaliajattelua, jopa emotivistit, jotka käytännössä kiistävät moraaliväitteiden totuusarvon kokonaan.
Jos iso pomo käskee oikein niin silloin on ihan sama tuleeko moraali isolta pomolta vai itse pääteltynä. Ei kaikkien tarvitse rakentaa talojakaan, riittää kun jotkut osaavat ja rakentavat kaikille. Itseriittoisuus ja se että yrittää itse tehdä kaiken, hallita kaikkea, on sairautta. Tervettä on kultivoida omia vahvuuksiaan ja nojata parempiinsa ja viisaampiinsa siellä, missä ei itse tiedä paremmin.
Ihmiskunta on kristuksen elävä ruumis, eikä se toimisi jos kaikki olisivat vasempia käsiä. Ihmisten tulee ja kannattaa erikoistua, ja luottaa sekä nojata toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
”Jumala taivaasta tekee kuolleen hengen eläväksi, näin syntyy usko . Se ei ole omaa päättelyä”
Niin eli usko ei ole ihmisen oma valinta. Sen puute ei siis voi olla synti.
Eikö anominen ole valinta?
Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Vierailija kirjoitti:
”Syntymällä Aadamin sukuun. Aadamin kautta tuli myös kuolema.”
Puhuttiin synnistä ei kuolemasta. Miten syntyminen voi olla synti?
Aadamin suvussa on perityvä synti, Ilman sitä ei olisi kuolemaakaan . Kuolema on synnin seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Jumala ei ole ainoa vaihtoehto mielensisältöjen tahdonulkopuoliselle määräytymiselle.
Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että ihminen voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, niin tehdäänpä ajatuskoe: jos ostat kaupasta täsmälleen kaksi punaista omenaa ja täsmälleen kaksi vihreää omenaa, etkä mitään muita omenoita, olet ostanut täsmälleen viisi omenaa. Voitko uskoa väitteen todeksi? Et voi - koska ihminen ei voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Voit sanoa, että uskot, voit käyttäytyä kuin uskoisit, mutta et voi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Jumala voi pakottaa uhraamaan itseänsä muiden syntien tähden. Kun tiedätte tämän ja näette tämän, miksi ette puutu epäkohtiin? Se on syntiä sekin.
Mihin epäkohtiin?
Puutun koko ajan niihin epäkohtiin, missä omaan parempaa tietoa. Monista asioista en tiedä tai ole varma, miten olisi järkevintä toimia, jolloin on viisaampaa olla ottamatta kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Jumala ei ole ainoa vaihtoehto mielensisältöjen tahdonulkopuoliselle määräytymiselle.
Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että ihminen voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, niin tehdäänpä ajatuskoe: jos ostat kaupasta täsmälleen kaksi punaista omenaa ja täsmälleen kaksi vihreää omenaa, etkä mitään muita omenoita, olet ostanut täsmälleen viisi omenaa. Voitko uskoa väitteen todeksi? Et voi - koska ihminen ei voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Voit sanoa, että uskot, voit käyttäytyä kuin uskoisit, mutta et voi uskoa.
Uskon kautta tuo väite voi tulla todeksi. Menneisyyttä ei sinänsä ole olemassa, eli kaikenlainen menneeseen viittaava narratointi (esim. ostin viisi omenaa) on epätotta itsessään, sillä mennyttä ei ole olemassakaan. Mutta väite "viisi omenaa" voi olla ja tulla todeksi koska tahansa uskon kautta. Myös metafyysisesti vaikkapa niin, että viides omena materialisoituu mystisesti jääkaappiisi, täysin luonnon ja fysiikan lakien vastaisesti. Maailma ei toimi materialistien säännöillä muuten kuin jumalan tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen sanoma on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Sen ympärille on sitten kirjoiteltu kaikenlaista skeidaa. Ei jumala raamattua kirjoittanut, vaan ihmiset.
Ei tarvita jeesus että ihminen tajuaa käyttäytyä kunnolla. Minä tajuisn ihan itse jo alle 10-vuotiaana. Ilmeisesti valtaosa ihmisistä on ääliöitä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Kristityn/kristinuskon moraali on päinvastoin hyvin alkeellisen tason "iso pomo käskee" -moraalia. Käytännössä kuka tahansa moraalifilosofi antiikin Kreikasta alkaen edustaa huomattavasti korkeatasoisempaa moraaliajattelua, jopa emotivistit, jotka käytännössä kiistävät moraaliväitteiden totuusarvon kokonaan.
Jos iso pomo käskee oikein niin silloin on ihan sama tuleeko moraali isolta pomolta vai itse pääteltynä. Ei kaikkien tarvitse rakentaa talojakaan, riittää kun jotkut osaavat ja rakentavat kaikille. Itseriittoisuus ja se että yrittää itse tehdä kaiken, hallita kaikkea, on sairautta. Tervettä on kultivoida omia vahvuuksiaan ja nojata parempiinsa ja viisaampiinsa siellä, missä ei itse tiedä paremmin.
Ihmiskunta on kristuksen elävä ruumis, eikä se toimisi jos kaikki olisivat vasempia käsiä. Ihmisten tulee ja kannattaa erikoistua, ja luottaa sekä nojata toisiinsa.
Juu, ja moraaliasioissa kannattaa luottaa korkean tason moraaliajatteluun, jota tosiaan edustavat moraalifilosofit, ei uskonnolliset fantasiat. Ja ottaen huomioon, mitä kaikkea moraalisesti sairasta ja vastenmielistä Raamatusta löytyy niin luotan kerran kerrasta ihan omaankin moraaliajatteluuni yli kyseisen opuksen ison pomon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Jumala ei ole ainoa vaihtoehto mielensisältöjen tahdonulkopuoliselle määräytymiselle.
Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että ihminen voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, niin tehdäänpä ajatuskoe: jos ostat kaupasta täsmälleen kaksi punaista omenaa ja täsmälleen kaksi vihreää omenaa, etkä mitään muita omenoita, olet ostanut täsmälleen viisi omenaa. Voitko uskoa väitteen todeksi? Et voi - koska ihminen ei voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Voit sanoa, että uskot, voit käyttäytyä kuin uskoisit, mutta et voi uskoa.
Uskon kautta tuo väite voi tulla todeksi. Menneisyyttä ei sinänsä ole olemassa, eli kaikenlainen menneeseen viittaava narratointi (esim. ostin viisi omenaa) on epätotta itsessään, sillä mennyttä ei ole olemassakaan. Mutta väite "viisi omenaa" voi olla ja tulla todeksi koska tahansa uskon kautta. Myös metafyysisesti vaikkapa niin, että viides omena materialisoituu mystisesti jääkaappiisi, täysin luonnon ja fysiikan lakien vastaisesti. Maailma ei toimi materialistien säännöillä muuten kuin jumalan tahdosta.
Olet seinähullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Jumala ei ole ainoa vaihtoehto mielensisältöjen tahdonulkopuoliselle määräytymiselle.
Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että ihminen voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, niin tehdäänpä ajatuskoe: jos ostat kaupasta täsmälleen kaksi punaista omenaa ja täsmälleen kaksi vihreää omenaa, etkä mitään muita omenoita, olet ostanut täsmälleen viisi omenaa. Voitko uskoa väitteen todeksi? Et voi - koska ihminen ei voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Voit sanoa, että uskot, voit käyttäytyä kuin uskoisit, mutta et voi uskoa.
Uskon kautta tuo väite voi tulla todeksi. Menneisyyttä ei sinänsä ole olemassa, eli kaikenlainen menneeseen viittaava narratointi (esim. ostin viisi omenaa) on epätotta itsessään, sillä mennyttä ei ole olemassakaan. Mutta väite "viisi omenaa" voi olla ja tulla todeksi koska tahansa uskon kautta. Myös metafyysisesti vaikkapa niin, että viides omena materialisoituu mystisesti jääkaappiisi, täysin luonnon ja fysiikan lakien vastaisesti. Maailma ei toimi materialistien säännöillä muuten kuin jumalan tahdosta.
Olet seinähullu.
Raamatun mukaan Jumala on hullu ja hullut vihaavat järkeviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Varmaan puhumme nyt hieman eri asiasta. En tarkoita vapautta juridisessa tai moraalisessa mielessä vaan pikemminkin metafyysisessä”
Juu, ymmärsin ja sekin on mielenkiintoinen näkökulma. Halusin vain muistuttaa että vapaudelle on aina myös hyvin käytännönläheisiä rajoitteita kanssaihmisten muodossa.Tämä tulee hyvin esiin mm. sananvapauskeskustelussa. Siinä moni edelleen kuvittelee elävänsä ikäänkuin umpiossa jossa omat sanomiset eivät vaikuttaisi muihin ja siksi sen pitäisi olla täydellisen vapaata. Mutta näinhän ei ole.
Moraalilla on eri tasoja. Sananvapaus edustaa sekulaaria lakia, joka on aika matala moraali, eikä sitäkään pakoteta kovin tehokkaasti. Kristityn moraali on huomattavasti tätä korkeampi. Pyhien kohdalla ei tarvitse edes puhua moraalista, sillä he elävät jatkuvassa itsensä uhraamisen tilassa.
Kristityn/kristinuskon moraali on päinvastoin hyvin alkeellisen tason "iso pomo käskee" -moraalia. Käytännössä kuka tahansa moraalifilosofi antiikin Kreikasta alkaen edustaa huomattavasti korkeatasoisempaa moraaliajattelua, jopa emotivistit, jotka käytännössä kiistävät moraaliväitteiden totuusarvon kokonaan.
Jos iso pomo käskee oikein niin silloin on ihan sama tuleeko moraali isolta pomolta vai itse pääteltynä. Ei kaikkien tarvitse rakentaa talojakaan, riittää kun jotkut osaavat ja rakentavat kaikille. Itseriittoisuus ja se että yrittää itse tehdä kaiken, hallita kaikkea, on sairautta. Tervettä on kultivoida omia vahvuuksiaan ja nojata parempiinsa ja viisaampiinsa siellä, missä ei itse tiedä paremmin.
Ihmiskunta on kristuksen elävä ruumis, eikä se toimisi jos kaikki olisivat vasempia käsiä. Ihmisten tulee ja kannattaa erikoistua, ja luottaa sekä nojata toisiinsa.
Juu, ja moraaliasioissa kannattaa luottaa korkean tason moraaliajatteluun, jota tosiaan edustavat moraalifilosofit, ei uskonnolliset fantasiat. Ja ottaen huomioon, mitä kaikkea moraalisesti sairasta ja vastenmielistä Raamatusta löytyy niin luotan kerran kerrasta ihan omaankin moraaliajatteluuni yli kyseisen opuksen ison pomon.
Mielipide siitä että joku nihilistinen akateemikko edustaisi korkeinta moraalia on omasi, eikä edusta mitään yleistä konsensusta. Kristitty jumala tarjoaa hyvän peruskehyksen moraalille (mitä toim. huom. kristityilläkin on vaikeuksia noudattaa), jeesus vielä korkeamman. Jeesus kieltää esimerkiksi maallisen omaisuuden ja lihallisten nautintojen tavoittelun. Kristityillä on vielä paljon kasvua tehtävänään päästäkseen kristinuskon korkeimpaan moraaliin. Sekulaari laki tai filosofia eivät pääse tätä lähellekään. Nihilismi on itsessään yksi moraalittomuuden muoto, mitä kristityille ei sallita: kaikenlainen synkistely ja kurjistelu on emotionaalisesti vastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun"
Miten asia joka ei ole oma valinta voisi olla synti?Usko on oma valinta.
Ihminen ei voi valita uskoa todeksi sellaista asiaa, joka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan on epätotta.
Voi ihan yhtä lailla kuin voit valita, sanotko "ammuu" vai "kiitos". Kuka kehoasi ja ajatuksiasi ohjaa, jos et sinä itse? Jos et sinä itse, niin silloinhan jo todistat, että sinua ohjaa joku sinua suurempi voima, eli jumala. Uskomattomuutesi on siis paradoksi, sillä todistat sillä, että sinua ohjaa jokin suurempi voima :)
Jumala ei ole ainoa vaihtoehto mielensisältöjen tahdonulkopuoliselle määräytymiselle.
Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että ihminen voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta, niin tehdäänpä ajatuskoe: jos ostat kaupasta täsmälleen kaksi punaista omenaa ja täsmälleen kaksi vihreää omenaa, etkä mitään muita omenoita, olet ostanut täsmälleen viisi omenaa. Voitko uskoa väitteen todeksi? Et voi - koska ihminen ei voi uskoa todeksi asioita, jotka hänen vilpittömän parhaan ymmärryksensä mukaan ovat epätotta. Voit sanoa, että uskot, voit käyttäytyä kuin uskoisit, mutta et voi uskoa.
Uskon kautta tuo väite voi tulla todeksi. Menneisyyttä ei sinänsä ole olemassa, eli kaikenlainen menneeseen viittaava narratointi (esim. ostin viisi omenaa) on epätotta itsessään, sillä mennyttä ei ole olemassakaan. Mutta väite "viisi omenaa" voi olla ja tulla todeksi koska tahansa uskon kautta. Myös metafyysisesti vaikkapa niin, että viides omena materialisoituu mystisesti jääkaappiisi, täysin luonnon ja fysiikan lakien vastaisesti. Maailma ei toimi materialistien säännöillä muuten kuin jumalan tahdosta.
Olet seinähullu.
Raamatun mukaan Jumala on hullu ja hullut vihaavat järkeviä ihmisiä.
Ei ole epäilystäkään, etteikö jumala olisi hullu. Luo ihmisen ja sitten alkaa kiduttamaan sitä kun se ei tee kuin jumala ajattelee. Sairasta, narsistista, sadistista ja psykopaattista. Minä annan naapurilleni anteeksi sen että se parkkeerasi minun pihalleni kun hakkaan tyttäreltäni käden poikki. Koska rakastan heitä kaikkia niin paljon!!
Ihmisillä on vastuu itsestään. Pahaa tekemällä joku toinen ihminen voi kuolla ja se on synnin tekemistä.