Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vielä lisäys tohon edelliseen. Monet puhuvat Jumalasta, syyttävät Jumalaa. Mutta täällä on olemassa myös sellainen tyyppi kuin Saatana. Joka aiheutti Jobille kaikenlaista tuskaa. Jumala ei puuttunut siihen, hän antoi Saatanan piinata Jobia. Kukaan ei kysy: "Miksi Saatana tekee pahaa?" Tai että kohdistavat vihansa Saatanaan. Kaikki kohdistavat nykyään vihansa Jumalaan, hylkäävät Jumalan. Monet aattelevat olevansa ehkä jotenkin viisaita nykyään, kun keksivät kaikkee, että: "Jumala ei puuttunut tähän pahuuteen! Mikäs Jumala se sellainen on? Antoi näin tapahtua". No shit! Muuten hyvä, mutta Raamattu on täynnä sellaisia asioita. Ja se on yks suurimpia syitä, miks itse olen vahvasti uskossa. Jos Raamattu olis täynnä iloa, jos Jeesuksen seuraajien elämä olis täydellistä jne jne. Jos Jumala puuttuisi kaikkeen pahaan ja antaisi täydellisen elämän seuraajilleen niin silloin mä epäilisin 1000x enemmän. Silloin aattelisin, että tässä on jotain mätää..ei elämän kuuluis olla tällaista.

Kukaan ei syytä sitä olematonta mielikuvitusolentoa. Sitä faniporukan uskomusjärjestelmää kyseenalaistetaan. Siihen kuuluu osoittaa mielikuvitusolennon vastuullisuus kaikesta pahasta ja ikuisista kärsimyksistä sekä kokonaisvaltainen järjenvastaisuus. Ei mene luulevaisen käkättimeen se. Sitä se indoktrinaatio teettää.

Voi voi, aika moni syyttää. Ehkä täällä palstalla vaan trollaillaan, mut oikeesti monet ihan tosissaan syyttää Jumalaa. Järjenvastaisuus...heh. Kaikki ei oo järjenvastaista, mitä ihminen ei voi ymmärtää. Ja paljon on ollu historiassa sellasiakin juttuja, että ihmiset on luullu asian olevan tietyllä tavalla, mutta kappas kummaa, eipä oo ollutkaan. Monet asiat on tuntunu järjenvastaiselta ihmisten mielissä, mutta ne on olleetkin totta. Ihmisen järki ei oo mikään paras mittari kyllä mihinkään, valitettavasti. Usko voi olla itse asiassa parempi. Se ei oo ainakaan valheellista missään tilanteessa. Järki on sellasta mikä luullaan faktaksi ja mikä käsitetään, että se on oikein. Mutta entäs sitten, kun se ei olekaan oikein. Ollaanko sitten tyhmiä? Se selviää aikanaan.

"Ihmisen järki ei oo mikään paras mittari kyllä mihinkään, valitettavasti. Usko voi olla itse asiassa parempi."

Lähtökohtaisesti usko on aina typerä suhtautumistapa. Jumalistakin on mahdotonta tietää, uskooko siihen oikeaan.

Eheipäs. Vahva usko on todella vahva suhtautuminen moneen asiaan. Vaikkapa urheilussa uskot itseesi. Olet itsevarma. Vaikka et oikeasti olis kovin hyvä, niin silti uskot voittavasi, niin sillä pääsee paljon pitemmälle kuin sillä, että järkevästi vaan aattelisit, että: "Ei mun taidot riitä ollenkaan, ei kannata edes yrittää". Itseluottamus on uskoa itseensä ja sitä piirrettä monet ihailevat. Ja sillä monet on saaneet elämässä asioita aikaan. Kuten myös usko Jumalaan on auttanut ihmisiä läpi vuosisatojen kestämään ties minkälaisia asioita. Olkoon sitten typerää tai ei, todella voimakasta se on. 

Usko itseensä on täysin eri asia kuin usko jumalaan. Jokaisen on käytännössä pakko uskoa itseensä, muuten ei olisi mitään syytä edes nousta aamulla sängystä.

Usko Jumalaan tai moni muukin uskonto voi olla ihmiselle psykologisesti hyödyllistä. Kyky uskoa tai harjoittaa uskontoa on piirre, jota luonnovalinta on tietyyn pisteeseen asti suosinut. Uskonnolla on myös kääntöpuolensa, se esimerkiksi estää ihmistä etsimästä juurisyitä, koska asiat ovat korkeemmas käres, ihmisen on niitä mahdotonta ymmärtää.

Täällä aikaisemmin käsiteltyyn aiheeseen "vapaa tahto" liittyy myös se seikka, että ei ole aina selvää että ihmisellä oikeasti on vapaa tahto (että hän oikeasti valitsee jostain vaihtoehdoista); ihmisen vapaa tahto voi myös olla illuusio, harhaluulo, josta kuitenkin on usein hyötyä. Itsepetos voi olla psykologisesti edullista, usko Jumalaankin voi olla itsepetosta!

"Kyky uskoa tai harjoittaa uskontoa on piirre, jota luonnovalinta on tietyyn pisteeseen asti suosinut."

Miten tämä mielestäsi ilmenee? Miten usko jumaluuksiin on parantanut ihmisen selvitymiskykyä?

Ilmenee siten, että uskontoja tavataan kaikkialla; sitä voisi melkein pitää ihmisen lajityypillisenä piirteenä ainakin menneinä aikoina. Ihmisen elämä on 100 000 vuoden aikaskaalassa ollut hyvin kovaa: lapsikuolleisuus, nälkä (huono pyyntionni), taudit, sodat, kuolema ovat kantaneet veronsa. Koska ihmisellä on kehittynyt tietoisuus, hän tajuaa odottaa näitä vaikeuksia. Odotus aiheuttaa huolta ja stressiä, joka ylimitoitettuna on kelpoisuutta heikentävä haitta. Rukoilu on meditaatiota, jossa esitetään avunpyyntö Jumalalle; tämäkin on psyykkinen metodi, joka helpottaa oloa. Jos uskonto lupaa iankaikkisen elämän ja turvalliset seremoniat elämän kriisitilanteissa, se on ikään kuin primitiivinen vakuutus. Tämä on mielestäni yksilölle tuleva psykologinen etu.

Uskonnon harjoitus yhdessä lisää keskinäistä luottamusta ja keskinäisen avun antamista yhteisön jäsenille. Sodassa uskonsoturit eivät pelkää kuolemaa, kun heille on luvassa ikuinen elämä. Nämä toimivat ryhmän tasolla.

Se, että tietynlaista käytöstä tavataan kaikkialla, ei tietenkään tarkoita, että tuo käytös olisi järkevää. Kaikkiallahan rikotaan jokaista kymmentä käskyäkin päivittäin.

Usko tulevaan on toki tärkeää selvitymiselle, mutta ihan käytännön tasolla esim. lottovoitto antaa rutkasti uskoa tulevaan. Tai negatiivinen syöpätesti. Vaihtoehtoisia lähteitä tulevaisuususkolle löytyy siis ilman uskontojakin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Miten tämä mielestäsi ilmenee? Miten usko jumaluuksiin on parantanut ihmisen selvitymiskykyä”

Se on tietysti silkkaa spekulaatiota mutta kenties yhteinen usko on tehnyt niistä ihmisyhteisöistä yhtenäisempiä kuin niistä joilla ei ole samanlaista yhteistä uskoa. Ja yhtenäisyys auttaa vaikeissa paikoissa.

Se ei siis ehkä ole niinkään hyödyllinen yksilötasolla vaan populaation tasolla.

Mikä tahansa aate yhdistää ihmisiä, ei sen tarvitse olla uskonto.

Ei sen tarvitse olla uskonto ainakaan enää, koska ympäristö on muuttunut. Mutta uskonto helpottaa monen ihmisen oloa vaikeissa tilanteissa, erityisesti kuoleman kohtaamisessa. Käsittääkseni tieteellisestä kirjallisuudesta löytyy tutkimuksia (uskonnollisen) yhteisön merkityksestä jäsentensä hyvinvoinnille. 

Kyse on itsesuggestiosta, eli ylimaallisen voiman aikaansaannoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Niin, ja onko rangaistus kohtuullinen rikkomukseen nähden?

Kyse ei ole rangaistuksesta vaan siitä, että Jumala ei muuta ihmistä väkisin sellaiseksi että hän tahtoisi viettää ikuisuuden taivaassa Jumalan luona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

"Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii."

Minun ei tarvitse siltikään pelotella ketään millään. Tuonpuoleinen on totta mutta pahaa siellä ei ole. 

Heikot pelkäävät ihmiset pelottelevat koska eivät halua olla rehellisiä. Jotkut pyrkivät myös ohjailemaan muita tällä pelottelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Se on jumalan suunnittelemaa. Tiesi tapahtumat maailman luodessaan. Loi silti.”

Eli Jumala on vastuussa kaikesta. Myös Saatanan tekemästä pahasta.

Kyllä Jumala vastuunsa kantaa.

 

Toinen kysymys kuului,

 

Mitä pahaa Saatana tekee? 

 

Voisitteko vastata selkeästi.

Jumalan määräämää pahaa. Ja pahinta mitä jumala kuvitella voi, on ettei häneen uskota.

Miksi Jumala määrää Saatanalle tehtäväksi pahaa ja mitä kaikkea pahaa Saatana tekee ihan käytännön tasolla? Miksi Jumala pelkäisi sitä ettei häneen uskota? 

Aivan selvästihän jumalan täytyy saada taustatukea saatanalta viestinsä perillemenon varmistamiseksi. Muutenhan tässä yhteistyökuviossa ei olisi mitään järkeä.

Mikä on tämä taustatuki Saatanalta joka auttaa Jumalaa heidän yhteistyössänsä? Mitä Saatana siis käytännössä tekee?

Ainakin saatana toimii pelotteena ja onhan niitä kertomuksia, joissa joku on joutunut saatanan riivaamaksi.

Kertomuksia…

No kaikkihan tässä keskustelussa perustuu tarinoihin, mutta kyse on siitä, onko tarinoissa mitään logiikkaa. Joku tarkoitushan saatanalla on oltava.

Oletteko todellakin näin typeriä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Jos tällainen ihminen ajattelee, ettei hän usko, hän on yksinkertaisesti väärässä. Hänen uskonsa voi olla heikkoa ja suuressa vaarassa kuolla, mutta se on silti uskoa. ”

Ohitse kuitenkin se oleellisimman ryhmän: ne jotka eivät vain yksinkertaisesti usko. Mitä ajattelet heistä?

Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan. 

Rukoilu on syntiä sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.

Mihin jakeeseen Raamatussa käsityksesi perustuu?

Se perustuu maalaisjärkeen. Jos kaikki tapahtuu jumalan tahdon mukaisesti, on muun haluaminen jumalan tahdon kyseenalaistamista.

Rautalangasta: Jumala laittaa Erkin maksaan syövän ja sinä haluat itsekkäästi syövän pois.

Jumalan tahtoa saa kyseenalaistaa. Lähinnä kyseessä on suhtautuminen elämään ja realismiin. Ei ole itsekästä toivoa hyvää itselleen ja muille. On ilkeää väittää ihmistä itsekkääksi jos hän toivoo hyvää muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Jos tällainen ihminen ajattelee, ettei hän usko, hän on yksinkertaisesti väärässä. Hänen uskonsa voi olla heikkoa ja suuressa vaarassa kuolla, mutta se on silti uskoa. ”

Ohitse kuitenkin se oleellisimman ryhmän: ne jotka eivät vain yksinkertaisesti usko. Mitä ajattelet heistä?

Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan. 

Rukoilu on syntiä sillä se on jumalan tahdon kyseenalaistamista.

Mihin jakeeseen Raamatussa käsityksesi perustuu?

Muistan kyllä että rippikoulussa käsiteltiin sitä, millaisia asioita voi toivoa rukoilemalla. Jos vääriä, niin varmasti on syntiä.

Eli tarkoitat varmasti itsekkäitä toiveita? Täytyy ymmärtää mikä on oikein, mikä on väärin ja mikä on kohtuullista. Toiveet liittyvät ihmisen ajatusmaailmaan ja elämäntyyliinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Oletko siis sitä mieltä, että ateistit ovat läpeensä itsekkäitä ihmisiä, jotka tekevät pahaa muille aina kun he uskovat hyötyvänsä siitä ja voivat luottaa siihen eivät he jää kiinni? Hehän eivät usko joutuvansa tilille teoistaan kuoleman jälkeen, joten mikä muu kuin maallisen rangaistuksen pelko motivoisi heitä pysymään erossa pahasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Vierailija kirjoitti:

"Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii."

 

Minun ei tarvitse siltikään pelotella ketään millään. Tuonpuoleinen on totta mutta pahaa siellä ei ole. 

Heikot pelkäävät ihmiset pelottelevat koska eivät halua olla rehellisiä. Jotkut pyrkivät myös ohjailemaan muita tällä pelottelulla.

No jos tuonpuoleisessa ei ole pahaa, miksi elää nuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Oletko siis sitä mieltä, että ateistit ovat läpeensä itsekkäitä ihmisiä, jotka tekevät pahaa muille aina kun he uskovat hyötyvänsä siitä ja voivat luottaa siihen eivät he jää kiinni? Hehän eivät usko joutuvansa tilille teoistaan kuoleman jälkeen, joten mikä muu kuin maallisen rangaistuksen pelko motivoisi heitä pysymään erossa pahasta?

En tietenkään itse ateistina pidä ateisteja sen moraalittomampina kuin uskoviakaan. Kyse on uskonnon logiikasta, ei ateismin logiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii."

 

Minun ei tarvitse siltikään pelotella ketään millään. Tuonpuoleinen on totta mutta pahaa siellä ei ole. 

Heikot pelkäävät ihmiset pelottelevat koska eivät halua olla rehellisiä. Jotkut pyrkivät myös ohjailemaan muita tällä pelottelulla.

No jos tuonpuoleisessa ei ole pahaa, miksi elää nuhteessa?

Mitä tarkoitat nuhteessa elämisellä? 

Eläminen hyvänä ihmisenä on onnellisempaa kokonaisvaltaisesti ajatellen tätä fyysistä elämää. Jokainen valitsee elämäntyylinsä kuitenkin itse ja kuoltuaan pääsee henkimaailmaan eli tuonpuoleiseen. Yksinkertainen fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Kyllä minä tiedän hyvän ihmisen reseptin, olen itsekin sellainen. Olen ihan itse halunnut olla hyvä ihminen ja olen ihan itse tietoisesti työskennellyt itseni kanssa koko elämäni kehittyäkseni ja vahvistuakseni sillä hyvänä ihmisenä eläminen vaatii jatkuvaa itsekuria, varsinkin vaikeina elämän aikoina. Monet tietävät nämä asiat.

Kommenttiini liittyi tähän:

"Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo."

Ei ole kohteliasta väittää että jokainen Jumalaan uskova tai Jumalasta kiinnostunut olisi joku jonkun muun tahtoon alistuva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Kyllä minä tiedän hyvän ihmisen reseptin, olen itsekin sellainen. Olen ihan itse halunnut olla hyvä ihminen ja olen ihan itse tietoisesti työskennellyt itseni kanssa koko elämäni kehittyäkseni ja vahvistuakseni sillä hyvänä ihmisenä eläminen vaatii jatkuvaa itsekuria, varsinkin vaikeina elämän aikoina. Monet tietävät nämä asiat.

 

Kommenttiini liittyi tähän:

"Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo."

 

Ei ole kohteliasta väittää että jokainen Jumalaan uskova tai Jumalasta kiinnostunut olisi joku jonkun muun tahtoon alistuva ihminen.

Ei tässä ole kohteliaisuudesta kyse vaan logiikasta. Jumala antoi käskyt noudatettaviksi, joten eikö niiden noudattaminen ole alistumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Kyllä minä tiedän hyvän ihmisen reseptin, olen itsekin sellainen. Olen ihan itse halunnut olla hyvä ihminen ja olen ihan itse tietoisesti työskennellyt itseni kanssa koko elämäni kehittyäkseni ja vahvistuakseni sillä hyvänä ihmisenä eläminen vaatii jatkuvaa itsekuria, varsinkin vaikeina elämän aikoina. Monet tietävät nämä asiat.

 

Kommenttiini liittyi tähän:

"Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo."

 

Ei ole kohteliasta väittää että jokainen Jumalaan uskova tai Jumalasta kiinnostunut olisi joku jonkun muun tahtoon alistuva ihminen.

Ei tässä ole kohteliaisuudesta kyse vaan logiikasta. Jumala antoi käskyt noudatettaviksi, joten eikö niiden noudattaminen ole alistumista?

En minä alistu mihinkään kun itse tahdon olla hyvä ihminen. Toki se vaatii välillä myös alistumista mutta senkin valinnan tekee itse. Pakollinen alistuminen voi taas koskettaa ketä tahansa eikä silloin kukaan voi itse valita vaan kyseessä on pakon sanelema tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Kyllä minä tiedän hyvän ihmisen reseptin, olen itsekin sellainen. Olen ihan itse halunnut olla hyvä ihminen ja olen ihan itse tietoisesti työskennellyt itseni kanssa koko elämäni kehittyäkseni ja vahvistuakseni sillä hyvänä ihmisenä eläminen vaatii jatkuvaa itsekuria, varsinkin vaikeina elämän aikoina. Monet tietävät nämä asiat.

 

Kommenttiini liittyi tähän:

"Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo."

 

Ei ole kohteliasta väittää että jokainen Jumalaan uskova tai Jumalasta kiinnostunut olisi joku jonkun muun tahtoon alistuva ihminen.

Ei tässä ole kohteliaisuudesta kyse vaan logiikasta. Jumala antoi käskyt noudatettaviksi, joten eikö niiden noudattaminen ole alistumista?

En minä alistu mihinkään kun itse tahdon olla hyvä ihminen. Toki se vaatii välillä myös alistumista mutta senkin valinnan tekee itse. Pakollinen alistuminen voi taas koskettaa ketä tahansa eikä silloin kukaan voi itse valita vaan kyseessä on pakon sanelema tilanne. 

Semanttinen kikkailu ei muuta sitä tosiasiaa, että vapaaehtoinenkin alistuminen on alistumista. 

Edelleen kolmella ensimmäisellä käskyllä ei ole mitään tekemistä hyvyyteen pyrkimisen kanssa. Ne ovat ne todellista alistumista vaativat käskyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että heillä on täysi vapaus olla uskomatta, ja rukoilen heidän puolestaan”

Mutta mitä heille tapahtuu mielestäsi jos jumalasi on olemassa?

Minä en lähde arvuuttelemaan kenenkään iankaikkisuuskohtaloa. 

Uskon hyvään Jumalaan, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa pelastaa jokaisen. Jos siis joku ei pääse taivaaseen, se johtuu siitä että hän ei pohjimmiltaan edes halua sinne. 

Miten voi haluta paikkaan, jonka olemassaoloon ei usko? Haluatko sinä Valhallaan?

Kenenkään ei tarvitse tietää vielä eläessään, onko taivas sellainen paikka johon hän haluaa. 

Aika pitkältihän kristinuskon opetukset perustuvat siihen, että taivas on tavoittelemisen arvoinen. Kuinka muuten ihmisiä voisi motivoida synnittömyyteen? Kokemus kun on osoittanut, että tässä elämässä paha ei aina saa palkkaansa. On siis oltava tuonpuoleinen, jotta synnin avulla pelottelu toimii.

Miksei ihminen voisi haluta oppia tuntemaan Jumalaa ja elää hänen tahtonsa mukaista elämää ihan vaan siksi, että hän on kiinnostunut Luojastaan ja haluaa käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin? Ihmiselle itselleenkin on hyväksi pyrkiä elämään sellaista elämää, jota varten hänet on luotu. 

Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo.

Ristiriitainen kommentti, mikä syy on tälle ristiriitaisuudelle? Sinä yrität provosoida.

Kerrotko minulle, mikä siinä on ristiriitaista, kun en itse näe sitä?

Hyvyys EI TULE jumalasta, vaan ihmisestä itsestään. Ja mikä idea on jumalassa, jolta ei saa palvonnalle vastineeksi mitään? Jumalalta haetaan varjelusta, terveyttä, taivaspaikkaa ja ties mitä hyötyä.

Kyllä minä tiedän hyvän ihmisen reseptin, olen itsekin sellainen. Olen ihan itse halunnut olla hyvä ihminen ja olen ihan itse tietoisesti työskennellyt itseni kanssa koko elämäni kehittyäkseni ja vahvistuakseni sillä hyvänä ihmisenä eläminen vaatii jatkuvaa itsekuria, varsinkin vaikeina elämän aikoina. Monet tietävät nämä asiat.

 

Kommenttiini liittyi tähän:

"Ei hyvyyteen pyrkiminen jumalaa edellytä. Sen sijaan jonkun epämääräisen entiteetin tahtoon alistuminen on ainakin minusta nöyryyttävää, jos sillä alistumisella on joku muu kuin välinearvo."

 

Ei ole kohteliasta väittää että jokainen Jumalaan uskova tai Jumalasta kiinnostunut olisi joku jonkun muun tahtoon alistuva ihminen.

Ei tässä ole kohteliaisuudesta kyse vaan logiikasta. Jumala antoi käskyt noudatettaviksi, joten eikö niiden noudattaminen ole alistumista?

En minä alistu mihinkään kun itse tahdon olla hyvä ihminen. Toki se vaatii välillä myös alistumista mutta senkin valinnan tekee itse. Pakollinen alistuminen voi taas koskettaa ketä tahansa eikä silloin kukaan voi itse valita vaan kyseessä on pakon sanelema tilanne. 

Semanttinen kikkailu ei muuta sitä tosiasiaa, että vapaaehtoinenkin alistuminen on alistumista. 

Edelleen kolmella ensimmäisellä käskyllä ei ole mitään tekemistä hyvyyteen pyrkimisen kanssa. Ne ovat ne todellista alistumista vaativat käskyt.

Minä en kikkaile vaan olen suora puheissani ja ymmärrän erilaisuutta. Joku muu voi kokea alistuvansa ja tämä on täysin ok eikä mitenkään halveksuttavaa tämäkään.

Hyvän ihmisen ominaisuuksiin kuuluu itsensä ja muiden hyväksyminen, arvostaminen ja kunnioitus koko elämää kohtaan. En näe asiassa ongelmaa.