Lue keskustelun säännöt.
Sanon vielä kerran epäsuositun mielipiteeni joka on itseasiassa myös täysi fakta: "Ennen" ei ole kasvatettu lapsia yhtään sen paremmin
22.07.2026 |
Tätä näkee aina kaikkialla ja se väite että ennen olisi asiat ollu paremmin tai ennen olisi lapsia osattu kasvattaa ei perustu ollenkaan faktoihin vaan ihmismielen taipumukseen muistaa menneisyys valikoivasti ja idealisoida sitä, eli ihmisillä on taipumus aina ajatella että oma aika oli parempi koska siinä on tunteisiin perustuva nostalgia luomassa illuusiota paremmasta ajasta. Esimerkiksi jos puhutaan "vanhanajan kurista ja säännöstöstä", useasti unohdetaan se toinen puoli asioista, eli siis mille se perustu? - Pelkoon, tunteiden mitätöintiin ja lapsen alistamiseen. Plus ennen ei ollu somea eikä mistää puhuttu ääneen, eli sekin loi omalla tavallaan illuusion että mitään ongelmia ei ollut eikä kukaan tehnyt pahoja. Oikeasti kaikki "ilmiöt" mitä on tänä päivänä, on ollu olemassa aina. Mitään "ilmiöitä" ei siis ole oikeasti olemassakaan. Te vaan näette nyt enemmän negatiivista ympärillänne, koska se on ainut asia mihin te keskitytte uutisia lukiessanne 247. Jos ennen olisi ollut asiat paremmin ja ihmiset fiksumpia, se näkyisi niin että nyt olisi asiat vielä paremmin ja ihmiset vieläkin fiksumpia. Mitään tällästä "ennen oltiin fiksuja" ei ole koskaan ollut oikeasti olemassakaan.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Lapselle ei oikein voi antaa mitään seurauksia. Vanhanajan seuraukset kuten tukkapölly, piiska, aresti ja jäähy ovat päätyneet kieltolistalle. Toisaalta myöskään aikuisille annettavia seurauksia kuten sakkoja, vankilaa tai potkuja ei voi lapselle antaa. Lähinnä on mahdollisuus evätä erilaisia etuuksia lapselta kuten pelioikeus tai vaikkapa leikkipuistoreissu, mutta ne eivät isoon osaan lapsista tehoa ja erityisesti pienten lasten on ylipäätään vaikea hahmottaa sitä, että jos hän nyt ei tottele niin huomenna ei sitten mennä uimahalliin. Pienelle lapselle annettavan seurauksen tulisi tulla välittömästi kielletyn teon jälkeen.
En ymmärrä miten tämä olisi vaikeaa? Kerro joku tilanne missä mielestäsi on vaikea keksiä seuraamusta lapsen teolle, niin minä autan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli ihmiset fiksumpia. Tai siis 90-luvulla. 2000-luvulla ollaan menty alaspäin älykkyydessä, sen ihan testit todistaa, ja koululaisten osaaminen laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Siinähän se on, kun enää ei tule seuraamuksia mistään kenellekään, ei lapsille nuorille eikä oikein aikuisillekaan. Käytöksestä on sen vuoksi hyvin monilla tullut kirjaimellisesti häpeämätöntä. Ollaan ilmeisesti sitä mieltä, että häpeä on ikävä tunne ja sitä ei pidä kenenkään pistää tuntemaan. Kuitenkin häpeällä on vahva merkitys sosiaalisissa yhteisöissä. Mikään elämää rajoittava häpeä ei ole tietenkään hyväksi (ja sitä saattaa paradoksaalisesti olla paljon enemmän kuin luulemmekaan, mm. koulukiusaamisen jättämien arpien vuoksi), mutta jonkunlainen nolostumisen tunne edes. Aiemmin jos lapsi riehui - ihan vaikka vain väsymystään - niin vanhemmat häpesivät tuota käytöstä. Sitä yritettiin rajoittaa, ja yleensä onnistuttiinkin, ja jos ei, niin sitten lähdettiin lapsen kanssa pois. Näin toimivat monet vanhemmat edelleenkin. Ongelma vain on siinä, että niitä "häpeämättömiä" vanhempia on sen verran paljon, että heidän jälkikasvunsa pitää meteliä, sotkee, lähmii hedelmiä kaupassa jne. siinä määrin, että täysin ulkopuoliset tätä todistavat aiempaa useammin.
Eli toisin sanoen: ei kasvateta.
Kannattaa edes kurkata Liisa Keltikangas-Järvisen uusin kirja, jossa mm. tätä aihetta käsitellään. Entinen professori kertoo käänteistä lasten kasvatuskulttuurissa, milloin asiat alkoivat muuttua nykyisenkaltaiseen suuntaan. Jos pitkän linjan professori sanoo sekä lasten että aikuisten käytöksen muuttuneen muutamassa viime vuosikymmenessä huolestuttavan paljon itsekeskeisemmäksi ja narsistisemmaksi, sanalla sanoen: huonommaksi, niin häntä kannattaa kuunnella. Ainakin lukaista pikaisesti ja sitten alkaa ajatella itse.
Ei, kaikki ei ollut menneisyydessä paremmin, mutta moni asia oli.
Lapset ja nuoret ja aikuiset käyttäytyivät menneisyydessä kaikki paremmin kuin nykyiset lapset nuoret ja aikuiset.
Nekö täällä alapeukuttaa, joiden lapset juoksee ja huutaa ravintoloissa ja lähmii hedelmiä marketeissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Lapselle ei oikein voi antaa mitään seurauksia. Vanhanajan seuraukset kuten tukkapölly, piiska, aresti ja jäähy ovat päätyneet kieltolistalle. Toisaalta myöskään aikuisille annettavia seurauksia kuten sakkoja, vankilaa tai potkuja ei voi lapselle antaa. Lähinnä on mahdollisuus evätä erilaisia etuuksia lapselta kuten pelioikeus tai vaikkapa leikkipuistoreissu, mutta ne eivät isoon osaan lapsista tehoa ja erityisesti pienten lasten on ylipäätään vaikea hahmottaa sitä, että jos hän nyt ei tottele niin huomenna ei sitten mennä uimahalliin. Pienelle lapselle annettavan seurauksen tulisi tulla välittömästi kielletyn teon jälkeen.
En ymmärrä miten tämä olisi vaikeaa? Kerro joku tilanne missä mielestäsi on vaikea keksiä seuraamusta lapsen teolle, niin minä autan.
- Lapsi puhuu rumasti tai nimittelee
- Lapsi ei halua rauhoittua vaan riehuu
- Lapsi on paikassa A vaikka hänen on käsketty pysyä paikassa B
- Lapsi ei halua tehdä hommaa tai työtä X
- Lapsi tekee hommia liian hitaasti tai huolimattomasti
- Lapsi sotkee muiden leikkejä
- Lapsi kiusaa sisaruksia tai koulussa/tarhassa muita lapsia
- Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun
- Lapsi ottaa toisten tavaroita
Ennen opetettiin lapsille, että kirjastossa kuiskataan ja ollaan hiljaa, että kaikilla on lukurauha. Aikuisia piti totella ja uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen opetettiin käytöstavat ja oli auktoriteettien kunnioitus. Eli kyllä paremmin ennen tämäkin asia hoidettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihmiset fiksumpia. Tai siis 90-luvulla. 2000-luvulla ollaan menty alaspäin älykkyydessä, sen ihan testit todistaa, ja koululaisten osaaminen laskenut.
Sanoisin, että itsellä tuolloin 80-90-luvulla oli ehkä hyvät puolet "vanhanaikaisesta" ja "nykyaikaisesta" kasvatuksesta:
- Vanhemmat ei olleet pelottavia auktoriteettejä, mutta ei ihan kavereitakaan. Sopivasti jostain puolivälistä.
- Kuri toisaalta kova, mutta toisaalta johdonmukainen ja reilu, ei älyttömiä sääntöjä sääntöjen vuoksi, mutta esim. hyvä käytös oli itsestään selvä vaatimus.
- Ruumillinen kuritus (vyöllä takapuolelle) oli käytössä, mutta ei niin, että sydän syrjällään olisi pitänyt pelätä, milloin taas tulee remmiä, vaan niin, että rangaistus tuli aiheesta.
En keksi oikein mitään pahaa sanottavaa tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Vielä lapsuudessani 70-luvulla oli pelokkaan villejä lapsia. Siis sellaisia, jotka eivät riehuneet, mutta joilta puuttui käsitystä, miten ihmisten kanssa toimitaan, jos on vähänkin uudempi tilanne. Eivät todellakaan osanneet aina esim. kiittää, kun uskaltaneet aukaista suutaan ensinkään. Eivät osanneet itsenäisesti hoitaa asioita, kun eivät uskaltaneet kysyä apua. Ehkä nämä oli kasvatettu niin, että aikuisten puhuessa pitää lasten olla hiljaa ja mielellään näkymättömissäkin, ja vain omien vanhempien kanssa saa puhua.
En usko tuota, että kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon. Kyllä monella on myös oikeudentuntoa, joka estää tekemästä väärin, vaikka mitään kiinnijäämisen riskiä ei olisi. Ja aika pienestä näkyy monelle kehittyvät myös epäitsekkyyttä, eli että muidenkin pitää saada osansa. En tiedä miksi, mutta olinlapsena hyvin tarkka liikennesääntöjen noudattamisen kanssa - en vain halunnut kävellä päin punaista, vaikka autoja ei olisi ollut mailla halmeilla. Ei todellakaan ollut kysymys siitä, että olisin jotakin rangaistusta pelännyt.
Meillä on nyt yksilökeskeinen kasvatus, jossa minä tarpeineen ja toiveineen on aina ykkönen. Ennen eloonjääminen edellytti, että pärjäsi muiden kanssa, nyt voi hypätä yhteiskunnan tukiverkkoon ja olla itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.
Ennen vanhemmat viettivät vähemmän aikaa puhelinta tuijottaessa ja kiinnittivät enemmän huomiota välittömään lähiympäristöön vaikka niitä lastenvaunuja työntäessä.
Samalla lapsilla ja nuorilla oli enemmän vapautta sillä lankapuhelimien aikana kukaan ei olettanut heidän olevan koko ajan tavoitettavissa. Silloin riitti että se lapsi ja nuori tuli kotiin suunnilleen sovittuun aikaan sieltä koulusta tai muusta vastaavasta paikasta. Kotikasvutuksella oli ja on sikäli merkitystä miten oppii arvostamaan erilaisia asioita kuten asunnon siisteyttä ja yleissivistystä tai miten molemmat vanhemmat osallistuvat kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Lapselle ei oikein voi antaa mitään seurauksia. Vanhanajan seuraukset kuten tukkapölly, piiska, aresti ja jäähy ovat päätyneet kieltolistalle. Toisaalta myöskään aikuisille annettavia seurauksia kuten sakkoja, vankilaa tai potkuja ei voi lapselle antaa. Lähinnä on mahdollisuus evätä erilaisia etuuksia lapselta kuten pelioikeus tai vaikkapa leikkipuistoreissu, mutta ne eivät isoon osaan lapsista tehoa ja erityisesti pienten lasten on ylipäätään vaikea hahmottaa sitä, että jos hän nyt ei tottele niin huomenna ei sitten mennä uimahalliin. Pienelle lapselle annettavan seurauksen tulisi tulla välittömästi kielletyn teon jälkeen.
En ymmärrä miten tämä olisi vaikeaa? Kerro joku tilanne missä mielestäsi on vaikea keksiä seuraamusta lapsen teolle, niin minä autan.
- Lapsi puhuu rumasti tai nimittelee
- Lapsi ei halua rauhoittua vaan riehuu
- Lapsi on paikassa A vaikka hänen on käsketty pysyä paikassa B
- Lapsi ei halua tehdä hommaa tai työtä X
- Lapsi tekee hommia liian hitaasti tai huolimattomasti
- Lapsi sotkee muiden leikkejä
- Lapsi kiusaa sisaruksia tai koulussa/tarhassa muita lapsia
- Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun
- Lapsi ottaa toisten tavaroita
Miten aiempina vuosina, vuosikymmeninä ja vuosisatoina on pystytty hoitamaan nämä asiat niin, että lapsi saadaan tottelemaan aikuista? Vastaus ei ole se, että on uhattu tai toteutettu uhkaus väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.
Onko sekin surullista, että valtio ylläpitää väkivaltaviranomaisia siltä varalta, että joku ei ns. hyvällä halua noudattaa lakeja?
Tai se, että on pakko ylläpitää yhtä kallista väkivaltakoneistoa, kun ei tiedä pysyykö se naapurimaa omassa pilttuussaan.
Eikö se kerro JOKO kasvattajan kyvyttömyydestä TAI lapsen jonkunasteisesta vammaisuudesta, jos tuohon pisteeseen pitäisi mennä, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin väkivalta?