Lue keskustelun säännöt.
Sanon vielä kerran epäsuositun mielipiteeni joka on itseasiassa myös täysi fakta: "Ennen" ei ole kasvatettu lapsia yhtään sen paremmin
22.07.2026 |
Tätä näkee aina kaikkialla ja se väite että ennen olisi asiat ollu paremmin tai ennen olisi lapsia osattu kasvattaa ei perustu ollenkaan faktoihin vaan ihmismielen taipumukseen muistaa menneisyys valikoivasti ja idealisoida sitä, eli ihmisillä on taipumus aina ajatella että oma aika oli parempi koska siinä on tunteisiin perustuva nostalgia luomassa illuusiota paremmasta ajasta. Esimerkiksi jos puhutaan "vanhanajan kurista ja säännöstöstä", useasti unohdetaan se toinen puoli asioista, eli siis mille se perustu? - Pelkoon, tunteiden mitätöintiin ja lapsen alistamiseen. Plus ennen ei ollu somea eikä mistää puhuttu ääneen, eli sekin loi omalla tavallaan illuusion että mitään ongelmia ei ollut eikä kukaan tehnyt pahoja. Oikeasti kaikki "ilmiöt" mitä on tänä päivänä, on ollu olemassa aina. Mitään "ilmiöitä" ei siis ole oikeasti olemassakaan. Te vaan näette nyt enemmän negatiivista ympärillänne, koska se on ainut asia mihin te keskitytte uutisia lukiessanne 247. Jos ennen olisi ollut asiat paremmin ja ihmiset fiksumpia, se näkyisi niin että nyt olisi asiat vielä paremmin ja ihmiset vieläkin fiksumpia. Mitään tällästä "ennen oltiin fiksuja" ei ole koskaan ollut oikeasti olemassakaan.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Ei. Minusta kaikki ei pohjaa yhteiskunnan asettamien seurausten pelkoon. Esim. meillä ei ajeta ylinopeutta siksi, että pelkäisimme poliisia, vaan siksi, että se on hengenvaarallista meille ja muille kanssaliikkujille.
Me emme varasta kaupasta myöskään sen vuoksi, että pelkäämme sakkoja, vaan siksi, että se olisi epäreilua ja väärin kauppiasta ja muita asiakkaita kohtaan. Varastaminen ylipäätään on rumaa. Ei toisen omaa saa ottaa, vaikka se lojuisi vartioimatta tai lukitsematta.
Töihin menen siksi, että saan siitä palkkaa. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan, koska turha poissaolo tietää lisätöitä ja venymistä heille.
Yhteiskunnan asettamat seuraamukset ovat niille ihmisille, jotka eivät ymmärrä sääntöjen perimmäistä tarkoitusta. Eihän lakeja ikinä vain huvin vuoksi tehdä, vaan aina niillä on jokin tarkoitus.
Ihminen syntyy tyhjänä kirjana.
Se mitä me olemme aikuisena opetetaan meille vanhempien, sukulaistemme, kulttuurin (laaja skaala erilaisia asioita) ja koulujärjestelmän kautta. Vanhempien rooli on erittäin merkittävä.
Ihminen ei siis ole lainkuuliainen syntyjään vaan hän oppii sellaiseksi. Ihminen ei osaa myöskään syntyessään olla kohtelias ja muut huomioon ottava vaan hän oppii eläessään. Kannattaa myös muistaa se, että oppiminen ei tapahdu vain luennointia vastaanottamalla vaan esimerkin voima, rajat, kaveripiiri yms vaikuttavat tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Ei. Minusta kaikki ei pohjaa yhteiskunnan asettamien seurausten pelkoon. Esim. meillä ei ajeta ylinopeutta siksi, että pelkäisimme poliisia, vaan siksi, että se on hengenvaarallista meille ja muille kanssaliikkujille.
Me emme varasta kaupasta myöskään sen vuoksi, että pelkäämme sakkoja, vaan siksi, että se olisi epäreilua ja väärin kauppiasta ja muita asiakkaita kohtaan. Varastaminen ylipäätään on rumaa. Ei toisen omaa saa ottaa, vaikka se lojuisi vartioimatta tai lukitsematta.
Töihin menen siksi, että saan siitä palkkaa. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan, koska turha poissaolo tietää lisätöitä ja venymistä heille.
Yhteiskunnan asettamat seuraamukset ovat niille ihmisille, jotka eivät ymmärrä sääntöjen perimmäistä tarkoitusta. Eihän lakeja ikinä vain huvin vuoksi tehdä, vaan aina niillä on jokin tarkoitus.
Ihminen syntyy tyhjänä kirjana.
Se mitä me olemme aikuisena opetetaan meille vanhempien, sukulaistemme, kulttuurin (laaja skaala erilaisia asioita) ja koulujärjestelmän kautta. Vanhempien rooli on erittäin merkittävä.Ihminen ei siis ole lainkuuliainen syntyjään vaan hän oppii sellaiseksi. Ihminen ei osaa myöskään syntyessään olla kohtelias ja muut huomioon ottava vaan hän oppii eläessään. Kannattaa myös muistaa se, että oppiminen ei tapahdu vain luennointia vastaanottamalla vaan esimerkin voima, rajat, kaveripiiri yms vaikuttavat tosi paljon.
Olen eri mieltä. Lapsi ei ole tyhjä kirja, vaan osaa osoittaa empatiaa ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan jo hyvin pienenä. Voi osata tämän jopa paremmin kuin jotkut aikuiset.
On lapsilla nykyään heikommat käytöstavat kuin aiemmin. Olen pistänyt asian merkille hyvinkin selvästi lasten leikkipaikoissa ja tapahtumissa, lisäksi lukenut ammattikasvattajien näkemyksiä aiheesta. Olenkin ruvennut ajattelemaan, että panostan lapseni käytöstapoihin oikein erityisesti, koska se antaa hänelle sellaisen vahvuuden jota muilla ei ole.
Lapseni on vielä alle kouluikäinen, mutta tältä erää leikkii ja ystävystyy vain sellaisten lasten kanssa, joilla on myös hyvät käytöstavat. Sanotaanko näin, että tunkua olisi ollut niillä toisenlaisillakin lapsilla. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi opettaa lapselleni tietyn tason mitä hän alkaa toivottavasti pitää normaalina, ja vastaavasti sen tason alittavia lapsia epänormaaleina. Eikä sitten isompanakaan ajautuisi huonoon seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se poliisi antaa halukkaasti pampusta ja käyttää tarvittaessa asetta. Auton eteen voidaan laittaa piikkimatto, jonka jälkeen autolle voi käydä ihan miten vaan. Niihin keinoihin verrattuna luunappi, tukistus ja piiska ovat pientä vanhemman toimesta.
Väkivaltamonopoli on valtiolla, ja valtion viranomaisella on valtuudet käyttää pakkokeinoja, myös väkivaltaisia sellaisia. Suuri enemmistö tottelee tietenkin ilmankin.
Ennen 1800-lukua kruunu käytti enemmän väkivaltaa alamaisiinsa, koska ei ollut rangaistusvankiloita tai pakkosiirtoloita, vaan käytännössä kaikki tuomioistuinten tuomitsemat rangaistukset olivat joko sakko- tai väkivaltarangaistuksia. Talonpoikaisessa perheyhteisössä aikuisilla ei ollut aikaa neuvotella lasten kanssa pelisäännöstä, vaan he saivat väkivaltarangaistuksia tottelemattomuudesta ja/tai laiskuudesta. Lapset pakotettiin aina tarvittaessa töihin, ja tarvetta oli useinkin.
Vierailija kirjoitti:
On lapsilla nykyään heikommat käytöstavat kuin aiemmin. Olen pistänyt asian merkille hyvinkin selvästi lasten leikkipaikoissa ja tapahtumissa, lisäksi lukenut ammattikasvattajien näkemyksiä aiheesta. Olenkin ruvennut ajattelemaan, että panostan lapseni käytöstapoihin oikein erityisesti, koska se antaa hänelle sellaisen vahvuuden jota muilla ei ole.
Lapseni on vielä alle kouluikäinen, mutta tältä erää leikkii ja ystävystyy vain sellaisten lasten kanssa, joilla on myös hyvät käytöstavat. Sanotaanko näin, että tunkua olisi ollut niillä toisenlaisillakin lapsilla. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi opettaa lapselleni tietyn tason mitä hän alkaa toivottavasti pitää normaalina, ja vastaavasti sen tason alittavia lapsia epänormaaleina. Eikä sitten isompanakaan ajautuisi huonoon seuraan.
Oletus lasten heikentyneistä käytöstavoista tulee lähinnä sellaisista tilanteista, jossa lapset uhmaavat joko tuttua tai tuntematonta aikuista. Tämä johtuu juuri rangaistusten puutteesta, eli lapset eivät enää pelkää sitä, että aikuiset saattaisivat vaikkapa lyödä tai tukistaa.
Sen sijaan keskenään leikkiessään lapset käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin omassa lapsuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Siinähän se on, kun enää ei tule seuraamuksia mistään kenellekään, ei lapsille nuorille eikä oikein aikuisillekaan. Käytöksestä on sen vuoksi hyvin monilla tullut kirjaimellisesti häpeämätöntä. Ollaan ilmeisesti sitä mieltä, että häpeä on ikävä tunne ja sitä ei pidä kenenkään pistää tuntemaan. Kuitenkin häpeällä on vahva merkitys sosiaalisissa yhteisöissä. Mikään elämää rajoittava häpeä ei ole tietenkään hyväksi (ja sitä saattaa paradoksaalisesti olla paljon enemmän kuin luulemmekaan, mm. koulukiusaamisen jättämien arpien vuoksi), mutta jonkunlainen nolostumisen tunne edes. Aiemmin jos lapsi riehui - ihan vaikka vain väsymystään - niin vanhemmat häpesivät tuota käytöstä. Sitä yritettiin rajoittaa, ja yleensä onnistuttiinkin, ja jos ei, niin sitten lähdettiin lapsen kanssa pois. Näin toimivat monet vanhemmat edelleenkin. Ongelma vain on siinä, että niitä "häpeämättömiä" vanhempia on sen verran paljon, että heidän jälkikasvunsa pitää meteliä, sotkee, lähmii hedelmiä kaupassa jne. siinä määrin, että täysin ulkopuoliset tätä todistavat aiempaa useammin.
Eli toisin sanoen: ei kasvateta.
Kannattaa edes kurkata Liisa Keltikangas-Järvisen uusin kirja, jossa mm. tätä aihetta käsitellään. Entinen professori kertoo käänteistä lasten kasvatuskulttuurissa, milloin asiat alkoivat muuttua nykyisenkaltaiseen suuntaan. Jos pitkän linjan professori sanoo sekä lasten että aikuisten käytöksen muuttuneen muutamassa viime vuosikymmenessä huolestuttavan paljon itsekeskeisemmäksi ja narsistisemmaksi, sanalla sanoen: huonommaksi, niin häntä kannattaa kuunnella. Ainakin lukaista pikaisesti ja sitten alkaa ajatella itse.
Ei, kaikki ei ollut menneisyydessä paremmin, mutta moni asia oli.
Lapset ja nuoret ja aikuiset käyttäytyivät menneisyydessä kaikki paremmin kuin nykyiset lapset nuoret ja aikuiset.
Että kaikki olisivat ennen käyttäytyneet paremmin, ei varmaan ole totta. Entisaikaankin oli rikollisia, murhaajia, raiskaajia ja pedofiileja.
Kerrottiin ihmisryhmiä halventavia vitsejä, pilkattiin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Ei. Minusta kaikki ei pohjaa yhteiskunnan asettamien seurausten pelkoon. Esim. meillä ei ajeta ylinopeutta siksi, että pelkäisimme poliisia, vaan siksi, että se on hengenvaarallista meille ja muille kanssaliikkujille.
Me emme varasta kaupasta myöskään sen vuoksi, että pelkäämme sakkoja, vaan siksi, että se olisi epäreilua ja väärin kauppiasta ja muita asiakkaita kohtaan. Varastaminen ylipäätään on rumaa. Ei toisen omaa saa ottaa, vaikka se lojuisi vartioimatta tai lukitsematta.
Töihin menen siksi, että saan siitä palkkaa. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan, koska turha poissaolo tietää lisätöitä ja venymistä heille.
Yhteiskunnan asettamat seuraamukset ovat niille ihmisille, jotka eivät ymmärrä sääntöjen perimmäistä tarkoitusta. Eihän lakeja ikinä vain huvin vuoksi tehdä, vaan aina niillä on jokin tarkoitus.
Ihminen syntyy tyhjänä kirjana.
Se mitä me olemme aikuisena opetetaan meille vanhempien, sukulaistemme, kulttuurin (laaja skaala erilaisia asioita) ja koulujärjestelmän kautta. Vanhempien rooli on erittäin merkittävä.Ihminen ei siis ole lainkuuliainen syntyjään vaan hän oppii sellaiseksi. Ihminen ei osaa myöskään syntyessään olla kohtelias ja muut huomioon ottava vaan hän oppii eläessään. Kannattaa myös muistaa se, että oppiminen ei tapahdu vain luennointia vastaanottamalla vaan esimerkin voima, rajat, kaveripiiri yms vaikuttavat tosi paljon.
Olen eri mieltä. Lapsi ei ole tyhjä kirja, vaan osaa osoittaa empatiaa ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan jo hyvin pienenä. Voi osata tämän jopa paremmin kuin jotkut aikuiset.
Jotkut lapset osaavat mutta toisille se pitää opettaa. Osa ei opi opettamallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia.
Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille.
Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.
Lapsen pitää olla kuuliainen vanhemmilleen jo pelkästään oman turvallisuutensa takia. Vanhempien pitää asettaa rajat joiden sisällä lapset voivat toimia. Lasten aivot eivät ole vielä niin kehittyneet että he voisivat toimia itsenäisesti ja säädellä käytöstään ja tekemisiään. Lasten pitää saada tunne siitä että joku häntä "vahvempi" kantaa vastuun, tekee tarvittavat päätökset ja ottaa koppia silloin kun asiat menevät pieleen.
Olen aivan varma että nämä uudet kasvatustavat huomataan tulevaisuudessa vähintään yhtä haitallisiksi kuin kuin vanha kuritukseen perustuva kasvatus. Kumpikin johtaa lapsen turvattomuuteen ja pelkoon mutta eri syistä.
Toisaalta samalla lapsi pitäisi opettaa laadukkaaseen itsenäiseen ajatteluun niin ettei hän sokeasti tottele sellaista auktoriteettia, jonka käskyt ovat huonoja.
Ainakin kuri ole ankarampaa ja joissakin perheissä kirjaimellisesti saatettiin kurittaa, lyödä vyöllä, nyrkillä yms.
Mut silti kun vertaa tähän päivään tuntuu että moni tilanne riistäytynyt käsistä näin röyhkeää, väkivaltaista yms lapsia ja nuoria ei ole ollut sitten viime 2 vuosikymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Siinähän se on, kun enää ei tule seuraamuksia mistään kenellekään, ei lapsille nuorille eikä oikein aikuisillekaan. Käytöksestä on sen vuoksi hyvin monilla tullut kirjaimellisesti häpeämätöntä. Ollaan ilmeisesti sitä mieltä, että häpeä on ikävä tunne ja sitä ei pidä kenenkään pistää tuntemaan. Kuitenkin häpeällä on vahva merkitys sosiaalisissa yhteisöissä. Mikään elämää rajoittava häpeä ei ole tietenkään hyväksi (ja sitä saattaa paradoksaalisesti olla paljon enemmän kuin luulemmekaan, mm. koulukiusaamisen jättämien arpien vuoksi), mutta jonkunlainen nolostumisen tunne edes. Aiemmin jos lapsi riehui - ihan vaikka vain väsymystään - niin vanhemmat häpesivät tuota käytöstä. Sitä yritettiin rajoittaa, ja yleensä onnistuttiinkin, ja jos ei, niin sitten lähdettiin lapsen kanssa pois. Näin toimivat monet vanhemmat edelleenkin. Ongelma vain on siinä, että niitä "häpeämättömiä" vanhempia on sen verran paljon, että heidän jälkikasvunsa pitää meteliä, sotkee, lähmii hedelmiä kaupassa jne. siinä määrin, että täysin ulkopuoliset tätä todistavat aiempaa useammin.
Eli toisin sanoen: ei kasvateta.
Kannattaa edes kurkata Liisa Keltikangas-Järvisen uusin kirja, jossa mm. tätä aihetta käsitellään. Entinen professori kertoo käänteistä lasten kasvatuskulttuurissa, milloin asiat alkoivat muuttua nykyisenkaltaiseen suuntaan. Jos pitkän linjan professori sanoo sekä lasten että aikuisten käytöksen muuttuneen muutamassa viime vuosikymmenessä huolestuttavan paljon itsekeskeisemmäksi ja narsistisemmaksi, sanalla sanoen: huonommaksi, niin häntä kannattaa kuunnella. Ainakin lukaista pikaisesti ja sitten alkaa ajatella itse.
Ei, kaikki ei ollut menneisyydessä paremmin, mutta moni asia oli.
Lapset ja nuoret ja aikuiset käyttäytyivät menneisyydessä kaikki paremmin kuin nykyiset lapset nuoret ja aikuiset.
Keltikangas-Järvisen kirja tosiaan kannattaa lukea. Jos on jostain hänen kirjoittamastaan eri mieltä (mikä on tietysti sallittua), kannattaa perustella itselleen, miksi on eri mieltä.
Ja en minäkään kaikkia kirjan väitteitä osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilla nykyään heikommat käytöstavat kuin aiemmin. Olen pistänyt asian merkille hyvinkin selvästi lasten leikkipaikoissa ja tapahtumissa, lisäksi lukenut ammattikasvattajien näkemyksiä aiheesta. Olenkin ruvennut ajattelemaan, että panostan lapseni käytöstapoihin oikein erityisesti, koska se antaa hänelle sellaisen vahvuuden jota muilla ei ole.
Lapseni on vielä alle kouluikäinen, mutta tältä erää leikkii ja ystävystyy vain sellaisten lasten kanssa, joilla on myös hyvät käytöstavat. Sanotaanko näin, että tunkua olisi ollut niillä toisenlaisillakin lapsilla. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi opettaa lapselleni tietyn tason mitä hän alkaa toivottavasti pitää normaalina, ja vastaavasti sen tason alittavia lapsia epänormaaleina. Eikä sitten isompanakaan ajautuisi huonoon seuraan.
Oletus lasten heikentyneistä käytöstavoista tulee lähinnä sellaisista tilanteista, jossa lapset uhmaavat joko tuttua tai tuntematonta aikuista. Tämä johtuu juuri rangaistusten puutteesta, eli lapset eivät enää pelkää sitä, että aikuiset saattaisivat vaikkapa lyödä tai tukistaa.
Sen sijaan keskenään leikkiessään lapset käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin omassa lapsuudessani.
Oma näkökulmani on erilainen. Lapset eivät saaneet omassa lapsuudessani esimerkiksi rynniä kahmimaan tarjoiluja likaisilla käsillä ja kahmia kaiken ennen kuin muut ovat saaneet palaakaan. Lapset eivät tönineet muita pois tieltä tai huudelleet vieraillekin aikuisille törkeyksiä.
Nyt suurimmaksi osaksi sanoisin, että suurella osalla lapsia ei ole kykyä odottaa. Kaikki pitää saada heti, eivätkä vanhemmat suitsi tai ojenna tällaista lasta. Odottaminen ja tylsyyden sieto on kuitenkin taito, jonka voi opettaa lapselle.
Useinhan se lapsen huono käytös menee kokonaan ohi vanhemmalta, joka tuijottaa niska käyrässä puhelimen näyttöön. Tästä syystä lapsi ei saa milloinkaan palautetta käytöksestään eikä yksinkertaisesti tiedä käyttäytyvänsä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se poliisi antaa halukkaasti pampusta ja käyttää tarvittaessa asetta. Auton eteen voidaan laittaa piikkimatto, jonka jälkeen autolle voi käydä ihan miten vaan. Niihin keinoihin verrattuna luunappi, tukistus ja piiska ovat pientä vanhemman toimesta.
Väkivaltamonopoli on valtiolla, ja valtion viranomaisella on valtuudet käyttää pakkokeinoja, myös väkivaltaisia sellaisia. Suuri enemmistö tottelee tietenkin ilmankin.
Ennen 1800-lukua kruunu käytti enemmän väkivaltaa alamaisiinsa, koska ei ollut rangaistusvankiloita tai pakkosiirtoloita, vaan käytännössä kaikki tuomioistuinten tuomitsemat rangaistukset olivat joko sakko- tai väkivaltarangaistuksia. Talonpoikaisessa perheyhteisössä aikuisilla ei ollut aikaa neuvotella lasten kanssa pelisäännöstä, vaan he saivat väkivaltarangaistuksia tottelemattomuudesta ja/tai laiskuudesta. Lapset pakotettiin aina tarvittaessa töihin, ja tarvetta oli useinkin.
Varsinkin kouluissa ollaan kovaa vauhtia menossa siihen, että kurinpito ulkoistetaan poliisille. Poliisi soitetaan paikalle hyvin matalalla kynnyksellä jos lapset vaikkapa tappelevat.
Nettikeskustelu on kärkevöittänyt ennestään mielipiteitä. Ja syventänyt siten poteroita ainakina virtuaalisesti. Nimettömänä kaikki tuppaa kärjistämään omat juttunsa koska no.... Uskaltaa paremmin huudella.
Omasta mielestäni ennen oli hyviä piirteitä kasvatuksessa ja huonoja piirteitä. Kuten nytkin. Nykyaikana vaikutteita tulee sieltä ja täältä. Ja ohjeita kuunnellaan ja seurataan milloin mistäkin lähteestä. Kun niitä lähteitä on rajattomasti ympärillä. Ennen kupla oli pieni. Ja se ei tosiaan ollut hyvä asia aina... Johti edellä mainittuihin epäkohtiin. Häpeään, painoistukseen ja pakottamiseen. Jopa väkivaltaan, kun puristettiin lasta yhteisön ja perinteiden normeihin.
Hyvillä kasvattajilla, normaaleilla kasvattajilla ei varmaan merkittäviä ylilyöntejä tullut. Vaan "vanhaan aikaan" muksuille kasvoi tervettä kunnioitusta aikuisia ja ns. auktoriteettejä kohtaan. Joka taas mahdollisti paremman toimimisen ryhmässä. Jos auktoriteetillä oli siis homma hanskassa. Tätä piirrettä on nykymaailmassa vähemmän. Auktoriteettejä saa kyseenalaistaa, mutta ala-asteikäinen muksu nyt tarvii niitä rajoja ihan vaan käskymuodossa silloin tällöin. Jotta hommat sujuisi. Puuttuu se kokonaisuuden hahmotus ja ryhmän muiden yksilöiden tarpeiden huomioiminen. Jota aikuisen on mahdotonta pitää kasassa, ellei ole mitään kunnioitusta sitä kohtaan mitä käsketään.
No ilmiö ei ole mikään uusi. Joiltain se auktoriteetti puuttui esim. opettajan työssä jo ennen vanhaankin. Mutta harvemmin se kuitenkaan johti ihan nykytasoisiin ongelmiin / laumakäyttäymiseen kun nykyisin. Ei lapset väkivaltaa juuri opettajiin kohdistaneet tms. Hyvin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No ilmiö ei ole mikään uusi. Joiltain se auktoriteetti puuttui esim. opettajan työssä jo ennen vanhaankin. Mutta harvemmin se kuitenkaan johti ihan nykytasoisiin ongelmiin / laumakäyttäymiseen kun nykyisin. Ei lapset väkivaltaa juuri opettajiin kohdistaneet tms. Hyvin harvinaista. "
Ennen vanhaan myös sellainen opettaja jolta puuttui ns. luonnollinen auktoriteetti saattoi pärjätä. Hän yksinkertaisesti komensi ja jos komennus ei tehonnut niin rankaisi siten, että oppilaalta saatiin ns. luulot pois. Tuollainen menettely ei nykyisen lempeän ja keskustelevan kasvatuksen aikana ole enää mahdollinen. Siksi yhä isompi osa opettajista (ja vanhemmista) on pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu ihan katsantokannasta. Ajatteletko asiaa lapsen kannalta vai kanssaihmisten kannalta. Ennen lapset käyttäytyivät paremmin. Se on ihan kiistaton tosiasia. Lapset osasivat kiittää, käyttäytyä hillitysti niin tarvittaessa yms. Toki oli poikkeuksia mutta nykyään tuolla tavoin käyttäytyvä lapsi on se poikkeus. Opettajatkin ovat tästä puheet jo vuosia että lapset ovat muuttuneet. Tosiasia on että lapsi tarvitsee tietyn verran seurausten pelkoa toimiakseen oikein ja halutusti.
Aikuisetkin toimivat halutusti lähinnä seurausten pelon takia. Jos aikuiset eivät pelkäisi seurauksia niin kaikki ajaisivat ylinopeutta, varastaisivat kaupasta sen mitä eivät raaski ostaa, menisivät töihin siihen aikaan kun huvittaa ja pitäisivät vapaapäiviä niin usein kuin huvittaa. Kaikki lait ja säännöt perustuvat seurausten pelkoon.
Lapselle ei oikein voi antaa mitään seurauksia. Vanhanajan seuraukset kuten tukkapölly, piiska, aresti ja jäähy ovat päätyneet kieltolistalle. Toisaalta myöskään aikuisille annettavia seurauksia kuten sakkoja, vankilaa tai potkuja ei voi lapselle antaa. Lähinnä on mahdollisuus evätä erilaisia etuuksia lapselta kuten pelioikeus tai vaikkapa leikkipuistoreissu, mutta ne eivät isoon osaan lapsista tehoa ja erityisesti pienten lasten on ylipäätään vaikea hahmottaa sitä, että jos hän nyt ei tottele niin huomenna ei sitten mennä uimahalliin. Pienelle lapselle annettavan seurauksen tulisi tulla välittömästi kielletyn teon jälkeen.
En ymmärrä miten tämä olisi vaikeaa? Kerro joku tilanne missä mielestäsi on vaikea keksiä seuraamusta lapsen teolle, niin minä autan.
- Lapsi puhuu rumasti tai nimittelee
- Lapsi ei halua rauhoittua vaan riehuu
- Lapsi on paikassa A vaikka hänen on käsketty pysyä paikassa B
- Lapsi ei halua tehdä hommaa tai työtä X
- Lapsi tekee hommia liian hitaasti tai huolimattomasti
- Lapsi sotkee muiden leikkejä
- Lapsi kiusaa sisaruksia tai koulussa/tarhassa muita lapsia
- Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun
- Lapsi ottaa toisten tavaroita
Miten aiempina vuosina, vuosikymmeninä ja vuosisatoina on pystytty hoitamaan nämä asiat niin, että lapsi saadaan tottelemaan aikuista? Vastaus ei ole se, että on uhattu tai toteutettu uhkaus väkivallasta.
Ennen oli kai vielä edes jonkinlaisia isiä, jotka pisti lapsensa ruotuun jo pelkällä vihaisells katseellaan tai olemuksellaan.
Nyt liian monilla lapsilla ei ole minkäänlaista isää tai on joku isän kuvatus.
Minunkin isä oli alkoholisti, mutta kyllä minä vaan tottelin, kun se karjaisi. Ei tullut mieleenkään enää vänistä ruokapöydässä, kun äijä räjähti, että nyt hiljaa!
Ja kun pikkuveli valitti, että opettaja löi viivottimella sormille, niin isä tokaisi, että aiheesta löi!
Ja niin varmasti löikin.
Meistä tuli ihan lainkuuliaisia kunnon kansalaisia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä halua lapsia, koska kasvattaminen olisi vaikeaa. Itse en edes puhu omille vanhemmilleni juurikaan, enkä haluaisi, että omalle lapselleni kävisi samalla tavalla. Että parempi on olla hiljaa kuin puhua.
Sinähän olet itsenäinen ihminen, joka voi tehdä erilaisia valintoja kuin vanhempasi tekevät. Meillä lapsi puhuu edelleen meille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia.
Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille.
Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.
Lapsen pitää olla kuuliainen vanhemmilleen jo pelkästään oman turvallisuutensa takia. Vanhempien pitää asettaa rajat joiden sisällä lapset voivat toimia. Lasten aivot eivät ole vielä niin kehittyneet että he voisivat toimia itsenäisesti ja säädellä käytöstään ja tekemisiään. Lasten pitää saada tunne siitä että joku häntä "vahvempi" kantaa vastuun, tekee tarvittavat päätökset ja ottaa koppia silloin kun asiat menevät pieleen.
Olen aivan varma että nämä uudet kasvatustavat huomataan tulevaisuudessa vähintään yhtä haitallisiksi kuin kuin vanha kuritukseen perustuva kasvatus. Kumpikin johtaa lapsen turvattomuuteen ja pelkoon mutta eri syistä.
Toisaalta samalla lapsi pitäisi opettaa laadukkaaseen itsenäiseen ajatteluun niin ettei hän sokeasti tottele sellaista auktoriteettia, jonka käskyt ovat huonoja.
Puhutko myös valtamediasta? Entä salaliitoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilla nykyään heikommat käytöstavat kuin aiemmin. Olen pistänyt asian merkille hyvinkin selvästi lasten leikkipaikoissa ja tapahtumissa, lisäksi lukenut ammattikasvattajien näkemyksiä aiheesta. Olenkin ruvennut ajattelemaan, että panostan lapseni käytöstapoihin oikein erityisesti, koska se antaa hänelle sellaisen vahvuuden jota muilla ei ole.
Lapseni on vielä alle kouluikäinen, mutta tältä erää leikkii ja ystävystyy vain sellaisten lasten kanssa, joilla on myös hyvät käytöstavat. Sanotaanko näin, että tunkua olisi ollut niillä toisenlaisillakin lapsilla. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi opettaa lapselleni tietyn tason mitä hän alkaa toivottavasti pitää normaalina, ja vastaavasti sen tason alittavia lapsia epänormaaleina. Eikä sitten isompanakaan ajautuisi huonoon seuraan.
Oletus lasten heikentyneistä käytöstavoista tulee lähinnä sellaisista tilanteista, jossa lapset uhmaavat joko tuttua tai tuntematonta aikuista. Tämä johtuu juuri rangaistusten puutteesta, eli lapset eivät enää pelkää sitä, että aikuiset saattaisivat vaikkapa lyödä tai tukistaa.
Sen sijaan keskenään leikkiessään lapset käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin omassa lapsuudessani.
Oma näkökulmani on erilainen. Lapset eivät saaneet omassa lapsuudessani esimerkiksi rynniä kahmimaan tarjoiluja likaisilla käsillä ja kahmia kaiken ennen kuin muut ovat saaneet palaakaan. Lapset eivät tönineet muita pois tieltä tai huudelleet vieraillekin aikuisille törkeyksiä.
Nyt suurimmaksi osaksi sanoisin, että suurella osalla lapsia ei ole kykyä odottaa. Kaikki pitää saada heti, eivätkä vanhemmat suitsi tai ojenna tällaista lasta. Odottaminen ja tylsyyden sieto on kuitenkin taito, jonka voi opettaa lapselle.
Useinhan se lapsen huono käytös menee kokonaan ohi vanhemmalta, joka tuijottaa niska käyrässä puhelimen näyttöön. Tästä syystä lapsi ei saa milloinkaan palautetta käytöksestään eikä yksinkertaisesti tiedä käyttäytyvänsä huonosti.
Hyvin vähän tuollaisia lapsia on. Olen töissä 400 oppilaan kaupunkikoulussa ja siellä on ehkä 2 tuollaista oppilasta jollain erityisluokalla. Maaseudulla 15 vuotta sitten oli ihan samassa suhteessa noita häröjä. Suurin osa lapsista ja nuorista käyttäytyy hyvin.
Siitä olen samaa mieltä, että lapsi käyttäytyy huonosti, jos hän ei ole sisäistänyt, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Sen takia joitain sääntöjä joutuu selittämään auki. Esim. uunimakkaroita otetaan 2 kpl sen vuoksi, että kaikille riittää ruokaa, eikä kukaan jää ilman. Kun kaikki ovat hakeneet, voi hakea lisää. Näin kun selittää, jää makkaroita yli ylenmäärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen saavutettiin se, että lapset olivat kuuliaisempia.
Käytetyt kasvatusmenetelmät, eli rangaistusten ja pakottamisen käyttö, olivat nykymittapuulla vääriä. Nykyinen kasvatus perustuu lempeään ohjaukseen ja positiivisen luottamussuhteen luomiseen lapsen ja vanhemman välille.
Nykyisin yhä useampi kyseenalaistaa ylipäätään sen, että tuleeko lapsen olla kuuliainen vanhemmille ja muille häntä vahtiville aikuisille. Nähdään, että lapsen tulee saada ilmaista itseään ja erityisesti omia tunteitaan vapaasti. Kuri nähdään lasta tukahduttavana ja lapsen tunnetaitoja heikentävänä käytäntönä.
Lapsen pitää olla kuuliainen vanhemmilleen jo pelkästään oman turvallisuutensa takia. Vanhempien pitää asettaa rajat joiden sisällä lapset voivat toimia. Lasten aivot eivät ole vielä niin kehittyneet että he voisivat toimia itsenäisesti ja säädellä käytöstään ja tekemisiään. Lasten pitää saada tunne siitä että joku häntä "vahvempi" kantaa vastuun, tekee tarvittavat päätökset ja ottaa koppia silloin kun asiat menevät pieleen.
Olen aivan varma että nämä uudet kasvatustavat huomataan tulevaisuudessa vähintään yhtä haitallisiksi kuin kuin vanha kuritukseen perustuva kasvatus. Kumpikin johtaa lapsen turvattomuuteen ja pelkoon mutta eri syistä.
Toisaalta samalla lapsi pitäisi opettaa laadukkaaseen itsenäiseen ajatteluun niin ettei hän sokeasti tottele sellaista auktoriteettia, jonka käskyt ovat huonoja.
Mutta mikähän se sellainen auktoriteetti sitten olisi, jonka käskyt on huonoja?
Ja siis minusta lapset käyttäytyvät yhtä hyvin nykyään kuin ennenkin. Aina kaikissa joukoissa on joku tollo, mutta sama se on aikuisissa ja vanhuksissakin.