Lue keskustelun säännöt.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
25.07.2026 |
Tuosta sairas vanhempi ei saisi olla sairauslomalla rauhassa ketjusta tuli mieleen ja sieltä poimittua kommentteja.
-Ei yhtään ymmärretä, jos vanhemmat ovat kuormittuneita, väsyneitä tms. Sen sijaan vaatimuksia sataa, eikä empatiaa heru. Sairauslomalla (esim. masennuksen, uupumuksen, käsi paketissa tms) olevan vanhemman pitäisi toipuessaan hoitaa lasta kotona ja keksiä lapselle kehittävää tekemistä.
-Sairastuin myös burn outtiin ja lapsi kävi ihan normaalisti päiväkodissa, itse nukuin ensimmäiset kuukaudet kotona ja selvittelin työpaikan sotkuja. Kun päiväkoti kuuli asiasta, tuli vihjailua siitä, että lapsen voisi hakea aikaisemminkin. (Sitten taas subjektiivisen varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset voivat sumeilematta olla hoidossa ja kukaan ei valita pitkistä päivistä, vaikka vanhempi olisi kotona vauvan kanssa/työttömänä).
-Hoitajat ei edes tiedä, mistä lasten perheissä on kyse. Meillä hoitajat myös sumeilematta uskoo lapsen selittämät asiat. Jos lapsi sanoo syöneensä aamupalaksi karkkia, niin hoitajat todella tulevat kysymään, onko meillä tavallistakin, että karkkia syödään aamupalaksi. Vaikkei siis syötäisi ja lapsi olisi satuillut omiaan.
-Hoitajat tekevät vanhemman ulkonäön perusteella oletuksia. Jos äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa, niin mietitään, onko siellä kotona nyt kaikki kunnossa vai onko äidillä isompaakin ongelmaa.
-Meidän lapsi on päiväkodissa ja me vanhemmat ollaan töissä. Saadaan usein kommentteja, että "Eikö isovanhemmat voisi joskus katsoa Einon perään, että saisi päiväkodista vapaan päivän?" "Onkos teillä tulossa lomaa, jotta Eino voisi olla kotona?" Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden. Tämä ei näytä olevan tarpeeksi. Tiedän, että lapsemme on vilkas ja työläs hiljaiseen, rauhalliseen lapseen verrattuna, mutta emme me lasta sen vuoksi voi enemmän kotona pitää.
-Oman lapseni päiväkodissa minua äitinä syyllistettiin siitä, jos en ollut hakutilanteessa työvaatteissa. Olisi pitänyt olla eli tulla suoraan töiden jälkeen hakemaan. Jos olin esim. käynyt mutkan kotona ja riisumassa työvaatteet, ei noin kuulemma olisi saanut tehdä. Samoin paheksuttiin, jos joku kävi töistä tullessa kaupan kautta ja sitten haki lapsen. Kuulemma hoitoaika päättyy töiden päättymiseen, eikä asioilla saisi käydä.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
Kommentit (454)
Joopajoo. Tarhantätit ja apteekkiakat, näitä tällä palstalla haukutaan harvasepäivä. Tyhmiä ovat molemmat jos palstainceliltä kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on ihan tolkun porukkaa. Ei siellä mitään kysellä tai arvostella. Henkilökuntaa on riittävästi ja henkilökunnan vaihtuvuus on ihan minimaalista. On päiväkoteja, joissa hommat pelaa. Kaikissa ei.
Ei ole mahdollista katsoskun, tarhatätit ovat idi ootteja. Ei sovi julkisesti tuollaista sanoa, kai he nyt jotain ovat rysssineet siellä tarhalla kun kerta ovat niitä tarhantätejä!
Mene toiseen ketjuun kirjoittamaan typeryyksiäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on ihan tolkun porukkaa. Ei siellä mitään kysellä tai arvostella. Henkilökuntaa on riittävästi ja henkilökunnan vaihtuvuus on ihan minimaalista. On päiväkoteja, joissa hommat pelaa. Kaikissa ei.
Ei ole mahdollista katsoskun, tarhatätit ovat idi ootteja. Ei sovi julkisesti tuollaista sanoa, kai he nyt jotain ovat rysssineet siellä tarhalla kun kerta ovat niitä tarhantätejä!
Mene toiseen ketjuun kirjoittamaan typeryyksiäsi!
Mitä? Eikö tämä olekaan se tarhantätien haukkumisketju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Mielestäni alle kouluikäiset eivät tarvitse varhaiskasvatusta eikä edes päivähoitoa vaan he tarvitsevat vanhemman hoivaa ja huolenpitoa ja kasvatusta.
He tarvitsevat arjen elämää ja pyhän lepoa, vanhempien kanssa.
Onko edes eskari tarpeellinen, miksei vaan suoraan kouluun.
Miettikää ny lasten etuakin eikä aina vaan aikuisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni alle kouluikäiset eivät tarvitse varhaiskasvatusta eikä edes päivähoitoa vaan he tarvitsevat vanhemman hoivaa ja huolenpitoa ja kasvatusta.
He tarvitsevat arjen elämää ja pyhän lepoa, vanhempien kanssa.
Onko edes eskari tarpeellinen, miksei vaan suoraan kouluun.
Miettikää ny lasten etuakin eikä aina vaan aikuisten.
Vanhempien pitää käydä töissä. Harvassa perheessä on varaa siihen, että toinen vanhempi on vuosia kotona. Se on myös lapsen edusta huolehtimista, että perheen vanhemmat pitävät taloudesta huolta. Eiköhän suurin osa vanhemmista jäisi kotiin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden."
Riittäisikö sinulle/aikuiselle tämmöinen loma vuosittain?
Ei riittäisi.
Päiväkoti on lapsen työtä!
Ei läheskään kaikilla ole 6 viikkoa lomaa vuodessa. Niin että sanoisin kyllä, riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni alle kouluikäiset eivät tarvitse varhaiskasvatusta eikä edes päivähoitoa vaan he tarvitsevat vanhemman hoivaa ja huolenpitoa ja kasvatusta.
He tarvitsevat arjen elämää ja pyhän lepoa, vanhempien kanssa.
Onko edes eskari tarpeellinen, miksei vaan suoraan kouluun.
Miettikää ny lasten etuakin eikä aina vaan aikuisten.
Missä maailmassa sinä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on ihan tolkun porukkaa. Ei siellä mitään kysellä tai arvostella. Henkilökuntaa on riittävästi ja henkilökunnan vaihtuvuus on ihan minimaalista. On päiväkoteja, joissa hommat pelaa. Kaikissa ei.
Missä tämmöinen päiväkoti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus lapseen tulee yleensä kasvuympäristöstä. Lapsen pitää saada rauhoittua ilman jatkuvaa nopeatempoista elämää mukaan lukien johdetut harrastukset useana iltana viikossa ja älylaitteilla/ruudun kanssa vietetty aika. Lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Nykyajan lastenohjelmat ja videot ovat liian nopeatempoisia. Koko ajan tapahtuu asioita vauhdilla. Sellainen ei valmenna oikeaan elämään, jossa oikeasti on välillä tosi tylsää. Lapsi pitää opettaa siihen, että välillä saa olla tylsää ja pitkästyä. Luovuus herää usein silloin, kun on tylsistynyt. Rakentaisinko legoista (mielikuva) talon, tai auton? Minäpä piirrän nyt. Minäpä siivoan tämän huoneen. Minäpä laitankin sitä ruokaa ja yllätän isän ja äidin! Liian nopeatempoinen ympäristö tukahduttaa luovuuden ja se väsyttää aivot. Sitten lapsi väsyneenä kiukuttelee, vanhempi yrittää saada lasta sanoittamaan tunteensa, mutta miten muka pieni lapsi osaisi sanoittaa tunteensa puutteellisella kielitaidolla? Lapsi suuttuu siitä vain lisää. Toisaalta lasta ei rangaista pahoista teoista, joka opettaa, että hän saa tehdä ihan mitä haluaa. Se kaava toistuu myös päiväkodissa ja koulussa, jolloin lapsi oppii pahoille tavoille. Nykyään tutkijat ymmärtävät tuon kuvion turmelevat vaikutukset. Se on saanut kasvatustyössä toimivat liikkeelle ohjeistamaan vanhempia siitä, että pitää ottaa enemmän vastuuta lapsista ja heidän teoistaan. Siitä johtuu lasujen kasvanut määrä. On tajuttu, että lapsille ei riitä aineelliset tavarat ja keskittyminen ulkonäköön, vaan tarvitaan myös oikeaa läsnäoloa, kuritusta ja rakkautta.
Mutta kun näitä ei osata edes varhaiskasvatuksessa. Vapaata leikkiä ei juuri ole, vaan kaikki on ohjattua toimintaa, jossa lapsen pitäisi aina tehdä ja leikkiä juuri sitä mitä sanotaan. Meidän päiväkodissa tabletteja annetaan lapsille ja olivat ihmeissään, kun oma lapseni oli säikähtänyt laitetta. Ei ollut koskaan nähnyt tablettia koska meillä ei ole lapsella ruutuaikaa, älylaitteet eivät kuulu lapsille! Päiväkodissa ei enää tunnisteta lasten normaalia kasvua ja kehitystä, vaan kaikesta pyritään tekemään diagnooseja. Meille väitettiin, että lapsella on hahmotushäiriö, kun ei osannut tehdä ensimmäisellä yrittämisellä puuhakirjatyyppisiä tehtäviä. Meillä ei tehdä puuhakirjoja, vaan ollaan paljon ulkona. Väitettiin että lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka ongelmana oli keskittymishaasteet ja päiväkodissa tehtäväympäristö oli aivan liian hälyinen, jotta lapsi olisi kyennyt keskittymään.
Päiväkodissa on nykyään digikasvatusta. Se on uusi normaali. Se sisältää suunnitelmallista mediakasvatusta ja digipedagogiikkaa. Digitaaliset välineet siis yhdistetään osaksi leikkiä, leikkiä ja liikkumista.
Lapset ajavat Digi-ajokortin/Ipad-ajokortin. Ottavat kuvia ja pelaavat tableteilla kehittäviä pelejä. Dokumentoivat videoimalla luontoa.
Menehän toki kertomaan opetushallitukseen ettei mun mielestä noi älylaitteet kuulu lapsille.
Opetushallitus voisi huolehtia vaikka siitä, että kaikkien taaperoiden vaipat olisi vaihdettu ainakin kertaalleen hoitopäivän aikana. Sitten kun se ja moni muu perusasia on kunnossa niin voisi ehkä alkaa miettiä noita digiajokortteja.
Se oli virhe siirtää päivähoito opetushallituksen alaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Voisihan se avustaja vaikka kantaa lapsen portaita ylös jos lapsi on pyörätuolissa.
Tosin ei noissa päiväkotiinjäämistapauksissa yleensä ole siitä kyse että lapsi olisi pyörätuolissa tms. vaan lähinnä siitä, että lapsi on villi eikä hänen kanssaan siksi katsota voitavan liikkua liikenteen seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä muualla kuin pääkaupunkiseudulla työskenteleviä paikalla? Miten teidän päiväkodeissa vietetään perinteisiä suomalaisia juhlia? Joulu, pääsiäinen, kevätjuhla?
Miksi pitäisi olla uskonnollisia juhlia, kun puolet ihan kantasuomalaisistakaan ei enää kuulu kirkkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus lapseen tulee yleensä kasvuympäristöstä. Lapsen pitää saada rauhoittua ilman jatkuvaa nopeatempoista elämää mukaan lukien johdetut harrastukset useana iltana viikossa ja älylaitteilla/ruudun kanssa vietetty aika. Lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Nykyajan lastenohjelmat ja videot ovat liian nopeatempoisia. Koko ajan tapahtuu asioita vauhdilla. Sellainen ei valmenna oikeaan elämään, jossa oikeasti on välillä tosi tylsää. Lapsi pitää opettaa siihen, että välillä saa olla tylsää ja pitkästyä. Luovuus herää usein silloin, kun on tylsistynyt. Rakentaisinko legoista (mielikuva) talon, tai auton? Minäpä piirrän nyt. Minäpä siivoan tämän huoneen. Minäpä laitankin sitä ruokaa ja yllätän isän ja äidin! Liian nopeatempoinen ympäristö tukahduttaa luovuuden ja se väsyttää aivot. Sitten lapsi väsyneenä kiukuttelee, vanhempi yrittää saada lasta sanoittamaan tunteensa, mutta miten muka pieni lapsi osaisi sanoittaa tunteensa puutteellisella kielitaidolla? Lapsi suuttuu siitä vain lisää. Toisaalta lasta ei rangaista pahoista teoista, joka opettaa, että hän saa tehdä ihan mitä haluaa. Se kaava toistuu myös päiväkodissa ja koulussa, jolloin lapsi oppii pahoille tavoille. Nykyään tutkijat ymmärtävät tuon kuvion turmelevat vaikutukset. Se on saanut kasvatustyössä toimivat liikkeelle ohjeistamaan vanhempia siitä, että pitää ottaa enemmän vastuuta lapsista ja heidän teoistaan. Siitä johtuu lasujen kasvanut määrä. On tajuttu, että lapsille ei riitä aineelliset tavarat ja keskittyminen ulkonäköön, vaan tarvitaan myös oikeaa läsnäoloa, kuritusta ja rakkautta.
Mutta kun näitä ei osata edes varhaiskasvatuksessa. Vapaata leikkiä ei juuri ole, vaan kaikki on ohjattua toimintaa, jossa lapsen pitäisi aina tehdä ja leikkiä juuri sitä mitä sanotaan. Meidän päiväkodissa tabletteja annetaan lapsille ja olivat ihmeissään, kun oma lapseni oli säikähtänyt laitetta. Ei ollut koskaan nähnyt tablettia koska meillä ei ole lapsella ruutuaikaa, älylaitteet eivät kuulu lapsille! Päiväkodissa ei enää tunnisteta lasten normaalia kasvua ja kehitystä, vaan kaikesta pyritään tekemään diagnooseja. Meille väitettiin, että lapsella on hahmotushäiriö, kun ei osannut tehdä ensimmäisellä yrittämisellä puuhakirjatyyppisiä tehtäviä. Meillä ei tehdä puuhakirjoja, vaan ollaan paljon ulkona. Väitettiin että lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka ongelmana oli keskittymishaasteet ja päiväkodissa tehtäväympäristö oli aivan liian hälyinen, jotta lapsi olisi kyennyt keskittymään.
Päiväkodissa on nykyään digikasvatusta. Se on uusi normaali. Se sisältää suunnitelmallista mediakasvatusta ja digipedagogiikkaa. Digitaaliset välineet siis yhdistetään osaksi leikkiä, leikkiä ja liikkumista.
Lapset ajavat Digi-ajokortin/Ipad-ajokortin. Ottavat kuvia ja pelaavat tableteilla kehittäviä pelejä. Dokumentoivat videoimalla luontoa.
Menehän toki kertomaan opetushallitukseen ettei mun mielestä noi älylaitteet kuulu lapsille.
Opetushallitus voisi huolehtia vaikka siitä, että kaikkien taaperoiden vaipat olisi vaihdettu ainakin kertaalleen hoitopäivän aikana. Sitten kun se ja moni muu perusasia on kunnossa niin voisi ehkä alkaa miettiä noita digiajokortteja.
Se oli virhe siirtää päivähoito opetushallituksen alaisuuteen.
Aivan. Moni unohtaa että Opetushallitus ohjaa valtakunnallisesti laatimalla Varhaiskasvatussuunnitelman (entinen Päikky) perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Avustajan tehtävä on miettiä miten retki mahdollistuu myös avustettavalle. Avustaja ei ole passiivinen toimija vaan parhaimmillaan miettii kaiken aina avustettavan tuen tarpeiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Tämä on nyt päivänselvästi keksitty juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus lapseen tulee yleensä kasvuympäristöstä. Lapsen pitää saada rauhoittua ilman jatkuvaa nopeatempoista elämää mukaan lukien johdetut harrastukset useana iltana viikossa ja älylaitteilla/ruudun kanssa vietetty aika. Lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Nykyajan lastenohjelmat ja videot ovat liian nopeatempoisia. Koko ajan tapahtuu asioita vauhdilla. Sellainen ei valmenna oikeaan elämään, jossa oikeasti on välillä tosi tylsää. Lapsi pitää opettaa siihen, että välillä saa olla tylsää ja pitkästyä. Luovuus herää usein silloin, kun on tylsistynyt. Rakentaisinko legoista (mielikuva) talon, tai auton? Minäpä piirrän nyt. Minäpä siivoan tämän huoneen. Minäpä laitankin sitä ruokaa ja yllätän isän ja äidin! Liian nopeatempoinen ympäristö tukahduttaa luovuuden ja se väsyttää aivot. Sitten lapsi väsyneenä kiukuttelee, vanhempi yrittää saada lasta sanoittamaan tunteensa, mutta miten muka pieni lapsi osaisi sanoittaa tunteensa puutteellisella kielitaidolla? Lapsi suuttuu siitä vain lisää. Toisaalta lasta ei rangaista pahoista teoista, joka opettaa, että hän saa tehdä ihan mitä haluaa. Se kaava toistuu myös päiväkodissa ja koulussa, jolloin lapsi oppii pahoille tavoille. Nykyään tutkijat ymmärtävät tuon kuvion turmelevat vaikutukset. Se on saanut kasvatustyössä toimivat liikkeelle ohjeistamaan vanhempia siitä, että pitää ottaa enemmän vastuuta lapsista ja heidän teoistaan. Siitä johtuu lasujen kasvanut määrä. On tajuttu, että lapsille ei riitä aineelliset tavarat ja keskittyminen ulkonäköön, vaan tarvitaan myös oikeaa läsnäoloa, kuritusta ja rakkautta.
Mutta kun näitä ei osata edes varhaiskasvatuksessa. Vapaata leikkiä ei juuri ole, vaan kaikki on ohjattua toimintaa, jossa lapsen pitäisi aina tehdä ja leikkiä juuri sitä mitä sanotaan. Meidän päiväkodissa tabletteja annetaan lapsille ja olivat ihmeissään, kun oma lapseni oli säikähtänyt laitetta. Ei ollut koskaan nähnyt tablettia koska meillä ei ole lapsella ruutuaikaa, älylaitteet eivät kuulu lapsille! Päiväkodissa ei enää tunnisteta lasten normaalia kasvua ja kehitystä, vaan kaikesta pyritään tekemään diagnooseja. Meille väitettiin, että lapsella on hahmotushäiriö, kun ei osannut tehdä ensimmäisellä yrittämisellä puuhakirjatyyppisiä tehtäviä. Meillä ei tehdä puuhakirjoja, vaan ollaan paljon ulkona. Väitettiin että lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka ongelmana oli keskittymishaasteet ja päiväkodissa tehtäväympäristö oli aivan liian hälyinen, jotta lapsi olisi kyennyt keskittymään.
Päiväkodissa on nykyään digikasvatusta. Se on uusi normaali. Se sisältää suunnitelmallista mediakasvatusta ja digipedagogiikkaa. Digitaaliset välineet siis yhdistetään osaksi leikkiä, leikkiä ja liikkumista.
Lapset ajavat Digi-ajokortin/Ipad-ajokortin. Ottavat kuvia ja pelaavat tableteilla kehittäviä pelejä. Dokumentoivat videoimalla luontoa.
Menehän toki kertomaan opetushallitukseen ettei mun mielestä noi älylaitteet kuulu lapsille.
Opetushallitus voisi huolehtia vaikka siitä, että kaikkien taaperoiden vaipat olisi vaihdettu ainakin kertaalleen hoitopäivän aikana. Sitten kun se ja moni muu perusasia on kunnossa niin voisi ehkä alkaa miettiä noita digiajokortteja.
Se oli virhe siirtää päivähoito opetushallituksen alaisuuteen.
Koko Opetushallitus on virhe.
Työskentelen kasvatus- ja perheneuvolassa. Minä ja kaikki kollegani olemme tehneet kaikkemme, että lapsia ei tarvitsisi viedä päiväkotiin kovin pieninä. Mieluiten ei ollenkaan. Tieto lisää tuskaa. Päiväkotien epäkohdat ja varhaiskasvatuksen oudot käytännöt, mitkä eivät perustu lainkaan kehityspsykologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen kasvatus- ja perheneuvolassa. Minä ja kaikki kollegani olemme tehneet kaikkemme, että lapsia ei tarvitsisi viedä päiväkotiin kovin pieninä. Mieluiten ei ollenkaan. Tieto lisää tuskaa. Päiväkotien epäkohdat ja varhaiskasvatuksen oudot käytännöt, mitkä eivät perustu lainkaan kehityspsykologiaan.
Mitä olen havainnut niin sama sanoituskasvatus on muotia sekä vakalaitoksessa että perheneuvolassa.
Totta kirjoitit. Päiväkodeilla on isoja eroja. Henkilökunnan vaihtuvuus kertoo paljon. 2 vuodessa jos vaihtuu, ei hyvä.
2-3 vuodessa jos lähtee niin vältä kuin ruttoa.