Mikä mua vaivaa kun en osaa pitää vapaata?

Ylös

Minä taas en saa aikaiseksi hakea uusia töitä vaikka edellinen loppui kuukausi sitten. Kuvittelen, että rahaa kyllä tulee joskus jostain. En ole työttömyyskorvauksen piirissä. En tee vapaalla mitään ihmeellistä. Makoilen vain.

jatkuva huoli rahan loppumisesta ja kyvyttömyys rentoutua tai nauttia vapaa-ajasta voi olla merkki siitä, että taloudellinen stressi alkaa vaikuttaa hyvinvointiisi. Se voi myös heijastaa syvempää pelkoa menettämisestä tai tarvetta kontrolloida taloudellista tilannetta.

On normaalia ja ymmärrettävää olla huolissaan taloudellisesta tulevaisuudestaan, mutta jos tämä pelko estää sinua rentoutumasta tai nauttimasta elämästäsi, voi olla hyödyllistä pohtia, mistä nämä tuntemukset kumpuavat ja kuinka voit löytää terveellisemmän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. 

 

Ap kuvaili hyvin tilannetta jossa olen myös itse. Tunnen syyllisyyttä, jos vain olen 🙄.

Vierailija kirjoitti:

jatkuva huoli rahan loppumisesta ja kyvyttömyys rentoutua tai nauttia vapaa-ajasta voi olla merkki siitä, että taloudellinen stressi alkaa vaikuttaa hyvinvointiisi. Se voi myös heijastaa syvempää pelkoa menettämisestä tai tarvetta kontrolloida taloudellista tilannetta.

On normaalia ja ymmärrettävää olla huolissaan taloudellisesta tulevaisuudestaan, mutta jos tämä pelko estää sinua rentoutumasta tai nauttimasta elämästäsi, voi olla hyödyllistä pohtia, mistä nämä tuntemukset kumpuavat ja kuinka voit löytää terveellisemmän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. 

 

Ap kuvaili hyvin tilannetta jossa olen myös itse. Tunnen syyllisyyttä, jos vain olen 🙄.

Joo olen kyllä pohtinut näitä asioita ja pohdin nytkin, mutta en ole saanut vastausta. Mietin vaan että onko kovinkaan normaalia tällainen? Ja pitääkö olla huolissaan? En edes tee mitään rahoillani vaan suurin osa menee säästöön. Istun siis rahojeni päällä, en osaa törsätä niitä, mutta minulla on pakkomielle tehdä kokoajan lisää töitä. Olen tehnyt 6-7 päivästä työviikkoa ties kuinka kauan ja kesälläkin sain kahdesta paikasta palkan ensin kesäkuussa kun tein todlela paljon tunteja ja nyt heinäkuussa kun olin lomalla vakityöstäni ja silti tein lähes täydet tunnit muualle. T. Ap

Olet hullu.

Menot ovat kasvaneet, mutta silti minusta joka kuukausi pitäisi jäädä tietty summa rahaa säästöön, mitä enemmän sen parempi! Nyt ahdistaa vähän sekin et rahat vaan makaa tilillä, en edes osaa sijoittaa niitä mitenkään. Ajattelen että ehkä joskus vielä ostan veneen tai kesämökin, mutta en uskalla niitäkään ostaa kun sitten voi taas rahat loppua, pitää vaan tehdä lisää. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet hullu.

Niin kai sitten. Miten tästä hulluudesta pääsee eroon?

Miten sinä ap muuten voit? Saatko nukuttua ja syötyä riittävästi?

Eihän tuo työnteko nyt mikään synti tai häpeä ole.

Täällä myös työnarkomaani. Päätyöni lisäksi teen keikkatyötä, lähes joka viikko. Lomalla kyllä käy reissussa, vaikka osan lomasta oon siinä keikkatyössäni. Säästän rahaa ja sijoitankin. Jääpähän lapsille perintöä : )

Rahan lisäksi minua motivoi mielenkiintoinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä ap muuten voit? Saatko nukuttua ja syötyä riittävästi?

Eihän tuo työnteko nyt mikään synti tai häpeä ole.

Saan kyllä yleensä nukuttua ihan hyvin, vaikka vuorotyötä teen, välillä kellon ympärikin Mutta ei onnistuisi ellen sitten saisi nukuttua kun on siihen aikaa. Ruokahalu myös normaali, jaksan liikkuakin ja käydä salilla. T. Ap

Turvattomuuden tunnetta?

Millainen oli lapsuutesi? Oliko kokemusta että oli puutetta, tai vaikka et olisi niin kokenutkaan, niin puhuivatko vanhempasi sensuuntaisesti? Että olisi ollut vähän rahaa, mahdollisuuksia tms?

Minulle tuttu tunne ja toimin samoin, vaikka olisi rahaa, en käytä sitä, vaan säästän, en edes tiedä mihin, mutta olen kodista jossa vahemmat puhuivat varattomuudesta, ja että oli taloudellisesti tiukkaa, vaikka aina oli ehjät vaatteet, kengät ja ruokaa pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös työnarkomaani. Päätyöni lisäksi teen keikkatyötä, lähes joka viikko. Lomalla kyllä käy reissussa, vaikka osan lomasta oon siinä keikkatyössäni. Säästän rahaa ja sijoitankin. Jääpähän lapsille perintöä : )

Rahan lisäksi minua motivoi mielenkiintoinen työ.

Onko se työnarkomaniaa? Mulla työ osittain suorittavaa, joten ei ole edes sillä tavalla intohimoni tai vastaa edes täysin koulutustani! Kaiken lisäksi olen vielä ajatellut aloittaa opiskelut kaikkien töiden lisäksi, vaikka minulla jo kolme eri tutkintoa entuudestaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Turvattomuuden tunnetta?

Millainen oli lapsuutesi? Oliko kokemusta että oli puutetta, tai vaikka et olisi niin kokenutkaan, niin puhuivatko vanhempasi sensuuntaisesti? Että olisi ollut vähän rahaa, mahdollisuuksia tms?

Minulle tuttu tunne ja toimin samoin, vaikka olisi rahaa, en käytä sitä, vaan säästän, en edes tiedä mihin, mutta olen kodista jossa vahemmat puhuivat varattomuudesta, ja että oli taloudellisesti tiukkaa, vaikka aina oli ehjät vaatteet, kengät ja ruokaa pöydässä.

Ehkä joskus on ollut pientä puutetta, vaikka ei mitään nälkää olla nähty ja vaatteet oli aina ja katto pään päällä. Mitään varakkaita ei koskaan oltu ja laman aikaan molemmat vanhemmat oli jonkin aikaa yhtäaikaa työttömänä. Että kai se sieltä tulee jokin trauma mahdollisesti. Mitään perintöä ei myöskään ole luvassa itselleni joten senkin takia pakko itse tehdä rahaa jos jotain omaisuutta meinaa joskus saada. Asuntolainakin onkin jo melkein maksettu. En ole ikinä uskaltanut mitään maksuvapaita tms pitää. T. Ap

Suurin osa nuorista aikuista aivan toisenlaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvattomuuden tunnetta?

Millainen oli lapsuutesi? Oliko kokemusta että oli puutetta, tai vaikka et olisi niin kokenutkaan, niin puhuivatko vanhempasi sensuuntaisesti? Että olisi ollut vähän rahaa, mahdollisuuksia tms?

Minulle tuttu tunne ja toimin samoin, vaikka olisi rahaa, en käytä sitä, vaan säästän, en edes tiedä mihin, mutta olen kodista jossa vahemmat puhuivat varattomuudesta, ja että oli taloudellisesti tiukkaa, vaikka aina oli ehjät vaatteet, kengät ja ruokaa pöydässä.

Ehkä joskus on ollut pientä puutetta, vaikka ei mitään nälkää olla nähty ja vaatteet oli aina ja katto pään päällä. Mitään varakkaita ei koskaan oltu ja laman aikaan molemmat vanhemmat oli jonkin aikaa yhtäaikaa työttömänä. Että kai se sieltä tulee jokin trauma mahdollisesti. Mitään perintöä ei myöskään ole luvassa itselleni joten senkin takia pakko itse tehdä

Eiköhän se sieltä tule, kuten kuvailet? 

Mutta toivon että sinulle tulee jonkunlainen herätys kuten itselleni tuli, että muistat ettei käärinliinoissa ole taskuja ja ettei lapsille kannata jättää, koska heidän on luotava itse itsensä.

Ajattele miten elämä voi olla nautittavaakin, mitä ikinä se sinulle merkitsisikin, jokaiselle vähän eri asioita. Itse olen myymässä suurimman osan omaisuudestani parin vuoden sisällä ja taloudellisesti riippumaton! Odotan sitä. Vielä teen yrittäjänä viikonloputkin pitkää päivää.

No ei ole tervettä. Päästä jo irti. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen oman ajan tuhlaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en saa aikaiseksi hakea uusia töitä vaikka edellinen loppui kuukausi sitten. Kuvittelen, että rahaa kyllä tulee joskus jostain. En ole työttömyyskorvauksen piirissä. En tee vapaalla mitään ihmeellistä. Makoilen vain.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en saa aikaiseksi hakea uusia töitä vaikka edellinen loppui kuukausi sitten. Kuvittelen, että rahaa kyllä tulee joskus jostain. En ole työttömyyskorvauksen piirissä. En tee vapaalla mitään ihmeellistä. Makoilen vain.

Sama

Onko tämä sit järkevämpää ajan käyttöä?

Toisaalta se on ap sun elää tuo. Jos siitä nautit, kaikki on ihan fine. Koska sitä rahaa on , niin varaappa aika sijoitusneuvojalle  . Itse ei kannata sooloilla, jollei taida sijoittamista.

Ota huomioon , että se on yks silmänräpäys ,kun voi paukahtaa sairaus tai onnettomuus ja silloin ei paljon eurot ilahduta. Suomessa kun saa hyvää hoitoa vakaviin sairauksiin joka tapauksissa

Se vaan voi sitten harmittaa,kun et voi nauttia niistä rahoista.

Onko mallina olleet työmyyrävanhemmat?