Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee 1700- luvun tai aikaisempaa tavallista suomalaista, niin miten hän olisi osannut kauheasti samaistua osaksi yhtenäistä kansakuntaa
- Ei ollut suomenkielisiä tiedotusvälineitä. Eikä kirjallisuutta. Tieto liikkui kuulopuheena tai vähän paremmin jos sattui ostamaan lukea ruotsia. Kulkuyhteydet surkeat. Hämäläinen ei välttämättä ollut käynyt Hämeen ulkopuolella tai tiennyt, missä on esim. Oulu ja millaista siellä on.
- Tiedettiin suunnilleen, että Suomi oli tietty hallintoalue, jota hallitsee kuningas Tukholmassa ja paikallisesti maaherrat ja muu ruotsinkielinen aatelisto ja papisto
- Hämäläinen saattoi myös tietää, että tämän alueen rannikolla maalaisväestökin puhuu enimmäkseen ruotsia, joka teki Ruotsi/Suomi jaosta vieläkin häilyvämpää
1700-luvulla Suomi ei ollut mikään yhtenäinen hallintoalue, vaan se koostui useista lääneistä, aivan kuten Ruotsin alueet Itämeren länsipuolella.
Tai paperilla Suomen suuriruhtinaskunta oli jo olemassa, taisi olla Kustaa Vaasan ajoista alkaen, mutta merkitystä sillä oli vasta vuodesta 1809 alkaen.
Ehkä joku oli niin paljon aikaansa edellä että tunsi kansallistunnetta jo 1700-luvulla, mutta tunteen kohde oli siinä tapauksessa Ruotsi.
Ehkä hallintoalue ei sitten kuvaa asiaa parhaalla tavalla, mutta esim. kartoissa Sveanmaa, Götanmaa, Norrlanti ja Suomi muodostavat kukin oman kokonaisuutensa valtakunnan osina. Ts. henkilö on voinut kertoa olevansa Suomesta ja tullut ymmärretyksi. Kansallistunteeseen tämä ei välttämättä kuitenkaan liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.
Etnisyys ja kansallistunne ovat tyystin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Luuletko, ettei Kainuussa ole vastaavia perheitä?
En itse käsitä tätä vertailua Kainuun ja Helsingin välillä. Kuvittelevatko (jotkut) helsinkiläiset, että Kainuussa ei olisi monikulttuurisuutta, oppineisuutta, älykkyyttä, kansainvälisyyttä? Tekisi hyvää avartaa sitä maailmankuvaa ja joskus vierailla kyseisessä maakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Milloin tämä entinen hyvä aika oli? Voin kuvitella kuinka sinä olisit 1600-luvun loppupuolella kirjoittanut "en Turun akateemisena tunne yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kaskenpolttajan kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.
Etnisyys ja kansallistunne ovat tyystin eri asia.
Eivät ole vaan liittyvät olennaisesti toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Luuletko, ettei Kainuussa ole vastaavia perheitä?
En itse käsitä tätä vertailua Kainuun ja Helsingin välillä. Kuvittelevatko (jotkut) helsinkiläiset, että Kainuussa ei olisi monikulttuurisuutta, oppineisuutta, älykkyyttä, kansainvälisyyttä? Tekisi hyvää avartaa sitä maailmankuvaa ja joskus vierailla kyseisessä maakunnassa.
Voihan siellä olla, mutta onko ne meitä vai muita? Olen kyllä käynyt, vaikutti hyvin viheliäiselle paikallé ja oltiin tyytyväisiä kun päästiin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis, mutta on ollut todella mielenkiintoista seurata tätä ketjua. Ihmiset tietävät todella paljon maamme historiasta, kiitos kun olette jakaneet tietojanne. Olen oppinut paljon uutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.
Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.
Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?
Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä
Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa.
Minä olen syntynyt Kainuussa, ja omassa suvussani on ihan riittävästi niitä työttömiä ja mielenterveysongelmaisia kainuulaisia. En koe heihin oikein minkäänlaista yhteyttä.
Mutta en sitten taas toisaalta tunne yhtään sen enempää yhteyttä vaikka ranskalaisia duunareita kohtaan. Mitä se yhteenkuuluvuus lopulta on? Kai sitä, että sekä minä että kainuulaiset tiedämme, miten kamalaa oli Kylli-tädin piirtäminen. Ranskalainen ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.
Etnisyys ja kansallistunne ovat tyystin eri asia.
Eivät ole vaan liittyvät olennaisesti toisiinsa.
Eivät liity mitenkään. Etnisyys on geenejä, kansallisuustunne on abstrakti asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Mutta eivät suomalaiset ole toisaalta olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä koskaan, myös he ovat käyttäneet käsitettä suomalaiset. Emme minusta ole olleet osa muuta kansanryhmää vaan ihan oma esim kieliryhmämme
Kuvitteletko, että 1800-luvun rahvas olisi ajatellut kuuluvansa johonkin kieliryhmään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.
Etnisyys ja kansallistunne ovat tyystin eri asia.
Eivät ole vaan liittyvät olennaisesti toisiinsa.
Eivät liity mitenkään. Etnisyys on geenejä, kansallisuustunne on abstrakti asia.
"Etnisyys tarkoittaa ihmisryhmän yhteiseen kulttuuriin, kieleen, uskontoon, perinteisiin tai alkuperään perustuvaa sosiaalista ja kulttuurista identiteettiä."
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
No voisitko mainita nimeltä jonkin ennen 1800-lukua vaikuttaneen henkilön, joka jotenkin edusti tai edisti tuota identiteettiä? Joku poliittinen vaikuttaja, pappi, pamfletisti, runoilija, mikä vain!
Porthan:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt vastaus on. Aikaisemmin suomalaisten identiteetti oli sidottu sukuihin, kyliin ja maakuntiin; eli oli varsinaissuomalaisia, hämäläisiä, karjalaisia ja jne. Murteet, perinteet ja kansanuskomukset olivat paikallisia, mutta sukua toisilleen. Vasta 1800-luvulla alettiin luoda yhteistä identiteettiä ja yhdistää heimot yhden yhtenäisen identiteetin, kulttuurin ja kielen alle ja tämä esimerkiksi tarkoitti että murteiden ja puhekielen oli väistyttävä standardisoidun kirjanielen ja kieliopin tieltä ja henget ja kansanjumalat yhteisen kristinuskon tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
No voisitko mainita nimeltä jonkin ennen 1800-lukua vaikuttaneen henkilön, joka jotenkin edusti tai edisti tuota identiteettiä? Joku poliittinen vaikuttaja, pappi, pamfletisti, runoilija, mikä vain!
Porthan:
Kerropa vielä, kunika paljon hän vaikutti tavallisen kansan keskuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, mutta koen hyvin tärkeäksi, että minulla on kansallinen identiteetti ja olen todella kiinnostunut suomalaisten historiasta kansana. Ehkä olen vanhanaikainen sitten. Ylpeä olen suomalaisuudestani, olemme ainutlaatuinen kansa maailmanlaajuisestikin katsottuna, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää, jo ihan kieliryhmänäkin mutta myös geneettisesti.
Minun on käsittämättömän vaikeaa ymmärtää mitä edes tarkoittaa suomalainen.
Oma sukuni on Ruotsista ja ruotsalainen sukunimeni on käännetty suomeksi.
Mutta. On minulla hyvin paljon myös suomalaisia sukunimiä esivanhemmissani.
Mutta sitten kun katson sukututkimuksia, huomaan, miten monet esivanhemmat ovat kotoisin Ruotsista. Erittäin vahva Sursill - tihentymä, Ruotsista tulleita ja myöhemmin muuttaneet nimensä suomalaiseksi. Lisäksi saksalaisia joiden kautta juureni menevät muihinkin Euroopan maihin.
Sitten Ruotsista tullut vielä erikseen toisen vanhemman puolelta, sukunimi vaihdettiin suomalaiseksi vasta 30 - luvulla.
Suomalaisuuteni tulee lähinnä Pirkanmaa - Hämeestä. Ja sitä sukuaniKIN on tutkittu nimenomaan siksi, koska haluttiin tietää, mikä on suomalaisten alkuperä.
Mitä löytyi?
Yksi ikivanha hämäläinen sukuhaarani tuli Baltian kautta Ruotsiin. Sieltä Gotlantiin. Ja viikinkien haudasta löytyi esi - isämme.
Huom. Lähimmät veljeskansamme ovat geneettisesti Ruotsi ja Viro. Vrt. aiempi viestini ketjussa
...
Meitä on k u s e t e t t u ja tämä pistää vihaksi.
Syötetty jotain tarua Volgan mutkasta. Tiesin hyvin nuorena intuitiivisesti, että tuossa tarinassa kaikki ei ole oikein.
Suomalaisten DNA on 90 prossaa Euroopasta ja 10 prossaa idästä, N1c.
Luulen että tuo N1c on se DNA joka tulee Karjalasta. ( Mordva, Venäjä, Ukraina, Puola, Latvia, Liettua )
Vaatikaa uutta virallista historiantutkimusta joka perustuu totuuteen.
Voisit lukea kyseisestä linkistä itse. porthan esimerkiksi tutki suomalaista kansanrunoutta.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.
Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".
Kuten toki oli tämä aloituskin.
En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin
-ap
Tämä muinaisrunous ei ole suomalaista vaan sitä esiintyy ylipäänsä Itämeren ympärillä. On sattuma, että juuri suomalainen keräsi runot ja nimesi ne kalevalaisiksi. Oikeasti kyse on suomalais-ugrilaisesta perinteestä, jota löytyi esimerkiksi Vironkin alueelta. Ja merkittävin osa Lönnrotin runonlaulajista ei itse asiassa ollut suomalaisia vaan Venäjän alueella asuneita karjalankielisiä. Suomalaiset omivat nelipolvisen trokeen ja tarinat omiin nimiinsä, vaikka ne kuuluivat myös muille.
Itse en osaa nähdä että suomalaiset olisivat "omineet" mitään. Tekivät itse asiassa palveluksen koko suomalais-ugrilaiselle kieliryhmälle kootessaan runot kasaan. Olisivat jo tähän mennessä unohtuneet muuten.
Toki on totta, että ilman Lönnrotia perinne olisi saattanut jäädä keräämättä ja hänen työnsä on äärettömän arvokas. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että perinne ei ollut mitenkään yksiselitteisesti suomalaista. Mutta Kalevasta tehtiin nimenomaan suomalaisuuden symboli. Se olisi voinut olla yhtä hyvin virolainen tai karjalainen.
Ilmeisesti tämä on ikävä tieto joillekuille, mutta on hyvä esimerkki siitä, että kansat ja kansallisvaltiot oikeasti ovat tietyllä tapaa fiktiota.
Kalevalaa laulettiin kuitenkin jo Agricolan aikaan myös länsi-suomessa. Jollekin näyttää olevan hyvin vaikea asia ymmärtää, että suomalaiset ovat hyvin vanha kansa
Se kansa, jota ajatellaan suomalaisena kansana, on sekoittunut aikojen kuluessa monista tänne tulleista etnisistä ryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Voisit lukea kyseisestä linkistä itse. porthan esimerkiksi tutki suomalaista kansanrunoutta.
- eri
Mutta miten tunnettu hän on ollut yleisesti ottaen rahvaan keskuudessa?
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.