Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

Vierailija kirjoitti:

"Nytkö kinastelemme siitä, mitä tieto on? Raamatun luonteen tietolähteenä kumoaa jo se, että niitä kristinuskon peruskysymyksiä ei käsitellä missään muualla. Yleensä tieto varmennetaan useasta eri lähteestä."

 

Sanotko nyt siis että Raamattu ei voi kenestäkään tuntua tietolähteeltä koska se ei sinulle sitä ole? Kysehän ei ole siitä onko joku asia todistettu pitävästi vaan mikä saa ihmisestä tuntumaan siltä että se on totta. Osalle ihmisistä riittää myös samassa asiassa paljon vähempi todistelu kuin jollekin toiselle. Ihmiset ovat siinä erilaisia.

Kovin skeptiset ihmiset harvoin uskovat uskontoihin.

Tietenkin Raamattu tai Taru Sormusten Herrasta voi TUNTUA tietolähteeltä, mutta eihän nyt siitä ollutkaan kysymys.

"Moni toki sanoo "minusta on selvä fakta että...", mutta siinähän juuri korostetaan sitä, että kyse on lopulta kuitenkin mielipiteestä. Kukaan täyspäinen ei esitä faktana sellaista, mikä ei ole fakta. No, uskovat toki näin tekevät."

Niin, uskovat tekevät niin koska heille kyse on ihan aidosti todesta koska heidän aivonsa ovat sen asian suhteen menneet sellaiseen asentoon. Sitähän minä tässä koko ajan yritän selittää. Aivot lopulta päättävät mikä tuntuu todelta. Siis TUNTUU, ei mikä ON.

"Tietenkin Raamattu tai Taru Sormusten Herrasta voi TUNTUA tietolähteeltä, mutta eihän nyt siitä ollutkaan kysymys."

Juuri siitä on kysymys. Ihminen pitää totena sitä mikä hänestä tuntuu todelta. Ei se sen kummallisempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

"Moni toki sanoo "minusta on selvä fakta että...", mutta siinähän juuri korostetaan sitä, että kyse on lopulta kuitenkin mielipiteestä. Kukaan täyspäinen ei esitä faktana sellaista, mikä ei ole fakta. No, uskovat toki näin tekevät."

 

Niin, uskovat tekevät niin koska heille kyse on ihan aidosti todesta koska heidän aivonsa ovat sen asian suhteen menneet sellaiseen asentoon. Sitähän minä tässä koko ajan yritän selittää. Aivot lopulta päättävät mikä tuntuu todelta. Siis TUNTUU, ei mikä ON.

Olenko muka muuta väittänyt? Siltikään faktat ja uskonasiat eivät vertaudu keskenään.

Vierailija kirjoitti:

"Tietenkin Raamattu tai Taru Sormusten Herrasta voi TUNTUA tietolähteeltä, mutta eihän nyt siitä ollutkaan kysymys."

 

Juuri siitä on kysymys. Ihminen pitää totena sitä mikä hänestä tuntuu todelta. Ei se sen kummallisempaa ole.

Kyllä moni uskovainenkin ymmärtää, ettei jumalasta ole varmuutta. Jumalan olemassaolo ei siis välttämättä tunnu faktalta heille. 

Minäkin uskon eläväni vielä 20 vuotta, mutta en pidä sitä faktana.

"Olenko muka muuta väittänyt? Siltikään faktat ja uskonasiat eivät vertaudu keskenään."

Niiden pitäminen totena vertautuu koska kyse on samasta mekanismista aivoissa kuten olen mielestäni aika hyvin jo selittänyt. Ihminen vakuuttuu jostain, oli se sitten tieteellinen fakta tai uskonnon kertoma oppi, ja alkaa pitää sitä totena. Jos taas vakuuttumista ei jostain syystä tapahdu, esim. faktat tuntuvat vajavaisilta tai uskonto vaikuttaa epäuskottavalta, ihminen ei pidä niitä totena. Ihan sama mekanismi.

"Kyllä moni uskovainenkin ymmärtää, ettei jumalasta ole varmuutta. Jumalan olemassaolo ei siis välttämättä tunnu faktalta heille. "

Ei johonkin uskominen, ei tieteelliseen faktaan tai johonkin jumalaan, tarvitse sataprosenttista varmuutta. Mutta tarvitaan riittävä varmuus.

Esim. jos koulussa opettaja kertoo että maapallo on pyöreä ja koulukirjassa lukee sama, alat pitää sitä totena vaikka et ole kuullut vielä oikeastaan yhtään varsinaista tieteelllistä todistetta. Niitä ei tarvita koska asia on ilman niitäkin riittävän uskottava että alat pitää sitä totena. Ainakin enemmän totena kuin että maapallo ei olisi pyöreä. Sekin usein riittää että uskoo johonkin enemmän kuin mihinkään muuhun vaihtoehtoon.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä moni uskovainenkin ymmärtää, ettei jumalasta ole varmuutta. Jumalan olemassaolo ei siis välttämättä tunnu faktalta heille. "

 

Ei johonkin uskominen, ei tieteelliseen faktaan tai johonkin jumalaan, tarvitse sataprosenttista varmuutta. Mutta tarvitaan riittävä varmuus.

Esim. jos koulussa opettaja kertoo että maapallo on pyöreä ja koulukirjassa lukee sama, alat pitää sitä totena vaikka et ole kuullut vielä oikeastaan yhtään varsinaista tieteelllistä todistetta. Niitä ei tarvita koska asia on ilman niitäkin riittävän uskottava että alat pitää sitä totena. Ainakin enemmän totena kuin että maapallo ei olisi pyöreä. Sekin usein riittää että uskoo johonkin enemmän kuin mihinkään muuhun vaihtoehtoon.

Tuo kouluvertaus ontuu sikäli, että kouluopetuksen voi hyvällä syyllä olettaa olevan todenperäistä. Sitä ei siis erikseen tarvitse epäillä.

"Tuo kouluvertaus ontuu sikäli, että kouluopetuksen voi hyvällä syyllä olettaa olevan todenperäistä. Sitä ei siis erikseen tarvitse epäillä."

Päinvastoin, se juuri paljastaa mekenismin. Kyse on siis juuri tunteesta siitä että joku on riittävän uskottavaa ja sitten asiaan uskoo. Esim. juuri kouluympäristö saa siis ihmisen lähtökohtaisesti uskomaan asioihin joita siellä kerrotaan. Ihan tiukan tieteellisesti, se missä joku asia kerrotaan tai kuka sen kertoo, ei saisi mitenkään vaikuttaa asiaan vaan vain puhtaiden todisteiden pitäisi olla se asia. Mutta kuten sanoin, ihmisaivot eivät toimi niin vaan se mihin ihminen alkaa uskoa ja millä todisteilla on hyvin vaihtelevaa eikä lopulta tahdonalaista. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuo kouluvertaus ontuu sikäli, että kouluopetuksen voi hyvällä syyllä olettaa olevan todenperäistä. Sitä ei siis erikseen tarvitse epäillä."

 

Päinvastoin, se juuri paljastaa mekenismin. Kyse on siis juuri tunteesta siitä että joku on riittävän uskottavaa ja sitten asiaan uskoo. Esim. juuri kouluympäristö saa siis ihmisen lähtökohtaisesti uskomaan asioihin joita siellä kerrotaan. Ihan tiukan tieteellisesti, se missä joku asia kerrotaan tai kuka sen kertoo, ei saisi mitenkään vaikuttaa asiaan vaan vain puhtaiden todisteiden pitäisi olla se asia. Mutta kuten sanoin, ihmisaivot eivät toimi niin vaan se mihin ihminen alkaa uskoa ja millä todisteilla on hyvin vaihtelevaa eikä lopulta tahdonalaista. 

Kukaan ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä uskonasioita varmistettuina, kuten kouluopetusta pidetään. Uskomiseen pitää asennoitua avomielisemmin. Tyhminkin oppilas tajuaa olla epäilemättä kertotaulun tai aakkosten todenperäisyyttä alaluokilla, vaikka kuinka tympii.

"Kukaan ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä uskonasioita varmistettuina, kuten kouluopetusta pidetään."

Kyllä pitää. Jos ihminen on esim. kovin uskonnollisesta kodista, hän saattaa pitää uskonasioita todempina kuin kouluopetusta. Esim. evoluutioteoria epäileminen on hyvä esimerkki.

Eli edelleen, usko jonkun asian totuudellisuuteen aiheuttaa vain se että ihminen on itse vakuuttunut että asia on niin. Mikään muu ei siihen vaikuta ja tämä syntyy aivoissa ilman että ihminen tiedostaa tai valitsee sen.

"Jumalansana."

Mikä kohta siinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Katolinen kirkkohan opettaa suoraan, että myös muut kuin kristityt voivat pelastua."

 

Pelastuksella on kuitenkin aina yleensä ehtoja. Monesti viitataan synteihin ja syntisyyteen jota sitten pitää jotenkin arvioida. Synti on kuitenkin jo käsitteenä problemaattinen ja voidaan kysyä että voidaanko ei-uskovaa edes syyttää synnistä jos synti on määritelmällisesti rikkomista Jumalan tahtoa vastaan. Ei-uskova kun ei ole uskonut sellaiseen tahtoon eikä sikäli voi myöskään loogisesti ajatellen sellaista noudattaa tai sitä vastaan rikkoakaan.

Taitaa mennä uskovaisille jo liian filosofiseksi.

Uskoi tai ei Jumala sanoo että KAIKKI ihmiset ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä uskonasioita varmistettuina, kuten kouluopetusta pidetään."

 

Kyllä pitää. Jos ihminen on esim. kovin uskonnollisesta kodista, hän saattaa pitää uskonasioita todempina kuin kouluopetusta. Esim. evoluutioteoria epäileminen on hyvä esimerkki.

Eli edelleen, usko jonkun asian totuudellisuuteen aiheuttaa vain se että ihminen on itse vakuuttunut että asia on niin. Mikään muu ei siihen vaikuta ja tämä syntyy aivoissa ilman että ihminen tiedostaa tai valitsee sen.

Jotkut saattavat pitää uskonasioita varmistettuina, mutta tämä koskee melko pientä joukkoa.

Itse kasvoin uskovan yksinhuoltajaisän kanssa ja vietin lapsuudessa paljon kesiä niinikään uskovan tätini kanssa. Silti minusta tuli ateisti.

"Tarkoitin psykologisella edulla uskonnon (auktoriteettiuskon) antamaa turvallisuuden tunnetta, jolla voi olla pitkäkestoisia fysiologisia seurauksia. Taipumus uskonnollisuuteen ja uskonnollisen yhteisön muodostamiseen ovat olleet positiivinen valintatekijä, "

Toisaalta kyse voi olla myös kehämäisestä vaikutuksesta. Kun kaikki muutkin uskovat, on turvallista uskoa myös koska muu saisi ihmisen jäämään yhteisön ulkopuolelle. Jolloin uskominen taas vaikuttaa siihen että muutkin uskovat koska kukaan ei halua jäädä ulos. Ja ryhmässä olo taas saa aikaan turvallisuuden tunnetta.

Tämä toimii niin kauan kun kehän sisällä on riittävän paljon ihmisiä. Kun näiden ihmisten piiri pienenee, ulos jääminen ei olekaan enää samanlainen riski koska ulkopuolellakin on muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

"Jumalansana."

 

Mikä kohta siinä?

1.Timoteuksen kirje:
2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2:2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

"Jotkut saattavat pitää uskonasioita varmistettuina, mutta tämä koskee melko pientä joukkoa."

Sillä ei ole väliä onko joukko suuri tai pieni. Sama mekanismi se on silti kuten olen jo moneen kertaan selittänyt.

"Itse kasvoin uskovan yksinhuoltajaisän kanssa ja vietin lapsuudessa paljon kesiä niinikään uskovan tätini kanssa. Silti minusta tuli ateisti."

En sanonut sen olevan automaatti. Mutta se vaikuttaa monella asenteisiin niin että helpommin pitää tiettyjä väitteitä uskottavina.

"joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."

Kaikkea voi sanoa mutta mikä asia ihan oikeasti osoittaa että hän tahtoo? Ovatko esim. pelastuksen ehdot sellaiset että se maksimoi pelastuvien määrän vai ei?

Pelastus tarkoittaa:  Jos ette synny uudesti Jumalan hengestä, ette voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä uskonasioita varmistettuina, kuten kouluopetusta pidetään."

 

Kyllä pitää. Jos ihminen on esim. kovin uskonnollisesta kodista, hän saattaa pitää uskonasioita todempina kuin kouluopetusta. Esim. evoluutioteoria epäileminen on hyvä esimerkki.

Eli edelleen, usko jonkun asian totuudellisuuteen aiheuttaa vain se että ihminen on itse vakuuttunut että asia on niin. Mikään muu ei siihen vaikuta ja tämä syntyy aivoissa ilman että ihminen tiedostaa tai valitsee sen.

Koulussa pitää opettaa asioita, jotka mahdollisimman varmasti ovat tosia. Jos mahdollista, pitää toisinaan kertoa esim. niistä merkittävistä kokeista, joilla jokin asia on saatu selville. (Tämä ei tietenkään ole mahdollista laajassa mitassa.) Esim. oman uskonnon opetuksen voi välillä olla vaikeaa täyttää tiukkoja totuuskriteerejä. Opettajien sivistystaso on tärkeä opetuksen laatutekijä, mitä vähemmän oppilaiden vanhemmilla on merkitystä, sen parempi.

Korkeammassa opetuksessa oppikirjataso on vasta lähtötaso tieteenharjoitukseen: oppikirjatieto oletetaan kaikkien alalla olijoiden tuntemaksi eikä siihen tarvitse erikseen viitata. Tiede on toistettavaa: jos kukaan muu ei saa samoja tuloksia kuin sinä, olet melko varmasti väärässä, vaikka kuinka olisit vakuuttunut itse. Toki jos voit osoittaa kilpailevan ryhmän metodologiassa virheen, pelisi ei ehkä ole menetetty.