Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?
22.07.2026 |
Onhan meillä ollut esimerkiksi oma kieli jo paljon pidempään. Emme me koskaan ole olleet aivan ruotsalaisia tai venäläisiä, vaikka kyseisten valtioiden alaisuudessa olemme olleetkin.
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Olen eri. Oma lapsuusperheeni oli kahden kielen ja kulttuurin perhe, yhteys tiivis siihen toiseen (keskieurooppalaiseen maahan vahva, on edelleen) itselläni kaksoiskansalaisuus ja se syntymässä saamani ei ollut Suomen, vanhemmat akateemisia (kuten itsekin olen) ja ns korkeakulttuuri oli meillä arvossaan monessa muodossa. Koen olevani suomalainenkin ihan yhtälailla kuin ovat kainuulaiset, sekä työssäkäyävt että työttömät, akateemiset ja oppimattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kansallisesta identiteetistä ajateltaisiin samalla tavalla kuin jotkut tänne kirjoittavat tekevät, niin millään kansalla ei voisi olla omaa identiteettiä. Maailma olisi ahdistavan jäsentymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä kuvitellussa yhteisössä (tässä tapauksessa Suomen kansassa) väitetäkään ihmisten olevan täysin samankaltaisia keskenään. Joku nyt vain hokee ettei koe olevansa samanlainen kainuulaisen kouluttamattoman työttömän kanssa ja siksi eivät voi kuulua samaan kansaan. Ei se kovin akateemiselta vaikuta.
Eikö kyse ole kokemuksesta. Ketkä kuuluvat kenenkin joukkoon "me" ja ketkä joukkoon "muut"? Kansallisuus on oleellisesti tunne. Ei kukaan muu voi tulla sanelemaan ihmiselle, että kyllä sun nyt täytyy ajatella, että olet samaa porukkaa kuin nuo tuolla.
Ihmettelisin hiukan jos joku - suomalainen - vakavissaan kertoisi olevansa samaa kansaa vaikkapa chileläisten kanssa. Jotain yhteenkuuluvuutta voi tuntea, syystä jos toisesta, vaikka mihin ja kenen kanssa mutta että tuntisi kansallistunnetta niin ei voi.
Ehkä hän identifioi itsensä eri tavalla. Hän voi identifioitua vaikkapa uskonnon kautta tai poliittisen suuntauksensa kautta. Kansallisuuss sellaisenaa ei ole hänelle merkityksellinen tai kovinkaan merkityksellinen seikka.
Sitten se on uskonnollista tai poliittista yhteenkuuluvuutta, ei kansallista. Mikä pakkomielle on nimittää sitä kansalliseksi?
Ei kukaan ole väittänytkään. Nyt keskustellaan siitä onko helsinkiläisen akateemisen ihmisen lupa olla kokematta kainuulaista kouluttamatonta eri kansaan kuuluvaksi kuin itsensä. Mitä yhteistä näillä ihmisillä on?
Kansalaisuus, samassa maassa asuminen, (maan) historia, kieli, peruskoulu (jos vanhempi niin ainakin kansakoulu), luterilaisuus pohjana arvoille ja tavoille (uskoi tai , kuuluu kirkkoon tai ei), onhan näitä.
Ei ole kyse siitä ovatko ihmiset samanlaisia vaan kuuluvatko samaan kansaan; helsinkiläinen ja kainuulainen kuuluvat vaikka olisivat luonteiltaan ja tavoiltaan kuin toinen kuusta, toinen maasta.
Kyllä, molemmilla on saman maan passi, mutta jos helsinkiläinen ei koe olevansa samaa porukkaa kuin se kainuulainen, niin miksi sen olisi pakko niin kokea? Siitähän nationalismissa on kyse, koetaanko jotain ryhmää osaksi sitä ryhmää, minkä ymmärtää meiksi vai ovatko ne muita.
Ei kai kenenkään ole pakko kokea yhteenkuuluvuutta, mutta tuokaan kommentoija ei voi pyyhkiä olemattomiin kansallista yhteyttä siihen kainuulaiseen, vaikka kuinka yrittäisi. Jos hänellä itsellään on yhtään suomalaisia sukujuuria.
Etnisyys ja kansallistunne ovat tyystin eri asia.
Tämä. Kuten näette, meillä on edelleenkin ongelma identiteetin kanssa.
Miksi? Koska meille on valehdeltu niin paljon
Syy: politiikkaa ja NL - Venäjä.
Ainoa keino saavuttaa identiteetti, on totuuteen perustuva historiankirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa
Ihan samaa valtiota oltiin kuin muukin Ruotsi. Suomi oli maakunta. Itseasiassa Suomessa oli kevyempi verotus, että tänne saatiin asukkaita. Vuonna 1700, jolloin Ruotsi oli kukoistuksessaan, Suomenkielisiä oli noin 300000. Ei tämän kokoisella väestöllä niin suuren maa-alueen kanssa voi puhua mistään valtiosta, jota olisi sorrettu ja orjuutettu.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt vastaus on. Aikaisemmin suomalaisten identiteetti oli sidottu sukuihin, kyliin ja maakuntiin; eli oli varsinaissuomalaisia, hämäläisiä, karjalaisia ja jne. Murteet, perinteet ja kansanuskomukset olivat paikallisia, mutta sukua toisilleen. Vasta 1800-luvulla alettiin luoda yhteistä identiteettiä ja yhdistää heimot yhden yhtenäisen identiteetin, kulttuurin ja kielen alle ja tämä esimerkiksi tarkoitti että murteiden ja puhekielen oli väistyttävä standardisoidun kirjanielen ja kieliopin tieltä ja henget ja kansanjumalat yhteisen kristinuskon tieltä.
Ja tämän saman rumban kävivät läpi valtaosan Euroopan maista, silloin kun kansoja luotiin. Esimerkiksi ranskaa puhui ranskalaisista vain pieni vähemmistö 1800-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, mutta koen hyvin tärkeäksi, että minulla on kansallinen identiteetti ja olen todella kiinnostunut suomalaisten historiasta kansana. Ehkä olen vanhanaikainen sitten. Ylpeä olen suomalaisuudestani, olemme ainutlaatuinen kansa maailmanlaajuisestikin katsottuna, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää, jo ihan kieliryhmänäkin mutta myös geneettisesti.
Minun on käsittämättömän vaikeaa ymmärtää mitä edes tarkoittaa suomalainen.
Oma sukuni on Ruotsista ja ruotsalainen sukunimeni on käännetty suomeksi.
Mutta. On minulla hyvin paljon myös suomalaisia sukunimiä esivanhemmissani.
Mutta sitten kun katson sukututkimuksia, huomaan, miten monet esivanhemmat ovat kotoisin Ruotsista. Erittäin vahva Sursill - tihentymä, Ruotsista tulleita ja myöhemmin muuttaneet nimensä suomalaiseksi. Lisäksi saksalaisia joiden kautta juureni menevät muihinkin Euroopan maihin.
Sitten Ruotsista tullut vielä erikseen toisen vanhemman puolelta, sukunimi vaihdettiin suomalaiseksi vasta 30 - luvulla.
Suomalaisuuteni tulee lähinnä Pirkanmaa - Hämeestä. Ja sitä sukuaniKIN on tutkittu nimenomaan siksi, koska haluttiin tietää, mikä on suomalaisten alkuperä.
Mitä löytyi?
Yksi ikivanha hämäläinen sukuhaarani tuli Baltian kautta Ruotsiin. Sieltä Gotlantiin. Ja viikinkien haudasta löytyi esi - isämme.
Huom. Lähimmät veljeskansamme ovat geneettisesti Ruotsi ja Viro. Vrt. aiempi viestini ketjussa
...
Meitä on k u s e t e t t u ja tämä pistää vihaksi.
Syötetty jotain tarua Volgan mutkasta. Tiesin hyvin nuorena intuitiivisesti, että tuossa tarinassa kaikki ei ole oikein.
Suomalaisten DNA on 90 prossaa Euroopasta ja 10 prossaa idästä, N1c.
Luulen että tuo N1c on se DNA joka tulee Karjalasta. ( Mordva, Venäjä, Ukraina, Puola, Latvia, Liettua )
Vaatikaa uutta virallista historiantutkimusta joka perustuu totuuteen.
Miksi Sinä jankkaat tuota kusettamista? Tieteellinen tieto muuttuu ja niin sen pitääkin muuttua. Ei minua hetkauta se, että kansakoulussa ja oppikoulussa opetettiin suomalaisten tulleen vaikkapa sieltä Oka- ja Kamajoen tai Volgan mutkasta. Nyt asiassa on edetty toisenlaiseen tietoon, jota pidämme totetna, kunnes se syystä tai toisesta kumotaan.
Minua kiinnostaisi nyt tietää sen helsinkiläisen akateemisen ja muiden vastaavien mietteet: kummat ovat niitä oikeita suomalaisia, helsinkiläiset akateemiset vai kainuulaiset työttömät? Molemmathan eivät voi olla jos ensinmainittu ei koe kuuluvansa samaan kansaa kainuulaisten kanssa.
Ja mihin kansaan se toinen ryhmä joka ei ole suomalainen sitten kuuluu ja millä perusteilla? En oikein jaksa uskoa että on olemassa kansakunta nimeltä "Helsinkiläiset akateemiset" tai "Kainuulaiset työttömät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Kyllä suomalainen identiteetti juontaa juurensa hamaan menneisyyteen, pitkälle ennen 1800-luvun kansallisuusaatetta. Identiteetti ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä kielen kanssa. Oma kieli ja sen mukana oma käsitteistö ja tapa hahmottaa ympäristöä ovat identiteetin rakennusaineita. Ratkaiseva identiteetin rakentaja on sekin että yhteisön oma kieli erottaa oman väen muista niin selkeästi: "me ymmärrämme toisiamme mutta nuo eivät ymmärrä meitä".
Tietenkin muinainen hämäläinen tai karjalainen ajatteli oman puheenpartensa ja kehonkielensä olevan tärkeä osa sitä jotakin, mikä sitoi hänet kyläyhteisöönsä. Mutta koska hän eli aikana ennen yleistä sisälukutaitoa, joukkoviestimistä puhumattakaan, todennäköisesti se hänen kieliyhteisönsä oli maantieteellisesti hyvin pieni. Ehkä jo joidenkin kymmenien kilometrien päässä ihmiset alkoivat käyttää vieraita murreilmaisuja, ja viimeistään heimorajan ylittämisen jälkeen hän tunsi olevansa sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti oman yhteisönsä ulkopuolella.
Vaikuttaa siltä että jokin taho koettaa kovin keinoin ruokkia vihaa ja eripuraa suomalaisten välille, on "me" ja "he" ja "he" ovat toisia, vieraita, huonompia, alempiarvoisia eivätkä kuulu "meihin", ihan ovat eri kansaakin.
Se tapahtui reilu sata vuotta sitten, ei anneta sen tapahtua uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään suomalaisiksi luetaan joitain itäheimoja. Esimerkiksi savolaiset ja karjalaiset heimot.
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Suomalaisuus oli silti. Vaikka sitä sitten piirreltiin kartalle myöhemmin. Ruotsiin oli eroa, Venäjään oli eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, näin meille on väitetty, emme kykene esittämään näillä tiedoilla vastaväitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi nyt tietää sen helsinkiläisen akateemisen ja muiden vastaavien mietteet: kummat ovat niitä oikeita suomalaisia, helsinkiläiset akateemiset vai kainuulaiset työttömät? Molemmathan eivät voi olla jos ensinmainittu ei koe kuuluvansa samaan kansaa kainuulaisten kanssa.
Ja mihin kansaan se toinen ryhmä joka ei ole suomalainen sitten kuuluu ja millä perusteilla? En oikein jaksa uskoa että on olemassa kansakunta nimeltä "Helsinkiläiset akateemiset" tai "Kainuulaiset työttömät".
Yksi helsinkiläinen ilmoittautuu ja totean, että mun puolesta ne kainuulaiset saa pitää suomalaisen kansallistunteensa jääkiekkoineen ja erätaitoineen. Ei kiinnosta minua. Koen ennemmin olevani kosmopoliitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen 1800-lukua ei oikein ollut kansallisuusaatetta. Ihmiset olivat lähinnä jonkin hallitsijan alamaisia ja uskontokunnan edustajia.
Suomalaisuus oli silti. Vaikka sitä sitten piirreltiin kartalle myöhemmin. Ruotsiin oli eroa, Venäjään oli eroa.
Rahvaalle suomalaisuus oli yksi ja sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Olen eri. Oma lapsuusperheeni oli kahden kielen ja kulttuurin perhe, yhteys tiivis siihen toiseen (keskieurooppalaiseen maahan vahva, on edelleen) itselläni kaksoiskansalaisuus ja se syntymässä saamani ei ollut Suomen, vanhemmat akateemisia (kuten itsekin olen) ja ns korkeakulttuuri oli meillä arvossaan monessa muodossa. Koen olevani suomalainenkin ihan yhtälailla kuin ovat kainuulaiset, sekä työssäkäyävt että työttömät, akateemiset ja oppimattomat.
Minä en koe niin.
Minulle suomalaisuus liittyy korkeakulttuuriin - joiden tekijöiden juuret menevät Ruotsiin. Mm. Suomen kultakauden taide jota rakastan syvästi. Se on syvällä sielussani ja sitä iki - ihanan rakasta ikiomaa suomalaisuutta ja niin tuttua sielussani.
Jos Geni on totta - olen verisukulainen heidän kanssaan lukuisia eri sukuhaaroja pitkin.
Polveudun mm. 81 pappissuvusta ja niin monista sivistyssuvuista. Se on syvällä sielussani.
Siinä on meidän kansan sielullinen ytimemme.
Uskon, että koette luultavasti samoin. Vain toinen suomalainen voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä.
-ap
Tuskin olikaan. Esivanhempamme olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia, joilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin alamaisilla.
Kun venäläiset valloittivat Ruotsin itäosan 1808, rahvas alkoi käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Yksi syy oli pelko joutua vieraan kruunupään alamaisiksi.Ei kai suomalaisilla ole aina ollut samat oikeudet kuin muilla Ruotsin kruunun alamaisilla. Olemme suurimman osan Ruotsin vallan alla ollessamme olleet alemman luokan kansalaisia monessa suhteessa
Ihan samaa valtiota oltiin kuin muukin Ruotsi. Suomi oli maakunta. Itseasiassa Suomessa oli kevyempi verotus, että tänne saatiin asukkaita. Vuonna 1700, jolloin Ruotsi oli kukoistuksessaan, Suomenkielisiä oli noin 300000. Ei tämän kokoisella väestöllä niin suuren maa-alueen kanssa voi puhua mistään valtiosta, jota olisi sorrettu ja orjuutettu.
Ja on muistettava, että alempana keski-Euroopassa oli kovat kähinät alueiden hallinnasta. Sieltä oli halua tulla myös Suomen alueelle ja siksi Ruotsi pyrki olemaan eka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisetkin henkilöt kuin Sibelius ja Alvar Aalto kokivat olevansa hyvinkin suomalaisia ja toivat suomalaisuutta paljon esille töissään. Mutta täällä joku "akateemikko" ei pysty samaistumaan työttömään kainuulaiseen, vaikka samaa kieltä puhuvat ja yhteiset kansalliset juuret jakavat.
En käsitä nykyajan yliopistoväkeä. Tai, itsekin siihen kyllä kuulun, eli en yleistä nyt täysin.
Eikö hän kertonut, että oma perhe oli kahden kulttuurin ja kielen perhe. Kyllä se aika kaukana on Kainuusta. Hän voi olla myös monikansallisessa yrityksessä töissä, käyttää niin kotona kuin töissä muita kieliä kuin Suomea jne.
Se olin minä. Kyllä minä olen samaa kansaa kuin Kainuulaiset esimerkiksi, mutta en mitään vahvaa tunnesidettä heitä kohtaan koe. Enkä kyllä pysty oikein siellä päin asuvin samaistumaan koska kielen lisäksi meillä ei ole juuri mitään yhteistä. Kuten en muutenkaan valtaosaa suomalaisia, elämäni on ollut Suomessa pääasiassa Helsingin seudulla ja sitten Lyonin lähistöllä Ranskassa. Eikä tämä ole mitään ylimielisyyttä vaan sitä miten elämä on mennyt. Pelkkä kieli ja passi ei riitä siihen että pystyn samaistumaan ihmisen kanssa, tarvitaan oikeasti joku syvempi yhteys.
Kainuu on kyllä kaunis maakunta, sitä ei käy kiistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi nyt tietää sen helsinkiläisen akateemisen ja muiden vastaavien mietteet: kummat ovat niitä oikeita suomalaisia, helsinkiläiset akateemiset vai kainuulaiset työttömät? Molemmathan eivät voi olla jos ensinmainittu ei koe kuuluvansa samaan kansaa kainuulaisten kanssa.
Ja mihin kansaan se toinen ryhmä joka ei ole suomalainen sitten kuuluu ja millä perusteilla? En oikein jaksa uskoa että on olemassa kansakunta nimeltä "Helsinkiläiset akateemiset" tai "Kainuulaiset työttömät".
Yksi helsinkiläinen ilmoittautuu ja totean, että mun puolesta ne kainuulaiset saa pitää suomalaisen kansallistunteensa jääkiekkoineen ja erätaitoineen. Ei kiinnosta minua. Koen ennemmin olevani kosmopoliitti.
Täällä toinen helsinkiläinen, jonka mielestä suomalaisuus on hienoa ja rikkaus. Vaikka omassakin sukutaustassa on parin sadan vuoden takaa myös vaikutteita eri Euroopan maista.
Lönnrot ei ollut ainoa joka keräsi ja pani runoja talteen, esimerkiksi samaa teki Europaeus ja muutama muu akateeminen jo ennen hänr. Lönnrot on heistä ainoastaan vain se parhaiten tunnetuin ja nimeä saanut kun tämä väärensi Kalevalan lisäämällä omiaan sekä vääntämällä ja editoimalla kansanrunoja mielivaltaisesti yhtenäiseksi eepokseksi. Meidän suvulla on ollut jo pitkään kauna Lönnrotia kohtaan (Lönnrot kun ei pitänyt keskisuomalaisia runoja keräämisen arvoisena) ja sukuni on ottanut kunnian siitä kun Lönnrotille iski ankara vatsatauti ja makasi siksi seppäsukulaisensa luona sairashuoneeseen viikonpäit.
Ja sitten kun sekarotuinen kansa on pariutunut, monilla saattaa esiintyä tuo N1c ja se on Suomen erikoisuus.