Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (3515)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Mä oon ei-uskovien kans keskustellu ja väitelly viimeset 20-30 v, ollessani vielä luterilaisessa. Eikä sun ole pakko lukea näitä.
Et sinä mitään väittele. Sinä saarnaat ja olet mielestäsi oikeassa kaikesta, ylimielinen ja pilkallinenkin. Sellaisessa ei ole mitään kristillistä.
Todellakin. Nimimerkki Yht.kr.:n teksteistä ei välity rakkaus ja myötätunto muita kohtaan vaan tarve osoittaa muille, että hän on oikeassa ja muut ovat väärässä. Sellainen asenne ei muutu yhtään kristillisemmäksi siitä, että täällä on muitakin pilkallisella asenteella varustettuja keskustelijoita.
Jos asiassa on kaksi vastakkaista puolta, totuus ja valhe, niin vain toinen voi olla oikeassa. Jeesus ilmoitti olevansa totuus, joten Jeesus on oikeassa. Jeesus vahvistaa Raamatun tapahtumat ja sanan, joten Raamattu on oikeassa. Ja Raamattu toteaa ettei Jumala valehtele eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Ihminen häviää Jumalalle väittelyissään.
Ihminen on monesta asiasta eri mieltä Jumalan kanssa, mutta uskoon tultuaan ihminen alkaa vähin erin käsittää ja ymmärtää mitä Jumala oikein haluaa ja tarkoittaa ja miksi. Porukat oli keskusteluissaan usein Jeesuksen aikana napit vastakkain. Porukka pöyristyi Jeesuksen puheista ja väitti Jeesuksen toimivan paholaisen (Beelsebupin) voimalla. Ei Jeesusta aina nähty kovin rakkaudellisena. Mutta Jeesus näkikin ihmisen sydämeen saakka, paljasti ajatukset ja asenteetkin.
Ei tämä keskustelu täällä ole mitään sielunhoitoa, jossa pitäisi olla rakkaudellinen. Ei täällä monikaan ole oikeassa sielunhädässä etsimässä pelastusta. Jeesus ei omana aikanaan antanut väärille tuumaakaan periksi, mutta katuvalle syntiselle hän oli aina armollinen. Jeesuksen sanoma ihmisille on tänään sama, mitä silloinkin. "Taivasten valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
Ja aloitusviestiin viitaten miksi jotkut eivät millään "tule uskoon". Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille. Ja tule ja seuraa minua." Jeesus yksin tietää mikä kenelläkin on se asia, joka on esteenä ja laitettava pois. Tuolle ihmiselle se este oli suuri omaisuus, johon sydän oli liikaa kiinnittynyt. Jeesus antoi hänen mennä pois, pohtimaan ja punnitsemaan asioita. Miettimään Jeesuksen seuraamisen hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Mä oon ei-uskovien kans keskustellu ja väitelly viimeset 20-30 v, ollessani vielä luterilaisessa. Eikä sun ole pakko lukea näitä.
Et sinä mitään väittele. Sinä saarnaat ja olet mielestäsi oikeassa kaikesta, ylimielinen ja pilkallinenkin. Sellaisessa ei ole mitään kristillistä.
Todellakin. Nimimerkki Yht.kr.:n teksteistä ei välity rakkaus ja myötätunto muita kohtaan vaan tarve osoittaa muille, että hän on oikeassa ja muut ovat väärässä. Sellainen asenne ei muutu yhtään kristillisemmäksi siitä, että täällä on muitakin pilkallisella asenteella varustettuja keskustelijoita.
Jos asiassa on kaksi vastakkaista puolta, totuus ja valhe, niin vain toinen voi olla oikeassa. Jeesus ilmoitti olevansa totuus, joten Jeesus on oikeassa. Jeesus vahvistaa Raamatun tapahtumat ja sanan, joten Raamattu on oikeassa. Ja Raamattu toteaa ettei Jumala valehtele eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Ihminen häviää Jumalalle väittelyissään.
Ihminen on monesta asiasta eri mieltä Jumalan kanssa, mutta uskoon tultuaan ihminen alkaa vähin erin käsittää ja ymmärtää mitä Jumala oikein haluaa ja tarkoittaa ja miksi. Porukat oli keskusteluissaan usein Jeesuksen aikana napit vastakkain. Porukka pöyristyi Jeesuksen puheista ja väitti Jeesuksen toimivan paholaisen (Beelsebupin) voimalla. Ei Jeesusta aina nähty kovin rakkaudellisena. Mutta Jeesus näkikin ihmisen sydämeen saakka, paljasti ajatukset ja asenteetkin.
Ei tämä keskustelu täällä ole mitään sielunhoitoa, jossa pitäisi olla rakkaudellinen. Ei täällä monikaan ole oikeassa sielunhädässä etsimässä pelastusta. Jeesus ei omana aikanaan antanut väärille tuumaakaan periksi, mutta katuvalle syntiselle hän oli aina armollinen. Jeesuksen sanoma ihmisille on tänään sama, mitä silloinkin. "Taivasten valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
Ja aloitusviestiin viitaten miksi jotkut eivät millään "tule uskoon". Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille. Ja tule ja seuraa minua." Jeesus yksin tietää mikä kenelläkin on se asia, joka on esteenä ja laitettava pois. Tuolle ihmiselle se este oli suuri omaisuus, johon sydän oli liikaa kiinnittynyt. Jeesus antoi hänen mennä pois, pohtimaan ja punnitsemaan asioita. Miettimään Jeesuksen seuraamisen hintaa.
Vielä kun kykenisit osoittamaan edes yhden edes kohtalaisen syyn ajatella olevan totta, että "Jeesus on totuus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Tarkoitat varmaan tätä Jobin kirjan kohtaa, joka menee vanhan käännöksen mukaan näin:
"29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa."
Vuoden 1992 käännöksessä asia on ilmaistu toisin:
"29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa."
Miksi sinä siis rajaat etsikkoajat kahteen tai kolmeen? Toimisiko hyvä Jumala todella niin, että hän kutsuisi ihmistä luokseen vain 2-3 kertaa tämän elinaikana ja tekisi pelastumisesta muulloin mahdotonta?
Sitä paitsi kyse on Elihun sanoista, jotka hän osoitti Jobille. Miksi olet sitä mieltä, että niitä voi soveltaa uskosta osattomiin ihmisiin? Ja oliko Elihu ylipäätään oikeassa vai saattoiko hän puhua omiaan?
1992 ei ole useinkaan sanatarkka.
King James: "Lo, all these things worketh God oftentimes with man" ja sit siinä lukee pienellä lisäys sanaan oftentimes: "Heb: twice and thrice".
En tiedä mitä tuo "Heb" tarkoittaa. Hepreaa?
Yks mikä on yleensä kans aika luotettava on lestadiolaisten käyttämä Biblia v.1776.
Se sanoo vain sanan 3, ei kahta. 🤔
"29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,"
Mulla on raamattu.uskonkirjat.net-sovellus, se on kätevä. Se on nopea.
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Mä oon ei-uskovien kans keskustellu ja väitelly viimeset 20-30 v, ollessani vielä luterilaisessa. Eikä sun ole pakko lukea näitä.
Et sinä mitään väittele. Sinä saarnaat ja olet mielestäsi oikeassa kaikesta, ylimielinen ja pilkallinenkin. Sellaisessa ei ole mitään kristillistä.
Todellakin. Nimimerkki Yht.kr.:n teksteistä ei välity rakkaus ja myötätunto muita kohtaan vaan tarve osoittaa muille, että hän on oikeassa ja muut ovat väärässä. Sellainen asenne ei muutu yhtään kristillisemmäksi siitä, että täällä on muitakin pilkallisella asenteella varustettuja keskustelijoita.
Jos asiassa on kaksi vastakkaista puolta, totuus ja valhe, niin vain toinen voi olla oikeassa. Jeesus ilmoitti olevansa totuus, joten Jeesus on oikeassa. Jeesus vahvistaa Raamatun tapahtumat ja sanan, joten Raamattu on oikeassa. Ja Raamattu toteaa ettei Jumala valehtele eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Ihminen häviää Jumalalle väittelyissään.
Ihminen on monesta asiasta eri mieltä Jumalan kanssa, mutta uskoon tultuaan ihminen alkaa vähin erin käsittää ja ymmärtää mitä Jumala oikein haluaa ja tarkoittaa ja miksi. Porukat oli keskusteluissaan usein Jeesuksen aikana napit vastakkain. Porukka pöyristyi Jeesuksen puheista ja väitti Jeesuksen toimivan paholaisen (Beelsebupin) voimalla. Ei Jeesusta aina nähty kovin rakkaudellisena. Mutta Jeesus näkikin ihmisen sydämeen saakka, paljasti ajatukset ja asenteetkin.
Ei tämä keskustelu täällä ole mitään sielunhoitoa, jossa pitäisi olla rakkaudellinen. Ei täällä monikaan ole oikeassa sielunhädässä etsimässä pelastusta. Jeesus ei omana aikanaan antanut väärille tuumaakaan periksi, mutta katuvalle syntiselle hän oli aina armollinen. Jeesuksen sanoma ihmisille on tänään sama, mitä silloinkin. "Taivasten valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
Ja aloitusviestiin viitaten miksi jotkut eivät millään "tule uskoon". Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille. Ja tule ja seuraa minua." Jeesus yksin tietää mikä kenelläkin on se asia, joka on esteenä ja laitettava pois. Tuolle ihmiselle se este oli suuri omaisuus, johon sydän oli liikaa kiinnittynyt. Jeesus antoi hänen mennä pois, pohtimaan ja punnitsemaan asioita. Miettimään Jeesuksen seuraamisen hintaa.
Vielä kun kykenisit osoittamaan edes yhden edes kohtalaisen syyn ajatella olevan totta, että "Jeesus on totuus".
Minä voin esittää vaikka 1000 sinulle joutavanpäiväistä syytä. Jokaiselle sellaiselle viestille aina viitataan kintaalla, jossa on vähän raotettu mitä Jumala on toisten ihmisten elämässä tehnyt, miten Jumala on vakuuttunut, tehnyt ihmeitä ja parantanut jopa saattohoidosta täysin terveeksi. Jumala on se, joka hoitaa vakuuttelut. Jumala on sen monen kohdalla tehnyt.
Jos Jeesus valehteli sanoessaan että Hän on totuus, niin häntä ei kannata missään nimessä alkaa seurata, eikä uskoa mitään muutakaan mitä Hän on tehnyt tai sanonut. Silloin Jeesus oli vain suuriegoinen ja harhainen rabbi, jolla oli järkyttävä harhaoppi ja hän oli mielenvikainen. Sellainen olisi tyrehtynyt siihen, että tämä rabbi olisi kuollut eikä koskaan noussut kuolleista.
Jeesus on vakuuttanut mulle ja miljoonille muille että hän elää ja hänen kanssaan voi olla keskusteluyhteydessä. Ja samalla piru itse on osoittanut olevansa melkoisestikin totta silmänkääntötempuillaan ja vastustaessaan Jeesusta. Piru on totta, mutta sen kanssa en keskustele. Jeesus tarjoaa parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vielä lisäys tohon edelliseen. Monet puhuvat Jumalasta, syyttävät Jumalaa. Mutta täällä on olemassa myös sellainen tyyppi kuin Saatana. Joka aiheutti Jobille kaikenlaista tuskaa. Jumala ei puuttunut siihen, hän antoi Saatanan piinata Jobia. Kukaan ei kysy: "Miksi Saatana tekee pahaa?" Tai että kohdistavat vihansa Saatanaan. Kaikki kohdistavat nykyään vihansa Jumalaan, hylkäävät Jumalan. Monet aattelevat olevansa ehkä jotenkin viisaita nykyään, kun keksivät kaikkee, että: "Jumala ei puuttunut tähän pahuuteen! Mikäs Jumala se sellainen on? Antoi näin tapahtua". No shit! Muuten hyvä, mutta Raamattu on täynnä sellaisia asioita. Ja se on yks suurimpia syitä, miks itse olen vahvasti uskossa. Jos Raamattu olis täynnä iloa, jos Jeesuksen seuraajien elämä olis täydellistä jne jne. Jos Jumala puuttuisi kaikkeen pahaan ja antaisi täydellisen elämän seuraajilleen niin silloin mä epäilisin 1000x enemmän. Silloin aattelisin, että tässä on jotain mätää..ei elämän kuuluis olla tällaista.
Kukaan ei syytä sitä olematonta mielikuvitusolentoa. Sitä faniporukan uskomusjärjestelmää kyseenalaistetaan. Siihen kuuluu osoittaa mielikuvitusolennon vastuullisuus kaikesta pahasta ja ikuisista kärsimyksistä sekä kokonaisvaltainen järjenvastaisuus. Ei mene luulevaisen käkättimeen se. Sitä se indoktrinaatio teettää.
Voi voi, aika moni syyttää. Ehkä täällä palstalla vaan trollaillaan, mut oikeesti monet ihan tosissaan syyttää Jumalaa. Järjenvastaisuus...heh. Kaikki ei oo järjenvastaista, mitä ihminen ei voi ymmärtää. Ja paljon on ollu historiassa sellasiakin juttuja, että ihmiset on luullu asian olevan tietyllä tavalla, mutta kappas kummaa, eipä oo ollutkaan. Monet asiat on tuntunu järjenvastaiselta ihmisten mielissä, mutta ne on olleetkin totta. Ihmisen järki ei oo mikään paras mittari kyllä mihinkään, valitettavasti. Usko voi olla itse asiassa parempi. Se ei oo ainakaan valheellista missään tilanteessa. Järki on sellasta mikä luullaan faktaksi ja mikä käsitetään, että se on oikein. Mutta entäs sitten, kun se ei olekaan oikein. Ollaanko sitten tyhmiä? Se selviää aikanaan.
"Ihmisen järki ei oo mikään paras mittari kyllä mihinkään, valitettavasti. Usko voi olla itse asiassa parempi."
Lähtökohtaisesti usko on aina typerä suhtautumistapa. Jumalistakin on mahdotonta tietää, uskooko siihen oikeaan.
Eheipäs. Vahva usko on todella vahva suhtautuminen moneen asiaan. Vaikkapa urheilussa uskot itseesi. Olet itsevarma. Vaikka et oikeasti olis kovin hyvä, niin silti uskot voittavasi, niin sillä pääsee paljon pitemmälle kuin sillä, että järkevästi vaan aattelisit, että: "Ei mun taidot riitä ollenkaan, ei kannata edes yrittää". Itseluottamus on uskoa itseensä ja sitä piirrettä monet ihailevat. Ja sillä monet on saaneet elämässä asioita aikaan. Kuten myös usko Jumalaan on auttanut ihmisiä läpi vuosisatojen kestämään ties minkälaisia asioita. Olkoon sitten typerää tai ei, todella voimakasta se on.
Usko itseensä on täysin eri asia kuin usko jumalaan. Jokaisen on käytännössä pakko uskoa itseensä, muuten ei olisi mitään syytä edes nousta aamulla sängystä.
Usko Jumalaan tai moni muukin uskonto voi olla ihmiselle psykologisesti hyödyllistä. Kyky uskoa tai harjoittaa uskontoa on piirre, jota luonnovalinta on tietyyn pisteeseen asti suosinut. Uskonnolla on myös kääntöpuolensa, se esimerkiksi estää ihmistä etsimästä juurisyitä, koska asiat ovat korkeemmas käres, ihmisen on niitä mahdotonta ymmärtää.
Täällä aikaisemmin käsiteltyyn aiheeseen "vapaa tahto" liittyy myös se seikka, että ei ole aina selvää että ihmisellä oikeasti on vapaa tahto (että hän oikeasti valitsee jostain vaihtoehdoista); ihmisen vapaa tahto voi myös olla illuusio, harhaluulo, josta kuitenkin on usein hyötyä. Itsepetos voi olla psykologisesti edullista, usko Jumalaankin voi olla itsepetosta!
Katsokaa Hesarista Timo Airaksisen haastattelu. Hänkin sanoo, että aivot ovat kehittyneet selviytymistä varten eivät niinkään totuuden selville saamiseksi. Puhutaan siis uskonnosta ja kuolemasta.
Minusta tämä liittyy teemaan "hyödyllinen itsepetos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Tarkoitat varmaan tätä Jobin kirjan kohtaa, joka menee vanhan käännöksen mukaan näin:
"29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa."
Vuoden 1992 käännöksessä asia on ilmaistu toisin:
"29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa."
Miksi sinä siis rajaat etsikkoajat kahteen tai kolmeen? Toimisiko hyvä Jumala todella niin, että hän kutsuisi ihmistä luokseen vain 2-3 kertaa tämän elinaikana ja tekisi pelastumisesta muulloin mahdotonta?
Sitä paitsi kyse on Elihun sanoista, jotka hän osoitti Jobille. Miksi olet sitä mieltä, että niitä voi soveltaa uskosta osattomiin ihmisiin? Ja oliko Elihu ylipäätään oikeassa vai saattoiko hän puhua omiaan?
1992 ei ole useinkaan sanatarkka.
King James: "Lo, all these things worketh God oftentimes with man" ja sit siinä lukee pienellä lisäys sanaan oftentimes: "Heb: twice and thrice".
En tiedä mitä tuo "Heb" tarkoittaa. Hepreaa?
Yks mikä on yleensä kans aika luotettava on lestadiolaisten käyttämä Biblia v.1776.
Se sanoo vain sanan 3, ei kahta. 🤔
"29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,"
Mulla on raamattu.uskonkirjat.net-sovellus, se on kätevä. Se on nopea.
-Yht.kr.
Et tiedä edes mitä "Heb" tarkoittaa, mutta luulet silti tietäväsi mikä käännös on oikea. Sanattomaksi vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Tarkoitat varmaan tätä Jobin kirjan kohtaa, joka menee vanhan käännöksen mukaan näin:
"29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa."
Vuoden 1992 käännöksessä asia on ilmaistu toisin:
"29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa."
Miksi sinä siis rajaat etsikkoajat kahteen tai kolmeen? Toimisiko hyvä Jumala todella niin, että hän kutsuisi ihmistä luokseen vain 2-3 kertaa tämän elinaikana ja tekisi pelastumisesta muulloin mahdotonta?
Sitä paitsi kyse on Elihun sanoista, jotka hän osoitti Jobille. Miksi olet sitä mieltä, että niitä voi soveltaa uskosta osattomiin ihmisiin? Ja oliko Elihu ylipäätään oikeassa vai saattoiko hän puhua omiaan?
1992 ei ole useinkaan sanatarkka.
King James: "Lo, all these things worketh God oftentimes with man" ja sit siinä lukee pienellä lisäys sanaan oftentimes: "Heb: twice and thrice".
En tiedä mitä tuo "Heb" tarkoittaa. Hepreaa?
Yks mikä on yleensä kans aika luotettava on lestadiolaisten käyttämä Biblia v.1776.
Se sanoo vain sanan 3, ei kahta. 🤔
"29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,"
Mulla on raamattu.uskonkirjat.net-sovellus, se on kätevä. Se on nopea.
-Yht.kr.
Et tiedä edes mitä "Heb" tarkoittaa, mutta luulet silti tietäväsi mikä käännös on oikea. Sanattomaksi vetää.
Pääsitpäs sivaltamaan uskovaiselle. Nonni, onko nyt mielesi hyvä? Illan kohokohta? :D
Mutta hyvä että sä olet vähän aikaa sanaton, mä voinki puhua pälpättää. <3
-Yht.kr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Tarkoitat varmaan tätä Jobin kirjan kohtaa, joka menee vanhan käännöksen mukaan näin:
"29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa."
Vuoden 1992 käännöksessä asia on ilmaistu toisin:
"29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa."
Miksi sinä siis rajaat etsikkoajat kahteen tai kolmeen? Toimisiko hyvä Jumala todella niin, että hän kutsuisi ihmistä luokseen vain 2-3 kertaa tämän elinaikana ja tekisi pelastumisesta muulloin mahdotonta?
Sitä paitsi kyse on Elihun sanoista, jotka hän osoitti Jobille. Miksi olet sitä mieltä, että niitä voi soveltaa uskosta osattomiin ihmisiin? Ja oliko Elihu ylipäätään oikeassa vai saattoiko hän puhua omiaan?
1992 ei ole useinkaan sanatarkka.
King James: "Lo, all these things worketh God oftentimes with man" ja sit siinä lukee pienellä lisäys sanaan oftentimes: "Heb: twice and thrice".
En tiedä mitä tuo "Heb" tarkoittaa. Hepreaa?
Yks mikä on yleensä kans aika luotettava on lestadiolaisten käyttämä Biblia v.1776.
Se sanoo vain sanan 3, ei kahta. 🤔
"29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,"
Mulla on raamattu.uskonkirjat.net-sovellus, se on kätevä. Se on nopea.
-Yht.kr.
Et tiedä edes mitä "Heb" tarkoittaa, mutta luulet silti tietäväsi mikä käännös on oikea. Sanattomaksi vetää.
Pääsitpäs sivaltamaan uskovaiselle. Nonni, onko nyt mielesi hyvä? Illan kohokohta? :D
Mutta hyvä että sä olet vähän aikaa sanaton, mä voinki puhua pälpättää. <3
-Yht.kr.
Käännöstyö on paras jättää ammattilaisille, olkoon eri käännösten vertailu kuinka kätevää ja nopeaa tahansa.
Sanatarkka käännös on muuten usein virheellinen, vaikka tunnuitkin moittivan vuoden 1992 käännöstä sanatarkkuuden puutteesta.
Kuinka paljon Raamatun sanoma on muuttunut sanotaan 100 vuodessa käännöstarkistusten takia? Onko iso kuva muuttunut jossain asiassa? Vai onko homma akateemista näpertelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Mä oon ei-uskovien kans keskustellu ja väitelly viimeset 20-30 v, ollessani vielä luterilaisessa. Eikä sun ole pakko lukea näitä.
Et sinä mitään väittele. Sinä saarnaat ja olet mielestäsi oikeassa kaikesta, ylimielinen ja pilkallinenkin. Sellaisessa ei ole mitään kristillistä.
Todellakin. Nimimerkki Yht.kr.:n teksteistä ei välity rakkaus ja myötätunto muita kohtaan vaan tarve osoittaa muille, että hän on oikeassa ja muut ovat väärässä. Sellainen asenne ei muutu yhtään kristillisemmäksi siitä, että täällä on muitakin pilkallisella asenteella varustettuja keskustelijoita.
Jos asiassa on kaksi vastakkaista puolta, totuus ja valhe, niin vain toinen voi olla oikeassa. Jeesus ilmoitti olevansa totuus, joten Jeesus on oikeassa. Jeesus vahvistaa Raamatun tapahtumat ja sanan, joten Raamattu on oikeassa. Ja Raamattu toteaa ettei Jumala valehtele eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Ihminen häviää Jumalalle väittelyissään.
Ihminen on monesta asiasta eri mieltä Jumalan kanssa, mutta uskoon tultuaan ihminen alkaa vähin erin käsittää ja ymmärtää mitä Jumala oikein haluaa ja tarkoittaa ja miksi. Porukat oli keskusteluissaan usein Jeesuksen aikana napit vastakkain. Porukka pöyristyi Jeesuksen puheista ja väitti Jeesuksen toimivan paholaisen (Beelsebupin) voimalla. Ei Jeesusta aina nähty kovin rakkaudellisena. Mutta Jeesus näkikin ihmisen sydämeen saakka, paljasti ajatukset ja asenteetkin.
Ei tämä keskustelu täällä ole mitään sielunhoitoa, jossa pitäisi olla rakkaudellinen. Ei täällä monikaan ole oikeassa sielunhädässä etsimässä pelastusta. Jeesus ei omana aikanaan antanut väärille tuumaakaan periksi, mutta katuvalle syntiselle hän oli aina armollinen. Jeesuksen sanoma ihmisille on tänään sama, mitä silloinkin. "Taivasten valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."
Ja aloitusviestiin viitaten miksi jotkut eivät millään "tule uskoon". Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille. Ja tule ja seuraa minua." Jeesus yksin tietää mikä kenelläkin on se asia, joka on esteenä ja laitettava pois. Tuolle ihmiselle se este oli suuri omaisuus, johon sydän oli liikaa kiinnittynyt. Jeesus antoi hänen mennä pois, pohtimaan ja punnitsemaan asioita. Miettimään Jeesuksen seuraamisen hintaa.
Vielä kun kykenisit osoittamaan edes yhden edes kohtalaisen syyn ajatella olevan totta, että "Jeesus on totuus".
Minä voin esittää vaikka 1000 sinulle joutavanpäiväistä syytä. Jokaiselle sellaiselle viestille aina viitataan kintaalla, jossa on vähän raotettu mitä Jumala on toisten ihmisten elämässä tehnyt, miten Jumala on vakuuttunut, tehnyt ihmeitä ja parantanut jopa saattohoidosta täysin terveeksi. Jumala on se, joka hoitaa vakuuttelut. Jumala on sen monen kohdalla tehnyt.
Jos Jeesus valehteli sanoessaan että Hän on totuus, niin häntä ei kannata missään nimessä alkaa seurata, eikä uskoa mitään muutakaan mitä Hän on tehnyt tai sanonut. Silloin Jeesus oli vain suuriegoinen ja harhainen rabbi, jolla oli järkyttävä harhaoppi ja hän oli mielenvikainen. Sellainen olisi tyrehtynyt siihen, että tämä rabbi olisi kuollut eikä koskaan noussut kuolleista.
Jeesus on vakuuttanut mulle ja miljoonille muille että hän elää ja hänen kanssaan voi olla keskusteluyhteydessä. Ja samalla piru itse on osoittanut olevansa melkoisestikin totta silmänkääntötempuillaan ja vastustaessaan Jeesusta. Piru on totta, mutta sen kanssa en keskustele. Jeesus tarjoaa parempaa.
Niin, mä alan kallistua sille kannalle että tää väittely on pitkittyessään jokseenkin turhaa.
-ensin ihmetellään jos ei uskovat vastaa johonki kyssäriin
-sit jos uskovat vastaa ja vetoaa Raamattuun, niin teilataan se satukirjaksi
-suht selkeät ihmeet ei oo kuulemma ihmeitä ja joukkonäytkin on halluja
-sit jos joku uskova on varma asiastaan eikä peräänny, on se ylimielisyyttä
Harva ei-uskova oikeastaan koskaan on mitenkään uskovan vastauksesta "ok, kiitos vastauksesta". Vaan uskova penkoo ensin hiki hatussa Raamatun kohtia ja palkaksi saa veetuilua aikaansa tap-pavalta ateistilta.
Olisi hauska joskus tehdä toisinpäin, että joukko uskovia tykittäis ateistille hänen ajatuksistaan ja valinnoistaan ja kyseenalaistais niitä. Mut se olis liian raakaa. :)
Mut Jumala kohtaa arjessa ihmisiä. Uskon että Hän itse kutsuu ja puhuttelee.
Toki on aina kiva vastata sellaiselle aidolle kyselijälle, esim. ap:n kans ois kiva jutella ihan ystävälliseen mut en tiedä kuka hän on tässä ketjussa. Joskus Charlie Kirkin videoita katsellessa on kiva huomata, että vaikka se keskustelu kampuksilla oli julkista ja jokaisen ruodittavissa, niin siinä puhui vain Charlie ja se kysyjä.
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon Raamatun sanoma on muuttunut sanotaan 100 vuodessa käännöstarkistusten takia? Onko iso kuva muuttunut jossain asiassa? Vai onko homma akateemista näpertelyä?
Pääasiat ei muutu. Mutta nyt on tullut joku v.2020 käännös joka vesittää aikalailla sanatarkkuutta, ja menee liian yli.
Ymmärrän jos kaikelle heprean ilmauksille ei löydy suomen kielestä järkevää vastinetta, mutta silti sanatarkka Raamattu ja heprean ilmaukset on dynamiittia koska muutoin heprean rikkaat ilmaisut menetetään. Ihminen ei saa sitä laimentaa.
Tai itse katson hankalat kohdat uudemmista käännöksistä jotta tajuan sen kirjoittajan pointin, mut palaan sanatarkkaan.
Sillä on esim.väliä onko ihminen uskossa ollessaan JeesukseSSA, vai vain Jeesuksen yhteydessä. Tää voi eikkarista kuulostaa yhdentekevältä, mutta uskovat ovat oikeasti Jeesuksessa.
-Yhteiskrist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Tarkoitat varmaan tätä Jobin kirjan kohtaa, joka menee vanhan käännöksen mukaan näin:
"29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa."
Vuoden 1992 käännöksessä asia on ilmaistu toisin:
"29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa."
Miksi sinä siis rajaat etsikkoajat kahteen tai kolmeen? Toimisiko hyvä Jumala todella niin, että hän kutsuisi ihmistä luokseen vain 2-3 kertaa tämän elinaikana ja tekisi pelastumisesta muulloin mahdotonta?
Sitä paitsi kyse on Elihun sanoista, jotka hän osoitti Jobille. Miksi olet sitä mieltä, että niitä voi soveltaa uskosta osattomiin ihmisiin? Ja oliko Elihu ylipäätään oikeassa vai saattoiko hän puhua omiaan?
1992 ei ole useinkaan sanatarkka.
King James: "Lo, all these things worketh God oftentimes with man" ja sit siinä lukee pienellä lisäys sanaan oftentimes: "Heb: twice and thrice".
En tiedä mitä tuo "Heb" tarkoittaa. Hepreaa?
Yks mikä on yleensä kans aika luotettava on lestadiolaisten käyttämä Biblia v.1776.
Se sanoo vain sanan 3, ei kahta. 🤔
"29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,"
Mulla on raamattu.uskonkirjat.net-sovellus, se on kätevä. Se on nopea.
-Yht.kr.
Et tiedä edes mitä "Heb" tarkoittaa, mutta luulet silti tietäväsi mikä käännös on oikea. Sanattomaksi vetää.
Pääsitpäs sivaltamaan uskovaiselle. Nonni, onko nyt mielesi hyvä? Illan kohokohta? :D
Mutta hyvä että sä olet vähän aikaa sanaton, mä voinki puhua pälpättää. <3
-Yht.kr.
Käännöstyö on paras jättää ammattilaisille, olkoon eri käännösten vertailu kuinka kätevää ja nopeaa tahansa.
Sanatarkka käännös on muuten usein virheellinen, vaikka tunnuitkin moittivan vuoden 1992 käännöstä sanatarkkuuden puutteesta.
Virheellinen? Millä tapaa?
Mutta siis 1992 on joissakin asioissa sanatarkempi kuin 1933/38, mutta harvemmin. Miehelläni on Raamattu kansalle-seuran kuulemma tarkka käännös, mut en oo paljoa selaillu.
-Yht.kr.
Eikä Raamatun käännöksessä aina se ammattilaisuus tee hyvää käännöstä. Joskus valitettavasti kääntäjän oma tausta-ajatus vaikuttaa käännökseen. Nykyiset "fiilispohjaiset" kääntävät erittäin luettavaa tekstiä, mutta alkuperäiset Jumalan aarteet jää piiloon.
Eli, mahdollisimman sanatarkka, ja jos on 2 yhtä mahdollista käännösvaihtoehtoa, niin tuoda se esille ("tämä voidaan kääntää myös näinjanäin...") reunahuomautuksessa vaikka se tekisi sivusta kirjavan.
-Yht.kr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä monitulkintaista on evankeliumin ilosanomassa?
Jokainen ihminen pelastuu ainoastaan Jeesuksen Kristuksen armosta eikä mistään omista teoistaan.
Rakastakaa lähimmäistä kuin itseänne ja tehkää sitä mikä oikein on.
Alue: Aihe vapaa
Ap, se ääni, jonka "kuulit", ei ollut mikään "jumala"...