Milloin päiväkodit muuttuivat tällaisiksi, että vanhempia vaaditaan kaikesta tilille ja syyllistetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä.

Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.

"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria

Voisivatko ne päiväkodin työntekijät sitten olla jämäkämpiä lasten kanssa päiväkodissa, eikä antaa heti periksi jos lapsi itkee? Meillä lapsi ei olisi koskaan oppinut kuivaksi, ellen olisi mennyt käyttämään lasta päiväkodissa vessassa, sillä lapsi kieltäytyi tekemästä päiväkodissa vessaan mitään. He antoivat periksi, jos lapsi alkoi itkemään. Joten lopulta piti itse käyttää lapsi pakolla päiväkodissa vessassa, että lapsi pääsi henkisestä lukostaan yli. Kyse oli siitä, että meillä kotona on rajat ja lapselta vaaditaan asioita, mutta päiväkodissa lapsi sai itkemällä tahtonsa läpi, mikä on mielestäni käsittämätöntä.

Miks ihmeessä veitte lapsen päivähoitoon jota et arvosta yhtään ;)

Olisko siinä kohdassa, kun maailma muutenkin muuttui paljon minäkeskeisemmäksi ja alettiin puhua lasten sijaan siitä, miten vanhemmat sitä ja vanhemmat tätä ja omaa aikaa ja niin edelleen. Siellä vanhempien joukossa on aivan varmasti niitä, joiden lapset todella hyötyvät enemmän siitä, että ovat päivähoidossa vaikka jokainen vuoden päivä sen sijaan, että olisivat kotona. Mutta ihan yhtä varmasti siellä vanhempien joukossa on niitä, joiden mielestä heidän lasten pitää saada olla siellä päivähoidossa ympäri vuoden, jotta heillä itsellään on hyvä ja lapset tulevat tässä yhtälössä vasta tärkeysjärjestyksessä toisena (tai kolmantena tai neljäntenä...). Milläs erotat sitten nämä vanhemmat toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä.

Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.

Kädettömät hoitajat eivät osaa istuttaa Vilperiä rattaisiin ja siksi Vilperi on pakko jättää päiväkodille jotta Vilperi ei karkaa kesken retken. Hoitajien mielestä Vilperille olisi saatava ADHD-diagnoosi ja rauhoittava lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä.

Eniten ärsyttää, että aivan naurettavistakin asioista saatetaan kommentoida tai kysellä. Tai tehdään elämää suurempi asia jostakin todella pienestä yksityiskohdasta. Sitten taas monet aidosti tärkeät asiat jäävät sivuun. Esimerkiksi oman lapseni päiväkodissa lapsilla on paljon vapaata leikkiä ja ohjatut, yhteiset tekemiset ovat harvassa. Lapsia saatetaan myös jättää ohjatusta tekemisestä pois, jos lapsi tarvitsisi aikuisen tukea. Esim. metsäretkelle/leikkipuistoon saattaa lähteä vain osa porukasta ja muutama lapsi jää päiväkodille.

"Lapsi tarvitsisi aikuisen tukea" = lapsi tarvitsisi lisää kuria

Voisivatko ne päiväkodin työntekijät sitten olla jämäkämpiä lasten kanssa päiväkodissa, eikä antaa heti periksi jos lapsi itkee? Meillä lapsi ei olisi koskaan oppinut kuivaksi, ellen olisi mennyt käyttämään lasta päiväkodissa vessassa, sillä lapsi kieltäytyi tekemästä päiväkodissa vessaan mitään. He antoivat periksi, jos lapsi alkoi itkemään. Joten lopulta piti itse käyttää lapsi pakolla päiväkodissa vessassa, että lapsi pääsi henkisestä lukostaan yli. Kyse oli siitä, että meillä kotona on rajat ja lapselta vaaditaan asioita, mutta päiväkodissa lapsi sai itkemällä tahtonsa läpi, mikä on mielestäni käsittämätöntä.

Meillä kieltäydyttiin myös kuivaksi opettamisesta. Oltiin siis sanottu, että saa olla päiväkodissa ilman vaippaa, varavaatetta on paljon ja pestään pyykit kyllä. Eivät suostuneet ja totesivat, että viikonloppu on aikaa, jolloin kotona vanhemmat opettavat lapsen kuivaksi.

Onkohan sama päiväkoti kyseessä, vai onkohan tuollaisia luokattoman huonoja päikkyjä paljon muitakin? Meillä lapsi oli jo täysin kuiva, oli ollut jo koko kesän, mutta päikyssä eivät saaneet vessaan.

Eiköhän ole eri päiväkoti, mutta meillä tätä ongelmaa oli kahdessa päiväkodissa (lapsi vaihtoi päiväkotia välissä). Kummassakin oli todella nihkeä suhtautuminen kuivaksi opettamiseen, sitä pidettiin täysin vanhempien tehtävä. Syyllistettiin myös vanhempia laiskaksi, kun lapsi oppi kuivaksi ikätovereita hitaammin (vasta 3 v iässä, vahinkoja ei juuri sattunut, kun lopulta oppi).

Vierailija kirjoitti:

Olisko siinä kohdassa, kun maailma muutenkin muuttui paljon minäkeskeisemmäksi ja alettiin puhua lasten sijaan siitä, miten vanhemmat sitä ja vanhemmat tätä ja omaa aikaa ja niin edelleen. Siellä vanhempien joukossa on aivan varmasti niitä, joiden lapset todella hyötyvät enemmän siitä, että ovat päivähoidossa vaikka jokainen vuoden päivä sen sijaan, että olisivat kotona. Mutta ihan yhtä varmasti siellä vanhempien joukossa on niitä, joiden mielestä heidän lasten pitää saada olla siellä päivähoidossa ympäri vuoden, jotta heillä itsellään on hyvä ja lapset tulevat tässä yhtälössä vasta tärkeysjärjestyksessä toisena (tai kolmantena tai neljäntenä...). Milläs erotat sitten nämä vanhemmat toisistaan?

Päiväkodeissa järjestettävä toiminta on varhaiskasvatusta eikä päivähoitoa. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden."

 

Riittäisikö sinulle/aikuiselle tämmöinen loma vuosittain?

Ei riittäisi.

Päiväkoti on lapsen työtä!

Oon käynyt töissä 30 vuotta, eikä minulla ole kertaakaan ollut palkallista lomaa enempää kuin 5 viikkoa vuodessa.  Kesälomakaudella on voinut pitää 4 viikkoa ja 1 viikko talvilomakaudella. Ylimääräisiä lomapäiviä voi saada vaihtamalla lomarahoja vapaiksi, mutta ne on täysin työnantajan päätettävissä. Toisaalta lomarahatkin tulee tarpeeseen. Edut voi parantua työpaikkaa vaihtamalla, mutta työpaikkaa vaihtaessa usein menettää yhden vuoden täydet lomat. 

Vierailija kirjoitti:

Minua väsyttää se, miten lasta verrataan toisiin, mutta ei kehuta.

"On se kumma, kun teidän Viljolle ei maistu tuo tofu-nuudelipata, vaikka muut lapset syövät sitä innolla."

"On tämä meille rankkaa, kun Maija ei nuku päiväunia ja jonkun aikuisista pitää vahtia Maijaa nukkariaikana, kun Maija ei jaksa makoilla sängyssä hereillä tuntia."

"Kyllä olisi Kalevin syytä oppia kuivaksi, kun hän on jo 3 v ja ryhmässä lähes kaikki ovat luopuneet vaipoista jo kauan sitten."

Joskus tuntuu, että kasvatuksen ammattilaiset eivät ole kuulleet, että lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin.

Ärsytti kun lapsi oli vasta päälle 1 v ja tuli valitusta asioista jotka ovat siinä iässä normaaleja, mutta päiväkodin työntekijöille kuormittavia. Yksivuotiasta sitten verrattiin tavallaan ryhmän kaksivuotiaisiin ja miten öisestä maitopullosta pitää luopua ja ruokaa opetella syömään itse lusikalla. 

Samoin tuli pitkään nurinaa siitä ettei lapsi syö tarhassa juuri mitään päivän aikana. Oltiin kauhean huolestuneita. Lapsi kyllä söi reilusti iltaisin tarhapäivän jälkeen sekä painokin oli aivan hyvä. 

Välillä on ollut kyllä olo, että halutaan keksiä jotain sanomista. Kai ne tavoitteet ovat niin kovia. 

30v päiväkodissa työskennelleenä en tunnista moista. Itse en ainakaan nau’u turhasta. Lasun olen tehnyt kahdesti. Toisessa vanhempi haiskahti alkoholille hakutilanteessa ja toisessa lapsi kertoi olleensa yksin kotona aamulla herätessään. Molemmissa oli ikävä kyllä asiat niin huonosti kuin miltä vaikutti. Muista epäkohdista on selvitty puhumalla ja asiat ovat korjaantuneet kuten lapsen likaisuus, tuen aloittamisen tarve jne. Koen, että nykyisin on paljon perheitä, jotka tarvitsevat ihan selkeää ohjausta mm. lapselle sopivissa vaatteissa, terveydenhuoltoon hakeutumisessa ja päivärytmin sekä rutiinien ylläpidossa. Toisaalta tähän tuntemukseeni voi vaikuttaa se, että monen lapsen vanhemmille olen kuin heidän vanhempansa eli mummi-ikäinen. Olenkin saanut palautetta, että minun puoleeni voi kääntyä ilman pelkoa syyttelystä. Yhdessä ratkotaan asiat niin, että lapsen paras toteutuu. Voimia kaikille pienten lasten vanhemmille. On rikkaus saada kulkea rinnallanne.  

Vierailija kirjoitti:

Itselleni rankimpia asioita on tylytys, joka päiväkodilla odottaa lasta hakiessa, kun menet työpäivän jälkeen väsyneenä hakemaan lasta. Ja tätä tylytystä tehdään nimenomaan äidille, isälle ei samalla tavalla sanota.

"Mitenkäs Oivan päivä on mennyt?"

"On kyllä ollut raskas päivä. Aamulla Oiva ei halunnut pukea kumisaappaita, kun oltiin lähdössä ulos. Ruokailussa Oiva pelleili vierustoverin kanssa ja piti viedä toisaalle rauhoittumaan. Ei suostunut nukkumaan päiväunia. Iltapäivällä Oiva juoksi käytävällä ja tiputti kaksi kirjaa hyllystä. Iltapäivällä Oivalla ja toisella lapsella oli erimielisyyttä, kun Oiva halusi leikkiä paloautoleikkiä ja toinen lapsi poliisileikkiä. Kyllä on ollut niin raskasta. Ja iltapäivän ulkoilussa Oiva otti lapion toiselta lapselta. Tämä on jo selvitetty päiväkodissa, niin siitä ei tarvitse enää erikseen puhua kotona." Mitä ajatellaan, että se vanhempi voi noille asioille tehdä, jotka tapahtuvat päiväkodissa? Miksi raportoidaan yksittäiset lapioiden viemiset ja muut? Ja tuokin, että muita lapsia ei saa mainita nimeltä. Kotona voi sitten lapselta kysyä, että kenenkäs kanssa sinä pelleilit ruokailussa.

Tämä. Ja usein valitetaan todella pienistä asioista. Ja todellako kuvitellaan, että normaalielämässä lapset pukevat aina vaatteet kitisemättä, syövät nätisti, eivät juokse ja leikkivät kiltisti? Äly hoi. En ole tavannut yhtään lasta, jolla olisi aina tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten kukaan ulkoistaa lapsen kasvatuksen vieraille henkilöille?

Miksi omia lapsia ei itse hoideta kouluikään saakka?

Suomessa täysin mahdollista.Kahden vanhemman perheessä toinen voi olla kotona, vuorotellen voi käydä töissäkin.

Raha on monille tärkeämpää?

 

Se on lasten etu ja oikeus että päiväkodissa tiedetään mitä perheissä on meneillään, täytyyhän se tieto olla hoitopaikkassa, aivan ehdottomasti.Se on kasvatuskumppanuutta.

Kyllähän lapsikin voi oireilla esim.jos perheessä vaikka väsymystä.Nämä on tärkeitä tietää että lastakin osataan tukea.

 

Vanhemmat, tehän aliarvioitte lastenne hoitajia jos ette ole avoimia.

Näkeehän sen lapsesta oitis missä mennään! Ei tarvitse sitten muuta kuin vaihtaa pari sanaa lapsen tuojan ja hakijan kanssa, jos on yhteinen kieli. Usemmista on kai jotain taustatietoa johonkin kirjattu?

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat väsyneitä, kuormittuneita tms. niin silloin tarvitsevat apua sosiaalipuolelta, ei päivähoidosta.

 

Sieltä vaan tukipalveluita.

 

Myös silloin kun perheeseen syntyy uusi lapsi niin isommat myös kotiin, eivät tarvitse päivähoitoa.

Miksi tuosta aina väännetään.

On olemassa kerhoja joissa voi käydä muutamia kertoja viikossa.

 

Jokainen terve vanhempi kykenee huolehtimaan sekä vauvan että muut lapset.

Aikuisten oikeesti!

Jos vain täydellisen terveet ihmiset hankkisivat lapsia niin säkin voisit jäädä työttömänä kotiin (jos olet viestistäsi päätellen lastenhoitaja). Mietipä sitten samalla kuka sen sunkin eläkkeesi maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

30v päiväkodissa työskennelleenä en tunnista moista. Itse en ainakaan nau’u turhasta. Lasun olen tehnyt kahdesti. Toisessa vanhempi haiskahti alkoholille hakutilanteessa ja toisessa lapsi kertoi olleensa yksin kotona aamulla herätessään. Molemmissa oli ikävä kyllä asiat niin huonosti kuin miltä vaikutti. Muista epäkohdista on selvitty puhumalla ja asiat ovat korjaantuneet kuten lapsen likaisuus, tuen aloittamisen tarve jne. Koen, että nykyisin on paljon perheitä, jotka tarvitsevat ihan selkeää ohjausta mm. lapselle sopivissa vaatteissa, terveydenhuoltoon hakeutumisessa ja päivärytmin sekä rutiinien ylläpidossa. Toisaalta tähän tuntemukseeni voi vaikuttaa se, että monen lapsen vanhemmille olen kuin heidän vanhempansa eli mummi-ikäinen. Olenkin saanut palautetta, että minun puoleeni voi kääntyä ilman pelkoa syyttelystä. Yhdessä ratkotaan asiat niin, että lapsen paras toteutuu. Voimia kaikille pienten lasten vanhemmille. On rikkaus saada kulkea rinnallanne.  

Toivottavasti ymmärrät, että isolla osalla perheistä asiat on hyvin. Ja jos lapsella on päällä väärät vaatteet/kotona valmisruoka/hammaslääkäriajan varaus on venynyt vanhemman väsymyksen vuoksi, ei se ole huolen aihe.

Itseäni on väsyttänyt, kun kuvitellaan, että lapsen haasteet johtuisivat siitä, että emme vanhempina yritä tarpeeksi. Todella teemme parhaamme, on rutiinit ja muut kunnossa. Joskus vain lapsen kanssa on haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni rankimpia asioita on tylytys, joka päiväkodilla odottaa lasta hakiessa, kun menet työpäivän jälkeen väsyneenä hakemaan lasta. Ja tätä tylytystä tehdään nimenomaan äidille, isälle ei samalla tavalla sanota.

"Mitenkäs Oivan päivä on mennyt?"

"On kyllä ollut raskas päivä. Aamulla Oiva ei halunnut pukea kumisaappaita, kun oltiin lähdössä ulos. Ruokailussa Oiva pelleili vierustoverin kanssa ja piti viedä toisaalle rauhoittumaan. Ei suostunut nukkumaan päiväunia. Iltapäivällä Oiva juoksi käytävällä ja tiputti kaksi kirjaa hyllystä. Iltapäivällä Oivalla ja toisella lapsella oli erimielisyyttä, kun Oiva halusi leikkiä paloautoleikkiä ja toinen lapsi poliisileikkiä. Kyllä on ollut niin raskasta. Ja iltapäivän ulkoilussa Oiva otti lapion toiselta lapselta. Tämä on jo selvitetty päiväkodissa, niin siitä ei tarvitse enää erikseen puhua kotona." Mitä ajatellaan, että se vanhempi voi noille asioille tehdä, jotka tapahtuvat päiväkodissa? Miksi raportoidaan yksittäiset lapioiden viemiset ja muut? Ja tuokin, että muita lapsia ei saa mainita nimeltä. Kotona voi sitten lapselta kysyä, että kenenkäs kanssa sinä pelleilit ruokailussa.

Meillä taas ei kerrottu mistään isommista ongelmista mitään, paitsi ryöpsähdyksittäin. Aina vain sanottiin, että normi päivä, kaikki meni hyvin, ei mitään ongelmaa. Kunnes parin kuukauden välein alkoi näiden ei ongelmaa- päivien välissä tulla impulssiivisesti infoa, että lapsen kanssa on ollut jo pitkään suuria ongelmia, eivät pärjää enää päiväkodissa ja kaikki keinot on käytetty. Kun kysyin miksi näistä ei ole avoimesti kerrottu alusta lähtien, sanottiin, ettei vaihtotilanteessa voi kertoa lapsen kuullen miten oikeasti on mennyt, koska vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Joo, ymmärrän pointin, mutta olisi voinut laittaa viestiä, sähköpostia, soittaa, mitä tahansa. Miehelle tokaistiin, että ei kaikista maailman asioista voi olla jatkuvasti palaaveeraamassa (meillä oli ollut vain normi vasut, ei muuta). Eikä uskottu kun kerrottiin, että meillä ei kotona ole mitään massiivisia ongelmia.

Vanhempainillassa sanottiin yleisesti kaikille, että ei vanhempien tarvitse jäädä kyselemään, miten lapsen päivä on mennyt, koska lapset ovat väsyneitä iltapäivällä ja haluavat jo kotiin. Eli ei edes haluttu kertoa, miten päivä oli oikeasti mennyt, vaan halusivat vain kaikki lapset mahdollisimman nopeasti pois jaloista.

Sosionomi kertoo elämön viisauksista.

Ja vielä menee niin, että kyllä  niissä jokin pointti  onkin, mutta kun nuo raukat  ei tiedä, että on niin paljon mitä ne ei tiedä joidenkin tapausten kohdalle. 

Heitä on huijattu. Lähetetty sellaisten kimppuun jotka oikeasti  älykkäämpiä ja fiksumpia kun he itse. Tai ainakin  vähän  enemmön tietoa mistä kaikesta kyse  eli asiat  ei ihan niin miten esitetään. . 

Niin paljon oitoja  järjestelyjä ja lavastuksia,  että mahdoton todistaa. Ehkä jos joskus pääsevät lukemaan  koko jutun ja vähän lisää elämänkokemusta asioista. . 

No jos eivät ilkikurisesti  mukana. ei voi kutsua  idiootiksi. On nimittäin  sellaisia  juttuja, mitä ei moni akateeminen älykäskään voi tajuta tuosta vaan, jos eivöt saaneet tietoa jostain mitä kaikkea tehty. 

Sama meno ainakin osittain oli jo 90-luvulla. Joukossa oli muutama mukava ope, loput sitten matalasti koulutettuja ja työhaluttomia naisia. Muistan kun yksi tuli kysymään multa, onko mulla jonkin alan koulutus, sitten muuttui täysin myrkylliseksi, kun kerroin olevani tohtori.

Vierailija kirjoitti:

"Lapsemme on päiväkodissa 9-17 5/pv viikossa ja lapsi on vuoden aikana lomalla päiväkodista 6 viikkoa ripoteltuna tasaisesti ympäri vuoden."

 

Riittäisikö sinulle/aikuiselle tämmöinen loma vuosittain?

Ei riittäisi.

Päiväkoti on lapsen työtä!

Jaa, mulla on vuodessa ehkä viikko lomaa ja muutenkin töitä 6-7 päivää viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni rankimpia asioita on tylytys, joka päiväkodilla odottaa lasta hakiessa, kun menet työpäivän jälkeen väsyneenä hakemaan lasta. Ja tätä tylytystä tehdään nimenomaan äidille, isälle ei samalla tavalla sanota.

"Mitenkäs Oivan päivä on mennyt?"

"On kyllä ollut raskas päivä. Aamulla Oiva ei halunnut pukea kumisaappaita, kun oltiin lähdössä ulos. Ruokailussa Oiva pelleili vierustoverin kanssa ja piti viedä toisaalle rauhoittumaan. Ei suostunut nukkumaan päiväunia. Iltapäivällä Oiva juoksi käytävällä ja tiputti kaksi kirjaa hyllystä. Iltapäivällä Oivalla ja toisella lapsella oli erimielisyyttä, kun Oiva halusi leikkiä paloautoleikkiä ja toinen lapsi poliisileikkiä. Kyllä on ollut niin raskasta. Ja iltapäivän ulkoilussa Oiva otti lapion toiselta lapselta. Tämä on jo selvitetty päiväkodissa, niin siitä ei tarvitse enää erikseen puhua kotona." Mitä ajatellaan, että se vanhempi voi noille asioille tehdä, jotka tapahtuvat päiväkodissa? Miksi raportoidaan yksittäiset lapioiden viemiset ja muut? Ja tuokin, että muita lapsia ei saa mainita nimeltä. Kotona voi sitten lapselta kysyä, että kenenkäs kanssa sinä pelleilit ruokailussa.

Tämä. Ja usein valitetaan todella pienistä asioista. Ja todellako kuvitellaan, että normaalielämässä lapset pukevat aina vaatteet kitisemättä, syövät nätisti, eivät juokse ja leikkivät kiltisti? Äly hoi. En ole tavannut yhtään lasta, jolla olisi aina tällaista.

Tuntuu että päiväkotein arki on mennyt niin kireäksi, että siellä lasten pitäisi olla aina kuuliaisia, aina rauhallisia, ei saisi olla henkilökohtaisia haasteita missään tai minkäänlaista erilaisuutta. Minkäänlaista yksilöllistä vaihtelua ei siedetä missään asiassa, vaan lasten pitäisi toimia kuin liukuhihnalla robottina päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä valitettavasti myös pilkataan heitä jotka vievät vauvan kanssa kotona ollessa isomman hoitoon. Vaikka lapset ovat hyvin erilaisia. Joku voi viihtyä siellä kotona vaikka äiti imettää sohvalla kuin tatti, toinen lapsi taas tylsistyy siinä pahanpäiväisesti ja alkaa härvääminen. Mutta itse olen siis todistanut harkassa, kuinka hoitajat puhuvat lapsen kuullen, että voi tuotakin raukkaa, kun tänne raahataan, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa.

Tylsyyden oppiminen on aika tärkeä taito.

Ja milloin päiväkodeista tuli tuollaisia? Minä kysyisin milloin vanhemmista tuli tuollaisia, kun nykyiset vanhemmat olivat päivähoidossa ei olisi tullut mieleenkään viedä lasta vapaapäivänä hoitoon tai käydä vaihtamassa vaatteet ja kaupassa ennenkuin haki lapset hoidosta. Tai ihmetellä uskooko päiväkodin henkilökunta kaiken mitä lapset puhuu, puolin ja toisin aikuiset puhui loukkaantumatta, nyt tulee mummu hakemaan kun isi on työmatkalla viikon, ei ei meillä syötetään 4v vaikka tämä kyllä haluaisi, ei päiväkodissa ei ole ollut ruokana kahta viikkoa pelkkää ketsuppia. 

Ja hienoa että olisi mahdollisimman paljon vapaata leikkiä, sitä ohjattu tekemistä ehtii seuraavat  60v.

Mummu

Vierailija kirjoitti:

Tuo tulee ihan suoraan lainsäädännöstä. Varhaiskasvatusyksikön työntekijällä on vastuu siitä, että varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet täyttyvät lapsen kohdalla. Lisäksi lastensuojelulaki velvoittaa varhaiskasvattajan ilmoittamaan lapseen liittyvistä huolista.

Ei se, ettei ole haluja/aikaa/voimia/kykyjä tehdä meikkiä ja laittaa hiuksia tai silittää vaatteita vaikuta millään tavalla lapsenhoitoon kotona. Siinähän vanhemmalla on enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Eihän miehiltäkään vaadita mitään meikkejä, erityisiä kampauksia tai silitettyjä vaatteita että heitä pidettäisiin kunnollisina vanhempina. 

Vierailija kirjoitti:

30v päiväkodissa työskennelleenä en tunnista moista. Itse en ainakaan nau’u turhasta. Lasun olen tehnyt kahdesti. Toisessa vanhempi haiskahti alkoholille hakutilanteessa ja toisessa lapsi kertoi olleensa yksin kotona aamulla herätessään. Molemmissa oli ikävä kyllä asiat niin huonosti kuin miltä vaikutti. Muista epäkohdista on selvitty puhumalla ja asiat ovat korjaantuneet kuten lapsen likaisuus, tuen aloittamisen tarve jne. Koen, että nykyisin on paljon perheitä, jotka tarvitsevat ihan selkeää ohjausta mm. lapselle sopivissa vaatteissa, terveydenhuoltoon hakeutumisessa ja päivärytmin sekä rutiinien ylläpidossa. Toisaalta tähän tuntemukseeni voi vaikuttaa se, että monen lapsen vanhemmille olen kuin heidän vanhempansa eli mummi-ikäinen. Olenkin saanut palautetta, että minun puoleeni voi kääntyä ilman pelkoa syyttelystä. Yhdessä ratkotaan asiat niin, että lapsen paras toteutuu. Voimia kaikille pienten lasten vanhemmille. On rikkaus saada kulkea rinnallanne.  

Perinteisesti lasuja ei juuri tehty ja paljon on vanhemman polven työntekijöitä jotka eivät niitä vieläkään tee. Tuossa on suuri sukupolviero.