Lue keskustelun säännöt.
Kuolemanpelko
08.09.2026 |
Aiemmin ei ollut ollenkaan, mutta jossakin ennen kolmikymppistä alkoi olla. Jotenkin on tajunnut sen elämän rajallisuuden. Lähipiirissä käyty kuolemaan liittyviä keskusteluja sairauksien osalta, jotka ovat osuneet kohdalle.
Yksin asuvana pelottaa jos kupsahdan tai saan jonkin sairaskohtauksen tms.
Miten selättää tällainen ahdistus?
Kommentit (24)
Usko Jeesukseen ja ota hänet pelastajanasi vastaan, niin ei enää pelota kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin pelätä kun olin 14v kun isäni kuoli yllättäin. Onhan tietenkin iän myötä laantunut. Kesällä kuoli äitini ja taas lisääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin pelätä kun olin 14v kun isäni kuoli yllättäin. Onhan tietenkin iän myötä laantunut. Kesällä kuoli äitini ja taas lisääntyi.
Miten olet pärjännyt asian kanssa? Oletko ottanut jotakin apukeinoja käyttöön? ap
Pitää yrittää ehkä miettiä, että kaikille ei tule pahempaa tai nuorempana. Yksi sai e-pillereistä oireet lehden mukaan ja kuoli. Keski-iässä verikokeet näyttävät jotain ja välillä voi mitata verenpaineen. Usein sairaus näkyy siten että ehtii käytävään tai lääkäriin. Mutta kyllä itseäkin mietityttää naisena kun kaksi julkisuudessa ollutta miestä saanut syövän, toinen söi suht terveellisesti. Itsellä lähti sappi viime vuonna leikkuriin, kivien vuoksi tulehtui, rytmihäiriön lääke muttei kai vakavaa. Joten mikä lie paniikkinappi kotona saisi kaikilla olla.. joku veden käyttö paljastaa onko elossa ja sähkö.
Vierailija kirjoitti:
Usko Jeesukseen ja ota hänet pelastajanasi vastaan, niin ei enää pelota kuolema.
Vaikka uskovaisena ei pelkäisikään kuolemanjälkeisiä asioita, ihminen voi silti pelätä esimerkiksi yksin sairastamista ja kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan se on läsnä. Ei kai sille mitään voi.Ja jos läheisiä kuolee niin alkaa itsekin pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei ajattele asiaa. Jopa seitsemänkymppiset ottavat koiranpentuja.
Mä ainakin synnyn sit uudelleen . Olen seuraavassa elämässä kaunis nainen ja en tarvitse elää yksin koko elämää .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin pelätä kun olin 14v kun isäni kuoli yllättäin. Onhan tietenkin iän myötä laantunut. Kesällä kuoli äitini ja taas lisääntyi.
Kun kuolee nuorena, tulee kaunis vainaja.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin synnyn sit uudelleen . Olen seuraavassa elämässä kaunis nainen ja en tarvitse elää yksin koko elämää .
Tai sit jalaton kerjäläinen Intian kadulla ja tappaisit, että pääsisit takaisin nyt elämääsi elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain yksi päivä jolloin täytyy kuolla. Muina päivinä täytyy elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin pelätä kun olin 14v kun isäni kuoli yllättäin. Onhan tietenkin iän myötä laantunut. Kesällä kuoli äitini ja taas lisääntyi.
Miten olet pärjännyt asian kanssa? Oletko ottanut jotakin apukeinoja käyttöön? ap
Ihan hyvin , ei tietenkään jatkuvasti ole mielessä. Ei ole apukeinoja. 2 viikon kuluttua äidin uurnan lasku. Siunaus hoidettu ja perukirjat, asunnon tyhjennystä hitaasti, tekeminen on auttanut ja että hoidamme siskoni kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin pelätä kun olin 14v kun isäni kuoli yllättäin. Onhan tietenkin iän myötä laantunut. Kesällä kuoli äitini ja taas lisääntyi.
Kun kuolee nuorena, tulee kaunis vainaja.
Isä oli 49v kuollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin synnyn sit uudelleen . Olen seuraavassa elämässä kaunis nainen ja en tarvitse elää yksin koko elämää .
Tai sit jalaton kerjäläinen Intian kadulla ja tappaisit, että pääsisit takaisin nyt elämääsi elämään.
Totta. Tämäkin mahdollista . Mieluummin uskon kuitenkin hyvään .
Tervetuloa aikuisuuteen. Se hetki kun tajuaa itsetuhoisuuden olevan täysin turhaa, koska kuolema tulee joka tapauksessa aivan liian pian ihan luonnollisesti.
Itse olen ratkaissut asian uskomalla sieluun joka jatkaa kuoleman jälkeen elämää jollain tavalla. Ja jos ei jatka niin enpä ole siitä mitään tietämässä kun häviän olemasta eli saan rauhan ja palaan takaisin kiertokulkuun sitäkin kautta.
Elämää ei myös osaisi arvostaa jos ei olisi kuolemaa. Eihän missään olisi mitään järkeä jos olisi kuolematon. Miksi tehdä yhtään mitään kun kaiken voisi siirtää huomiseen tai ensi vuoteen. Eikö ihmiset mahtuisi minnekään. Pitää tehdä tilaa uusille sukupolville.
Itse olen stoalaisuuden mukaan elänyt jo kauan. Kannattaa vaikka lukea vaikka Massimo Pigliucci stoalaisuudesta.
En ole koskaan tajunnut kuolemanpelkoa. Pelkäättekö itse tapahtumaa, sen jälkeistä aikaa vaiko mitä? Tietoisuus loppuu kuolemaan, joten ette enää murehdi tekemättä jääneitä asioita. Itse olen kärsinyt niin jumalattomasti elämäni aikana, että koen kuoleman suurena lohtuna ja armahduksena.
Älä pelkää kohtaat oman kuolemasi vain kerran.