Lue keskustelun säännöt.
Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?
26.07.2026 |
Kysymys kristityille, ei ilkeilyä kiitos. Minkä takia Jumala on jättänyt meille sanansa niin monitulkintaisessa muodossa, että ihmiset joutuvat kiistelemään sen merkityksistä? Ihminen on ikään kuin asetettu mahdottoman tehtävän eteen. Jos hän todella haluaisi ihmisten pelastuvan, niin miksei hän tuo tahtoaan ilmi niin selvällä tavalla, että siitä ei voi erehtyä? Silloin kyse olisi aidosti vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi siitä, että ei vaan ymmärrä sanomaa tai tulkitsee sen väärin.
Toinen kysymys kuuluu miksi kaikki ihmiset eivät usko vaikka haluaisivat? Vaikka kuinka rukoilisi ja lukisi Raamattua ei silti vaan sydämessään usko. Miksi Jumala sallii tämän?
Kommentit (3499)
Tää on uskovilla nykyisinkin väittelyn alla, että onko Jumalalla 2 eri kansaa, juutalaiset ja kristityt, mutta mä sanoisin että on 2 kansaa, mutta vain toinen pelastuu. Eli juutalaisilla on edelleen Jumalan siunaus ja Israelilla Jumalan aikataulut, mutta he eivät pelastu jos eivät usko Jeesukseen Messiaanaan.
Maailmassa ihmiset jakaantuu kolmeen ryhmään.
Israel
Seurakunta
Pakanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu nyt "Jeesus ilmestyi paahtoleipääni" jotka on ihan huuhaata. Mutta sellaisesta "kylän asukkaat näkivät"-tason näyistä.
Mä kerroin täällä esim.enkelinäyistä Talvisodan aikana, osa satojen ihmisten näkemiä. Mutta ei kelvannut, vaan täällä vesitetään kaikki :D
Mutta ihmisillä on tapana tehdä ilmestyksissä 2 asiaa: järkeistää ("näin hallusinaation") tai vakuuttua, mutta kuitenkin unohtaa. En tiedä ketään kuka olisi tullut uskoon vaikka pelkän joukolla nähdyn enkelinäyn takia. Ne puhuttelevat aikansa, mutta uskontielle käyminen on isompi prosessi. Ihminen pelkää niin paljon Jeesuksen luo menoa.
Kuten olen kertonut, niin mä olen nähnyt Jeesuksen ja samoin on eräs tuttu, uskova pariskunta. Mutta tänä päivänä taistelen ihan tämän päivän syntejä vastaan ja se pariskuntakin on eronnut.
Eli ei kokemukset ja näyt kannattele pitkään. Isoin asia on Jumalan kutsu sydämessä.
En tiedä, onko täällä väittelevät ei-uskovat olleet kokematta Jumalan kutsua sydämessä? Ovatko he pettyneet ja ihmettelevät mistä uskovat intoilevat?
-Yht.kr.
Talvisodassa vedettiin pervitiiniä kuin karkkia. Sen takia niitä "enkeleitäkin" alkoi näkymään.
Ja sadat näkivät sopivasti saman hallusinaation?
-Yki
Vierailija kirjoitti:
Paavali kirjoitti: Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
Huomaatko, ettei Paavali sanonut seurakunnnan kaitsijan pitää olla mies
ja naisilta on kielletty kaitsijan toimi, vaan Paavali asetti mieskaitsijalla vaatimuksen: "yhden vaimon mies".
Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.
Naisia on enemmistö papeista.
Vapaissa suunnissa on johdossa pariskuntia.
Raamattukoulun päähenkilö ja opettaja on nainen .
Onhan etelässä ainakin 2 seurakuntaa, joissa johtaja on nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Noo, katoin sanatarkan käännöksen. AI tarjosi
epäpyhät ja vanhojen naisten myytit hylkää".
Tuo "vanhat naiset" löytyy myös luotettavana pidetystä King Jamesista.
Mutta eipä tuo ole mairittelevasti sanottu heikäläisten vanhoista naisista. Oiskohan siellä mystiikasta ja horoskoopeista viehättyneet mammat asialla, kuulostaapi oikein tutulta. ;)
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Noo, katoin sanatarkan käännöksen. AI tarjosi
epäpyhät ja vanhojen naisten myytit hylkää".
Tuo "vanhat naiset" löytyy myös luotettavana pidetystä King Jamesista.
Mutta eipä tuo ole mairittelevasti sanottu heikäläisten vanhoista naisista. Oiskohan siellä mystiikasta ja horoskoopeista viehättyneet mammat asialla, kuulostaapi oikein tutulta. ;)
-Yht.kr.
Ei varmasti löydy KJB:stä termiä "vanhat naiset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Jobin kirjassa myös kerrotaan, että Jumala saattaa lyödä vetoa saatanan kanssa, jonka seurauksena vaimosi ja lapsesi kuolevat.
Mutta ei hätää, voit saada palkkioksi paremman vaimon ja paremmat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Noo, katoin sanatarkan käännöksen. AI tarjosi
epäpyhät ja vanhojen naisten myytit hylkää".
Tuo "vanhat naiset" löytyy myös luotettavana pidetystä King Jamesista.
Mutta eipä tuo ole mairittelevasti sanottu heikäläisten vanhoista naisista. Oiskohan siellä mystiikasta ja horoskoopeista viehättyneet mammat asialla, kuulostaapi oikein tutulta. ;)
-Yht.kr.
Ei varmasti löydy KJB:stä termiä "vanhat naiset".
King James: "But refuse profane (=epäpyhä) old wifes' fables (=satu), and exercise yourself into goodliness."
Vanhat vaimot :D
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Jobin kirjassa myös kerrotaan, että Jumala saattaa lyödä vetoa saatanan kanssa, jonka seurauksena vaimosi ja lapsesi kuolevat.
Mutta ei hätää, voit saada palkkioksi paremman vaimon ja paremmat lapset.
Lyökööt mun nahasta vaikka mitä vetoa. Ihan sama mitä siellä nahistelevat. Jeesus on tärkein. <3
-Yht.kr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Jobin kirjassa myös kerrotaan, että Jumala saattaa lyödä vetoa saatanan kanssa, jonka seurauksena vaimosi ja lapsesi kuolevat.
Mutta ei hätää, voit saada palkkioksi paremman vaimon ja paremmat lapset.
Ei Jobin vaimo kuollut, vaan räksytti äijän korvaan: "kiroa Jumala ja kuole". Ei kovin rohkaisevaa vaimolta.
Job saa kuolleet lapsensa ylösnousemuksessa takaisin ja sai maan päällä vielä lisää lapsia. Joten vaimokin oli jossain kohtaa leppynyt kun halusi vielä lapsiakin ukkonsa kanssa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Noo, katoin sanatarkan käännöksen. AI tarjosi
epäpyhät ja vanhojen naisten myytit hylkää".
Tuo "vanhat naiset" löytyy myös luotettavana pidetystä King Jamesista.
Mutta eipä tuo ole mairittelevasti sanottu heikäläisten vanhoista naisista. Oiskohan siellä mystiikasta ja horoskoopeista viehättyneet mammat asialla, kuulostaapi oikein tutulta. ;)
-Yht.kr.
Ei varmasti löydy KJB:stä termiä "vanhat naiset".
King James: "But refuse profane (=epäpyhä) old wifes' fables (=satu), and exercise yourself into goodliness."
Vanhat vaimot :D
-Yht.kr.
Missä kohdassa oli ne vanhat vaimot? Paitsi tuossa lopussa, mutta epäilen, että se on oma lisäyksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse isomummista vaan jälleensyntymään uskovat väittää että ihminen on edellisessä elämässä elänyt vaikka huitsin nevadassa, ja ne edellisen elämän teot vaikuttaa nykyiseen elämään.
Ei kannata uskoa näihin edellisiin elämiin, selittelevät kaikkea tapahtuvaa näiden avulla. Nykyisin on ollut trendikästä myös ulkoistaa kaikki vastuu niin sehän on kätevä tapa myös. Näyttää itse sitten viattomalta kaikkeen omaankin osuuteen.
Niin ja tarpeeksi ympäripyöreäksi kun joku ismi tai uskonto tehdään, niin jokainen pitelee sitä kuin muovailuvahaa.
-Yht.kr.
Heh, niinkuin kristinusko muiden muassa.
Hmph. :) Yleensähän kristinuskoa syytetään päinvastaisesta, eli miks Raamattu on pikkutarkka lakikirja...
Mutta Jumala ei jätä pelastusta arvailujen varaan. Ei kosmisen karmamöllykän varaan.
Hän kertoo
-kuka on
-miten pelastutaan
-mitä sitte jos ei halua kuunnella Häntä
-miten tää maailma tulee päättymään.
Välittävä, ihana Jumala. <3
-Yht.kr.
Ihanaa sarkasmia :)
Parempi kuin humanistinen "mä olen vain uhri...mä saan tehdä kaikkea ja mun energiamöllykkä sallii sen...vähän ongelmia on mulla elämässä mut ne johtuu siitä kun petin puolisoani 1525 Englannissa...öörghh..." :)
-Yht.kr.
Tuossakin välittyy pilkallinen asenne.
Laitanko Jumalan pilkallisuutta à la Raamattu? Kymmeniä kohtia?
Ei apostolitkaan kukkasin puhuneet, olivat raavaita miehiä. Vieraita oppeja kuvasivat "ämmäin taruiksi". Yks Raamatun hilpeimpiä sanapareja, ja sanon tän naisena.
Ota se rakkaus näistä lauseista. Kyse ei ole mun oman kilpeni kiillottamisesta, vaan valheiden teilaamisesta.
-Yht.kr
Luuletki, että vuoden 1933/38 käännöksessä oleva "ämmäin tarut" on pilkallinen ilmaus? Yritä ymmärtää, että joidenkin sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Äm.mälle on käynyt vähän kuin sille kuuluisalle n-kirjaimella alkavalle sanalle, joka joutuu halventavan merkityksensä takia tämänkin palstan sensuurin kouriin, vaikka se oli 100 vuotta sitten täysin neutraalia yleiskieltä - ihan kuin äm.mäkin oli.
Noo, katoin sanatarkan käännöksen. AI tarjosi
epäpyhät ja vanhojen naisten myytit hylkää".
Tuo "vanhat naiset" löytyy myös luotettavana pidetystä King Jamesista.
Mutta eipä tuo ole mairittelevasti sanottu heikäläisten vanhoista naisista. Oiskohan siellä mystiikasta ja horoskoopeista viehättyneet mammat asialla, kuulostaapi oikein tutulta. ;)
-Yht.kr.
Ei varmasti löydy KJB:stä termiä "vanhat naiset".
King James: "But refuse profane (=epäpyhä) old wifes' fables (=satu), and exercise yourself into goodliness."
Vanhat vaimot :D
-Yht.kr.
Missä kohdassa oli ne vanhat vaimot? Paitsi tuossa lopussa, mutta epäilen, että se on oma lisäyksesi.
Osaatko sanaakaan enkkua? Provoiletko?
-Yht.kr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.
Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).
Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".
1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)
2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.
3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.
2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.
Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään?
-Yhteiskristillinen
Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi?
Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.
No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.
Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen.
-Yht.kr.
Jobin kirjassa myös kerrotaan, että Jumala saattaa lyödä vetoa saatanan kanssa, jonka seurauksena vaimosi ja lapsesi kuolevat.
Mutta ei hätää, voit saada palkkioksi paremman vaimon ja paremmat lapset.
Ei Jobin vaimo kuollut, vaan räksytti äijän korvaan: "kiroa Jumala ja kuole". Ei kovin rohkaisevaa vaimolta.
Job saa kuolleet lapsensa ylösnousemuksessa takaisin ja sai maan päällä vielä lisää lapsia. Joten vaimokin oli jossain kohtaa leppynyt kun halusi vielä lapsiakin ukkonsa kanssa tehdä.
Kuinka monta lastasi voidaan korvata uusilla?
Tai oikeastaan älä vastaa, sinun mielestäsi kuolleet lapsethan ovat iloinen asia.
Nuo näyt voi olla hologrammeja. Kukapa tietää mitä ne on.