Lue keskustelun säännöt.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
25.07.2026 |
Tuosta sairas vanhempi ei saisi olla sairauslomalla rauhassa ketjusta tuli mieleen ja sieltä poimittua kommentteja.
-Ei yhtään ymmärretä, jos vanhemmat ovat kuormittuneita, väsyneitä tms. Sen sijaan vaatimuksia sataa, eikä empatiaa heru. Sairauslomalla (esim. masennuksen, uupumuksen, käsi paketissa tms) olevan vanhemman pitäisi toipuessaan hoitaa lasta kotona ja keksiä lapselle kehittävää tekemistä.
-Sairastuin myös burn outtiin ja lapsi kävi ihan normaalisti päiväkodissa, itse nukuin ensimmäiset kuukaudet kotona ja selvittelin työpaikan sotkuja. Kun päiväkoti kuuli asiasta, tuli vihjailua siitä, että lapsen voisi hakea aikaisemminkin. (Sitten taas subjektiivisen varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset voivat sumeilematta olla hoidossa ja kukaan ei valita pitkistä päivistä, vaikka vanhempi olisi kotona vauvan kanssa/työttömänä).
-Hoitajat ei edes tiedä, mistä lasten perheissä on kyse. Meillä hoitajat myös sumeilematta uskoo lapsen selittämät asiat. Jos lapsi sanoo syöneensä aamupalaksi karkkia, niin hoitajat todella tulevat kysymään, onko meillä tavallistakin, että karkkia syödään aamupalaksi. Vaikkei siis syötäisi ja lapsi olisi satuillut omiaan.
-Hoitajat tekevät vanhemman ulkonäön perusteella oletuksia. Jos äiti tulee päiväkodille meikittä, hiukset likaisena tai arkivaatteissa, niin mietitään, onko siellä kotona nyt kaikki kunnossa vai onko äidillä isompaakin ongelmaa.
-Meidän lapsi on päiväkodissa ja me vanhemmat ollaan töissä. Saadaan usein kommentteja, että "Eikö isovanhemmat voisi joskus katsoa Einon perään, että saisi päiväkodista vapaan päivän?" "Onkos teillä tulossa lomaa, jotta Eino voisi olla kotona?" Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden. Tämä ei näytä olevan tarpeeksi. Tiedän, että lapsemme on vilkas ja työläs hiljaiseen, rauhalliseen lapseen verrattuna, mutta emme me lasta sen vuoksi voi enemmän kotona pitää.
-Oman lapseni päiväkodissa minua äitinä syyllistettiin siitä, jos en ollut hakutilanteessa työvaatteissa. Olisi pitänyt olla eli tulla suoraan töiden jälkeen hakemaan. Jos olin esim. käynyt mutkan kotona ja riisumassa työvaatteet, ei noin kuulemma olisi saanut tehdä. Samoin paheksuttiin, jos joku kävi töistä tullessa kaupan kautta ja sitten haki lapsen. Kuulemma hoitoaika päättyy töiden päättymiseen, eikä asioilla saisi käydä.
Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Sivusta kommentoin:
Minusta on päiväkodeissa todella vastenmielistä, jos joku lapsista jätetään retkiltä pois esim. liikuntarajoitteen tai vilkkauden vuoksi. Kaikilla lapsilla olisi oikeus päästä retkille, eikä niitä ole mahdotonta järjestää. Jos ei muuten, niin sitten retkipaikka sellaiseksi, että on kaikilla turvallista (ei esim. vilkkaasti liikennöity paikka/veden ääressä).
Todella kurjaa tuo, ettei esteettömyyttä huomioida. Suomi on pullollaan esteettömiä retkikohteita. Laiskuutta ja ilkeyttä tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni alle kouluikäiset eivät tarvitse varhaiskasvatusta eikä edes päivähoitoa vaan he tarvitsevat vanhemman hoivaa ja huolenpitoa ja kasvatusta.
He tarvitsevat arjen elämää ja pyhän lepoa, vanhempien kanssa.
Onko edes eskari tarpeellinen, miksei vaan suoraan kouluun.
Miettikää ny lasten etuakin eikä aina vaan aikuisten.
Vanhempien pitää käydä töissä. Harvassa perheessä on varaa siihen, että toinen vanhempi on vuosia kotona. Se on myös lapsen edusta huolehtimista, että perheen vanhemmat pitävät taloudesta huolta. Eiköhän suurin osa vanhemmista jäisi kotiin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Tämä. Minulle olisi ideaali tehdä 80 % työaikaa, jos saisin oikeasti vain 80 % töitä ja voisin viettää ekstrapäivän lapsen kanssa retkeillen. Todellisuus on kuitenkin se, että työnantajalla ei ole pakko myöntää 3-7 v lapsen (eli alle kouluikäisen, joka on täyttänyt 3) vanhemmalle osittaista hoitovapaata. Lisäksi omalla alallani osa-aikatyöt on vaikeita: käytännössä teet 100 % töitä, mutta saat 80 % palkkaa. Ei ole reilu diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarhantyöntekijät tahallaan syyllistävät ja tenttaavat vanhemmilta hölmöjä kysymyksiä, kuten milloin lapsi tulee hoitoon, väittävät että vaikuttaa jotenkin heidän työvuoroihinsa. Mitä sitten?! Hitostako minä aina tiedä monelta herään tai aionko saikuttaa seuraavana päivänä tai viikkona. Sama jumalan vääntö kesälomienkin kanssa! Antaisivat ihmisten olla rauhassa!
Muutenkin tyhmiä kysymyksiä on ollut, kuten onko meillä kumisaappaita tai olemmeko varanneet neuvola-ajan. Hittojako se niille kuuluu! Jotain lomakkeita varten kuulemma kysyvät. Paskat sanon minä. Kumisaappaita ei ole, jos ne eivät ole kenkähyllyllä, sitäkään eivät itse älyä katsoa. Kyllä minä olen työssäkäyvä ihminen enkä ehdi enkä jaksa joka väärään pieruun olla reagoimassa. Viime talvenakin soittivat töihin että tyttö oksentaa. Minkäs minä sille mahdoin töissä! Sanoin että viekää vessaan.Ilmeisesti joku täti pahotti mielensä. Kyllä sitä vanhempana on ärsyttänyt saada läksytys kun lapsen isä oli unohtanut kurarukkaset yöksi kuivumaan päiväkodille. Sehän on sen äidin vika. Tai kuunnella v..uilua, että "äiti se on taas aikasin iltapäivästä kotona". Kun totuus on 8 tunnin työpäivä tunnin työmatkoineen suuntaansa. Kotona ollaan illalla klo 19 jälkeen kun päikkytäti on jo ajat sitten pääsyt kotiinsa.
T. Onneksi jo kouluikäisen lapsi
Kyllä ärsyttää tollainen kieroilu ja kyttäys! Meillekin valitettiin siitä että kun jätin lapsen vaatteet kuivumaan kuivauskaappiin tarhalle ja ne olivat vielä aamulla märät vaikka käänsin tehot täysille ja ajan maksimiin, ihmettelin aamulla että miten voi lapaset olka vielä märät niin valittivat siitä että ei muka saa jättää kuivauskaappia päälle! Muka joku paloturvallisuusriski! Uskoo ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Kokemus kolmesta eri päiväkodista Helsingissä, viimeisen 10 vuoden ajalta eikä tuollaisesta ole kokemusta. Kuulostaa todella erikoiselta, että tällaista oikeasti olisi josssain. Jos päiväkodin aikuinen kommentoisi jotain vanhemman pukeutumiseen tms liittyen toistuvasti niin soittaisin johtajalle. Ei todellakaan ole ok. Oletko ollut johtajaan yhteydessä asiasta vai mitä olet henkilökunnalle sanonut näissä tilanteissa?
Eiköhän ole ihan keksitty aloitus niinkuin suuri osa kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Sivusta kommentoin:
Minusta on päiväkodeissa todella vastenmielistä, jos joku lapsista jätetään retkiltä pois esim. liikuntarajoitteen tai vilkkauden vuoksi. Kaikilla lapsilla olisi oikeus päästä retkille, eikä niitä ole mahdotonta järjestää. Jos ei muuten, niin sitten retkipaikka sellaiseksi, että on kaikilla turvallista (ei esim. vilkkaasti liikennöity paikka/veden ääressä).
Todella kurjaa tuo, ettei esteettömyyttä huomioida. Suomi on pullollaan esteettömiä retkikohteita. Laiskuutta ja ilkeyttä tuo on.
Kyllä! Laiskoja ja ilkeitä ovat siellä tarhalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus lapseen tulee yleensä kasvuympäristöstä. Lapsen pitää saada rauhoittua ilman jatkuvaa nopeatempoista elämää mukaan lukien johdetut harrastukset useana iltana viikossa ja älylaitteilla/ruudun kanssa vietetty aika. Lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa.
Nykyajan lastenohjelmat ja videot ovat liian nopeatempoisia. Koko ajan tapahtuu asioita vauhdilla. Sellainen ei valmenna oikeaan elämään, jossa oikeasti on välillä tosi tylsää. Lapsi pitää opettaa siihen, että välillä saa olla tylsää ja pitkästyä. Luovuus herää usein silloin, kun on tylsistynyt. Rakentaisinko legoista (mielikuva) talon, tai auton? Minäpä piirrän nyt. Minäpä siivoan tämän huoneen. Minäpä laitankin sitä ruokaa ja yllätän isän ja äidin! Liian nopeatempoinen ympäristö tukahduttaa luovuuden ja se väsyttää aivot. Sitten lapsi väsyneenä kiukuttelee, vanhempi yrittää saada lasta sanoittamaan tunteensa, mutta miten muka pieni lapsi osaisi sanoittaa tunteensa puutteellisella kielitaidolla? Lapsi suuttuu siitä vain lisää. Toisaalta lasta ei rangaista pahoista teoista, joka opettaa, että hän saa tehdä ihan mitä haluaa. Se kaava toistuu myös päiväkodissa ja koulussa, jolloin lapsi oppii pahoille tavoille. Nykyään tutkijat ymmärtävät tuon kuvion turmelevat vaikutukset. Se on saanut kasvatustyössä toimivat liikkeelle ohjeistamaan vanhempia siitä, että pitää ottaa enemmän vastuuta lapsista ja heidän teoistaan. Siitä johtuu lasujen kasvanut määrä. On tajuttu, että lapsille ei riitä aineelliset tavarat ja keskittyminen ulkonäköön, vaan tarvitaan myös oikeaa läsnäoloa, kuritusta ja rakkautta.
Mutta kun näitä ei osata edes varhaiskasvatuksessa. Vapaata leikkiä ei juuri ole, vaan kaikki on ohjattua toimintaa, jossa lapsen pitäisi aina tehdä ja leikkiä juuri sitä mitä sanotaan. Meidän päiväkodissa tabletteja annetaan lapsille ja olivat ihmeissään, kun oma lapseni oli säikähtänyt laitetta. Ei ollut koskaan nähnyt tablettia koska meillä ei ole lapsella ruutuaikaa, älylaitteet eivät kuulu lapsille! Päiväkodissa ei enää tunnisteta lasten normaalia kasvua ja kehitystä, vaan kaikesta pyritään tekemään diagnooseja. Meille väitettiin, että lapsella on hahmotushäiriö, kun ei osannut tehdä ensimmäisellä yrittämisellä puuhakirjatyyppisiä tehtäviä. Meillä ei tehdä puuhakirjoja, vaan ollaan paljon ulkona. Väitettiin että lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka ongelmana oli keskittymishaasteet ja päiväkodissa tehtäväympäristö oli aivan liian hälyinen, jotta lapsi olisi kyennyt keskittymään.
Päiväkodissa on nykyään digikasvatusta. Se on uusi normaali. Se sisältää suunnitelmallista mediakasvatusta ja digipedagogiikkaa. Digitaaliset välineet siis yhdistetään osaksi leikkiä, leikkiä ja liikkumista.
Lapset ajavat Digi-ajokortin/Ipad-ajokortin. Ottavat kuvia ja pelaavat tableteilla kehittäviä pelejä. Dokumentoivat videoimalla luontoa.
Menehän toki kertomaan opetushallitukseen ettei mun mielestä noi älylaitteet kuulu lapsille.
Opetushallitus voisi huolehtia vaikka siitä, että kaikkien taaperoiden vaipat olisi vaihdettu ainakin kertaalleen hoitopäivän aikana. Sitten kun se ja moni muu perusasia on kunnossa niin voisi ehkä alkaa miettiä noita digiajokortteja.
Se oli virhe siirtää päivähoito opetushallituksen alaisuuteen.
Mä kyseenalaistan vahvasti: miksi alle kouluikäinen lapsi tarvitsee digitaitoja? Ruutuaikaa ei suositella alle 2 v ikäisille lainkaan ja hyvin rajatustikin 2-7 v ikäisille. Kameran käyttöä voi opetella perinteisillä kameroilla/digikameroilla. Ja ainakin itse huomaan, että omalla lapsella ei kehity päiväkodissa käsiala ja piirtäminen. Tekevät kirjoittamista ja piirtämistä todella vähän. Kannattaisi siis palata kynään ja paperiin. Lapsi pärjää päiväkoti-iässä kyllä ilman "kehittäviä" digitaitojakin. Ja äkkiäkös ne kouluiässä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Voisihan se avustaja vaikka kantaa lapsen portaita ylös jos lapsi on pyörätuolissa.
Tosin ei noissa päiväkotiinjäämistapauksissa yleensä ole siitä kyse että lapsi olisi pyörätuolissa tms. vaan lähinnä siitä, että lapsi on villi eikä hänen kanssaan siksi katsota voitavan liikkua liikenteen seassa.
Odotan alapeukkuja:
Minusta villilläkin lapsella on oikeus päästä yhteisille retkille mukaan. Ei sitä tarvitse mihinkään Helsingin keskustaan lähteä retkelle. Turvallisia retkipaikkoja on paljon. Monien päiväkotien lähellä sijaitsee joku leikkipuisto, metsä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin pääsee töihin kuka vaan. Siitä ei kannattaisi kyllä paljoa palkkaakaan maksaa. Kun on nämä säästötkin menossa. Puolittaa voisi.
Leikkivät ja laulavat päivät pitkät ja välillä retkeilevät. Ei ole vaikeaa. Lapsenlikoille lapsenlikkojen palkka, eli n vitosen per tunti.
90 luvulla päiväkodin seinällä luki isolla "Vanhempi, sinun vapaa on lapsesi vapaa". Nykyään tuota ei saa edes sanoa, silloin se oli itsestäänselvyys. Eli kyl aikaisemmin oli napakampaa menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.
"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria
Voi kuules. Mun lapsi käyttää pyörätuolia ja hänellä on avustaja päiväkodissa. Retkipäivinä kuitenkin päiväkodin läskiaikuiset jättävät systemaattisesti minun lapsen päiväkodille avustajan kanssa, koska eivät vain jaksa miettiä reittejä tai edes kysyä minulta miten kannattaisi toimia. Me pystytään arjessa menemään lähes minne vaan, eli ei ole oikeasti mitään esteellisyysongelmia...
Minun (normaaliälyinen) lapseni on saanut tästä mt-ongelmia ja joutuu nyt viisivuotiaana aloittamaan terapian, ihan vaan koska päiväkodin A I K U I S E T syrjivät häntä, jättävät ulos retkistä ja usein leikeistäkin, ja puhuvat hänestä rumasti. Lapset sen sijaan suhtautuvat häneen ihanasti ja hänellä on ryhmässä hyviä ystäviä. Ja ikävä kyllä, sama terapiaanmeno on ollut kohtalona monella muullakin päiväkoti-ikäisellä lapsella erityisesti A I K U I S T E N toiminnan vuoksi. Meidän päiväkodissa ei juurikaan ole maisteritason opettajia, vaan kadulta revittyjä lähihoitajia ja muita tomppeleita lapsia sortamassa.
Voisihan se avustaja vaikka kantaa lapsen portaita ylös jos lapsi on pyörätuolissa.
Tosin ei noissa päiväkotiinjäämistapauksissa yleensä ole siitä kyse että lapsi olisi pyörätuolissa tms. vaan lähinnä siitä, että lapsi on villi eikä hänen kanssaan siksi katsota voitavan liikkua liikenteen seassa.
Odotan alapeukkuja:
Minusta villilläkin lapsella on oikeus päästä yhteisille retkille mukaan. Ei sitä tarvitse mihinkään Helsingin keskustaan lähteä retkelle. Turvallisia retkipaikkoja on paljon. Monien päiväkotien lähellä sijaitsee joku leikkipuisto, metsä tms.
Villit lapset ansaitsevat retket siinä missä aratkin! Laiskuutta ja pahansuopaisuutta on kun villi lapsi joutuu jäämään yksin päiväkodille muiden nauttiessa retkestä! Yhteys varhaiskasvatuspäälliklöön niin loppuu se retkeily kaikilta!
Vilkkaankin lapsen kanssa pärjää kyllä. Ei sitä lasta tarvitse irralleen laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta pitää myös muistaa, että meitä suomalaisia on kasvatettu syyllistymään. Veikkaan, että kaikki tässäkin ketjussa kerrotut esimerkit eivät ole syyllistämistä muttsiitä syyllistytään.
Ja se, että minttu ei tänään syönyt kuin sen ja tämän ja kiukutteli sitä ja tätä on tärkeää tietoa, ei välttämättä tylytystä.
-Jos lapsi on pieniruokainen/nirso, mitä auttaa, että JOKA PÄIVÄ kerrotaan, että ei se ruoka tänäänkään maistunut lapselle? Miksi ei todeta, että "kerromme silloin, jos joku ruoka on maistunut." Osaa ne tervejärkiset vanhemmat antaa lapselle kotona enemmän ruokaa, jos päiväkodissa ei maistu.
-Kiukutteluista on mielestäni ok sanoa silloin, jos kiukku on ollut poikkeuksellisen voimakasta, on sattunut jotakin/lapsi on kohdistanut kiukkuaan muihin. Mutta miksi vanhemmalle pitää kertoa jostakin pienestä kiukun aiheesta, jota lapsi ei itsekään päiväkotipäivän jälkeen muistele?
Ja kyllä nämä valitettavan usein ovat syyllistäviä kommentteja äidin suuntaan. Ajatellaan, että se äiti on hemmotellut kotona lapsen ranskiksilla ja pillimehulla pilalle, kun kanakeitto ei maistu. Tai että äiti ei ole asettanut lapselle riittävästi rajoja, kun lapsi kiukuttelee päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Viette lapsen, poistutte töihinne , haette lapsen . Ette jää juttelemaan sen kummempia päivän tapahtumista saati omasta päivästänne.
Voi ei, mutta kyllä varmaan tätit tästä pahastuvat. Eivät saa juorumateriaalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90 luvulla päiväkodin seinällä luki isolla "Vanhempi, sinun vapaa on lapsesi vapaa". Nykyään tuota ei saa edes sanoa, silloin se oli itsestäänselvyys. Eli kyl aikaisemmin oli napakampaa menoa.
Nykyään siellä lukee "Jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatus". Pitempiä poissaoloja ei katsota hyvällä koska silloin lapsi jää jälkeen tavoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten kukaan ulkoistaa lapsen kasvatuksen vieraille henkilöille?
Miksi omia lapsia ei itse hoideta kouluikään saakka?
Suomessa täysin mahdollista.Kahden vanhemman perheessä toinen voi olla kotona, vuorotellen voi käydä töissäkin.
Raha on monille tärkeämpää?
Se on lasten etu ja oikeus että päiväkodissa tiedetään mitä perheissä on meneillään, täytyyhän se tieto olla hoitopaikkassa, aivan ehdottomasti.Se on kasvatuskumppanuutta.
Kyllähän lapsikin voi oireilla esim.jos perheessä vaikka väsymystä.Nämä on tärkeitä tietää että lastakin osataan tukea.
Vanhemmat, tehän aliarvioitte lastenne hoitajia jos ette ole avoimia.
"Se on lasten etu ja oikeus että päiväkodissa tiedetään mitä perheissä on meneillään"
Missä kohtaa se raportoidaan? Naulakoilla kun on muita perheitä myös paikalla? Kenelle? Jos yhdelle hoitajalle tai sijaiselle kertoo, ei tieto ulotu koko ryhmään kuitenkaan.
"Vanhemmat, tehän aliarvioitte lastenne hoitajia jos ette ole avoimia."
On myös sijaisperheitä jotka ei joka asiaa saa kertoa eteenpäin. Kuten me. Yksi kaikkein törpöin hoitaja alkoi kysyä lapsen biovanhemmista naulakoilla, jonkun toisen lapsen isä katsoi silmät pyöreinä tätä kyselyä ja luikki pois. HÄN, ventovieras, tajusi että aivan asiatonta kyselyä siinä muiden kuullen, mutta hoitaja ei tajunnut.
Ihmisten ei ole mikään pakko avautua omasta elämästään hoitajille, salassapito ei ole mitenkään taattua, se on nähty.
Hoitajilla on tapana myös keskustella asioista keskenään. Ymmärrän hyvin, jos Maija ei halua kertoa, että Matin kanssa on meneillään parisuhdekriisi. En minäkään haluaisi levitellä omia yksityisasioitani päiväkodin käytännössä vieraille aikuisille. Asutaan pienehköllä paikkakunnalla, joten en halua kuulla, että asioitani puidaan jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta pitää myös muistaa, että meitä suomalaisia on kasvatettu syyllistymään. Veikkaan, että kaikki tässäkin ketjussa kerrotut esimerkit eivät ole syyllistämistä muttsiitä syyllistytään.
Ja se, että minttu ei tänään syönyt kuin sen ja tämän ja kiukutteli sitä ja tätä on tärkeää tietoa, ei välttämättä tylytystä.
-Jos lapsi on pieniruokainen/nirso, mitä auttaa, että JOKA PÄIVÄ kerrotaan, että ei se ruoka tänäänkään maistunut lapselle? Miksi ei todeta, että "kerromme silloin, jos joku ruoka on maistunut." Osaa ne tervejärkiset vanhemmat antaa lapselle kotona enemmän ruokaa, jos päiväkodissa ei maistu.
-Kiukutteluista on mielestäni ok sanoa silloin, jos kiukku on ollut poikkeuksellisen voimakasta, on sattunut jotakin/lapsi on kohdistanut kiukkuaan muihin. Mutta miksi vanhemmalle pitää kertoa jostakin pienestä kiukun aiheesta, jota lapsi ei itsekään päiväkotipäivän jälkeen muistele?
Ja kyllä nämä valitettavan usein ovat syyllistäviä kommentteja äidin suuntaan. Ajatellaan, että se äiti on hemmotellut kotona lapsen ranskiksilla ja pillimehulla pilalle, kun kanakeitto ei maistu. Tai että äiti ei ole asettanut lapselle riittävästi rajoja, kun lapsi kiukuttelee päiväkodissa.
Eivät urpåt ymmärrä ettei meitä kiinnosta söikö lapsi mitään tai oliko itkuinen! Mitä väliä?! Minä maksan päiväkotimaksuja ja haluan palvelua!
Te, keillä on kouluikäisiä lapsia: onko pienten koululaisten open kanssa helpompaa vs. päiväkodin työntekijöiden kanssa? Vai vaaditaanko äideiltä yhtä paljon koulun osalta kuin päiväkodin osalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten kukaan ulkoistaa lapsen kasvatuksen vieraille henkilöille?
Miksi omia lapsia ei itse hoideta kouluikään saakka?
Suomessa täysin mahdollista.Kahden vanhemman perheessä toinen voi olla kotona, vuorotellen voi käydä töissäkin.
Raha on monille tärkeämpää?
Se on lasten etu ja oikeus että päiväkodissa tiedetään mitä perheissä on meneillään, täytyyhän se tieto olla hoitopaikkassa, aivan ehdottomasti.Se on kasvatuskumppanuutta.
Kyllähän lapsikin voi oireilla esim.jos perheessä vaikka väsymystä.Nämä on tärkeitä tietää että lastakin osataan tukea.
Vanhemmat, tehän aliarvioitte lastenne hoitajia jos ette ole avoimia.
"Se on lasten etu ja oikeus että päiväkodissa tiedetään mitä perheissä on meneillään"
Missä kohtaa se raportoidaan? Naulakoilla kun on muita perheitä myös paikalla? Kenelle? Jos yhdelle hoitajalle tai sijaiselle kertoo, ei tieto ulotu koko ryhmään kuitenkaan.
"Vanhemmat, tehän aliarvioitte lastenne hoitajia jos ette ole avoimia."
On myös sijaisperheitä jotka ei joka asiaa saa kertoa eteenpäin. Kuten me. Yksi kaikkein törpöin hoitaja alkoi kysyä lapsen biovanhemmista naulakoilla, jonkun toisen lapsen isä katsoi silmät pyöreinä tätä kyselyä ja luikki pois. HÄN, ventovieras, tajusi että aivan asiatonta kyselyä siinä muiden kuullen, mutta hoitaja ei tajunnut.
Ihmisten ei ole mikään pakko avautua omasta elämästään hoitajille, salassapito ei ole mitenkään taattua, se on nähty.
Hoitajilla on tapana myös keskustella asioista keskenään. Ymmärrän hyvin, jos Maija ei halua kertoa, että Matin kanssa on meneillään parisuhdekriisi. En minäkään haluaisi levitellä omia yksityisasioitani päiväkodin käytännössä vieraille aikuisille. Asutaan pienehköllä paikkakunnalla, joten en halua kuulla, että asioitani puidaan jossain muualla.
Ihan totta. Kaikki kyläläisiä varmasti kiinnostaa jos ollaan eroamassa tai jos on tapeltu! Mietin usein kuinka paljon juoruavat meistä kun seisovat siinä ringissä pihalla!
Vierailija kirjoitti:
Te, keillä on kouluikäisiä lapsia: onko pienten koululaisten open kanssa helpompaa vs. päiväkodin työntekijöiden kanssa? Vai vaaditaanko äideiltä yhtä paljon koulun osalta kuin päiväkodin osalta?
On paljon helpompaa%! Tarhantätit on kandeja ja koulussa on maistereita. Sen huomas siitä ettei kysellä enää tyhmiä mm lomista.
Työntekijöiden perhe-elämä on varmaan ihan yhtä täydellistä kuin meidän asikasperheiden. ;) No, elämä on!