Sanon vielä kerran epäsuositun mielipiteeni joka on itseasiassa myös täysi fakta: "Ennen" ei ole kasvatettu lapsia yhtään sen paremmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia. 

Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille. 

Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.

Lapsen pitää olla kuuliainen vanhemmilleen jo pelkästään oman turvallisuutensa takia. Vanhempien pitää asettaa rajat joiden sisällä lapset voivat toimia. Lasten aivot eivät ole vielä niin kehittyneet että he voisivat toimia itsenäisesti ja säädellä käytöstään ja tekemisiään. Lasten pitää saada tunne siitä että joku häntä "vahvempi" kantaa vastuun, tekee tarvittavat päätökset ja ottaa koppia silloin kun asiat menevät pieleen.

Olen aivan varma että nämä uudet kasvatustavat huomataan tulevaisuudessa vähintään yhtä haitallisiksi kuin kuin vanha kuritukseen perustuva kasvatus. Kumpikin johtaa lapsen turvattomuuteen ja pelkoon mutta eri syistä. 

Toisaalta samalla lapsi pitäisi opettaa laadukkaaseen itsenäiseen ajatteluun niin ettei hän sokeasti tottele sellaista auktoriteettia, jonka käskyt ovat huonoja.

Mutta mikähän se sellainen auktoriteetti sitten olisi, jonka käskyt on huonoja?

Naapuristahan löytyy tuollainen valtio. Olisiko vaikka sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Ihan on iäkkäillä aikuisillakin käytöstavat hakusessa. Juuri niillä entisillä "hiljaisilla kilteillä lapsilla". Pahimpia käytökseltään ovat juurikin jotkut +55-vuotiaat. Mihin ne lapsuudessa opitut käytöstavat häviää?

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Et moraalista ole kuullut? Suurin osa meistä ei tappaisi ketään,  vaikkei sillä olisi mitään seurauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.

Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.

Ei. Minusta kaikki ei pohjaa yhteiskunnan asettamien seurausten pelkoon. Esim. meillä ei ajeta ylinopeutta siksi, että pelkäisimme poliisia, vaan siksi, että se on hengenvaarallista meille ja muille kanssaliikkujille. 

 

Me emme varasta kaupasta myöskään sen vuoksi, että pelkäämme sakkoja, vaan siksi, että se olisi epäreilua ja väärin kauppiasta ja muita asiakkaita kohtaan. Varastaminen ylipäätään on rumaa. Ei toisen omaa saa ottaa, vaikka se lojuisi vartioimatta tai lukitsematta. 

 

Töihin menen siksi, että saan siitä palkkaa. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan, koska turha poissaolo tietää lisätöitä ja venymistä heille.

 

Yhteiskunnan asettamat seuraamukset ovat niille ihmisille, jotka eivät ymmärrä sääntöjen perimmäistä tarkoitusta. Eihän lakeja ikinä vain huvin vuoksi tehdä, vaan aina niillä on jokin tarkoitus. 

Ihminen syntyy tyhjänä kirjana. 
Se mitä me olemme aikuisena opetetaan meille vanhempien, sukulaistemme, kulttuurin (laaja skaala erilaisia asioita) ja koulujärjestelmän kautta. Vanhempien rooli on erittäin merkittävä.

Ihminen ei siis ole lainkuuliainen syntyjään vaan hän oppii sellaiseksi. Ihminen ei osaa myöskään syntyessään olla kohtelias ja muut huomioon ottava vaan hän oppii eläessään. Kannattaa myös muistaa se, että oppiminen ei tapahdu vain luennointia vastaanottamalla vaan esimerkin voima, rajat, kaveripiiri yms vaikuttavat tosi paljon.

Ihminen ei ole syntyessään mikään "tyhjä kirja". Todella moni asia niinsanotulla henkisellä puolella eli aivojen fyysisessä rakenteessa on geeneissä ja määrittää meidän elämäämme hyvin paljon. Esimerkiksi älykkyys hyvin suureksi osaksi, ja moni muu. Mistä tulee tämä lapsellinen ajatus, että ihminen on jokin täysin ohjelmoitavissa oleva robotti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsilla nykyään heikommat käytöstavat kuin aiemmin. Olen pistänyt asian merkille hyvinkin selvästi lasten leikkipaikoissa ja tapahtumissa, lisäksi lukenut ammattikasvattajien näkemyksiä aiheesta. Olenkin ruvennut ajattelemaan, että panostan lapseni käytöstapoihin oikein erityisesti, koska se antaa hänelle sellaisen vahvuuden jota muilla ei ole. 

Lapseni on vielä alle kouluikäinen, mutta tältä erää leikkii ja ystävystyy vain sellaisten lasten kanssa, joilla on myös hyvät käytöstavat. Sanotaanko näin, että tunkua olisi ollut niillä toisenlaisillakin lapsilla. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi opettaa lapselleni tietyn tason mitä hän alkaa toivottavasti pitää normaalina, ja vastaavasti sen tason alittavia lapsia epänormaaleina. Eikä sitten isompanakaan ajautuisi huonoon seuraan.

Oletus lasten heikentyneistä käytöstavoista tulee lähinnä sellaisista tilanteista, jossa lapset uhmaavat joko tuttua tai tuntematonta aikuista. Tämä johtuu juuri rangaistusten puutteesta, eli lapset eivät enää pelkää sitä, että aikuiset saattaisivat vaikkapa lyödä tai tukistaa.

Sen sijaan keskenään leikkiessään lapset käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin omassa lapsuudessani. 

Mikä saa jonkun vanhan akan hermostumaan aspalle? Haukkumaan somessa ihmisten ulkonäköä? Huutamaan, raivoamaan, syyttelemään? Näitä on PALJON! Ei enää pelota, että joku lyö tai tukistaa, kun ei ole enää viaton pelkäävä lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia. 

Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille. 

Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.

Lapsen pitää olla kuuliainen vanhemmilleen jo pelkästään oman turvallisuutensa takia. Vanhempien pitää asettaa rajat joiden sisällä lapset voivat toimia. Lasten aivot eivät ole vielä niin kehittyneet että he voisivat toimia itsenäisesti ja säädellä käytöstään ja tekemisiään. Lasten pitää saada tunne siitä että joku häntä "vahvempi" kantaa vastuun, tekee tarvittavat päätökset ja ottaa koppia silloin kun asiat menevät pieleen.

Olen aivan varma että nämä uudet kasvatustavat huomataan tulevaisuudessa vähintään yhtä haitallisiksi kuin kuin vanha kuritukseen perustuva kasvatus. Kumpikin johtaa lapsen turvattomuuteen ja pelkoon mutta eri syistä. 

Toisaalta samalla lapsi pitäisi opettaa laadukkaaseen itsenäiseen ajatteluun niin ettei hän sokeasti tottele sellaista auktoriteettia, jonka käskyt ovat huonoja.

Puhutko myös valtamediasta? Entä salaliitoista? 

Osaako lapsi eritellä, mitkä käskyt on huonoja?  

Lapsi ei välttämättä näe hyviksi ja oikeiksi mitään sellaista, mikä hänestä tuntuu tylsältä.

Entä nämä nuoret, jotka viritetyillä ajopeleillään häiritsevät ihmisten nukkumisrauhaa, osaako he ajatella, että joku vanhempi ihminen tarvitsee lepoa, kun he itse eivät sitä tarvitse?

Tai että jonkun on mentävä aikaisin töihin, kun he itse ei käy töissä.

Niiksi vääriksi aukroriteeteiksi kun on niin mukava leimata kuka tai mikä tahansa.

Eihän ne kaikki kunnioita poliisiakaan.  Olen katsellut noita Englannin liikennepoliisiohjelmia, ja suurin osa niistä älyttömistä kaahareista ja poliisia pakoon ajavista tomppeleista on nuoria poikia.  Sitten vielä haastattelevat poliisia, kun jäävät kiinni.

Huonoa käytöstä ei oikeuta mikään. Ei edes se, että elämässä on vaikeuksia, joilla sitten sitä selitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se poliisi antaa halukkaasti pampusta ja käyttää tarvittaessa asetta. Auton eteen voidaan laittaa piikkimatto, jonka jälkeen autolle voi käydä ihan miten vaan. Niihin keinoihin verrattuna luunappi, tukistus ja piiska ovat pientä vanhemman toimesta.

Väkivaltamonopoli on valtiolla, ja valtion viranomaisella on valtuudet käyttää pakkokeinoja, myös väkivaltaisia sellaisia. Suuri enemmistö tottelee tietenkin ilmankin.

Ennen 1800-lukua kruunu käytti enemmän väkivaltaa alamaisiinsa, koska ei ollut rangaistusvankiloita tai pakkosiirtoloita, vaan käytännössä kaikki tuomioistuinten tuomitsemat rangaistukset olivat joko sakko- tai väkivaltarangaistuksia. Talonpoikaisessa perheyhteisössä aikuisilla ei ollut aikaa neuvotella lasten kanssa pelisäännöstä, vaan he saivat väkivaltarangaistuksia tottelemattomuudesta ja/tai laiskuudesta. Lapset pakotettiin aina tarvittaessa töihin, ja tarvetta oli useinkin.

Varsinkin kouluissa ollaan kovaa vauhtia menossa siihen, että kurinpito ulkoistetaan poliisille. Poliisi soitetaan paikalle hyvin matalalla kynnyksellä jos lapset vaikkapa tappelevat.

Kamalaa.  Kohta kukaan ei halua poliisiksi, kun työ onkin lastenvahtimista.

Vierailija kirjoitti:

"No ilmiö ei ole mikään uusi. Joiltain se auktoriteetti puuttui esim. opettajan työssä jo ennen vanhaankin. Mutta harvemmin se kuitenkaan johti ihan nykytasoisiin ongelmiin / laumakäyttäymiseen kun nykyisin. Ei lapset väkivaltaa juuri opettajiin kohdistaneet tms. Hyvin harvinaista. "

 

Ennen vanhaan myös sellainen opettaja jolta puuttui ns. luonnollinen auktoriteetti saattoi pärjätä. Hän yksinkertaisesti komensi ja jos komennus ei tehonnut niin rankaisi siten, että oppilaalta saatiin ns. luulot pois. Tuollainen menettely ei nykyisen lempeän ja keskustelevan kasvatuksen aikana ole enää mahdollinen. Siksi yhä isompi osa opettajista (ja vanhemmista) on pulassa.

Ei kai sitä missään kiellettykään ole? Että perseilystä rangaistaan. Jos ei esim. koulun sääntöjä noudata. Keskustelevalla kasvatuksella viitattanee siihen, että pyritään saamaan lapsi näkemään miksi tekee väärin. Ja se ei liene väärin. 

En lähtisi ihan suoraan hakemaan syytä keskustelevasta kasvatuksesta, siihen että perinteisillä rangaistuksilla ei taida olla paljon tehoa joissain tapauksissa. Joku luokasta poistaminen tai jälki-istunto on enemmän sulka hattuun kuin tuntuisi rangaistukselta. Tai sitten vaan todetaan että en mene / en tule jälki-istuntoon. Joten vaikeaa on.

Fyysisesti ei varmaan kovin usein ennenkään tarvinnut ketään luokasta poistaa. Mutta mieleen on jäänyt tapaus jossa ysärillä eräs Roteva miesopettaja yksinkertaisesti nosti häirikön (14-15v poika) parin varoituksen jälkeen tuoleineen päivineen käytävään.  Ja nakkasi repun perään. Tehosti hänen jo ennestään vahvaa mutta rauhallista auktoriteettiään. Eikä hän ongelmiin asiasta joutunut. Eikä oppilaskaan reklamoinut, koska tiesi itse olevansa syypää. 

Jos katsoo pidemmälle historiaan, niin yhteen aikaan, pitkälti 1900-luvulle ajateltiin, että vauvat eivät tunne kipua. Ja 1900-luvulle asti lapset oli omaisuutta siinä missä hevosetkin, eli sellaista mille voi tehdä mitä vaan.

Onhan parannus ollut huomattava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ilmiö ei ole mikään uusi. Joiltain se auktoriteetti puuttui esim. opettajan työssä jo ennen vanhaankin. Mutta harvemmin se kuitenkaan johti ihan nykytasoisiin ongelmiin / laumakäyttäymiseen kun nykyisin. Ei lapset väkivaltaa juuri opettajiin kohdistaneet tms. Hyvin harvinaista. "

 

Ennen vanhaan myös sellainen opettaja jolta puuttui ns. luonnollinen auktoriteetti saattoi pärjätä. Hän yksinkertaisesti komensi ja jos komennus ei tehonnut niin rankaisi siten, että oppilaalta saatiin ns. luulot pois. Tuollainen menettely ei nykyisen lempeän ja keskustelevan kasvatuksen aikana ole enää mahdollinen. Siksi yhä isompi osa opettajista (ja vanhemmista) on pulassa.

Ei kai sitä missään kiellettykään ole? Että perseilystä rangaistaan. Jos ei esim. koulun sääntöjä noudata. Keskustelevalla kasvatuksella viitattanee siihen, että pyritään saamaan lapsi näkemään miksi tekee väärin. Ja se ei liene väärin. 

 

En lähtisi ihan suoraan hakemaan syytä keskustelevasta kasvatuksesta, siihen että perinteisillä rangaistuksilla ei taida olla paljon tehoa joissain tapauksissa. Joku luokasta poistaminen tai jälki-istunto on enemmän sulka hattuun kuin tuntuisi rangaistukselta. Tai sitten vaan todetaan että en mene / en tule jälki-istuntoon. Joten vaikeaa on.

 

Fyysisesti ei varmaan kovin usein ennenkään tarvinnut ketään luokasta poistaa. Mutta mieleen on jäänyt tapaus jossa ysärillä eräs Roteva miesopettaja yksinkertaisesti nosti häirikön (14-15v poika) parin varoituksen jälkeen tuoleineen päivineen käytävään.  Ja nakkasi repun perään. Tehosti hänen jo ennestään vahvaa mutta rauhallista auktoriteettiään. Eikä hän ongelmiin asiasta joutunut. Eikä oppilaskaan reklamoinut, koska tiesi itse olevansa syypää. 

Jos jälki-istunto on vain sulka hattuun, niin se on kyllä merkki siitä, että muiden rangaistuskeinojen kieltäminen oli iso virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ilmiö ei ole mikään uusi. Joiltain se auktoriteetti puuttui esim. opettajan työssä jo ennen vanhaankin. Mutta harvemmin se kuitenkaan johti ihan nykytasoisiin ongelmiin / laumakäyttäymiseen kun nykyisin. Ei lapset väkivaltaa juuri opettajiin kohdistaneet tms. Hyvin harvinaista. "

 

Ennen vanhaan myös sellainen opettaja jolta puuttui ns. luonnollinen auktoriteetti saattoi pärjätä. Hän yksinkertaisesti komensi ja jos komennus ei tehonnut niin rankaisi siten, että oppilaalta saatiin ns. luulot pois. Tuollainen menettely ei nykyisen lempeän ja keskustelevan kasvatuksen aikana ole enää mahdollinen. Siksi yhä isompi osa opettajista (ja vanhemmista) on pulassa.

Ei kai sitä missään kiellettykään ole? Että perseilystä rangaistaan. Jos ei esim. koulun sääntöjä noudata. Keskustelevalla kasvatuksella viitattanee siihen, että pyritään saamaan lapsi näkemään miksi tekee väärin. Ja se ei liene väärin. 

 

En lähtisi ihan suoraan hakemaan syytä keskustelevasta kasvatuksesta, siihen että perinteisillä rangaistuksilla ei taida olla paljon tehoa joissain tapauksissa. Joku luokasta poistaminen tai jälki-istunto on enemmän sulka hattuun kuin tuntuisi rangaistukselta. Tai sitten vaan todetaan että en mene / en tule jälki-istuntoon. Joten vaikeaa on.

 

Fyysisesti ei varmaan kovin usein ennenkään tarvinnut ketään luokasta poistaa. Mutta mieleen on jäänyt tapaus jossa ysärillä eräs Roteva miesopettaja yksinkertaisesti nosti häirikön (14-15v poika) parin varoituksen jälkeen tuoleineen päivineen käytävään.  Ja nakkasi repun perään. Tehosti hänen jo ennestään vahvaa mutta rauhallista auktoriteettiään. Eikä hän ongelmiin asiasta joutunut. Eikä oppilaskaan reklamoinut, koska tiesi itse olevansa syypää. 

Aika moni oppilas karkaa luokasta ilman lupaa kun opetus ei kiinnosta. Eli enemmänkin opettajilla pitäisi olla oikeus tuoda oppilas väkisin luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Onko sekin surullista, että valtio ylläpitää väkivaltaviranomaisia siltä varalta, että joku ei ns. hyvällä halua noudattaa lakeja?

Niinpä.Nykyajan lässyttävät vanhemmat kasvattavat mukuloistaan liialla pään taputuksella huligaaneja.Tietysti on niitäkin jotka osaavat kasvattaa kunnon kansalaisia.Riippuu vanhemmista.

Käytösnumero annetaan koulussa oppilaalle siten, että jokainen aineenopettaja arvioi oppilaan käytöksen ja antaa numeron. Näistä numeroista lasketaan keskiarvo, jota opettajainkokous saattaa muuttaa ylös tai alaspäin. Miksi tätä numeroa ei hyödynnetä yhteiskunnassa enemmän? Miksi se poistetaan päättötodistuksesta? Esim. kyllä ne 9 tai 10 oppilaat olisivat ihan huippuja hoitoalalla ja asiakaspalveluammateissa, missä pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa. Numeron on antanut liuta opettajia, jotka ovat nuorta yleensä koko yläkoulun ajan, 3 vuotta, päivittäin katselleet. 

Säästyttäisiin pääsykokeilta ja ammattialoille saataisiin hyväkäytöksistä ja asiansa hoitavaa porukkaa, jos käytösnumero olisi yhtenä pääsykriteerinä. Kannustaisi myös yläkoululaisia käyttäytymään hyvin. 

Onko tämä epäsuosittu mielipide? Eihän boomerit kasvattaneet lapsiaan yhtään mitenkään. X-sukupolvi ja vanhimmat milleniaalit olivat nykykriteereillä arvioiden täysin heitteillä koko lapsuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen opetettiin lapsille, että kirjastossa kuiskataan ja ollaan hiljaa, että kaikilla on lukurauha. Aikuisia piti totella ja uskoa. 

Nykylapset tietävät ettei kirjastotäti mahda heille mitään.

Vähän aiheen sivusta, mutta lapset ottavat mallia aikuisista, jotka nykyään kälättävät kännyyn myös kirjastossa. Olin kesätöissä kirjastossa ja osa asiakkaista jopa loukkaantui, jos heille huomautti kännykän käytöstä lukusalissa. Että kyllä se on lukurauhan antaminen hukassa myös

osalta aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nykyään tehdään lapselle selväksi, että tämä on nyt se hetki, jolloin pitää viimeistään totella?

Itselläni se oli se, että "pitääkö hakea vyö", joka 95 %:ssa tilanteissa toimi niin, että vyötä ei tarvinnut hakea.

Miten tänä nykyään toimii?

Muistatko että olisit oikeasti ymmärtänyt miksi hakataan vai muistatko vaan pelon ja pakokauhun? Itse saan kehomuistiin vieläkin tuon pelon tunteen.

Eikö ole tiettyä laiskuutta ja kehittymättömyyttä vanhemmilta alkaa satuttamaan kuin yrittää muilla tavoin saada lapsi ymmärtämään? Olen sama mieltä siitä, että ymmärtää täytyy, mutta miksi aikuinen saa satuttaa? Itse olin kiltti lapsi, että varmasti en olisi uhmannut vanhempiani.

Toisaalta on loogista, että jos on lapsena lyöty pakokauhu pintaan virheestä, ajautuu itsekin kasvattajana helposti samaan jatkumoon.On se sen verran traumatisoivaa. 

 

Nykyisten lasten käytösongelmat saattaisivat osaltaan olla sitä, että kun ei saa satuttaa, niin jotkut vanhemmat painavat ymmärtämisenkin tärkeyden  villaisella. Yhteiskunnan eriarvoisuus, kovuus ja epäluotettavuus saa aikaan sen, että jotkut vanhemmat jopa kokevat että lapsen pitää oppia käyttämään kyynärpäitä (Mikä virhe isossa kuvassa!).

 

  Mutta satuttamisesta olen sitä mieltä että sillä ei ruokita vaihtoehtoisesti kuin ahdistusta ja uhmaa persoonasta riippuen.

Ennen oli fyysistä kuritusta ja fyysistä väkivaltaa. Näillä on selvä ero. Itse koin lähinnä fyysistä väkivaltaa joka oli naamioitu kuritukseksi. Silloin ei tiennyt mistä rangaistus tuli koska se milloin käytiin käsiksi ei riippunut tekemisestä vaan vanhemman omasta mielentilasta. Tämä arvaamattomuus aiheuttaa lapsessa tietysti jatkuvaa pelkoa.

Mieheni koki lapsuudessa fyysistä kuritusta. Hän tiesi tasan tarkkaan milloin tulee remmistä. Kun hän aloitti tekemään jotain tiukasti kiellettyä niin hän tiesi jo etukäteen että jos hän jää tästä kiinni niin remmiä tulee. Hän ei siis saanut remmiä kaikista kielletyistä asioista, vaan niistä "pahimmista". Silloin kun fyysinen rangaistus on suora seuraus tietystä toiminnasta ja lapsi ottaa tietoisen riskin tehdessään niin fyysinen seuraus ei ole yhtä pelottava eikä se johta samalla tavalla jatkuvaan pelkoon ja varuillaoloon kuin kuritukseksi naamioitu fyysinen väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Minä olen vanha (72) enkä MISSÄÄN TAPAUKSESSA haikaile ruumiillista kuria kasvatukseen. Lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla enkä ikinä ole antanut piiskaa tai luunappeja tai tukistanut heitä. Eivätkä lapseni myöskään ruumiillisesti kurita omia lapsiaan. Meillä SANA AUTTAA. 
 

Omasta lapsuudestani muistan, että olin kakarana varmasti ärsyttävä. Mulla oli ongelmia auktoriteettien kanssa ja uhmasin niitä ihan vaan sen takia, että olin olevinani Punk. Ja oletin että voisin valkata säännöistä itse ne mitä tottelin... En tiedä mistä luupäisyyteni tuli, koska tämä oli siis ala-asteiässä. Kasvoin kasarilla isovanhempani hoiteissa koska vanhemmat oli töissä, joten sain välillä tukkapöllyä tulitikkuleikeistä ja vitsaa jostain muista kolttosista. Joiden tiesin olevan kiellettyjä, mutta tein niitä silti. 

En siis ns. parantanut tapojani saadessani rangaistuksia. Koitin vain jatkossa olla jäämättä kiinni. Samanlaisia juttuja sitten tapahtui koulussakin. Olin ns. fiksu muksu muuten. Ja koulu oli mulle tosi helppoa. Opettajatkin näki sen, mutta perseilin silti.  

Yksi juttu mikä loppujen lopuksi herätti mua paljonkin, oli kun koulun johtaja-ope oli jonkun tihutyöepisodin jälkeen kuulustellut mua. Ja en tietenkään kertonut asiasta mitään hänelle. Hän tiesi, että kyllä mä tiesin asiasta jos jotain koulussa oli tapahtunut. Mutta ei ollut todisteita. Lopulta hän vaan muutti keskustelun suuntaa siihen, että näänkö mä itse mitä mä teen? Että sulla olis hyvät mahdollisuudet tehdä elämässä paljon fiksumpia juttuja kun jättäisit nää kapinoimiset vähemmälle, ja miettisit vähän rakentavammin asioita? Että jos paikkoja rikotaan tms. niin joku ne korjaa ja joku ne maksaa kuitenkin.  Senkin ajan voisi käyttää johonkin oikeesti rakentavampaan. 

Mä luulen, että otin paremmin tosta onkeeni kuin tukkapöllystä. Kun joku vähän herätteli, että oikeesti, sä et oo mikään systeemistä irrallinen vastuuton palanen, vaan voit tehdä elämälläs jotai fiksuakin. Eli mielestäni toi oli sitä hyvällä tavalla keskustelevaa kasvatusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset puhuvat väkivallasta kasvatuksena ja haikailevat kasvatusväkivaltaa takaisin. Surullista.

Minä olen vanha (72) enkä MISSÄÄN TAPAUKSESSA haikaile ruumiillista kuria kasvatukseen. Lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla enkä ikinä ole antanut piiskaa tai luunappeja tai tukistanut heitä. Eivätkä lapseni myöskään ruumiillisesti kurita omia lapsiaan. Meillä SANA AUTTAA. 
 

Sanasta on helppo olla välittämättä. Lapsi oppii että jos sanan sivuuttaa niin siitä ei seuraa mitään muuta kuin vain uusia sanoja. Lopulta sanat menevät lapsella suoraan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä jälkiä.

Pelkkä sana voi toimia kaikkein helpoimpien lapsien kohdalla mutta ei useimpien muiden lapsien.

Nykyään on myös alettu hyvin paljon joustaa lasten käytösvaatimuksista koska kykyä saada lapset tottelemaan ei vain ole.

Äitin aina katsoo julmistuen kaupassa itkeviä lapsosia ja heidän pahoittelevanoloisia nuoria vanhempiaan todeten että hänen lapsensa eivät olisi ikipäivänä aiheuttaneet mekkalaa yleisillä paikoilla. 

Tekisi mieli äidilleni huomauttaa että eipä ois ikipäivänä uskallettu riekkua kaupassa, saati itkeä kun ois kotona turpaan tullut niin että tukka lähtee päästä.

Jännä että hän on jotenkin itse kokonaan unohtanut sen ja todennutkin että on se hyvä että meillä ei ikänä lasta kuritettu. Siis mutsi mitäh!? Nenäni on edelleen vino vasemmalle - no tiedätte kyllä miksi.